Unelmaraidat

Käytiin piipahtamassa Lontoossa poikien ja tyttären kanssa. Ennen reissua piti hommata talvitakki, joka ei olisi liian paksu. Oman kylän kaupasta löytyi sopiva yksilö, joka suorastaan huusi neulehuivia seurakseen. No eikun mallia ja lankoja valkkaamaan.

Malliksi valikoitui selkeän kaunis Dream Stripes. Huiviin tulevat langat löysin varastoistani, mutta punaistesta on aina pula, siis tilaamaan. Nyt löytyikin sitten se täydellinen punainen (Malabrigo sock 661 Ravelry Red), mutta hinta on kyllä aika suolainen.

malli   Drem Stripes by Cailliau Berangere
lanka   Malabrigo Sock punainen ja sininen, Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
menekki   punaista 30 g, sinistä 40 g, vaaleita lankoja n. 30 g
puikot   3 mm pyöröpuikot

Huivia oli kiva neuloa, tosin tuli tunne, että ohjeessa oli virhe  vai enkö sittenkään ymmärtänyt oikein. No järkeilemällä sain huivista just semmosen kuin pitikin. Vaaleat langat neuloin yhtäaikaa, jotta sain saman paksuuden tai paremminkin ohuuden kuin punaisessa ja sinisessä langassa. Langat olivat ihania neulottavia ja ihana on myös valmiin neuleen tuntu, pinta on sileä ja silkkimäinen.

Reissussa huomasin, että pitsin reuna meinas rullaantua, vallankin kun huivi oli enimmäkseen kiedottuna kaulan ympärille. No kotiin tultua virkkasin huivin pitsireunaan kiinteitäsilmukoita ja nyt näyttäs että reuna pysyy paremmin kuosissaan, vaan saapa nähdä kuinka sitten käytössä.

Neuloin myös pipon. Ensimmäistä versiosta tuli ihan typerä ja toisesta vielä typerämpi eli purkupurkutuomio tuli. Onneksi lanka oli sen verran hyvää ettei ollut moksiskaan purkamisesta. Kolmannen version aloitin lähtöä edeltävänä päivänä. Onneksi oli viisi tuntia aikaa tikutella bussimatkalla Helsinkiin ja sain kuin sainkin pipon valmiiksi ja luojan kiitos ei tullut jännetuppitulehdusta. Hyvin lämmittivät huivi ja pipo matkalaista samoin ohut villakangastakki. Huivin ja takin yhteensopivuus mietityttivät vähän, mutta kai ne nyt jotenkin rimmaa, tosin on se yksivärinen punainen huivikin vielä joskus neulottava :)

Haa, vihdoinkin sain ostettua ohuenohuita puikkoja somasta pienestä lankakaupasta nimeltään Loop. Lankojakin hypistelin, mutta jäivät tällä kertaa ostamatta.

Kiva oli reissu, mainiot matkakumppanit ja suotuisat säät. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättäkin eli joskus uusiksi.

Ei sukkaa suurempaa

Vähäiset ovat olleet tämän kesän neulomukset. Nyt on ollut sellainen välitila ettei mikään suurempi neule ole puhutellut, vaan kun ei neulomatta osaa olla, niin sukat ovat just hyviä väliaikapuuhasteluja; parit vauvasukat ja yhdet miestensukat (jotka jäivät kuvaamatta ennen maailmalle lähtöä) sekä kahdet naistensukat. Mitään suunnitelmiakaan ei ole ollut muhimassa, ei ennen kuin kävimme Äänekoskella kuuntelemassa Mari Boinea. Inspiroiduin niin tästä mahtavasta artistista, että perästä kuullaan :)

Pitänee tunnustaa, että olen minä vähän muutakin neulonut kuin sukkia, mutten mitään uutta, vanhoja vaan viiraillut. Pidensin harmaan Valpurin helmaa ja tämän Gaufresin hihoja. Eipä uskoisi, että tällainen paksu neuletakki toimii parhaiten juuri kesäneuleena, vallankin tämmöisenä kesänä. No, onneksi aurinko on näyttäytynyt kiitettävän usein viime aikoina ja sehän sopii meikälle eli lomalaiselle. Lomareissulta on tämäkin kuva otettu ja ei liene vaikea arvata mistä :)

Ja sitten ne sukat. Ei mitään uutta ja ihmeellistä näissäkään, mutta pitipähän ikuistaa ihan kuvaamisen ilosta. Mallina se Iso Gnun pitsisukan pohjalta viirattu oma ohje, johon tein mm. sellaiset muutokset, että jätin neulomatta nurjat silmukat ennen reikäkerrosta ja aloitin kavennukset reikä- eli lisäyskerroksella. Taidanpa tehdä tästäkin ohjeen, vaikkei nämä nyt niin erilaiset ole kuin ne aiemmat pitsisukat. Ehkä eron huomaisi parhaiten jos kuvaisi molemmat versiot rinnakkain.

Sukat on neulottu kakspuolosilla Opal langasta. Kokoon 37-38 kului lankaa 50 grammaa.

Saimaan punertavahiekkaisella rannalla kuvattiin Regia 4-fädig langasta kakspuolosilla neulotut sukat. Mallia olen vähän muunnellut alkuperäisestä ohjeesta ja hieman myös edellisestä omasta versiosta.

Langanmenekki kokoon 38-39 oli 55 grammaa.

Jaahas, ulkona paistaa aurinko, joten jokohan lähtisi takakuistille neulomaan. Laiskanlaisesti on neulotuttanut, vaikka puikoille on viritetty jo jokin aika sitten yksi versio noista ruissukista, vaan mikäpä kiire tässä lomalaisella :)

Toiset Kesäpaikkasukat

Neuloin serkkutytölle toistavuotta sitten sukat, joiden väritys rimmas edellisessäkin postauksessa esitellyn Kesäpaikan kesäiseen maisemaan. Silloin jo ajattelin neuloa itselleni samanmoiset. No joskus kesäkuussa aloitin ja meininki oli kuvata ne juurikin Kesäpaikassa, mutta eihän ne sukat mitä valmistunu. Olipahan vaan niin kuuma ettei hikisten puikkojen nitkuttelu oikein innostanut, ei sitten millään. Pohjosen reissu meni siis ihan lomaillessa ja hyvä niin, saipahan vähän ranteetkin lepoa.

Täällä kotikulmilla sain sukat vihdoin valmiiksi ja käytiinpähän sitten Inarin puutteessa Sorsaveellä kuvailemassa niitä. Eipä silti, ihan on käymisen arvoinen ja kaunis järvi Sorsavesikin, mutta voi niitä pohjosen maisemia...

Sukat on neulottu kakspuolosilla Regiasta ja tuosta kirjavasta Austermann Stepistä, joka ei meinaa loppua, ei sitten millään. Pitäneeköhän se neuloa vielä yhet serkkutytölle kun edellisistä on kantapää kulunu aikapäiviä sitten puhki, tosin senverran osaava on serkkukin, että paikata on osannut :) Eipä taida tuo Katia Laine Nylon olla kovin kestävä lanka. Viime kesänä neulotut pitsisukat ovat olleet kovassa käytössä ja kantapäät ovat hiutuneet ja samoin vikkelisukkien pohja.

Lapsuuden kesistä muistan ettei me kovin paljon uitu Inarilla kun vesi oli aina niin kylymää, mutta voi ihme miten lämmintä se olikaan tänä kesänä. Olipa siellä soma uiskennella :)

Eräs on maka pukeutunut asiaankuuluvasti pohojosen maisemiin :)

Lomatunnelmia

Olen kuullut monen kehuvan Berliiniä ja kylmaar olikin käymisen arvoinen paikka. Neljässä päivässä ehti nähdä paljon varsinkin kun oli paikallinen opas, joka tiesi suositella hyviä kohteita ja vei meidät sinne minne haluttiin. Mutta eihän sitä joka paikkaa ehtinyt eli onpahan hyvä syy palata. Tässä muutamia kuvamuistoja:

Yllä olevan Nikolaikirchen kupeessa oli Berliinin vanhin Gasthauss nimeltään Nussbaum 1500- tai 1700-luvulta (tosin sodan jälkeen uudelleen rakennettuna niinkuin melkein kaikki vanhat rakennusket Berliinissä). Talon seinässä tai jossain siinä lähellä oli taulu, jossa kerrottiin majataloon liittyvistä henkilöistä kuten esim. piirtäjä Heinrich Zillestä ja Claire Waldorffista. Viimeksi mainittua on sanottu Berliinin ääneksi ja pitihän se katsoa, josko juutuupista olisi jotain ja haa, siellähän löytyikin tällainen helmi :

Kesäneule

Hahaa, sainpas kerranki kesäneuleen valmiiksi oikeaan vuodenaikaan. Väri nyt ei ole kovin kesäinen, mutta kyllä se tällaiselle harmaavarpuselle sopii :)

Neuloin takin omasta päästä ja pösöttelin menemään helmasta ylöspäin. Tein kyllä mallitilkun, jotta sain suurinpiirtein laskettua esim. kaarrokkeen kavennukset. Ne onnistuivatkin aika hyvin ja varsinkin takaosassa, mutta etupuolella kaikki ei ehkä mennyt aivan taiteen sääntöjen mukaan. No istuvuus on kuiten aikalailla kohdallaan eli hyvä niin.

Malli omasta päästä

Lanka Marks & Kattens SommarGarn 100% puuvillaa

Menekki  n. 540 g

Koko m
Puikot  3,5 mm

Muuta  7 nappia

Kuvauspaikkana oli Potsdamissa sijaitseva Sanssoucin palatsin alue ja sattuipahan olemaan niin kuuma päivä, ettei takki päällä viitsinyt kovin kauan patsastella. Vaikka neule on puuvillaa, se on kuiten aika raskas ja lämmin. No on varmaan mikä vaan kun lämpötilä hipoi kolmeakymmentä.

Hieno paikkaa, vaan on sitä osattu tehdä kitchiä ennenvanhaankin. Alla oleva kiinalainen teehuone oli kyllä aika hupaisa. Arkkitehti ei ollut varmaan ikinä nähnytkään kiinalaista :)

Alemmassa kuvassa ollaan jo kotosuomessa ja nytpä ei enää yhtään hiostuttanut takki päällä (hrr, täällä on kylymä). Kuvassa näkyy kauluksen i-cord huolittelu ja tuo etuosan istuvuus, joka ei ole niin hyvä kuin takana. Ajattelinkin, että vois kokeilla samanmoista mallia neuloen ylhäältä alas. Siten saisi ehkä tuon rakenteen jotenkin paremmaksi.

Olen kyllä aika tyytyväinen takkiini; hihojen pituus on just hyvä, helmakaan ei ole liian lyhyt (voisi ehkä olla hieman lyhyempikin), koko sopiva ja värikin passaa. Toivottavasti lankakin osoittautuu hyväksi vaan senpähän aika näyttänee.

Matkaneuleena minulla oli syreeninlehtimallilla neulottava pitsihuivi ja se olikin just passeli; kevyt kannettava ja helppo neulottava.

On sitä neulottukin

vakkei uskois viime aikaisten harvojen postausten perusteella. Mutta kiritäänpä menneet neuleet pikku hiljaa, jotta päästään tähän päivään. Vaan sitä ennen palataan tämän kukkakuvan myötä heinäkuun alkuun.

Heinäkuussahan juhlittiin esikoiseni häitä. Juhlia varten neuloin sekä tyttärelleni että itselleni bolerot ihan siltä varalta, että sattuisi olemaan viileää, mutta luoja järjestikin meille kesän kauneimmat ja lämpimimmät päivät juhlien ajaksi, joten moelmmat bolerot jäivät käyttämättä. No, meidän juhla-asut toimivat kyllä oikein mainiosti ilman boleroitakin, minulla tähän tyyliin:

Ja tässä bolero kuvattuna juhlien jälkeen:

Malli  omasta päästä
Lanka Novita Tennessee
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 3 mm virkkuukoukku 
Muuta  6 nappia 

Neuloin boleron ylhäältä alas, tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin, hihat neuloin poimimalla silmukat kädentieaukoista ja reunat viimeistelin virkkaamalla tuommoista aaltomaista virkkuuta. Napinläpiä ei tarvinnut tehdä erikseen, sillä tuohon virkkuuseen tuli automaattisesti napin mentäviä aukkoja. Heinä-elokuun ajan bolerossa oli lyhyet hihat jo edessä kolme nappia. Pitkään pähkäiltyäni päätin kuitenkin pidentää hihoja ja nappittaa koko etureunan. 

Viikko sitten juhlittiin serkkupojan häitä lahden takana ja nyt oli jo ilmakin niin viileä, että pidempi hihaiselle bolerolle oli tarvetta.

Ai että olikin mukavat häät ja hulppea ympäristö. 

Seuraavana aamuna otettu bolerokuva.

Tunnelma oli kyllä paljon valoisampi kuin harmaa kuva antaa ymmärtää :)

Laakson Lilja

Onpas virkistävää tehdä pitkästa aikaa oikein neuleaiheinen postaus. Ja mitähän sitä sitten on neulottu? No, semmonen kaunis Laakson Lilja huivi:

Malli Lily of the Valley shawl by Nancy Bush (Rav. link)
Lanka Kamena
Menekki n. 100 g
Koko n. 32 x 170 cm
Puikot 4 mm

Huivin mallia on muokattu sen verran, että alun ja lopun pitsimalli on Lily of the Valley huivin ja keskiosa shaalin ohjeen mukaan, tosin jälkimmäinen kapeampana kuin kirjassa. Minulla oli vain yksi vyyhti Kamenaa, joten muokkaukset olivat tarpeen.

Huivista olisi tullut sopusuhtaisempi jos mallikertoja olis ollut yksi enemmän. No, sitten ois jäänyt pituudesta uupumaan eli ehkä parempi näin.

Huivi oli mukava ja joutuisa neulottava ja siitä tuli pehmeä ja sanoisin ilmava, mutta enpäs sanokkaan. Käytiin nimittäin katsomassa alkuperäisiä huiveja (Haapsalu rätiku muuseum) ja herrajee miten henkäyksen ohuita ne olivatkaan. Eli niihin verrattuna omani on paksu pötikkä.

Oispa aika upea hääpuku, tosin minulla ei ole tarvetta moiselle, mutta kaunis on:


Ja arvatkaapas minkä kirjan ostin:

Kyllä vain, kuvassa on yksi onnellinen Haapsalu sall kirjan omistaja. Hieno kirja ja haa, selatessa tuli vastaan kuva talosta, jossa vietimme samaisena iltana sukulaisten kera hauskat synttärijuhlat.

Onnea vaan vielä kerran M ja kiitos viimeisestä :)

Olipas kerrassaan mukava ja virkistävä reissu :)

Jussin päivää

Kylläpä aurinko paistaa niin kauniisti ja mikäettei, onhan nyt oikea juhannus. Eilenkin oli upea päivä. Lyylit eli me neulojat kera kuskin starttasimme jo ennen yhdeksää pienelle kesäretkelle. Matkalla Hiirolaan pysähdyttiin juhlistamaan mukavaa päivää, tai aamuhan se vasta oli. Toiset olivat rannalla mattopyykillä ja me kilistettiin kesälle :)

Seuraavaksi kävimme ihastelemassa suomenlampaan villoja ja kuten kasseista voi päätellä, jokaiselle löytyi jotakin. Ai ihme, miten kiva paikka. Mennään kyllä toistekin.

Sitten nokka kohti kaupunkia. Siellä piipahdettiin syömässä ja jatkettiin matkaa pitkin suvisia maalaisteitä kohti Raijan-aittaa. Oli sitä sielläkin kaikkea kaunista, varsinkin nämä pellavatopsit.

Ja eikun takaisin kaupunkiin, arvaattekin varmaan minne:

Viikon parin päästä kukkaloisto on varmaan upeampi, mutta olihan tuo katsomisen arvoinen nytkin. Sitten keksittiin, että käydäänpä ostamassa jauhoja. Kivempi täällä oli käydä kuin marketissa.

Ja sitten nokka kohti kotia. Vaan kun oli niin lystiä, päätettiin vielä viimeiseksi piipahtaa kurkistamassa keskiaikaista ravintolaa. Sisällä oli niin tunnelmallisen hämärää, etten edes yrittänyt ottaa kuvia ja salaman käyttö olisi latistanut koko komeuden. Mutta on upea paikka, kannattaa käydä.

Ja siltä samalta alueelta löytyi toinenkin käymisen arvoinen kohde.

Tällainen maisema avautui tuolta terassilta:

Hyvällä syyllä voi sanoa, että Suomen suvi tarjosi parastaan. Kiitos seurasta tytöt ja eritoten kärsivällinen kuski :)