Ylen mieluisa joululahja

Olipa kerran neuloja, jolla oli kolme kilttiä lasta. Joulun lähestyessä lapset miettivät lahjaa äidilleen. He tiesivät ettei saa ostaa neulekirjoja eikä lankoja, sillä äiti on hyvin nirso niiden suhteen. Lapset muistivat kuulleensa äidin riemunkiljahduksia muutama joulu sitten, jolloin anopin antamasta kirjekuoresta löytyi lahjakortti lankakauppaan. Ja niinpä lapset ajattelivat, että lahjakortilla mekin ilahdutamme äitiä. Eikä tässä vielä kaikki. Yllätyksekseen äiti sai peräti kaksi lahjakorttia, toisen Kuopion ja toisen Lontoon lankakauppaan. Voi sitä riemua ja iloa.

Heti kohta joulun jälkeen neuloja ja herra Linssi lähtivät ostoksille Kuopioon. Kiltit lapset kera muutaman kiltin aikuisen olivat muistaneet myös herra Linssiä lahjakortilla. He parkkeerasivat auton torin alle ja lähtivät hymyssä suin kohti lanka- ja levykauppaa, jotka joku viisas oli sijoittanut kätevästi aivan lähekkäin. Siellä he sitten hyörivät ja pyörivät tyytyväisyyttään hyristen kumpikin omassa kaupassaan. Neulojan kassiin kertyi monta kerää suloisen kevyttä tweed-lankaa ja Linssin kassiin muutama vinyyli ja ainakin sata levypussia.

Kotiin saavuttuaan herra Linssi laittoi lahjavinyylit pyörimään kun taas neulojan päässä alkoi toisenlainen pyöritys, nimittäin neuleideapyöritys. Sitä jatkui ja jatkui monta päivää kunnes idea selkiytyi ja lukunutun tapainen hartianlämmitin alkoi hahmottua.

Raglankavennuksiin ja silmukkamääriin neuloja otti vinkkiä keväällä nelomastaan aurinkorannikko- puserosta ja kuten esikuvansa, tämäkin neulottiin ylhäältä alas saumattomana. Etureunojen viistoaminen meni sattumalta niinkuin Strömsöössä eli hyvin, vaikka neulojalta taisi jäädä mallitilkut ja viistouslaskelmat tekemättä.

Kauluksesta neuloja halusi mahdollisimman lämmittävän, vilukissa kun on. Ensin siitä tuli liian pitkä ja löpsöttävä, sitten hieman lyhyempi ja edelleen vähän löpsöttävä. 

Neuloja kun on aikamoinen jahkaaja niin hän miettii yhä vaan onko tuo kaulus vieläkään tarpeeksi hyvä. Uskois vaan, että on. Ehkäpä hän neuloo vielä toisenkin nutun toisenlaisella kauluksella ja loivemmin viistotuilla etureunoilla.

Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier omin muokkauksin

Lanka Rowan felted tweed
Menekki n. 160 g

Koko sopiva
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot, kauluksen alareuna neulottu 4 mm puikoilla
Fiilis Ihmeen hyvä ja todella lämmin

Lontoon lahjakorttiostosten tekeminen vei neulojalta monta monituista päivää. Pitä ihastella lankoja ja värejä, piti valita ja karsia, piti luurailla ravelryssä mitä mistäkin langasta oli neulottu ja millaisilla langanmenekeillä jne. Ei ollut helppoa ei, mutta kylläkin ylen mukavaa.

Nyt nuo ihanuudet kuiskuttelevat lankalaatikossa, mutta pitää malttaa vielä hetki jos toinenkin ennenkuin niihin pääseee käsiksi.

Lasten lankalahjakortit toivat äidille monenlaista iloa; valitsemisen riemua, haaveilun, ideonnin ja suunnittelun riemua sekä loppujen lopuksi lämmintä ylle. Kiltisti tehty ja ajateltu. Sen pituinen se.

PS. Neuloja kun on hurahtanut tuunaamunperinne-juttuihin niin laitetaanpa loppuun kuva, jossa hän esittelee (taas) isoisotätinsä Nili-Ailin tekemää niisivyötä. Ai kuinka somasti se sopii perinnekankaasta tehdyn hameen kanssa.

Pieniä lahjaneuleita

Onkohan tämä ensimmäinen kevät jolloin en ole neulonut villatakkia. Kovasti se on ollut mielessä, mutta miten lie aika mennyt vain sukkien parissa.

Ihana nuorekas tätini täytti pyöreitä vuosia ja halusin muistaa häntä jollain omatekemällä eli tieten sukilla :)

Samaa mallia eli näitä lintumaisia sukkia täällä vain toistellaan. Tällä kertaa lankana oli tanskalainen Hjertegarnin Sock 4 kakkosen puikoilla neulottuna. En ole aivan varma langan laadusta, sillä ainakin omissa punaisissa sukissani näkyy jo kuluminen vaikka vasta syksyllä tein.

Serkkutyttö pääsee kohta kauan kaipaamiinsa mummopuuhiin ja sen kunniaksi neuloin hänelle sukat. Tiedän että tulevat tarpeeseen, sillä kuulumme vilukinttujen sukuun.

Nämä  on neulottu Regia 4-fädig by Kaffe Fasset -langasta ja olikohan taas kakkosen puikoilla. Vaaleanpunaiset raidat ovat Lanettia. En tehnyt mitään kuvioita kun lanka itsessään on niin kaunista. Taidanpa tehdä itsellenikin moiset tai sitten yhdistelen kahta kirjolankaa.

No, serkun tulevalle lapsenlapsellekin neuloin junasukat, lapaset ja puuvillapipon.

Jaana istui taas niin kiltisti mallina. 

Sukat ja lapaset on neulottu Lanettista ja myssy jostain muinaisesta puuvillalangasta.

Nuppuliini-myssyn malli on mainiosta Klompelompe-kirjasta. Virkattua reunaa ja kukkaa lukuunottamatta neuloin ihan ohjeen mukaan.

Omalle lapsenlapselle neuloin pikapikaa uudet sukat pääsiäisenä, sillä joululahjaksi neulotut sukat olivat liian pienet. Mummoraja ei pysy kasvavan jalan perässä. Suunnittelinkin, että neulon kohta monen koon sukkia, sopivat, vähän isommat, vielä vähän isommat jne.

Että tällaista täällä. Ehkäpä kohta olisi sen villatakin vuoro vai uskaltaisko olla optimisti ja tehdä jotain kesäistä?

Pienelle Ruusunnupulle

Työkaveri sai vauvan pari viikkoa sitten. No mehän tieten haluttiin onnitella häntä jollain pienellä ja yksi (arvaatte varmaan kuka) ehdotti jotain neulottua. Niinpä sitten neuloskelin Lanetista pienen neulesetin eli pipon, sukat ja lapaset.

Jaana-nukke on sitten kiitollinen kuvattava, kiltisti paikallaan istuu hän. Muuten tuo autokuvioinen trikooasu on 50-luvun lopulta ja kuului aikanaan veljelleni. Kai se oon minäkin sitä käyttänyt, pitääpä kysyä äidiltä kun en itse muista :)

Junasukat on neulottu sillä kuuluisalla ohjeella, tosin neuloin jalkapöydän hieman lyhyemmäksi kun saaja on vielä niin kovin pieni. Lapaset sävelsin sukkiin mätsääväksi.

Hatun ohjeen löysin jostain käsityölehdestä, tosin tämä on melkein just kuin se norjalainen malli. Ei taida erota muutoin kuin että kavennukset on tehty hieman toisin. Sama, hyvin istuva, saumaton lopputulos kuitenkin. Nauhat neuloin i-cordina (no kuulostaapas höpsöltä, liekö sillä suomalaista vastinetta?). Koko settiin meni lankaa vain 75 g.

Nyt on Ruusunnupun lämmikkeet laitettu lahjapakettiin. Toivottavasti ovat sopivat ja tarpeelliset.

Haa, tarkenee jo ilman sukkia

No tulihan ne kesäsäät vihdoinkin. Onneksi neuloin nämä synttärilahjasukat viime viikolla harmaan sään aikaan, kun nyt ei malta sisällä pysyä ollenkaan eikä oikein neulotutakkaan kun on niin ihanan lämmintä. Tarvii varmaan muutoinkin pitää neulepaussia kun tuo leikattu käsi meinaa vihotella. Toivottavasti tämä ei ole lopun alkua, siis neulomisen suhteen :(

Sukat on neulottu samalla mallilla kuin edellisetkin, nämä Pirkanmaan Roosa Nauha lankangasta kakspuolosen puikoilla. Nyt tein kantapään järkevästi ilman reikiä eli kuviota.

Tässä vielä kuvatodiste jotta kyll maar terkenee jo ilman sukkia. On vietetty pari päivää meloskellen hienoissa maisemissa ja upeassa säässä. Tätä lisää, kiitos! Hyvää kesää meille kaikille :)

Lahjasukat

Kaveri viettää tänään viiskymppiä ja ajattelin neuloa hänelle lahjasukat. Löysin parahiksi uusimmasta Ullaneuleesta tilanteeseen juuri sopivan, todella kauniin sukkamallin. No eikun neulomaan. Koska en ollut langan riittävyydestä aivan varma, en neulonut koko mallikertaa varteen.

Mallikerta oli selkeä ja niinpä minä vaan neuloskelin kunnes jossain vaiheessa huomasin, ettei se mennytkään ihan ohjeen mukaan. Olin jo tehnyt kantapään, mutta koska ehtimisen kans teki tiukkaa, en ruvennut purkamaan vaan jatkoin valitulla linjalla. Tuon kantalapun neuloin tarkoituksella toisin kuin mallissa.

Malli  Hovineito by TiiQ
Lanka  Novita Nalle
Menekki  n. 70
Koko  40
Puikot  3 mm sukkapuikot

Minusta tuo mallikerta on niin mainio, ettei se paljon pahastu tällaisesta väärintulkinnasta ja jos lahjan saaja ei vieraile täällä, niin tuskinpa hän edes huomaa minun mokaa :) Mutta kylläpä vähän hävettää. On niinkuin tämä ei osais ohjeen mukaan neuloa eli senkö siitä saa kun koko ajan vain omasta päästä neuloo. Ei vaineskaan, kyllä osaan, pitää vaan malttaa seurata ohjetta tarkemmin. Tämä on kyllä niin kiva malli, että neulon varmasti toistekin ja ehkä hyvinkin pian, meinaan jos nämä ovatkin lahjansaajalle liian pienet.

Nyt on niin ihana ilma, että piti ihan ulos mennä kuvaamaan. Oi tätä auringonvaloa, vielä se ei paljon lämmitä, mutta ilostuttaa kovin.

Sukattaa

ja jos olisin englantilainen, voisin todeta jotta it socks me, hehheh. Siis sukkaa on pukannut vaikka kuin, mutta postaaminen kehtuuttaa kun ovat ihan peruskauraa; raitaa raidan perään tahi yksväristä ja yksinkertaista. Ja kuvausideatkin ovat aika vähissä. No tässä kuiten muutama kuvatodiste siitä, että hengissä ollaan ja puikot heiluu.

Kuvien raitasukat menivät lämmittämään erään suloisen nuorenparin jalkoja. Lankoina Novitan pikkusisko ja Austermann Step 2,5 mm puikoilla neulottuna.

Joululahja vinkki: Yllätä puolisosi ja virkkaa hänelle villi paita, liivi tai tunika tähän malliin:

Tai mitenkä olis jotain tällaista ystävälle:

Tällainen kirja sattui käsiini kun tein poistoja. Arvaatkos miltä vuosikymmeneltä tuo on?

Läksiäislahja

Työkaveri jäi eläkkeelle tällä viikolla. Toisten kanssa keksittiin lisätä essu ja rintanappi muiden  läksiäislahjojen joukkoon. Käytännön toteutus jäi minun kontolle. Vaikka meidän kylä on aika pieni, niin on täällä sentään Taito-shop ja yksi kangaskauppakin. Pähkäilin aikani kumpi kannattaa ostaa ensin, rintanappi vai essukangas ja päädyin ensin mainittuun, tosin ei ollut ensinkään varmaan löytyisikö mieleistä. No tasan kaksi vaihtoehtoa oli saatavilla VirkkuuKoukkusen rintanapeista ja niistä tämä valittu oli kantajalleen sopivampi.

Kohti uusia seikkailuja olisi ollut osuvampi, mutta tähän oli tyytyminen. Mietin vaan tuota tekstiä, että onko se niinku vapaa suomennus tekstistä I'm every woman ja siitähän tuli heti mieleen tämä :)

Ja ihme kyllä kangaskaupasta löytyi just passeli kangas, jossa oli hieman marimekkomaisuutta. Rintaneulan ja kankaan väri ovat ehkä turhan lähellä toisiaan. Vihreänäkin sitä olisi ollut saatavilla, mutta tuo oli enemmän saajansa oloinen.

Kangasta jäi sen verran yli, että sain tehtyä pari leivinliinaa ja niille lienee käyttöä, sillä kaveri sai leipäkoneenkin. Ja hauska sattuma, hänen ostamansa leipäkirjakin mätsää hyvin essun väreihin :)

Vähän on haikea olo töissä kun hyväntuulinen, lämminsydäminen kaveri on poissa, mutta ei onneksi lopullisesti. Kovana lukijana tulemme varmasti näkemään häntä useinkin, tosin tiskin toisella puolen.

Huhhuijaa

olipas joulu! Tuli koettua tunteiden koko skaala ja nyt on hieman voipunut olo.

 Mutta kuusi oli kaunis, ruoka hyvää, vieraat odotettuja ja lautapeliseura mainiota.

Aloitin joululahjojen teon hyvissä ajoin, mutta siitä huolimatta yhdet sukat ja yhdet lapaset jäivät kesken. Niin ja yksi onneton koiruus. Mutta laitetaan tähän alkuun parit sukat.

Tico ticosta neulotut Lindsayt päätyivät kuopuksen pakettiin. Nämä, niinkuin ne edellisetkin samalla ohjeella neulotut sukat on hieman muokattu.

Näistä tuli niin kivat, että meinasin neuloa esikoisellekin samanlaiset. 

Mutta sitten yritin olla vähemmän tylsä tyyppi ja valitsin hänelle toisen eli Pomatomus-mallin. Yhdistelmä ohut lanka, ohuet puikot, tiukka käsiala ja kierretyt silmukat saivat aikaan sen, etteivät sukat valmistuneetkaan ajoissa. No ei hätää, laitoinpa niiden sijaan pakettiin Siiri-sukat. Ja vävypojalle neuloin harmaat Herrasmiehen sukat.

Tein myös kolmet tossut pukinkonttiin, mutta niistä en ottanut edes kuvia (kun tulivat niin tylsännäköiset). Tässä talossa on käynyt niin, että kaikki joutonöttöset on aikaa sitten neulottu tossuiksi ja niinpä on havaittavissa lievää materiaalin puutetta. No saahan sitä tietty kaupasta lankaa, mutta nytkin kävi niin, että ostin sitten mahdollisimman paksua lankaa ja ei sellaisesta tule niin kivaa jälkeä kuin useamman langan yhdistelmästä.

Ja sitten se onneton koira. Kirjastoon tuli jokunen aika sitten hauska neulekirja Muotovaliot, neulo oma koira (Sally Muir & Joanna Osborne). Ajattelin ilahduttaa kärsivällistä ja ihanaa ohjaajaani, joka sattumoisin on koiraihminen, neulomalla hänelle kannessa olevan suloisen länsiylämaan terrierin. 

Olisin kaivannut ohjeisiin hieman enemmän selkeyttä, sillä välillä niissä oli aikalailla tulkinnanvaraisuutta (tai sitten olen huono ohjeidenlukija, tunnustan). Mielestäni ompelin vatsakappaleenkin ihan ohjeiden mukaan, mutta koiran takapää ja rinnus näyttävät tosi kummallisilta, päästä puhumattakaan, joka on kuin eri kaliperiä. Koira näyttää länsiylämaan terrierin ja lassien yhdistelmältä :)

Otus oli niin koominen, etten ilennyt antaa sitä lahjaksi. Uutta en ehtisi neuloa, joten tein sitten hätäratkaisun; otin pään pois ja liimasin sen puukeppiin ja kas, siitähän tuli koirapäinen kukkakeppi. Sellofaaniin kääritystä lahjapakkauskuvasta ei aamuhämärissä tullut kovin kummoista.

Lahjan saajaa nauratti kovin (toivottavasti positiivisessa hengessä :). Minulle jäi siis päätön koira ja koska sillä ei tee mitään, päätin neuloa sille suuremman ja paremman pään.

No, tulihan se pää, mutta vieläkin liian pieni eli ei tule muotovaliota, ei tekemälläkään. Ajattelin, että tilanteen voisi vielä pelastaa neulahuovuttamalla villaa koiran ympärille, vaan eipähän tältä kylältä vaaleaa villaa löytynyt ja itsellänikin on vain harmaata ja värillistä. Niinpä tämä silmätön, nenätön hurttayksilö jää odottamaan uutta tulemistaan laatikon kätköihin.

Sukkaputki

ei näytä loppuvan kutomallakaan. Villatakkilangat ja suunnitelmat kuiskivat houkuttelevasti, mutta en näytä saavan niistä otetta, sukkapuikoista vain. No, haitanneeko tuo jos lahjavakan sisältö onkin hieman yksipuolinen.

Hmm, taidankin laittaa tiedot vain sinne yhteen r-paikkaan, kun täällä voi käydä niitä lahjansaajia :)

Villatakki kaverille

No niin, nyt sitten enemmän ja kuvien kera juttua paksusta villatakista. Työkaverini löysi Suuri Käsityö lehdestä 8/2010 mieleisensä villatakkimallin ja pyysi josko neuloisin sellaisen hänelle. No mikä ettei ja eikun tuumasta toimeen.


Minulla ei ole tapana seurata ohjeita orjallisesti ja niinpä nytkin säveltelin eli tein mm. kaarrokkeeseen lyhennettyjä kerroksia palmikkorinkuloiden risteyskohtiin. Ajattelin siten saavani kaarrokkeeseen hieman kaarevuutta, niinkuin saikin. Sitten iski uskonpuute, ohjeessa nääs sanottiin, että kaarrokkeessa pitää olla yhdeksän ehjää kuviota, jopa pienimmässä eli s-koossa, mutta sillä ilveellä kaarrokkeen pituus oli aivan valtava. Muutaman päivä pähkäilin, jotta uskonko ohjeeseen vai itseeni. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja purin kaarroketta sen verran, että ehjiä kuvioita jäi vain kahdeksan. Osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.


No siitä seurasi, ettei kaarrokkeen reunasta poimittujen silmukoiden määrä täsmännyt ihan ohjeen kanssa, mutta aika lähelle s-koon lukemia päästiin, vaikka meininki oli kyllä tehdä ämmän kokoinen takki. Minusta on ihan tyhmää tehdä neuleeseen turhia saumoja, varsinkin paksuun sellaiseen ja niitä välttääkseni neuloin takin alaosan yhtenä kappaleena ilman saumoja. Poimin siis kaarrokkeen alareunasta etukappaleiden, hihojen ja takakappaleen silmukat yhtäaikaa. Neuloin myös hihat pyörönä, joten takkiin ei tullut yhtään saumaa.

Omistajan toiveiden mukaan neuloin hihoihin ja helmaan enemmän pituutta kuin ohjeessa. No hihoista taisi tulla liiankin pitkät mutta lyheneehän ne kääntämälläkin kun en kerta saanut purkulupaa :). Myös nappien määrä on runsaampi kuin ohjeessa ja laskoksiin jätin yhden lisäyskerran tekemättä.


Malli Aconite by Marie Wallin (rav. link.), löytyy myös Suuri Käsityö lehdestä 8/2010
Lanka Rowan Renew ( 93% uusiovillaa, 7% polyamidia), menekki 1 kg
Puikot 6, 5 ja 4,5 mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia

Takista ei tullut yhtään liian kittana, pikemminkin aika väljä vaikka silmukoita oli vähemmän kuin s-koossa ja vaikka takin sisällä oleva henkilö on kokoa m. Itse olen ihan tyytyväinen lopputulokseen ja niin väitti saajakin tosin takin väri tuotti hänelle hieman harmia. Mielummin hän olisi ottanut sen värin, joka oli lehden mallissa mutta sitäpä ei Kuopion kaupoista löytynytkään. Ei minusta tuokaan väri ole huono. Tätä neuloessa kyllä totesin, että taidan olla enemmän ohutlankaneuloja, oli meinaan aika fyysistä välillä. Seuraavaksi teenkin jotain oikein pientä ja ohutta, jahka saan tuo yhden ikuisuusprojektin jonkinlaiseen päätökseen.

Ja lopuksi vielä kuva lohtulampaasta, jonka posti toi eilen. Siitä kaunis kiitos Eevalle :)

Tuumasta toimeen

eli kuten edellisessä postauksessa ounastelin, purin kietsun helmaosan ja vöiden leveydestä yli puolet pois ja sitten neuloin helmaosan uudelleen. Kuvauksen kannalta tällä kertaa oli valoa paljon enemmän kuin viimeksi (ihana tämä kevään valo) mutta värinmääritys oli edelleen hankalaa. Luonnossa kietsu ja huivi ovat paremman väriset kuin kuvissa.


Ja kun aivottomalle neuleelle oli tilaus, kutaisin samasta langasta Baktuksen.


No, on se näin huomattavasti parempi. Kietsu valmistui jo viikko sitten mutten ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan. En oikein tiedä olenko sittenkään tyytyväinen. Vatsan seutu pyöristyy oikein mukavasti jos liiviä käyttää housujen kanssa. Housun nappi, pusero ja kaksi kerrosta neuleen etuosaa vyöllä yläpuolelta kiristettynä saa aikaan koomisen efektin. Mahan koolla ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän asian kanssa :). Ehkä tämä toimisi mekon kanssa parhaiten. Nähtäväksi jää tuleeko tästä käyttöneule.

Ja tähän lopuksi vielä kaunis Konevitsan jumalanäiti ikoni, jonka sain lahjaksi työkaveriltani. Hän on maalannut sen itse.


Sain itse valita mieleiseni hänen kokoelmistaan ja tämä tuli valittua kun aihe oli niin kaunis ja värimaailma sointui meidän kammarin piironkiin.

Kivoja kavereita

Sain viime syksynä kaverilta pari isoa rullallista ohuehkoa puuvillaa ja siitä on nyt muotoutumassa jotakin. Piti tulla liivi mutta taitaakin tulla takki. Toivotaan ettei kuitenkaan käy niinkuin hiirelle sillä tuluskukkarolle ei ole tarvetta.

Saahan nähä mikä tulee. Kaunis kiitos Katjalle riittoisasta langasta.

Vaikka olenkin hamstereiden sukua niin lankahamsteriksi minua ei voi mainita. Yleensä ostan lankoja jotain tiettyä neuletta varten ellei sitten kohdalle satu joku ohittamaton tarjous. Olen ihan tietoisesti pyrkinyt pitämään varaston pienenä, sillä pahimmassa tapauksessa sellainenkin vaihtoehto on olemassa ettei puikot enää heilu. Sitä en kylläkään murehdi vaan nautin neulomisesta ihan rauhassa niin kauan kuin homma luistaa. Pikkuinen varasto on kuitenkin kertynyt ja lankalaatikossa on mm. vironvilloja, jotka kaikki on sattumoisin ystäviltä saatuja.

Valkoiset äidiltä, musta Annalta, harmaa Vööbeltä ja oranssi Tainalta. Huiveja ajattelin näistä tehdä ja kirjoneulelapasetkin ois kivat ja huovutetut tumput myös. Sitten joskus. Kaunis kiitos näistäkin kuin myös tästä hauskasta virolaiseta Käsitöö- lehdestä vuodelta 1989 jonka sain Annalta.

Kovin on samantapaista neulemuotia ollut meilläkin. Ja nuo suklaat, njam. Kiitos Anna :)

Ja kun tässä ollaan kiittelemään lähdetty niin lähetetäänpä sellaiset lyyleille eli vapaamuotoiselle neuleporukalle, joka houkutteli minutkin zumbatunneille. Emme siis ole heilutelleet viime aikoina puikkoja vaan aivan jotain muuta. En tykänny tanssia kengät jalassa, joten ompelin liukuesteet (palat nappulahanskoista) villatossukoiden pohjiin ja hyvin toimi. Eilissä iltana neuloin puuvillatossukat kun aattelin, että ne vois olla villaisia vilpoisammat ja niinpä vain olivatkin tuli todettua tämän päivän tunneilla. Liukuesteet jäi ompelematta, joten luisto oli taattu, mutta ehkä sellaiset kannattais kuitenkin olla ettei tulis vedettyä rimpuloita.

Ja sitten lopuksi kiitos myös teille rakkaat kanssaneulojat ja -bloggaajat vierailuista, kommenteista ja mielenkiintoisista blogeista.