Sininen villapaita

 Muutama vuosi sitten keksimme töissä (kirjastossa) laittaa asiakkaille lankakopan periaatteella tuo ja vie. Hyvin ovat langat liikkuneet ja muutaman kerran itsekin olen sieltä herkkuja löytänyt. Sellainen oli tämä vaaleansininen Dropsin Soft Tweed ja siitäpä sitten neulomaan.

Ensiksi neuloin lyhythihaisen, simppelin paidan, johon katsoin silmukkaluvut Meiju Knitsin Querencia-mallista. En tehnyt ohjeen mukaista kuviointia, vaan ripottelin sileälle pinnalle nurjia silmukoita. Turhaan, sillä eivät ne erottuneet neuleesta juuri yhtään. Lankaa jäi sen verran, että neuloin myös takin Käsityökekkereiden Voltti-neuleen ohjeella.

Neuleiden tuntu oli todella miellyttävä ja käytinkin niitä jonkin aikaa, varsinkin puseroa, mutta en ollut ihan tyytyväinen. Pusero oli hipun liian lyhyt ja takin kaulus ei istunut tai se nousi aivan liian ylös. Yllä olevasta kuvasta näkyy kauluksen liepeiden taitteet. Yritin sillä tavoin saada istuvuutta paremmaksi, vaan ei se oikein toiminut.

Mallin olkalinja oli kyllä kiva ja se istui oikein hyvin.

Pitkään punnitsin mitä tehdä. Tällaisenaan neuleista olisi tullut hyllyntäytettä, joten päätin purkaa neuletakin, jotta saisin pidennettyä puseron hihoja ja helmaa. Mietin sitäkin, että oisin purkanut puseron hihojen resorit, katkaissut takin hihat noin kainalon korkudelta ja silmikoinut ne puseron hihoihin kiinni. Mutta kun puseron hihojen neulepinnassa oli niitä nurjia silmukoita ja takin hihoissa ei, niin enpä sitten ryhtynyt moiseen. Ja toisaalta, tämä lanka oli joutuisaa neulottavaa, joten nyt on nurjia näkymättömiä silmukoita puseron pitkissä hihoissa.

Purin lankaa neueesta suoraan vyyhdinpuulle ja siitä sitten kerijällä pyöräytin kakut. Hmm, eipä tullut kokeiltua oisko keriminen onnistunut suoraan neuleesta. 

Kannatti väkertää, sillä paidasta tuli ehdottomasti yksi lempineuleista. Sekin on plussaa, että kerrankin tuli neule joka ei ole liian pieni. 

Neulomuksia kasvivärjätyistä langoista

 Osallistuin kasvivärjäyskurssille muutama vuosi sitten. Väripatoihin päätyivät Pirtin kerhräämöltä ostamani ohuet vaaleanharmaat karstalangat. Nämä löytyivät myymälän takahuoneesta, kun älysin kysyä mahdollisimman ohuita lankoja. Kuvassa langat ennen puretusta, jossa ne sitten kihartuivatkin aikalailla.

Värjätyt langat vasemmalta lukien; krappi, lepän lehdet, krappi (vaalean ruskeaan Brooklyn tweed lankaan), koivun lehdet ja lupiinin kukat (valkoiseen lankaan). Tuo ihanan sininen kuulemma haalistuu ajan myötä, sanoi kurssin vetäjä. Saas nähdä ehdinkö neuloa siitä jotain ennen kuin niin käy.

Tovin sai pähkäillä ja miettiä neulottavaa pusero- tai villatakkimallia näille langoille. Virolaisia neuleita kirjasta löytyi simppeli Vormsi kaarrokepaidan ohje, joka tosin oli hieman paksummalle langalle eli taas päästiin säätämään ja soveltamaan. Otin Ilun keltaisen minisinkun yhdeksi raitaväriksi piristämään muuten niin hailakkaa väriyhdistelmää. En tiedä johtuiko se langan tiukasta kierteestä vai mistä, mutta neulejäljestä tuli ihmeen epätasaista. Ehkä hieman ohuemmilla puikoilla olisi saanut tasaisempaa jälkeä. Muistaakseni neuloin 2,25 tai 2,5 mm puikoilla.

Neuloin puseroa kesällä 2022 ja siihen on tallentunut pohjoisen tienpientareiden hauraan kauniit värimaailmat ja reissun tunnelmat sekä melontaretkien fiilikset. Meillä on kanootissa sähkömoottori, jota käytetään isoilla selillä seilatessa ja silloin voi kätevästi melan vaihtaa puikkoihin.

Neuloin helmaan ja rannekkeisiin muutaman nurjan raitakerroksen tasavälein, ja kun neule oli muuten valmis, poimin niistä silmukat ja neuloin muutaman kerroksen sileitä rullautuvia kohoraitoja.

Lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Aluksi väritys ei vaikuttanut ollenkaan minulta, mutta tulimme sinuiksi ja siihen vaikutti varmasti mukavat muistot neulomiseen liittyi. Kooltaan pusero olisi voinut olla suurempi, ehkä se silloin ei olisi korostanut niin kovasti buubseja. Pääntien lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu muotoilu olisi voinut olla vielä selkeämpi. En tykkää yhtään jos kaula-aukko nousee edessä liian ylös ja sitä pitää nykiä alaspäin. Nyt on hieman tätä vikaa. Neulejälki on epätasainen, vaikka olen kastellut neuleen. Pitäisköhän pusero pyöräyttää vielä hellästi pesukoneessa, ehkä se auttaisi. Että paljon on muka vikkaavikkaa ja siiitä huolimatta pusero on aivan päällä pidettävä.

Malli Vormsi by Alex Byrd omin muokkauksin (Rav link)

Lanka Pirtin kehräämön ohutta karstalankaan ja Ilun minisinkku (Rav link)

Menekki yhteensä 210 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 2,25 tai 2,5 mm 

Fiilis aika tykis tuli

Tämän verran jäi lankoja tähteeksi. Vuosi meni ennen kuin sain ne puikoille.

Tänä kesänä keksin upottaa loppuangat huiviin. Aloitin simppelin huivin yksinkertaisella langalla ainaoikein neuleena, mutta jälki ja tuntu olivat sen verran kökköä, että purkuun meni. No sittenpä keksin  yhdistää Ilun minisinkun tuon karstalangan kanssa ja johan alkoi tulla mukavan näköistä ja tuntuista jälkeä.

Malli Op Art Shawl by Sonja Bargielowska (Rav link)

Lanka Pirtin kehräämön ohutta karstalankaan ja Ilun minisinkku (Rav link) yhtäaika neulottuna

Menekki yhteensä 130 g

Koko  sopiva

Puikot 3,5 mm 

Fiilis positiivisesti yllättynyt

Lankoja jäi vielä 75 grammaa ja niille on jo suunnitelma. Saas nähdä meneekö sen toteuttamiseen vuosi vai kaksi.

Floti

 Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.

Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.

Päävärin riittävyydestä en ollu varma, joten neuloin hihat ennen helman lopullista pituutta. Huoli oli turha. Helmaan tuli pituutta sopivasti ja lankaa jäi vielä ylikin.

Malli Floti, Soile Pyhäniska (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvärjätty

Menekki yhteensä n.350 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 3,25  mm 

Fiilis rento neuletyö

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja siksipä neule eteni jouhevasti. Pusero neulottiin ylhäältä alas ja istuvuutta paransi lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu heti alussa. Koko olisi saanut olla hieman suurempi, mutta muuten lopputulos oli oikein mieleinen.

Pitkästä aikaa kaarrokeneuleen parissa

 Tämä islantilaisneuleiden tai ehkä paremminkin kaarrokeneuleiden buumi taisi imaista minutkin mukaansa. Ensimmäisen islantilaisneuleeni tein joskus 1970-luvun puolivälissä. Se oli paksu vaaleapohjainen luonnonharmailla ja -mustilla kuvioitu hupullinen villatakki. Harmi ettei siitä jäänyt edes kuvamuistoa. Takki hävisi aikanaan jonnekin neuvostomaahan. Seuraavan kaarrokeneuleen eli Revontulipaidan tein vuonna 1990. Se on tallella, mutta on aivan liian tyköistuva tähän nykyiseen vartaloon. Johan tässä olikin korkea aika palata kaarrokeneuleiden pariin.

Etsin hieman ohuemmalle langalle suunniteltua mallia, jossa pääntien muotoilu tehtäisiin lyhennetyin kerroksin. Luurailin Ravelryn neulemaailmassa ja ihastuin Jenn Steingassin malleihin. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin Midcoast-mallin. 

Olin jo aiemmin tilannut Maisa Tikkasen kuituvärjättyä Lieko-lankaa muihin tarkoituksiin, mutta hoksasin että sehän soveltuisi paksuuden puolesta juuri tähän villapaitaan. No eikun äkkiä tilaamaan hieman lisää lankaa ja värejä. Näitä Lieko lankoja oli markkinoilla jo 90-luvulla vai oliko peräti jo 80-luvulla, tosin ei muistaakseni tuolla nimellä. Neuloin niistä aikanaan paljonkin ja myöhemmin vielä muokkasin vanhasta uutta mm. takin ja pipon.

Tätä Lieko lankaa myy ainakin Pielisen kaluste ja Valtimodesign.

No, kun malli- ja lanka-asiat oli saatu kuntoon, piti vielä hommata sopivat puikot. Kuopion napista ja nauhasta tuli 3,25 mm pyöröpuikot postin välityksellä hyvin sutjakkaasti. Ja sitten eikun neulomaan.

Oli jo Ravelryssä katsellut muiden paitoja ja eräs neuloja oli muokannut mallia siten, että ripotteli pääntien jälkeiset lisäykset tasaisemmin kuin ohjeessa, jossa ne on tehty jo mallikerran 12. kerrokseen mennessä. Tämä sai aikaan pientä pullotusta varsinkin jos pääntie ei ollut kovin avara. No minäkin sitten jakamaan lisäyksiä pidemmälle, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan jos oletuksena oli, että kuvio säilyisi ohjeen mukaisena. 

Sain ripoteltua lisäykset 12 kerroksen sijaan 24:lle kerrokselle ja niihän siinä kävi, että kuvio muuttui hieman. Ja AI KAMALA, vasta näitä kuvia katsoessa huomasin, että tuoltahan puuttuu monta valkoista tiplua kuvion loppupäässä. No nehän saa sinne tieten silmukoimalla, mutta vähän naurattaa tämä huolimattomuusvirhe.

En noudattanut ohjeita muutenkaan orjallisesti. Koko vaihtoehtoja oli peräti kuusi. Neuloin pienimmän koon silmukkamäärällä kirjoneuleen loppuun saakka. En ole varma millä koolla vartalo-osuus tuli, kun en enää siinä vaiheessa seurannut ohjetta. Tein sivulle lisäksiä, jotta sain puserosta a-linjaisen. Helmassa oli lopulta 230 silmukkaa. Hihansuihin tein resorit kirjoneuleiden sijaan.

Malli Midcoast by Jenn Steingass (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvä

Menekki murrettu oranssi (440) n. 280 g, sininen (230) n. 50 g, 

valkoinen (100) n. 30 g, keltainen (420) n. 10 g, yhteensä n.370 g

Koko  aloitettu pienemmällä koolla, yhdistetty isompia kokoja

Puikot 3,25  mm 

Fiilis no mikä ettei

Konepesin valmiin puseron käsinpesuohjelmalla, huuhteluaineena pyykkietikkaa. Puseron hieman karhea tuntu pehmeni mukavasti ja neulekäsialakin tasaantui. Pähkäilin pitkään kuinka saisin helman, joka ei rullaudu. En sitten ethnytkään i-cord päättelyä, vaan neuloin oranssin värin viimeisen kerroksen nurin, sinisellä eka kerros oikein, seuraava nurin ja päättelykerros oikein. Eipä rullaannu.

Olen suht tyytyväinen lopputulokseen vaikka kirjoneulomisessa on vielä parantamisen varaa. Lyhennetyin kerroksin tehty muotoilu pääntiellä takasi sen, ettei kaulus etupuolella paina kurkkua eikä puseroa tarvi kiskoa etupuolelta alas. Pituus on vielä vähän mietinnässä. Hieman lyhyempänä pusero kävisi myös hameiden kanssa pidettäväksi. No makustellaan nyt jonkin aikaa tätä kokonaisuutta. 

Hurlumhei ompelua

Sisäinen sulovilen pääsi valloilleen viime kesänä. Paikallisessa kangaskaupassa (Kangas-Kaarina) oli tarjolla kohtuu halapaa raidallista pellavaa ja kun loppusummasta sai vielä tingittyä pienen siivun, niin kaupathan siinä syntyi. Eipä mitä, pellava on kyllä maanmainio materiaali, ainut mikä jäi vähän mietityttämään oli kankaan väritys.

Aattelin että jos ostan jotain yksiväristä raidallisen kaveriksi, niin ehkä lopputulos olisi parempi ja niinpä ostin punaista pellavaa. 

Mielikuvitus on huipussaan näiden ompeluiden kanssa eli taas sitä Klaara-mekon muunnelmaa tekemään (ne taskut, ne ihanat taskut nääs). Voisi olla parasta, että oikeaoppiset ompeluihmiset eivät jatka lukemista, sillä aion paljastaa kuinka hepposesti suunniteltu ompeluprosessi pahimmillaan etenee.

Leikkasin kaavat ja aloin suinpäin ommella ilman mitään harsimisia ja sovituksia. No niinhän siinä kävi ettei mekko mahtunut ollenkaan päälle. Mikä neuvoksi? No eikun takakappale halki keskeltä ja sinne ompelemaan kymmenen sentin levyinen kangassuikale. Linssin mielestä se olisi pitänyt tehdä punaisesta kankaasta, että olisi tullut graafinen ilme, mutta minä pistin sinne vaakasuuntaista raitakangasta. Hyvähän se kyllä, mutta yhä vaan oli mekko kireä ja eipä auttanut kuin halkaista myös etukappale keskeltä.

Tässä vaiheessa tuli pakostikin päätettyä, että tästä tulee sitten napillinen mekko ja mikäpä se siinä. Vielä kun ompelin punaisen pääntien ja helman niin enpähän voinut kuin todeta, että kummasti alkaa lopputulos muistuttamaan navetta- tai siivousmekkoa.

 Että jee. Ei ehkä kannattaisi ostaa kangasta jos ei ole minkäänlaista visiota lopputuloksesta. Saattaapi olla, että tämäkin jää ihan vaan kotimekoksi, kotisiivousmekoksi. Nyt eikun intoa odottelemaan, siivous sellaista nimittäin

Löydettiin kirpparilta soma punainen räsymatto, josta sai mainion penkinpäällisen vanhaan Valluun. Kylläpä karjakko sointuu niin somasti auton väritykseen.

Vielä yksi ompelus. Tikkelitanssi-niminen kangas löytyi Majapuun löytölaarista. Kangasta oli just sen verran, että sain pitkähihaisen puseron itselleni asettelemalla kaavat raidoituksen kannalta miten sun sattuu. Ei se tämänkään ompelu mennyt ihan niinkuin strömsöössä. Ensimmäisessä versiossa joustava trikoo oikein nuoli pyöristynyttä vatsanseutua ja näky oli suorastaan koomisen masentava. No mikä neuvoksi? Kiilatpa tietenkin ja ne kun ompeli sivusaunoihin, niin jopa tuli käyttökelpoinen pusero.

Tätä vaatetta kehtaa käyttää muuallakin kuin kotona ja mustan tunikan kanssa se on just hyvä.

Yksi mielenkiintoinen ompelus tuolla odottelee tekijäänsä, mutta sitä ei paranekaan tehdä hurlumhei-meiningilla, joten tekeminen kestää aikansa. Olen minä neulonutkin jotain pientä, joten niistä seuraavaksi.

Kukka- ja raitakuosissa

Hahaa, olen ollut aika ahkera ompelija tänä vuonna. Elokuussa otetun kuvan kankaista kaikki on jo ommeltu, mitä nyt pieniä tilkkuja jäi jäljelle. Nauhoja sen sijaan on käytetty säästeliäästi, joten suurin osa vielä odottaa paikkaansa tässä maailmassa, mutta aika tavaran kaupitsee, kuten sanotaan.

Pinon alimmasta kankaasta tuli just hyvä rimpsualushame tuunaamunperinne-hamoselle, jonka muokkasin pieneksi menneestä Keski-Suomen kansallispuvustani. Toki alushametta voi käyttää ja on käytettykin myös muiden hameiden ja mekkojen alla.

Kuvan sinisestä kankaasta ompelin paitapuseron samoin kuin päällimmäisestä ihanastaa punaista kukkakangasta, jonka ostin Inarista. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ommellut siitä mekon, mutta nyt oli tyytyminen paitapuseroon.

Punainen pusero on tehty hyväksi haivatulla kaavalla, joka löytyy Modasta 3/2007. Etupuolella on rintalaskosten lisäksi kaksi muotolaskosta ja takakappaleessa on keskitakasuma sekä muotolaskokset sen molemmin puolin, joten istuvuus on aika kohillaan.

Halusin tähän puseroon ripauksen pohojosen tunnelmaa ja sitä sain ompelemalla rannekkeisiin kukkanauhaa. Hyödynsin kansallispukukurssin oppeja ja tein nappilenkin napinläven sijasta.

5.12. työpaikalla vietettiin itsenäisyyspäivän etkoja ja pukeuduimme työkaverin kanssa tuunaamunperinne-tyylisesti. Tämä oikeastaan innostikin punaisen puseron ompeluun, sillä keväällä ostamani Munsalan puvun hame suorastaan vaati itselleen kaveriksi jotain iloista kukkajuttua.

Työkaverilla on mummonsa kutoma ja ompelema Järviseudun hame ja sellaistapa ei näillä main ole kovin usein nähty.

Ostin Munsalan liivihameen kesän alussa. Ompelujälki ei ollut kovin kummoista ja liiviosa ei ollut aivan esikuvansa näköinen joten en edes yrittänyt retusoida pukua oikeaan kuosiin.

Sen sijaan irrotin liivin hameesta, pesin kankaat, ompelin hameeseen mustan vyötärönauhan, huolittelin liivin helman ja ompelin hakaset kiinnittimiksi.

Liivi on niin tyköistuva ettei parane yhtään lihoa.

En sitten malttanut olla kokeilematta miltä liivi ja hame näyttäisivät yhdessä, vaikka tästä voisi kansallispukupoliisi sakottaa kovin :)

Sininen kesäpusero

Minulla näyttää olevan tapana neuloskella samoilla ohjeilla useampia tuotoksia, siis olenko sarjatuotantoneuloja? No, kotitarpeiksi kuiten.

Esikoinen sovitti puseroani ja tuumi, jotta hänellekin kelpaisi moinen. No eikun langat tilaukseen ja neulomaan. Tämä olikin leppoisa kesä- ja matkaneule, sillä ohje on simppeli ja tutuksi tullut.

Sen verran muokkasin, että tein noista reglanosuuksista kaksi silmukkaa kapeammat kuin ohjeessa. Olisi ehkä pitänyt kaventaa tuota sivusaumaakin, jotta raidat olisivat olleet samanlevyiset, mutta toimii noinkin. Pituutta lisäsin ja tein myös tähän rintalaskokset. Reunat tein samoin kuin edellisessä paidassa, mutta nyt jätin helmasta virkkauksen kun ei se estä rullaantumista niinkuin kuvittelin.

Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier 

Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 450 g

Koko M1
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Just hyvä

Pikkusiskonsa tavoin myös esikoinen taitaa lennokkaan poseeramisen :)

Eipä olisi arvannut, että kesän tähän asti pidetyin vaate on pitkähihainen neulepusero. Pohjosen reissullakin oli kovasti tarpeen. Hiukan tuo lanka nukkasi alussa alla olevia vaatteita, mutta ei ehkä enää niin paljon.

Sinistä lankaa jäi ehkä verran, että saan siitä pikkumiehelle neuletakin. Ideakin on jo mielessä eli eikun puikot heilumaan. Mutta voisin kyllä olla pari päivää neulomatta jos saataisiin se helle vihdoinkin tänne ennekuin loma loppuu :)

Kansallispukuraitaa

Tilasin jokunen aika sitten Soja Murrolta ihanaista Eppu-joustocollegea, jonka raidat ovat Etelä-Pohjanmaan kansallispuvun hameesta. Odottelin malttamattomana sopivaa ompelupäivää ja sitten kun se vihdoin koitti, annoin saumurin ja ompelukoneen laulaa.

Malliksi olin ajatellut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta Ingrid-mekkoa, mutta tuumin jottei rintalaskokset ole välttämättömät näin joustavassa kankaassa ja päädyin sittenkin Ottobreestä 5/13 löytyneeseen yksinkertaiseen tunikan kaavaan.

Linssi käski poserata. Tässäpä 60-luvun tyyliin :)

Hihojen ja miehustan raidoitusta en edes älynnyt innoissani satutella kohdilleen. Ehkä moinen sattuu ompelijan silmään, vaan ei minun. Sivusaumat sentään yritin kohdistaa, mutta ei nekään nyt ihan millilleen menneet. Tykkään tunikasta ihan mahottomasti, sillä se on niiiiin miellyttävän tuntuinen päällä ja sopii oikein hyvin farkkujen kaveriksi.

Toinen mekko on perinteisempää tyyliä. Miehusta on samaisesta kaavasta kuin edellinen tunika. Takakappaleet leikkasin vinoon, jotta sain tuollaisen kansallispukuliivin v-kuvion. Tässä asettelin raidat ihan millilleen kohilleen ja nyt kun jälkikäteen katsoo niin olisipa pitänyt mallata hihojenkin raidoitus siten, että takakappaleen raidat olisivat jatkuneet siinä.

 Vyön ompelin kankaan suikaleesta, mutta kyllä nahkainenkin vyö sopii mekon kanssa.

Koska kangasta jäi vielä vähän, ompelin myös pipon. Mietin kuinka selviäisin mahdollisimman vähin saumoin ja ajattelin kokeilla tuubimallia.

Puolivälistä tuubia harsin napakalla langalla pipon ympäri ja kiristin kankaan yhteen ja tein solmut. Käänsin nurjat puolet vastakkain ja ompelin reunan yhteen. Yllätyin itsekin kuinka hyvä piposta tuli.

Kaikkiaan näihin ompeluksiin kului kolme metriä kangasta ja jos saa sanoa, olen ylen tyytyväinen lopputuloksiin. Tuolla odottelee vielä jokapoika- ja feresikangas ompelijaa. Ikkunatkin pitäisi pestä, mutta ei sen tiiä jos ompeluinnostus taas yllättää :)

Herra Linssi tilasi Leppävirta-aiheisen taustakankaan jokunen aika sitten. Virittelimme sen ja salamavalot takapihalle koekuvauksia varten. Osa kuvista on otettu ihan luonnonvalossa, osassa on käytetty myös salamaa. Taustakankaan metallireunan peittona kokeilimme eri kankaita kunnes muistimme, että meillähän on just melkein sopivan värinen villakangasmatto varastossa ja se näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa.

Minäkin halusin kuvata. Muistin, että olen joskus kauan sitten neulonut Linssille puuvillapaidan, jota ei ole dokumentoitu. 

No nyt tuli hänellekin oiva tilaisuus kokeilla neulemallina oloa.