Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Hurlumhei ompelua

Sisäinen sulovilen pääsi valloilleen viime kesänä. Paikallisessa kangaskaupassa (Kangas-Kaarina) oli tarjolla kohtuu halapaa raidallista pellavaa ja kun loppusummasta sai vielä tingittyä pienen siivun, niin kaupathan siinä syntyi. Eipä mitä, pellava on kyllä maanmainio materiaali, ainut mikä jäi vähän mietityttämään oli kankaan väritys.

Aattelin että jos ostan jotain yksiväristä raidallisen kaveriksi, niin ehkä lopputulos olisi parempi ja niinpä ostin punaista pellavaa. 

Mielikuvitus on huipussaan näiden ompeluiden kanssa eli taas sitä Klaara-mekon muunnelmaa tekemään (ne taskut, ne ihanat taskut nääs). Voisi olla parasta, että oikeaoppiset ompeluihmiset eivät jatka lukemista, sillä aion paljastaa kuinka hepposesti suunniteltu ompeluprosessi pahimmillaan etenee.

Leikkasin kaavat ja aloin suinpäin ommella ilman mitään harsimisia ja sovituksia. No niinhän siinä kävi ettei mekko mahtunut ollenkaan päälle. Mikä neuvoksi? No eikun takakappale halki keskeltä ja sinne ompelemaan kymmenen sentin levyinen kangassuikale. Linssin mielestä se olisi pitänyt tehdä punaisesta kankaasta, että olisi tullut graafinen ilme, mutta minä pistin sinne vaakasuuntaista raitakangasta. Hyvähän se kyllä, mutta yhä vaan oli mekko kireä ja eipä auttanut kuin halkaista myös etukappale keskeltä.

Tässä vaiheessa tuli pakostikin päätettyä, että tästä tulee sitten napillinen mekko ja mikäpä se siinä. Vielä kun ompelin punaisen pääntien ja helman niin enpähän voinut kuin todeta, että kummasti alkaa lopputulos muistuttamaan navetta- tai siivousmekkoa.

 Että jee. Ei ehkä kannattaisi ostaa kangasta jos ei ole minkäänlaista visiota lopputuloksesta. Saattaapi olla, että tämäkin jää ihan vaan kotimekoksi, kotisiivousmekoksi. Nyt eikun intoa odottelemaan, siivous sellaista nimittäin

Löydettiin kirpparilta soma punainen räsymatto, josta sai mainion penkinpäällisen vanhaan Valluun. Kylläpä karjakko sointuu niin somasti auton väritykseen.

Vielä yksi ompelus. Tikkelitanssi-niminen kangas löytyi Majapuun löytölaarista. Kangasta oli just sen verran, että sain pitkähihaisen puseron itselleni asettelemalla kaavat raidoituksen kannalta miten sun sattuu. Ei se tämänkään ompelu mennyt ihan niinkuin strömsöössä. Ensimmäisessä versiossa joustava trikoo oikein nuoli pyöristynyttä vatsanseutua ja näky oli suorastaan koomisen masentava. No mikä neuvoksi? Kiilatpa tietenkin ja ne kun ompeli sivusaunoihin, niin jopa tuli käyttökelpoinen pusero.

Tätä vaatetta kehtaa käyttää muuallakin kuin kotona ja mustan tunikan kanssa se on just hyvä.

Yksi mielenkiintoinen ompelus tuolla odottelee tekijäänsä, mutta sitä ei paranekaan tehdä hurlumhei-meiningilla, joten tekeminen kestää aikansa. Olen minä neulonutkin jotain pientä, joten niistä seuraavaksi.

Taskumekkoja ja -tunikoita

Näin syksyllä on kiva muistella mennyttä kesää ja hellemekkoja.

Nyt tais jäädä sama levy jumittamaan oikein kunnolla. Tuolla aiemmin mainitsin, että taidan tehdä kolmannenkin version PaaPiin Klara-mekosta. No tein sen ja monta muutakin :)

Tässä kolmas Marimekon pallokuosinen versio, joka on ommeltu samalla Klara-mekon kaavalla kuin se edellinenkin versio, tosin helmaa ja hihojen pituutta lyhentäen.

Ihmettelin, kun tämä tunika ei istu ollenkaan niin hyvin kuin mekko. Tutkin kaavoja ja ihmeekseni huomasin, että takakappaleen kädentie oli monta senttiä pidempi kuin etukappaleen. Tunika kirraa jotenkin hassusti hihojen kohdalta kuten tuossa takaapäin otetusta kuvasta huomaa. Ei tämä käyttämättä jää, mutta sen verran jäi vaivaamaan, että seuraavaan eli hellemekkoversion tein hieman toisin.

Olin pitkään sitä mieltä, ettei kankaita voi ostaa netistä kun ei niitä pääse hypistelemään. Vaan oli ihan pakko uskaltautua tilaamaan, kun en löytänyt kaupoista mieleistä kangasta ja ompeluinto oli aivan hirmuinen. Majapuun valikoimista löytyi ihanan nostalgista Retrokukka-trikoota ja siitäpä vasta mieleinen mekko syntyikin.

Tähän neljänteen versioon ei jäänyt Klarasta kuin sivukiilat taskuineen, etu- ja takakappale ovat Ottobreessä 5/13 olleesta tunikan kaavasta. Huollittelin pääntien ja hihansuut ompelemalla nurjalle puolen vuorin. En meinannu millään älytä, kuinka hihansuut saadaan ommeltua niin, että sauma jää nurjalle. Onneksi lähipiirissä on yksi ompeluopin saanut kaveri, joka osasi neuvoa homman tekstiviestillä.

Tykkään ihan älyttömästi tästä mekosta ja olen niin tyytyväinen, että kuitenkin uskaltauduin tilaamaan ja varsinkin että sain mieleistä kangasta nettikaupasta.

Rantakuvat otettiin loppukesästä Savon rivieralla eli Ritoniemessä.

Seuraavan eli viidennen mekon tein samoilla kaavoilla kuin tuon kukkamekon. Kankaana on napakka puuvillatrikoo-elastaani yhdistelmä.

 Tästä se vasta mieleinen tulikin, tosin pituutta olisi saanut olla jokunen sentti enemmän (pitäisköhän tehdä vielä kuudes, pitempi versio :). Todennäköisesti tulen käyttämään tätä tunikan tyyliin leggingsien ja t-paitojen kanssa.

Mulle on tullu viime aikoina kiloja sen verran, että moni vaate, pusero varsinkin näyttää ihan makkarankuorelta. Nytpä voin käyttää niitä tuon mekon alla ihan huoleti.

Kuvausreissulla kävimme naapurikyllällä, josta löytyy ihanan kuvauksellinen vanha silta. Täällä on käyty ennenkin ikuistamassa tuotoksia.

Vielä on muutama ompelutyö odottamassa postausta, mutta eiköhän tässä sitten aleta pikkuhiljaa siirtymään neuleiden pariin.

Ai että oli ihanan lämmin ja ehkä juuri siksi niin pitkältä tuntunut kesä, mutta on se syksyssäkin omat puolensa niin että tervetuloa vaan.

Jo muinaiset kirjastotädit

Edellisessä postauksessa mainittu toinen kangas on nyt sitten muotoutunut vaatteeksi. Alunperin piti tulla niukkalinjainen mekko, jossa olis vetoketju takana, vaan ei tullutkaan. Sen sijaan tuli väljähkö takkimekko, jonka nähtyään avokki tuumasi että tuohan on ihan kirjastotätivaate. Hänen lapsuuden kirjastomuistoissa oli kirjastotäti, jolla oli Marimekon Iloinen mekko. Ja löytyyhän sellainen meidänkin kirjastosta, tosin hän ei ole millään tapaa muinainen :)

Räsymatto-kankaan ostin viime kesänä Kyyjärven Marimekon tehtaanmyymälästä ja napit jo aiemmin Kuopion mainiosta Napista ja Nauhasta. Mekon kaavat löytyvät Moda-lehdestä 3/2007.

Lisäsin mekkoon (vai onko tuo nyt takki tahi tunika) taskut, kun ne tuntuivat sopivan siihen niin hyvin sekä rintamuotolaskokset, joilla sain parannettua istuvuutta. Pituutta olis voinut olla hiukka enemmän, mutta toimii näinkin. Sitä vaan ihmettelen, että taas hihojen istuvauuden kans on vähän sama ongelma kuin ennenkin. Johtuukohan se siitä, että minun olkalinja on niin viisto ja lapaluut pönköttää?  Hmm, auttaisikohan jos takaolkapäillä olisi muotolaskokset? Vai pitäisikö yksinkertaisesti suurentaa kädentietä tai ehkä sekäettä? Ollappa sovitusnukke ja sen lisäksi enemmän ompelutaitoa.

Noh, ei tätä kovin persoonalliksi vaatteksi voi mainita. Voisi jopa sanoa, että on kopioitu erästä tiettyä merkkiä, mutta lieneekö tuo niin suuri synti, kun kerta kangaskin on heidän tuotantoaan. Uskonpa että tästä tulee ihan kelpo käyttövaate. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä ehkä saisi hameen tahi pienen puseron. Nythän tuota olis oikein mainot ompeluilmatkin eli eikun jahkaamaan kumman tekis.