torstai 18. lokakuuta 2018

Punainen Hanna-huivi

Tässä yhtenä sunnuntaina laitoin huivin alulle, jotta maanantain koulutuksessa olisi neulottavaa, sillä eihän sitä nyt mitään opi jos käsillä ei ole tekemistä. Siinä kuunnellessa neuloskelin ja vilkaisin välillä ohjettakin. Hyvin eteni ja sain tosi paljon neulottua koulutuspäivän aikana. Illalla sitten pälkähti mieleen, että mitenkä tämä minun huivi ei muistuta ollenkaan työkaverin huivia joka on neulottu samalla ohjeella.


Olinpahan tieten lukenut ohjeet hiukan hätäisesti ja reikäriville tuli tuplamäärä reikiä. Vaan mitäpä tuosta, oikein on somat raitarivit nämäkin. Lyhennetyt kerroksetkin säveltelin vähän omaan malliin ja reunan tiheämmät raitarivit jätin suosiolla pois, sillä epäilin ettei lanka riitä ja oikeassa olin, ei olisi riittänyt.



Malli Hanna-huivi by Hanna Tamminen  maustettuna omin muokkauksin
Lanka Drops Lace uni colour
Menekki n. 90 g
Koko lev n. 145 cm, pisin korkeus n. 27 cm
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Just mieleinen

Drops Lace oli todella joutuisaa ja mukavaa neulottavaa vaikkakin sai olla tarkkana että kaksinkertaisella langalla neuloessa silmukoihin tuli molemmat langat mukaan.


Sopivan simppeli malli, passeli koko, hyvä istuvuus, taivaallinen tuntuma ja punainen väri. Mitäpä sitä muuta huivilta toivoisikaan eli ihan varmasti tästä tulee yksi lempihuiveistani. 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Uusi lankatuttavuus

Jokunen aika sitten kävin tiirailemassa lankoja Varkauden Taito shopissa ja sain kokeiltavaksi minulle uutta sukkalankaa nimeltään Lana Grossa Meilenweit Polar 1:1. Lanka on ohutta villasekoitetta (80% villa, 20% polyamidia) ja värivaihtoehdot olivat hillittyjä, maanläheisiä, murrettuja kirjolankayhdistelmiä. Olipa hankala valita mieleistä kun mikä vaan olisi käynyt, mutta päädyin lopulta väriin 402.

Poika oli jossain vaiheessa maininnut kaipailevansa kynsikkäitä entisten kuluneiden tilalle ja tämä uusi lanka kotuitui juuri kun oli aika aloittaa kynsikkäiden neulominen, poika oli nääs piakkoin lähdössä metsäreissulle Lappiin.


Langan puikkosuositus on 2,5-3 mm, mutta kun olen tämmönen tiukkis niin neuloin kynsikkäät 2,25 mm puikoilla. Silmukoita oli 56 eli 14 puikollaan. Varsi on yks oikein, yks nurin resoria, kämmenselkä kolme oikein, yks nurin ja koura sileää neuletta. Lankaa kynsikkäihin meni n. 40 g.


Aloitin molemmat kerät sisältä kuten aina ja raidoitus sattui menemään aika lailla symmetrisesti. Teen sormikkaat ja kynsikkäät niin, että kun tulen sormiin asti, teen ensin pikkurillin ja sen jälkeen neulon pari kerrosta ennenkuin alan neulomaan muita sormia. Tästä johtuen kirjolangan värinvaihto osuu jotenkin hassusti tuohon sormien kohdalle, tuli semmonen pieni raita, mutta ei kuulemma haitannut poikaa. Eriväriset sormet on kyllä aika vekkulin näköiset, eipä sen puoleen.

Neuloin aikanaan itselleni muutamatkin sormikkaat sukkalangasta ja ne ovat menneet niin nyppysiksi ettei kehtaa käyttää kuin lapasten sisällä, täysvillaiset sormikkaat sen sijaan ovat kestäneet kulutusta hyvin. Saapa nähdä kuinka näiden kynsikkäiden käy. 

En ehtinyt edes kuvata kynsikkäitä, mutta onneksi reissulla oli myös pojan serkku, joka lupasi ikustaa neuleet ja hyvin ikuistikin (nuo kaksi ylintä kuvaa). Serkulla on kyllä visuaalista silmää ja kivoja kuvausideoita eli kiitosta vaan  kovasti Anniina Kinnunen :)

Lankaa jäi kynsikkäiden jälkeen n. 60 g. Se olisi mahdollisesti riittänyt sukkiin, mutta kun en ollut varma, otin rinnalle toisen kirjolangan ja samalla sain pienennettyä lankavarastoa taas muutaman gramman. 

Sukat on ihan tavikset eli kaks oikein, kaks nurin resorivarret ja jalkaosa sileää. Varsien alussa on kolme senttiä jämälankaa, 4 krs Lana Grossaa ja 4 krs jämälankaa. Kantapäähän asti neuloin Lana Grossalla, kantapään jämälangalla ja loput taas Lana Grossalla. Meinasin tehdä varpaankärjetkin jämälangalla, mutta koska raidoitus meni niin kivasti ja lankaa näytti riittävän niin pösöttelin Lana Grossalla loppuun asti.


Ja koska molempia lankoja jäi vielä pikkuisen, neuloin lapsenlapsellekin pienet sukat. Ne on neulottu 4 krs raidoituksella ja ihan tuli sukan näköiset.


Näitä isompia sukkia en laita pukinkonttiin vaan otan omaan käyttöön, jotta näen miten ne kestävät kulutusta ja kuinka lanka käyttäytyy.

Ja nyt siirryn taas sukkien pariin. Ei taida tänä vuonna paljon muuta syntyäkkään.


maanantai 17. syyskuuta 2018

Hurlumhei ompelua

Sisäinen sulovilen pääsi valloilleen viime kesänä. Paikallisessa kangaskaupassa (Kangas-Kaarina) oli tarjolla kohtuu halapaa raidallista pellavaa ja kun loppusummasta sai vielä tingittyä pienen siivun, niin kaupathan siinä syntyi. Eipä mitä, pellava on kyllä maanmainio materiaali, ainut mikä jäi vähän mietityttämään oli kankaan väritys.


Aattelin että jos ostan jotain yksiväristä raidallisen kaveriksi, niin ehkä lopputulos olisi parempi ja niinpä ostin punaista pellavaa. 

Mielikuvitus on huipussaan näiden ompeluiden kanssa eli taas sitä Klaara-mekon muunnelmaa tekemään (ne taskut, ne ihanat taskut nääs). Voisi olla parasta, että oikeaoppiset ompeluihmiset eivät jatka lukemista, sillä aion paljastaa kuinka hepposesti suunniteltu ompeluprosessi pahimmillaan etenee.


Leikkasin kaavat ja aloin suinpäin ommella ilman mitään harsimisia ja sovituksia. No niinhän siinä kävi ettei mekko mahtunut ollenkaan päälle. Mikä neuvoksi? No eikun takakappale halki keskeltä ja sinne ompelemaan kymmenen sentin levyinen kangassuikale. Linssin mielestä se olisi pitänyt tehdä punaisesta kankaasta, että olisi tullut graafinen ilme, mutta minä pistin sinne vaakasuuntaista raitakangasta. Hyvähän se kyllä, mutta yhä vaan oli mekko kireä ja eipä auttanut kuin halkaista myös etukappale keskeltä.


Tässä vaiheessa tuli pakostikin päätettyä, että tästä tulee sitten napillinen mekko ja mikäpä se siinä. Vielä kun ompelin punaisen pääntien ja helman niin enpähän voinut kuin todeta, että kummasti alkaa lopputulos muistuttamaan navetta- tai siivousmekkoa.


 Että jee. Ei ehkä kannattaisi ostaa kangasta jos ei ole minkäänlaista visiota lopputuloksesta. Saattaapi olla, että tämäkin jää ihan vaan kotimekoksi, kotisiivousmekoksi. Nyt eikun intoa odottelemaan, siivous sellaista nimittäin


Löydettiin kirpparilta soma punainen räsymatto, josta sai mainion penkinpäällisen vanhaan Valluun. Kylläpä karjakko sointuu niin somasti auton väritykseen.

Vielä yksi ompelus. Tikkelitanssi-niminen kangas löytyi Majapuun löytölaarista. Kangasta oli just sen verran, että sain pitkähihaisen puseron itselleni asettelemalla kaavat raidoituksen kannalta miten sun sattuu. Ei se tämänkään ompelu mennyt ihan niinkuin strömsöössä. Ensimmäisessä versiossa joustava trikoo oikein nuoli pyöristynyttä vatsanseutua ja näky oli suorastaan koomisen masentava. No mikä neuvoksi? Kiilatpa tietenkin ja ne kun ompeli sivusaunoihin, niin jopa tuli käyttökelpoinen pusero.


Tätä vaatetta kehtaa käyttää muuallakin kuin kotona ja mustan tunikan kanssa se on just hyvä.

Yksi mielenkiintoinen ompelus tuolla odottelee tekijäänsä, mutta sitä ei paranekaan tehdä hurlumhei-meiningilla, joten tekeminen kestää aikansa. Olen minä neulonutkin jotain pientä, joten niistä seuraavaksi.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Taskumekkoja ja -tunikoita

Näin syksyllä on kiva muistella mennyttä kesää ja hellemekkoja.

Nyt tais jäädä sama levy jumittamaan oikein kunnolla. Tuolla aiemmin mainitsin, että taidan tehdä kolmannenkin version PaaPiin Klara-mekosta. No tein sen ja monta muutakin :)

Tässä kolmas Marimekon pallokuosinen versio, joka on ommeltu samalla Klara-mekon kaavalla kuin se edellinenkin versio, tosin helmaa ja hihojen pituutta lyhentäen.


Ihmettelin, kun tämä tunika ei istu ollenkaan niin hyvin kuin mekko. Tutkin kaavoja ja ihmeekseni huomasin, että takakappaleen kädentie oli monta senttiä pidempi kuin etukappaleen. Tunika kirraa jotenkin hassusti hihojen kohdalta kuten tuossa takaapäin otetusta kuvasta huomaa. Ei tämä käyttämättä jää, mutta sen verran jäi vaivaamaan, että seuraavaan eli hellemekkoversion tein hieman toisin.

Olin pitkään sitä mieltä, ettei kankaita voi ostaa netistä kun ei niitä pääse hypistelemään. Vaan oli ihan pakko uskaltautua tilaamaan, kun en löytänyt kaupoista mieleistä kangasta ja ompeluinto oli aivan hirmuinen. Majapuun valikoimista löytyi ihanan nostalgista Retrokukka-trikoota ja siitäpä vasta mieleinen mekko syntyikin.

Tähän neljänteen versioon ei jäänyt Klarasta kuin sivukiilat taskuineen, etu- ja takakappale ovat Ottobreessä 5/13 olleesta tunikan kaavasta. Huollittelin pääntien ja hihansuut ompelemalla nurjalle puolen vuorin. En meinannu millään älytä, kuinka hihansuut saadaan ommeltua niin, että sauma jää nurjalle. Onneksi lähipiirissä on yksi ompeluopin saanut kaveri, joka osasi neuvoa homman tekstiviestillä.



Tykkään ihan älyttömästi tästä mekosta ja olen niin tyytyväinen, että kuitenkin uskaltauduin tilaamaan ja varsinkin että sain mieleistä kangasta nettikaupasta.



Rantakuvat otettiin loppukesästä Savon rivieralla eli Ritoniemessä.

Seuraavan eli viidennen mekon tein samoilla kaavoilla kuin tuon kukkamekon. Kankaana on napakka puuvillatrikoo-elastaani yhdistelmä.


 Tästä se vasta mieleinen tulikin, tosin pituutta olisi saanut olla jokunen sentti enemmän (pitäisköhän tehdä vielä kuudes, pitempi versio :). Todennäköisesti tulen käyttämään tätä tunikan tyyliin leggingsien ja t-paitojen kanssa.


Mulle on tullu viime aikoina kiloja sen verran, että moni vaate, pusero varsinkin näyttää ihan makkarankuorelta. Nytpä voin käyttää niitä tuon mekon alla ihan huoleti.

Kuvausreissulla kävimme naapurikyllällä, josta löytyy ihanan kuvauksellinen vanha silta. Täällä on käyty ennenkin ikuistamassa tuotoksia.



Vielä on muutama ompelutyö odottamassa postausta, mutta eiköhän tässä sitten aleta pikkuhiljaa siirtymään neuleiden pariin.

Ai että oli ihanan lämmin ja ehkä juuri siksi niin pitkältä tuntunut kesä, mutta on se syksyssäkin omat puolensa niin että tervetuloa vaan.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kenkumpi neulottava

Neuloin niin ahkerasti sukkia keväällä, että kesällä tuli vallan neuleuupumus. Se ei ollut kovin vakavaa saatikka syvällistä, mutta kummallista kuiten. Harvoin on ollut sellainen olo ettei tee ollenkaan mieli neuloa. Jossain vaiheessa aloittelin pitkään muhinutta huiviprojektia ja välillä jatkoin milloin lie aloitettuja kämmekkäitä.

Kesäkuun postauksessa esittelinkin jo huiviprojektia. Ohuenohut mohair- ja Vuorelman kampavillalankayhdistelmä oli tuttu vuosien takaa, mutta niinpä vain olin unohtanut millainen yhdistelmä.


Mohairlanka oli ohuudestaan huolimatta hirvittävän jukuripäistä neulottavaa ja käsiala näytti siltä kuin olisin eka kertaa saanut puikot käteen. Kokeilin ainaoikein neuletta, ei hyvä. Kokeilin sileää neuletta, ei hyvä. Kokeilin raitaneuletta, ei hyvä. Loppujen lopuksi neuloin ainaoikeinradoitettua sileää ja alareunaan neuloin Dream Stripes -huivin pitsikuvion. Yritin neulomisen aikana uskotella itselleni, että kyllä varmaan kastelu ja pingotus tasoittavat lopputulosta.


No ei paljon tasoittanut kuten kuvasta näkee. Kaunis pitsireunuskin hukkuu kokonaisuuteen.


Lanka    Vuorelman kampalanka tex 28 x 2 (100 % villa) ja Pichenette (100 % mohair)
Menekki   kampalanka n. 20 g, mohair n. 40 g, yhteensä n. 60 g
Koko   lev 110 cm, kolmion kärki 42 cm
Puikot   2,5 mm pyöröpuikot
Fiilis   no tulipahan tehtyä



Huivista ei tullut kovin suuri, mutta luulenpa että noin kaulalle kietaistuna tätä ehkä tulee käytettyä (jahka muisto neulomisen kökköydestä haalistuu). Väristä tykkään kovasti, mutta muuten en oikein tiedä.


Näitä kämmekkäitä neuloin silloin tällöin enkä edes muista milloin aloitin, mutta se nyt ei lienekään olellista, pääasia että sain ne valmiiksi.


Kämmekkäät on neulottu 72 silmukalla. Ranteen ja kämmenselän mallikerta: 1 krs: 1 o, lk, 4 o, 2 s ylivetokavennus (nosta 2 oikealle puikolle, neulo 1 o, vedä 2 nostettua yli), 4 o, lk,. 2. krs: oikein. Toistin ranteen alussa seitsemän kertaa näitä kahta kerrosta, jonka jälkeen neuloin 1. kerroksen jälkeen 2 välikerrosta. Kolme kerttaa neuloin niin, että toinen välikerros oli sileää ja toinen nurjaa ja sen jälkeen molemmat välikerrokset sileää. Kämmen on sileää neuletta ja peukalokiilan tein samaan malliin kuin monesti ennenkin. Tein joustavan päättelyn pariinkin otteeseen, ennekuin siitä tuli just sopiva.

Silkkilanka tekee kämmekkäistä suloisen tuntuiset ihoa vasten, saa sitten nähdä kuinka ne kuluvat käytössä, nyppääntyvätkö kenties. Aika näyttää.


Malli omasta päästä virolaista pitsimallia muokaten
Lanka Drops Lace 
Menekki n. 20 g
Koko sopivat
Puikot 1,75 mm


Näiden neuleiden ansiosta lankavarasto on vajunut 80 grammaa, jee. Nuista sinisistä sais vielä toisenkin huivin, mutten varmasti tee, en ainakaan mohairista.

tiistai 7. elokuuta 2018

60-luvun kuoseja

Äitini oli aikoinaan innokas ompelija ja suurin osa meidän vaatteista oli hänen tekemiään. Mieleen ovat jääneet 60-luvun värikkäät kuosit. Jokunen vuosi sitten olin töissä Joroisten kirjastossa ja samaan aikaan siellä sattui olemaan tekstiilisunnittelija Mirja Tissarin näyttely. Oli kuin olisi tehnyt aikamatkan lapsuuden kangaskaupaan.

Lapsuuden vaatteista ei ole kovin moni säilynyt, mutta jokunen sentään.


Pikku Anna Kaisan kesämekkoja vuodelta yks ja kaks.

Äidin tekemä hellehattu on 60-luvun lopulta ja muistaakseni hänellä oli myös mekko samasta kankaasta. Harmi ettei se ole säilynyt, tosin tuskin se mahtuisi meille kellekkään enää. Hattukaan ei sopinut kuin äidilleni ja tyttärelleni ja koska he eivät olleet siitä yhtä innoissaan kuin minä, päätin suurentaa sen itselleni sopivaksi.


Hattu alkuperäisessä kuosissaan tyttäreni päässä.

Jahkailin pitkään onnistuisinkohan se. Tämän kesän helteet saivat tarttumaan tuumasta toimeen ja eikun saumat auki.


Onneksi saumavaroja oli sen verran, että sain kuin sainkin suurennettua hatun ympärysmitan itselleni sopivaksi. Hyvä niin, mutta siinä samassa lierin leveys hieman kapeni. Nyt se ei näytä enää 60-luvun hellehatulta muuta kuin kuosinsa perusteella, mutta hyvä näinkin. Yleensä en ole edes tarvinnut hellehattua, mutta tänä kesänä se on ollut oikein tarpeellinen kapistus.


Kahdessa alimmaisessa kuvassa en ole etelän rannoilla vaan Manamansalossa ja taustalla siis kirkas ja kaunis Kainuunmeri eli Oulujärvi.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Parhautta on taskut

Etsiskelin pitkään taskullisen mekon kaavaa ja kas, sellainen löytyi PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta. Klara-mekko on yksinkertaisen kaunis ja mikä parasta, siinä on isot taskut. Siis eikun ompelemaan.


Ensimmäisen version ompelin ostamastani vaaleasta joustotrikoosta. Kangas aiheutti epäilyksiä (miksihän ylipäätään olin ostanut sen?), mutta ajattelin, että testaan sillä mekkomallin toimivuutta. Ja hyvä oli, että testasin.


Muokkasin ohjetta sen verran, että laitoin helmaan ja hihoihin lisää pituutta. Muutaman päivän yritin tulla sinuiksi mekon värityksen kanssa vaan kun en tullut, pistin koltun väriliemeen. Onneksi jostain aiemmista värjäyksistä oli jäänyt punaista (en muista tarkalleen värin nimeä). Lopputuloksesta voi olla monta mieltä, mutta itsestäni se on parempi kuin alkuperäinen.


Tuo trikoo on aika ohutta ja sen sisältämä elastaania tekee siitä hyvin joustavaa. Mekoon tuo väljyyttä taskulliset sivukappaleet suorareunaisten etu- ja takakappaleiden välissä. Koko olisi voinut ehkä olla hieman isompi, sillä nyt juurikin etu- ja takakappaleet nuolivat vartalon (kumpuilevia) muotoja. Ai armotonta miten pömppömaha tuli selkeästi esille. Vyön avulla tilannetta voi hieman parantaa :)

Vaikka olenkin pitkäkätinen, taskut tuntuivat olevan hieman liian alhaalla. Mietinkin josko olisin parantanut tilannetta tekemällä vyötärösauman eli siis olisin leikannut mekon vyötärön kohdalta poikki, leikannut muutaman sentin pois ja ommellut osat jälleen yhteen. Mutta en ole ainakaan vielä tehnyt sitä sillä luulen, että tämä mekko jää vain kotikäyttöön. Hyvä kuitenkin että tein mekon, sillä nytpä tietäisin miten tekisin seuraavan version.

Muokkasin kaavoja siten, että nostin sivukappaleet alkamaan noin 10 cm ylempää kuin ensimmäisessä versiossa. Tämä tarkoitti, että jouduin piirtämään sivukappaleiden kaavat uudelleen, sillä  kappaleiden jyrkkyyskulma muuttui hieman (onkohan tämä nyt ymmärrettävää tekstiä ollenkaan). Muokkasin etu- ja takakappaleita siten, että viistosin reunoja jotta sain helmaan noin viisi senttiä lisäleveyttä eli yhteensä helma leveni 20 cm. Lisäsin nytkin helman pituutta, sillä näillä polvilla en viitsi kovin lyhyttä mekkoa käyttää.

Pallotrikoon ostin Marimekon myymälästä. Kangas on ryhdikästä puuvillatrikoota, joka ei paljon veny ja sitä oli helppo leikata sekä ommella ja voi miten kauniisti se laskeutuu.

Pääntiekaitaleen ompelin vinoon leikatusta kaitaleesta, joka venytyksestä huolimatta nousee hieman "pystyyn". Tämän jos oisin arvannut, niin eipä olisi tarvinnut leikata vinokaitaletta vaan kauluksen olisi voinut tarkoituksella tehdä pystyversiona. Ihan hyvä tuosta kauluksesta tuli näinkin. Koska minulla ei ollut pallopäistä ompelukoneen neulaa, ompelin helman ja hihansuut käsin.

Mietin kyllä, tulisiko mekosta yöpaitamainen ja ehkä se sitä vähän on, mutta kun laittaa vyön, niin ilme muuttuu kummasti.



Ja kun nostaa vyötä vielä hiukan ylemmäksi, ilme eikun paranee. Vyönä on pelkkä kangassuikale, mutta pitänee se ehkä huolitella.


Tuuli oli tänään kuvausapuna ja sai helmat heilumaan oikein veitikkamaisesti.

Olen hyvin tyytyväinen mekkooni ja voisin tehdä kolmannenkin version, vaikkapa sellaisen tunikamittaisen jos vaan löytäisin kivaa kangasta. Tai no, jäihän tätä pallokangasta vielä eli joskopa siitä tekis vielä yhden version.

Isäntä innostui vanhoista autoista ja hommasi itselleen Plymouth Valiantin vuodelta 1964 ja hups, kuinka hauskasti maastoudun auton ihanan punaiseen syliin näissä tamineissa :)

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kesä kirjoen

Hups vaan, kevät meni suitsait ja kesäkin on jo pitkällä. On ollut kaikenlaista tekemistä eikä blogia ole joutanut päivittämään, mutta nyt muutama sananen.

Olen huomannut, että neulomisessani on jonkinlainen rytmi. Syksyt menee enimmäkseen sukkia neuloen, vuoden vaihteen jälkeen tulee villatakkien tai puseroiden vuoro, sitten taas huivien jne. Nyt jäi haaveilemani villatakit neulomatta, sillä sukkahommelit jatkuivat pitkälle kevääseen.


Sukkaprojektista kerron myöhemmin lisää. 

Sitten tulikin epätavallisen pitkä eli muutaman viikon mittainen tauko neulomiseen, enkä enää oikein jaksanut paneutua villatakkeihin. Tumput suorina en sentään ole ollut, sillä kirjontainnostus on edelleen päällä kuten edellisessä postauksessa jo kerroin.




Aijai, nyt pitää taas odotella uutta kirjontavihjettä, jotta pääsisis jatkamaan puutarhahommia. On se mukavaa, että edes näissä puutarhajutuissa pärjään jotenkin, minä kun en todellakaan omista viherpeukaloa :D


Ostin soman pienen pahvimatkalaukun kirjontalangoilleni, sillä eiväthän ne meinanneet enää mahtua Wiener Nougat -suklaarasiaan ja mielumminhan tuota matkalaukkua katselee olohuoneen nurkassa kuin suklaatonta suklaarasiaa.


Vaan ei voi ihminen sittenkään olla neulomatta. Jotain piti saada alulle ja eikun varaston kätköistä jämälankoja hyödyntämään. Tällä samalla lankaparilla eli Vuorelman ohuella kampalangalla ja ikivanhalla mohairilla neuloin jo 11 vuotta sitten huivin, joka tosin on jäänyt vähälle ellei perätä olemattomalle käytölle. Huivi oli turhan kapea ja kuvio ei tullut juuri yhtään esille. Onkin muuten haasteellinen tuo ohuenohut mohairlanka. Yksinään sillä neuloen jäljestä tulee hyvin epätasaista ja neulominenkin on hiukan hankalaa, mutta yhdistettynä kampalankaan neulominen ainakin helpottuu, mutta jälki on vieläkin vähän epäsiistiä. No, minä nyt kumminkin haluan juuri tuon värisen huivin ja katson mitä lopussa seisoo. Jospa se vesi ja pingotus tekisi ihmeitä.