Salainen puutarha eli kirjotut tyynyt

Hahaa, löysin salaisen puutarhurin itsestäni. Minä jolla ei ole ollenkaan viherpeukaloa onnistuin loihtimaan kukoistavat puutarhat Tiia Erosen ihanilla Taito-lehdessä olleilla ohjeilla.

Aloitin kirjonnan maaliskuussa. Tarkoitus oli tehdä vain yksi puutarha, mutta kun pohjakankaita siunaantui kaksin kappalein ja kun uutta vinkkiä odottavan aika kävi pitkäksi, kirjoin molemmat kankaat. Varmistaakseni lankojen riittävyyden kirjoin ohuemmalle kankaalle kahdella säikeellä pienen puutarhan.

En tehnyt etukäteen mitään värisuunnitelmaa vaan valitsin kuvioon sopivan värin tuosta lahjoituslankavarastostani. Ostin ainoastaan yhden dokan mustaa lankaa. Oli jotenkin ihanan vapauttavaa maalailla langoilla ilman sen kummempia suunnitelmia.

Paksummalle pellavakankaalle syntyi suurempi puutarha.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka näin jälkikäteen ehkä tekisi jotain toisin. Minä olen ihan mahoton jahkailija ja siihen nähden on ihme etten joutunut kuin yhden kerran purkuhommiin. Vaihdoin punaiset pallukat eli ranskalaiset solmut tuon oikeassa alareunassa olevan pyöreän kukan keskiöstä valkoisiksi. En sitten tiedä olisivatko ne punaiset sittenkin sopineet lopulliseen kokonaisuuteen, mutta jotenkin nuo valkoiset rimmas paremmin vaaleanpunaisen kanssa.

Iso puutarha on kirjottu muutoin ohjeden mukaan, paitsi että lisäsin mustia viivoja viimeisenä kirjotun linnun pyrstöön, jotta se olisi tasapainossa mustalla reunustetun kukan kanssa.

Harmi, että kangas oli sen verran pieni, ettei siitä saanut 50 x 50 cm kokoista tyynyliinaa. Kuvio olisi tullut siinä koossa paremmin esiin. No, jospa minä jostain saisin hommattua hieman pulskemman 40 x 40 tyynyn tuonne alle niin lopputulos olisi pulleampi. Kelpaa se kyllä tuollaisenakin ja hyvin on jo kotiutunut kotisohvalle.

Pikkupuutarhan kuvio on suurentamaton ja se on kokonaan kirjottu kahdella säikeellä. Kuvioiden täytteissiin pistelin vähän omiani, lintuun varsinkin kun en malttanut odottaa viimeistä vihjettä.

Ei tullut tästäkään oikean kokoista tyynyä. Kuvion puolesta 30 x 30 cm tyyny olisi ollut optimaalisin, No en etsinnöistä huolimatta löytänyt sen kokoista tyynyä ja kun en laiskuuttani viitsinyt ruveta pienentämään isompaa tyynyä, niin päädyin sitten suurentamaan tyynyliinaa kokoon 40 x 40 cm. Sauman peitteeksi tälläsin vaaleanpunaista nauhaa etupuolella

ja takapuolella tein napinlävet nauhaan. Aika tavaran kaupitsee pitää todistettavasti paikkaansa. Tilasin aikaa sitten sydännapit Napiton-kaupasta ja nyt ne päätyivät juuri oikeaan paikkaa.

Tein pikkutyynyn tyttärenpojalle joululahjaksi. No arvaahan sen, ettei pehmeä paketti niin kovin poikaa innostanut mutta ehkä sentään äitiään.

Tämä vuoden mittainen kirjontamatka oli kyllä ihan mahdottoman mukava ja palkitseva. Vinkit tulivat siihen tahtiin, että hitaanpikin ehti hyvin kirjoa ennen seuraavaa vinkkiä. Oli kiva nähdä millaisia tuloksia syntyi eri värityksillä ja ihailla toisten töitä. Opin monta uutta pistoa ja kirjontainnostus eikun kasvoi. Kiitos yhteisestä matkasta.

Kesä kirjoen

Hups vaan, kevät meni suitsait ja kesäkin on jo pitkällä. On ollut kaikenlaista tekemistä eikä blogia ole joutanut päivittämään, mutta nyt muutama sananen.

Olen huomannut, että neulomisessani on jonkinlainen rytmi. Syksyt menee enimmäkseen sukkia neuloen, vuoden vaihteen jälkeen tulee villatakkien tai puseroiden vuoro, sitten taas huivien jne. Nyt jäi haaveilemani villatakit neulomatta, sillä sukkahommelit jatkuivat pitkälle kevääseen.

Sukkaprojektista kerron myöhemmin lisää. 

Sitten tulikin epätavallisen pitkä eli muutaman viikon mittainen tauko neulomiseen, enkä enää oikein jaksanut paneutua villatakkeihin. Tumput suorina en sentään ole ollut, sillä kirjontainnostus on edelleen päällä kuten edellisessä postauksessa jo kerroin.

Aijai, nyt pitää taas odotella uutta kirjontavihjettä, jotta pääsisis jatkamaan puutarhahommia. On se mukavaa, että edes näissä puutarhajutuissa pärjään jotenkin, minä kun en todellakaan omista viherpeukaloa :D

Ostin soman pienen pahvimatkalaukun kirjontalangoilleni, sillä eiväthän ne meinanneet enää mahtua Wiener Nougat -suklaarasiaan ja mielumminhan tuota matkalaukkua katselee olohuoneen nurkassa kuin suklaatonta suklaarasiaa.

Vaan ei voi ihminen sittenkään olla neulomatta. Jotain piti saada alulle ja eikun varaston kätköistä jämälankoja hyödyntämään. Tällä samalla lankaparilla eli Vuorelman ohuella kampalangalla ja ikivanhalla mohairilla neuloin jo 11 vuotta sitten huivin, joka tosin on jäänyt vähälle ellei perätä olemattomalle käytölle. Huivi oli turhan kapea ja kuvio ei tullut juuri yhtään esille. Onkin muuten haasteellinen tuo ohuenohut mohairlanka. Yksinään sillä neuloen jäljestä tulee hyvin epätasaista ja neulominenkin on hiukan hankalaa, mutta yhdistettynä kampalankaan neulominen ainakin helpottuu, mutta jälki on vieläkin vähän epäsiistiä. No, minä nyt kumminkin haluan juuri tuon värisen huivin ja katson mitä lopussa seisoo. Jospa se vesi ja pingotus tekisi ihmeitä.

Yhteinen puutarha

Taito lehti kutsui kirjonnasta kiinnostuneet osallistumaan vuoden kestävään yhteiskirjontaan, jossa täytämme pikkuhiljaa Tiia Erosen suunnittelemaa puutarhaa erilaisilla pistoilla. Vastasin kutsuun ja nyt olen aivan täpinöissäni ja ihmettelen kuinka maltan odotella vihjeitä.

Olen kirjonut hyvin vähän enkä tainnut omistaa kuin yhden dokan, mutta pieni kirjontalankavarsto alkoi kasvaa kuin itsestään reilu vuosi sitten, kun aloitin tykkimyssyn kirjonnan. Ostin sitä varten puuvillalankoja, mutta vaihdoinkin ne sitten silkkilankoihin kun kirjottava pohjakin oli silkkiä.

Kuva puolivalmiista Perä-Pohjolan tykkimyssyn silkkistä. Itse myssy on jo valmis, mutta kirjotun tyllipitsin nyplätty reunapitsi on vielä kesken. Nypläämisen opettelu ei ollutkaan kovin helppoa, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kirjominen sen sijaan onnistui aika mallikkaasti vaikkei kokemusta paljon ollutkaan.

Lankavarasto kasvoi myöhemmin, kun eräs käsitöitä harrastanut asiakas halusi välttämättä lahjoittaa pussillisen kirjontalankoja, joita ei enää tarvinnut. Kurkistelin silloin tällöin pussiin ja epäilin tulisikohan niitä käytettyä, mutta nyt en enää epäile. Ainakin osa pääsee puutarhaa värittämään ja eihän sitä koskaan tiedä minkälainen kirjontahurahdus tästä vielä seuraa.

Ostin paikallisesta kangaskaupasta puolipellavaista kangasta tyynynpäällistä varten  mutta jälkeen päin löysynkin kangasvarastostani vielä sopivamman eli paksumman pellavakankaan kirjontapohjaksi.

Kuvion siirtämiseksi kankaalle kokeilin monta konstia ja parhaimmaksi osoittautui tuommosella jäljennystussilla piirtäminen. Teippasin kaavan ikkunaan ja kankaan sen päälle ja sitten vaan auringonvaloa hyödyntäen jäljentämään kuvioita.

Sain melkein kokonaisen dokan upotettua tuohon ketjupistoilla tehtyyn aurinkoon ja aika täyteläiseltähän se näyttääkin.

Teinpä sitten niin, että jäljensin pienen puutarhan tuolle ohuemmalle eli puolipellavaiselle kankaalle. Kirjoin pienen auringon kahdella säikeellä kun tuo isompi on tehty kolmella.

Nyt minulle on siis tuloillaan kaksi puutarhaa ja hyvä niin. Näistähän vois tehdä vaikka eriväriset.

Kun nyt malttaisi vaan odottaa seuraavaa pistovinkkiä :)