Karanteenikäsityöt osa 3, Inarinsaamen arkipuku

 Meikällä on asiat joskus pitkässä mietinnässä ja juoksussa. Monta, monta vuotta olen haaveillut tekeväni itselleni Inarinsaamen arkipuvun ja lakin vaan mistäpä ohjeet? Karen Jomppasen Lapin käsitöitä -kirjasta (WSOY 1982) oli kyllä apua, mutta vasta Ella Sarren Anarâš pivtâstem -kirja (Sämitigge 2012) sai kipinän syttymään oikein kunnolla. Viime mainittu kirja on tosin saamenkielinen, mutta oli siinä sen verran selkeä kuvitus, että pääsin juonesta kiinni.

Lakin tein jo tammikuussa 2019 ja kesällä leikkasin puvun kaavat ja tein lakanakankaasta sovitusversion ja kun vihdoin löysin sopivaa kangasta, leikkasin lopullisen puvun. Homma seisahtui kun tuli syksy ja muut harrastuskiireet. No tänä keväänä kaivelin osaset laatikosta ja rohkaistuin jatkamaan ompelemista.

Pääntien kanssa oli vähän värkkäämistä ja helmaa pähkäilin tovin. Yleensä helman punaisen raidan jälkeen on vielä pohjakangasraita, mutta päädyin punaiseen helmaan. Leikkasin punaisen kankaan poikkisuuntaisesti, taitoin kahtia ja ompelin helmaan.

 Takakappaleen kiilat tuovat pukuun kauniin muodon ja voi miten somasti tuuli heiluttelee helmoja.

Kuvasimme puvun viime kesänä äidin suvun maisemissa Tupavaaralla ja Inarin rannalla. Koivunoksa ei ole pelkkä rekvisiitta, vaan selviytymisväline, oli meinaan mäkäräisiä ihan mahottomasti. Kun tarkkaan katsoo, niin niitä näkyy pieninä pisteinä alla olevassa kuvassa.

Niisivyön on tehnyt isoisotätini Nili-Aili eli Aili Mattus. Onneksi tämä sympaattinen vyö on juuri sopivan mittainen. Jos tästä vielä pulskistuu, niin on tehtävä uusi vyö. Se onkin ollut haaveena pitkään, mutta noinkohan osaisin? 

Anssi on kuvannut ja kuvaa yhä edelleen kansallispukuisia ihmisiä upeissa maisemissa. Näistä kuvia on koottu Suomalaisuuden kirjopukineet fb-sivun. Sieltä löytyy myös otoksia pohjosen saamelaispukuisista neitosista.

Juurineuleita

Kirjoneuleinnostus meinaa ajaa jämälankaraitasukkaprojektin ohi. Aijai, sukkia pitäis tikutella pukinkonttiin, mutta minkäs teet kun kirjoneuleet kuiskuttelee.

Strömsöön reissulta palatessa kävimme Töysän kenkätehtaalla ja sieltä lähti mukaan ihanaiset punaiset Arctips-huopikkaat ja ne vähän niinkuin kaipasivat kaverikseen villasukkia. No, kesällä ostin Inarin Sajoksen myymälästä Ella Sarren Anarâs pivtâstem -nimisen kirjan, jossa kerrotaan Inarin saamenpuvusta. Kirja on oikea inspiraation lähde eikä haittaa ollenkaan, että se on kirjoitettu saamenkielellä, sillä kuvia osaan kyllä tulkita vaikken kieltä osaakaan. Ja sieltähän löytyi just passeli kuviomalli sukansuuhun. Se on Kaisa Kitin (Vesko-Raansu Káijá) 1900-luvulla suunnittelema lapasen kuviomallia mutta toimii sukissakin.

Malli Kaisa Kitin kuvioraita tavan sukissa

Lanka Nykälän langan Sofia

Menekki n. 115 g

Koko 37

Puikot 3 mm sukkapuikot

Fiilis Hyväthän se kyllä mutta saisivat olla vähän pitemmät

Sukansuussa silmukoita on 60 ja nilkkaresorissa 52. Tein kavennukset siten että, ensimmäiset neljä (yksi joka puikolla) kuvion jälkeen ja seuraavat neljä parin sentin päästä. Jos sukan varressa olisi olut enemmän pituutta, olisin tehnyt kavennukset takasauman molemmin puolin. 

Toinen juurineule, joka sattuukin kivasti rimmaamaan sukkien kanssa, on sormikkaat joiden rannekuvion kopsasin Nili-Aililta perintönä saadusta niisivyöstä.

 Niisivyön reunakuviot tein tarkoituksella hieman erilaisiksi ja renteensuuhun tein latvialaisen kierreraidan, johon olen niin kovin mieltynyt, Strömsöön Lee näyttää videolla kuinka se tehdään. Näistäkin piti alunperin tulla ranteenlämmittimet, mutta koska niitä on jo vaikka kuinka, teinkin sormikkaat.

En ole aivan varma onko tuo kuvio ihan just niinkuin niisivyössä, mutta sinne päin kuiten. Sormikkaissa ruutupiirroksen vasen kuvio-osa on pari ruutua kapeampi, koska silmukkamäärä piti saada tietyn suuruiseksi (64).

Malli Rannekuvio muokattu Nili-Ailin niisivyöstä

Lanka ohuita jämälnkoja

Menekki n. 50 g

Koko sopiva

Puikot 2 mm sukkapuikot

Fiilis Just vikipasselit

Äiti löysi jokunen aika sitten kenkäpaulat, jotka ovat ilmeisesti äidinäidin eli Aili.mummon lahja edesmenneelle isälleni. Aili-mummo ei itse ollut käsityöihmisiä, no neuloi tieten sukat ja lapaset, mutta enpä usko, että on itse tehnyt muita pauloja. Todennäköisesti nekin ovat Nili-Ailin tekemät. Kuvassa vähän niinkuin mallailen niitä, mutten lumisateessa kuiten kehannu laittaa niitä.

Perinteistä

Kansalaisopiston kansallispukupiiri alkoi kuukausi sitten. Viime keväänä sain tehtyä tykkimyssyn kopan valmiiksi ja nyt on meininki kirjoa silkki ja tehdä pitsi. Ensimmäisellä kerralla en päässyt vielä tykkimyssyn kimppuun joten teinpähän sitten hameen. Opettajalla oli myytävänä viisi metriä perinnekangasta ja ei tarvinnut hirveäti yllyttää muutamaa meistä kun oli jo kaupat tehty.

Mielestäni villahameesta tuli hillityn kaunis ja voi kuinka kivasti punainen villatakki käy sen kanssa. Alushamekangas on ostettuna eli ompelen siitä alushameen, joka käy kansallispuvun ja tämänkin hameen alle.

Neuloin muutama vuosi sitten itselleni lapitakin, josta olin haaveillut monta vuotta. Takista tuli aikalailla sellainen kuin olin kuvitellut, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut paljon käytettyä. Olisikohan pitänyt hurvitella suunnitteluvaiheessa reippaammin, niin ettei lopputulos olisi näin selvästi yhdistettävissä esikuvaansa eli Inarin saamenpukuun?

Lapinpuvuista tekee viehättävän juuri nuo takakappaleen vyötärölle ulottuvat pystyraidat. Ajattelin silloin suunnitellessa, että venytetäänpä niitä helmaan asti ja nyt sitten olen miettinyt, jotta oliko sittenkään hyvä ratkaisu. Olisiko raidat toimineet paremmin, jos takki olisi ollut reilusti pidempi ja raidat olisivat siten levenneet enemmän? Vaikka olenkin hyvä purkamaan, siihen en ryhdy nyt, sillä takin rakenne on sellainen, että joutuisin purkamaan hihoista lähtien jos haluaisin tehdä takakappaleen uudestaan.

Pituuttakin olen vähän vikonut, joten korjasin asian neulomalla vihreän raidan helmaan. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatkossa käytettyä enemmän.

Saamenpuvut ja niiden käyttö herättävät tunteita. Niitä ihaillaan, kuten itsekin teen, mutta sitten on niitä "teko"pukuja, jotka hämmentävät. Eipä muuten taida kansallispuvuista olla samanlaisia "teko"versioita liikkeellä kuin saamenpuvuista. Tuunaamunperinne tyyliset jutut saattavat närästää joitakin, mutta minusta on hienoa, että perinteisiä upeita tekstiilejä käytetään eikä vain säilötä komerossa. Myös saamenpuku voi olla hyvin persoonallinen kuten täältä käy ilmi. Itsekin olen haaveillut saamenpuvusta, vaikkapa sellaisesta yksinkertaisesta kesäpuvusta. Vaikka minulla on äidin kautta saamelaiset sukujuuret, saattaisi puvun käyttäminen siltikin kainostuttaa. Hämmentävää.

Heleppo huivi

Me käytiin viime kesänä kattomassa Mari Boinea Keitele jazzissa. Oijoi, mikä keikka, oli silmän- ja korvanruokaa kyllikseen.

Siellä oli yleisönä myös pohjosen tyttöjä ja heillä kivasti tuunaamunperinne -tyyliset vaatteet.

(anteeksi huono kännykkäkuvanlaatu)

Oli niin paljon inspiraation aiheita, että hetihän ne rupes neulesuunnitelmiksi muuttumaan. Aluksi ajattelin sellaista mustaa isoa huivia, jonka pisin reuna olisi punaista poimutettua neulosta, siis vähän samaan tyyliin kuin tuossa kuvan hameessa. Tuumin toimisiko homma niin, että neuloisin ensin punaisen reunan ainaoikeinneuleena poikittain ja rynkyt tekisin lyhennetyin kerroksin. Sitten kun reuna olisi valmis, poimisin silmukat reunasta ja neuloisin itse huivin. No suunnitelmat eivät ehtineet toteutumaan, sillä hoksasin Veera Välimäen Huivileikki kirjasta Frilla mallin, jossa nuo suunnittelemani jutut oli jo toteutettu, hiukan toisin, mutta kumminkin. No sitten jossain vaiheessa bongasin myös yksinkertaisen huivimallin ja ajattelin jotta testaanpa ensin sen. Ja tällainen tuli:

Lankoina ovat Pirtin kehräämön ruskea ja punainen kampalanka 90 tex 3, vihreä raita on Regia 4-fädigä ja oranssi Malabrigoa. Pääväriksi ei tullutkaan musta vaan ruskea ja hyvä niin, sillä se rimmaa paremmin mun muihin neuleisiin. En laskenut montako silmukkaa oli lopussa, mutta arvelen että jotain 280. Reunan päättelin joustavasti eikä se kyllä kirraa yhtään. 3,5 puikoilla neuloen lankaa meni vajaat sata grammaa.

Olipa muuten vaikea saada tuo punainen näyttämään kuvissa oikealta, meinas mennä puhki ja menikin. Vaikka kuin yritin säätää niin kameraa kuin jälkikäteen värejä, niin ei oikein onnistunut.

Tylsänä tyyppinä teen sen toisenkin huivin eli Frillan tuosta ruskeasta langasta.

Saamelaisten kansallispäivä

Näistä kansallispäiväpostauksista on näköjään tullut jo perinne. No sen verran on maka verenperintöä, että kehtaa hehkuttaa :)

Tällä kertaa kuten jo aiemminkin, ammennan juttun The National Geographic Magazine lehdestä elokuulta 1954 (vol. CVI, number two). 

Eläköön perinteet!

Lapintakki

Nyt se on sitten kuvattu tämä minun muutama viikko sitten valmistunut neuleeni, jonka inspiraation lähde on maantieteellisesti, arvaattekos missä :)

Takin idea kuiskutteli ajatuksissa useamman vuoden ajan ja viime syksynä sain vihdoin ostettua langat siihen. Mulla oli ennestään Karen Jomppasen Lapin käsityöt ja ostin myös Sámi Duodji ry:n kustantaman Suomen saamelaispuvut kirjat, joita myös käytin idealähteinä.

Suomen saamelaispuvut kirjan lopussa on ihania vanhoja ja muutamia uusiakin kuvia paikallisista ihmisistä puvuissaan. Kirja on muutenkin todella upea teos, suosittelen.

Tarkoitus ei ollut kopioda suoraan mitään mallia, mutta kyllä tämä lopputulos taitaa aika hyvin kavaltaa lähteensä. Herra Linssi kysyikin jotta onko tuo joku protestitakki. Höh, mikkään rotesti.

Aloitin tekemisen etukappaleista, jotka neuloin samaan aikaan pyöröpuikoille, tulivat siis aivan varmasti samankokoisiksi :) Ja koska taskut on hyviksi havaittu, neuloin myös ne.

Olkapään silmukat jätin päättelemättä, sillä jahka takakappale olisi valmis, päättelisin ne kolmen puikon päättely. Valmiit kappaleet pingotin ja

laitoin kostumaan huuhteluaineessa lilluneiden harsojen alle. Tämä käsittely poistikin aika hyvin sähköisyyttä.

Ennen kuin poimin silmukat sivusaumoista neuloakseni takakappaleen, ompelin taskujen saumat ja ne olivatkin ainoat ompelukset tässä takissa. Aloitin neulomisen oikean puoleisen etukappaleen reunasta. Ajattelin, että pystyraidoituksen tekeminen käy kätevimmin neulomalla ne näin poikittain.

Takakappaleen korkeus oli takakaarrokkeen verran vajaa. Tein sivusaumojen viereen ja raitojen keskelle lyhenttyjä kerroksia saadakseni takkiin levenevän helman. Kun olin neulonut takakappaleen vasempaan reunaan asti, yhdistin reunat silmukoimalla. Mietin, josko olisi sittenkin pitänyt neuloa takakappale siten, että olisi edennyt molemmista reunoista ja silmukointi kohta olisi ollut tuo keskellä oleva vihreä raita, mutta epäilytti olisinko saanut siitä sittenkään tarpeeksi siistin. Nyt en ole varma vedättääkö takakappale suuntaan tai toiseen, vähän vaikuttaais että on vasemmalle kallellaan. No sen näkenee käytössä, paitsi etten minä sitä tieten näe, jos olen käyttäjä :)

Kun takakappale oli yhdistetty etukappaleisiin, poimin silmukat takakappaleen yläosasta takakaarrokketta varten ja neuloin raitaosuuden normaalisti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä eli ei siis saumanompelua täälläkään. Seuraavaksi neuloin helman, etukaitaleet ja kauluksen (pariinkin otteeseen :), jonka jälkeen

poimin kädensuuaukosta silmukat hihaa varten ja neuloin ne kuten ennenkin ylhäältä alas. Kun aloitin toista hihaa, oli jo hieman haikea olo, että tässäkö tämä nyt oli, ei enää mitään säätämistä eikä funtsimista :)

Reunat meinasin huolitella alunperin i-cord päättelyllä, mutta päädyin kuitenkin virkkaukseen, sillä siten sain reunaraidasta suurinpiirtein saman levyisen kuin neulotusta raidasta. Alla oleva kuva paljastaa etten saa noita lyhennettyjen kerrosten vaihtumakohtia ihan näkymättömiksi, mutta tuskinpa kukaan ilkiää tulla ihan takalistoon kiinni niitä ihmettelemään :)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nappien kanssa ei tällä kertaa ollutkaan hirmu säätämistä, vaan kaikki kävi hyvin kivuttomasti. Olen niiiiin tyytyväinen näihin sarvinappeihin kuin olla voi.

Malli  omasta päästä
Lanka  Esito huopalanka
Menekki  n. 570 g (sininen 380, punainen 120, oranssi, keltainen ja vihreä kukin 20 g)
Koko  m
Puikot  3,5 ja 3  mm pyörö- ja sukkapuikot, 3 mm virkkukuoukku
Muuta 7 nappia

(tonttu savolaismetsässä)

Olenko tyytyväinen lopputulokseen? No sanotaanko, että olen yllättynyt kuinka vaivattomasti ja vähillä purkamisilla tästä tuli aika lailla se mitä olin kuvitellutkin. Olin valmistautunut purkuhommiin varsinkin tuon takakappaleen suhteen, mutta vain helman ja etulistat tein kahteen kertaan. Niin että kyllä olen tyytyväinen ellei tuo helma sitten ala veättämään. Sen huomasin tätä tehdessä, että melkeinpä se suunnittelu ja pähkäileminen tuovat enemmän iloa kuin itse valmis neule. Siis onko matka tärkeämpi kuin määränpää.

Viime aikoina olen käsitellyt kuvat pixlr.com ohjelmalla, jolla saa aika vaivatta ihan hyviä nettikokoisia kuvia. Eihän se nyt ihan photoshopin veroinen ole, mutta toimii ja voi miten kivoja efektejä saa tuolla pixlr-o-maticilla, jolla käsittelin esim. tämän postauksen ensimmäisen ja viimeisen kuvan. Tämä ei nyt sitten ole maksettu mainos vaan kerronpahan vaan kokemuksesta. Olisipa kiva tietää millä ohjelmalla te käsittelette kuvianne?

Vanha niisivyö

Mulla on tuossa piirongin päällä vanha, sympaattinen lapinpukuun kuuluva niisi- eli lankavyö.

Sympaatiseksi sen tekee ei niin viimeistelty ulkonäkö. Taitaa olla arkivyö kun reunanauhatkaan eivät ole ihan symmetriset ja hups, lopussa toisessa reunassa se vaihtuu vallan toiseen nauhaan. Mutta ei sen niin väliä, ihan tolkun vyö se on tämäkin :)

Vyö ei taida kuitenkaan olla sama kuin kuvan nuorella neidolla eli mummollani.

Tämmöinen Wiikon Wanha tällä kertaa.

Kesäpaikkasukat

Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi käännämme katseen kohti pohjoista. Entivanhaan saamelaisilla oli tapana asua kesät ja talvet eri paikoissa. Kun istuu meidän suvun Kesäpaikan rappusilla eteen avautuu kapeahko nuoramainen kaitale Inarinjärveä ja sen takana Mahlatti eli Inarin suurin saari. Maisema on piirtynyt varmaan yhden jos toisenkin sukulaisen sielunsyvyyksiin. Niin minunkin.

Viimeksi kun vietimme siellä kaunista kesäiltaa, maisema oli niin maalauksellinen että pakkohan se oli yrittää ikuistaa valokuvaan ja hyvin siinä onnistuttiinkin. Kuva on ollut meidän seinällä jo vuosia ja nyt kun serkkutyttö täytti pyöreitä, teetin myös hänelle samanlaisen. Ja me kun olemme tällaista kylmäkoipista sukua, mukaan piti neuloman myös villasukat. Mielessä pyöri hienot suunnitelmat just kuvan värisitä sukista vaan eipä tältä kylältä löytynyt ihan sitä mistä haaveilin, mutta jotain sentään.

Ja ihanhan tuossa ois melkein samat värit ja raidat niinku; Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas, Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas...

Sukat on ihan perussellaiset resorivarsilla, neulottu kakkosen puikoilla Austermann Stepistä ja Katia Laine Nylonista. No enpä hoksannu punnita, mutta jotain 50-60 grammaa meni näihin 37-38 kokosiin sukkiin. Ja sitten tapahtui vielä tallainen arkipäivän neuleihme; tuli ihan vahingossa symmetrinen raidoitus molempiin sukkiin.

En millään muotoa yrittänyt moista, mutta niin vain kävi. Melkein tekis mieli itsellekin neuloa samanmoiset, jotta näkis voiko ihme toistua ja muutenkin. Oishan se kiva haaveilla pohjosen reissusta Kesäpaikkasukissa, sillä edellisestä kerrasta on jo kovin pitkä aika. Kuinka ne vuodet niin joutuin menee..

"North with Finland's Lapps

Big in Heart and Hospitality Are the Little People of Lapland - and a Taxi Will Take You to an Arm of the Artic Ocean" 

Tällainen otsikko ja johdanto sekä tieten juttu löytyy The National Geographic Magazine lehdestä elokuulta 1954 (vol. CVI, number two). 30 sivun pituisen jutun ovat kirjoittaneet ja kuvanneet Jaen ja Franc Shor. En ole vielä lukenut kaikkea vaan lähinnä ihaillut valokuvia, joita on runsaasti. 

Saamelaiten kansallispäivän kunniaksi tämän kertaiseksi Wiikon Wanhaksi valitsin kuvan pienestä, vanhasta ladystä, joka kurottautuu sytyttämään Franck Shoren piippua.

Kuvatesti suomennettuna: "Lapinmiesten keskipituus on 1,52 cm ; tämä Nilppa mummo mitattiin kuusi tuumaa lyhemmäksi (1,37 cm). Koosta riippumatta lappalaiset ovat jänteviä, ketteriä ja vahvoja"

Samasta aiheesta puhuttiin myös Taustapeili ohjelmassa, jossa Petri Rinne haastatteli Suvi Westiä ja Kirste Aikoita, tyttöjä jotka ovat tehneet Märät Säpikkäät ohjelman. No, mitäkö olen mieltä tuosta TV-ohjelmasta? Osa jutuista on todella hauskoja, varsinkin ne kansatieteelliset katsaukset, mutta osa vähän turhan härskejä. Vaan kyllä minä net kaikki aion kattoa. Ja lopuksi kiitos sukulaismiehelle, joka tiesi kiinnostukseni ja ystävällisesti lähetti kyseisen lehden minulle.

Buerre beaivi 3

eli vuosi ja toinenkin on taas vierähtänyt edellisistä saman nimisestä postauksista. Wiikon Wanha kunnioittaa saamelaisten kansallispäivää muutamalla "alkuperäiskansakuvalla", jotka sattuivat löytymään laatikoista.

Näistä Nili-Ailin tekemistä nukeista oli juttua vuosi sitten. Tämän kuvan on ottanut tädin ex-mies jostakin Sodankylässä olleesta näyttelystä. Ihan on niinkuin sukulainen näille meidän nukeille.


Ja tässä kuvassa itse nukentekijä Nili-Aili eli Aili Mattus.


Ai kun olisi aikaa ja taitoa niin kokeilisin itsekin nukentekoa. Muutama idea on pyörinyt päässä mutta saa nähdä toteutuuko koskaan.

Meinasin leipoa kampanisuja päivän kunniaksi mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ja nyt vasta hokasin, että pakkasessa olis ollut poronlihaa (synttärilahja enolta, kiitos sinne Ivaloon :), josta olis voinut tehdä poronkäristystä, njam. No, joku toinen päivä. Illalla kannattaa muuten katsoa Yle ykköseltä dokumentti Suomi tuli saamenmaahan.

Buorre beaivi 2

Päivän eli Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi Wiikon Wanhaksi valikoitui aidot lapinnuket.


Nämä ovat vilahdelleet muutaman kerran tuolla vanhan blogin puolella, mutta kyllä näitä kehtaa toistamiseenkin esitellä. Nuket on tehnyt isoisotätini Aili Mattus eli Nili-Aili vuonna 1957.



Nuket ovat puuta vyötärölle saakka, muut osat kangasta, joka on täytetty ilmeisesti sahanpurulla ja tukka vaikuttaa lampaannahalta. Nukeilla on pituutta noin 40 cm. Vaatetuksena sarkaiset Inarinpuvut, neulotut lapaset, pirtanauhavyöt ja paulat sekä poronnahkaiset nutukkaat.


Naisen toinen nutukas ja kenkäpaulat ovat hävinneet ajan saatossa. Pitäiskin tekaista uudet paulat mutta mistähän sitä sais poronnahkaa ja taidon tehdä nutukkaat?


Isä ja äiti saivat nämä häälahjaksi. Jotkut nuket ovat kuulemma olleet saajiensa näköisiä, mutta nämä ei niin kovin, vai mitä :)



Velipojallakin on oma pariskunta:

Myös Siidan sivuilta löytyi nukkepari ja leikkiasiaa. Sami radiosta löytyy muutakin mielenkiintoista.