Parhautta on taskut

Etsiskelin pitkään taskullisen mekon kaavaa ja kas, sellainen löytyi PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta. Klara-mekko on yksinkertaisen kaunis ja mikä parasta, siinä on isot taskut. Siis eikun ompelemaan.

Ensimmäisen version ompelin ostamastani vaaleasta joustotrikoosta. Kangas aiheutti epäilyksiä (miksihän ylipäätään olin ostanut sen?), mutta ajattelin, että testaan sillä mekkomallin toimivuutta. Ja hyvä oli, että testasin.

Muokkasin ohjetta sen verran, että laitoin helmaan ja hihoihin lisää pituutta. Muutaman päivän yritin tulla sinuiksi mekon värityksen kanssa vaan kun en tullut, pistin koltun väriliemeen. Onneksi jostain aiemmista värjäyksistä oli jäänyt punaista (en muista tarkalleen värin nimeä). Lopputuloksesta voi olla monta mieltä, mutta itsestäni se on parempi kuin alkuperäinen.

Tuo trikoo on aika ohutta ja sen sisältämä elastaania tekee siitä hyvin joustavaa. Mekoon tuo väljyyttä taskulliset sivukappaleet suorareunaisten etu- ja takakappaleiden välissä. Koko olisi voinut ehkä olla hieman isompi, sillä nyt juurikin etu- ja takakappaleet nuolivat vartalon (kumpuilevia) muotoja. Ai armotonta miten pömppömaha tuli selkeästi esille. Vyön avulla tilannetta voi hieman parantaa :)

Vaikka olenkin pitkäkätinen, taskut tuntuivat olevan hieman liian alhaalla. Mietinkin josko olisin parantanut tilannetta tekemällä vyötärösauman eli siis olisin leikannut mekon vyötärön kohdalta poikki, leikannut muutaman sentin pois ja ommellut osat jälleen yhteen. Mutta en ole ainakaan vielä tehnyt sitä sillä luulen, että tämä mekko jää vain kotikäyttöön. Hyvä kuitenkin että tein mekon, sillä nytpä tietäisin miten tekisin seuraavan version.

Muokkasin kaavoja siten, että nostin sivukappaleet alkamaan noin 10 cm ylempää kuin ensimmäisessä versiossa. Tämä tarkoitti, että jouduin piirtämään sivukappaleiden kaavat uudelleen, sillä  kappaleiden jyrkkyyskulma muuttui hieman (onkohan tämä nyt ymmärrettävää tekstiä ollenkaan). Muokkasin etu- ja takakappaleita siten, että viistosin reunoja jotta sain helmaan noin viisi senttiä lisäleveyttä eli yhteensä helma leveni 20 cm. Lisäsin nytkin helman pituutta, sillä näillä polvilla en viitsi kovin lyhyttä mekkoa käyttää.

Pallotrikoon ostin Marimekon myymälästä. Kangas on ryhdikästä puuvillatrikoota, joka ei paljon veny ja sitä oli helppo leikata sekä ommella ja voi miten kauniisti se laskeutuu.

Pääntiekaitaleen ompelin vinoon leikatusta kaitaleesta, joka venytyksestä huolimatta nousee hieman "pystyyn". Tämän jos oisin arvannut, niin eipä olisi tarvinnut leikata vinokaitaletta vaan kauluksen olisi voinut tarkoituksella tehdä pystyversiona. Ihan hyvä tuosta kauluksesta tuli näinkin. Koska minulla ei ollut pallopäistä ompelukoneen neulaa, ompelin helman ja hihansuut käsin.

Mietin kyllä, tulisiko mekosta yöpaitamainen ja ehkä se sitä vähän on, mutta kun laittaa vyön, niin ilme muuttuu kummasti.

Ja kun nostaa vyötä vielä hiukan ylemmäksi, ilme eikun paranee. Vyönä on pelkkä kangassuikale, mutta pitänee se ehkä huolitella.

Tuuli oli tänään kuvausapuna ja sai helmat heilumaan oikein veitikkamaisesti.

Olen hyvin tyytyväinen mekkooni ja voisin tehdä kolmannenkin version, vaikkapa sellaisen tunikamittaisen jos vaan löytäisin kivaa kangasta. Tai no, jäihän tätä pallokangasta vielä eli joskopa siitä tekis vielä yhden version.

Isäntä innostui vanhoista autoista ja hommasi itselleen Plymouth Valiantin vuodelta 1964 ja hups, kuinka hauskasti maastoudun auton ihanan punaiseen syliin näissä tamineissa :)