sanoi työkaveri tästä päähineestä, enkä väitä vastaan. Alan kallistua sille linjalle ettei tämä välttämättä ole niitä kaikkein onnistuneimpia tekeleitä, mutta aina ei voi onnistua.
Malli vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja sitä oli kiva neuloa, mutta jos neuloisin saman uudelleen, tekisin muutaman asian toisin. Ainakin pituutta saisi olla lisää ja lehennettyjä kerroksia voisi säätää. Ohje oli kyllä hyvin kirjoitettu ja siinä vinkattiin asioista jotka voisi tehdä toisin, esim. lisäkerroksia jne. Loppukavennuksessa mulla taisi olla ohjeessa mainittua silmukkalukua pienempi määrä ja se teki takaraivosta jotenkin lyttyynlyödyn näköisen.
Kastelin valmiin pipon ja laitoin sen kuivumaan pallon päälle ja se tyhmä pallo on ihan himpun verran isompi kuin minun iso pää ja siksi piposta tuli turhan väljä. No, onhan se tieten hyvä ettei pipo kiristä, mutta ei oikein hyvä näinkään. Pysyi se sentään päässä vaikka pyörällä viiletin töistä kotiin vaan oiskohan pysyny ilman huivin tukea.
Olen kyllä hyvä purkamaan, mutta nyt kehtuuttaa niin rankasti, että annanpa olla. Tulis vaan kesä pian ettei tarvis pipoa.
Muitakin neulehuolia. En millään löydä sellaista kaarrokeneuleen ohjetta, jossa kaarroke olisi muotoiltu, siis siten että niskapuoli olis korkeampi kuin etupuoli. Olen kokeillut sellaista lyhennettyillä kerroksilla onnistumatta. Syynä lienee se, että väkipakolla on pitänyt ängetä jokin pintaneule mukaan. Pitäis kait vaan kokeilla sileällä neuleella, mutta sekin kehtuuttaa. Onkohan sellaista ohjetta olemassakaan, tietääkö kukaan?
perjantai 28. maaliskuuta 2014
lauantai 22. maaliskuuta 2014
Lahjasukat
Kaveri viettää tänään viiskymppiä ja ajattelin neuloa hänelle lahjasukat. Löysin parahiksi uusimmasta Ullaneuleesta tilanteeseen juuri sopivan, todella kauniin sukkamallin. No eikun neulomaan. Koska en ollut langan riittävyydestä aivan varma, en neulonut koko mallikertaa varteen.
Mallikerta oli selkeä ja niinpä minä vaan neuloskelin kunnes jossain vaiheessa huomasin, ettei se mennytkään ihan ohjeen mukaan. Olin jo tehnyt kantapään, mutta koska ehtimisen kans teki tiukkaa, en ruvennut purkamaan vaan jatkoin valitulla linjalla. Tuon kantalapun neuloin tarkoituksella toisin kuin mallissa.
Nyt on niin ihana ilma, että piti ihan ulos mennä kuvaamaan. Oi tätä auringonvaloa, vielä se ei paljon lämmitä, mutta ilostuttaa kovin.
Mallikerta oli selkeä ja niinpä minä vaan neuloskelin kunnes jossain vaiheessa huomasin, ettei se mennytkään ihan ohjeen mukaan. Olin jo tehnyt kantapään, mutta koska ehtimisen kans teki tiukkaa, en ruvennut purkamaan vaan jatkoin valitulla linjalla. Tuon kantalapun neuloin tarkoituksella toisin kuin mallissa.
Minusta tuo mallikerta on niin mainio, ettei se paljon pahastu tällaisesta väärintulkinnasta ja jos lahjan saaja ei vieraile täällä, niin tuskinpa hän edes huomaa minun mokaa :) Mutta kylläpä vähän hävettää. On niinkuin tämä ei osais ohjeen mukaan neuloa eli senkö siitä saa kun koko ajan vain omasta päästä neuloo. Ei vaineskaan, kyllä osaan, pitää vaan malttaa seurata ohjetta tarkemmin. Tämä on kyllä niin kiva malli, että neulon varmasti toistekin ja ehkä hyvinkin pian, meinaan jos nämä ovatkin lahjansaajalle liian pienet.
Nyt on niin ihana ilma, että piti ihan ulos mennä kuvaamaan. Oi tätä auringonvaloa, vielä se ei paljon lämmitä, mutta ilostuttaa kovin.
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Ja sitten ne sormikkaat
Takin neulomisesta ylijääneet langat vähenevät pikkuhiljaa ja muuan väri loppui jo vallan kesken. Meinasin nääs tehdä oranssit sormikkaat, mutta piti ottaa sininen, punainen ja vihreä avuksi jotta joka sormi pysyisi lämpimänä. Ja koska lopputulos näytti jotenkin hupaisalta, yritin pelastaa tilannetta kursimalla kuvioita kämmenselkään ja lopputulos on jotensakin hupsu mutta kelpaa kyllä mulle.
Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.
Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.
Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).
Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.
Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.
Ostin muutama vuosi sitten Haapsalusta ihanaisen Kirjatud teekond-kirjan, joka on täynnä todella kauniita neulottuja ja kirjottuja sormikkaita. Olen selaillut ja ihastellut sitä silloin tällöin ja nyt nyysin sieltä simppelin kirjonta-aiheen sormikkaisiini.
Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.
Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.
Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).
Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.
Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.
Tunnisteet:
kirjat,
kirjonta,
sormikkaat,
valmiit neuleet
lauantai 1. maaliskuuta 2014
Ja pipo kans
Edellisessä postauksessa jo vilahtikin tämä pipo, jonka tein takille kaveriksi.
No on siinä ehkä hiukan lapinlakin tyyliä, mutta vähän tais tulla sporttisempi versio :) Korvaläppiin ei tullut yhtään tuollaista veikeää kaarevuutta niinkuin aidoissa lapinlakeissa kuten alla olessa kuvassa pienellä tytölläni.
En myöskään laittanut nauhoja korvaläppiin. Jos viitsin, neulon toisen lakin ja muokkaan mallia. Korvaläpät sais varmaan ulospäin kaareviksi esim. virkkaamalla reunat tarkotuksella vähän syöttäen. Hmm, pitääpä kokeilla sillä lankojakin on vielä jonkin verran jäljellä. Tähän meni 65 grammaa 3 mm puikoilla neuloen.
Tuo tupsu on huovutettu koneessa, mutta pitäisköhän laittaa uusinta kierrokselle, että huopus vähän enemmän. Hmm, en ole ihan varma jääkö se ylipäätään keikkumaan tuonne laelle.
Baskeri on neulottu kolmosen puikoilla, reunus kaks puolosilla ja lankaa kului 70 grammaa.
Ja huivihan se kans piti neuloa ja mikä muu kuin vanha kunnon Baktus. Hmm, tuolla ois vielä vihreää ja keltaista lankaa, pitäisköhän niistäkin... Ja nyt minä lähden tikuttelemaan oransseja sormikkaita joten hyvää lauantaiehtoota vaan teillekin.
No on siinä ehkä hiukan lapinlakin tyyliä, mutta vähän tais tulla sporttisempi versio :) Korvaläppiin ei tullut yhtään tuollaista veikeää kaarevuutta niinkuin aidoissa lapinlakeissa kuten alla olessa kuvassa pienellä tytölläni.
En myöskään laittanut nauhoja korvaläppiin. Jos viitsin, neulon toisen lakin ja muokkaan mallia. Korvaläpät sais varmaan ulospäin kaareviksi esim. virkkaamalla reunat tarkotuksella vähän syöttäen. Hmm, pitääpä kokeilla sillä lankojakin on vielä jonkin verran jäljellä. Tähän meni 65 grammaa 3 mm puikoilla neuloen.
Kehittelin aikanaan baskerimallia ja kirjoitin jopa ohjeet ylös (ei ollenkaan minun tapaista). Neuloin useammankin yksilön, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä, pakostikin kun olen niin laiskasaamaton piponneuloja. No nyt kun nuita lankoja oli sopivasti niin päätinpä kokeilla taas tuota baskerimallia. Se on kyllä niin simppeli, että varmasti joku muukin on neulonut juuri noilla silmukkamäärillä. Jollain pintaneuleella voisi saada ilmeikkäämmän loputuloksen eli voispa kokeilla joskus. Nyt tuli tällainen tavis versio.
Tuo tupsu on huovutettu koneessa, mutta pitäisköhän laittaa uusinta kierrokselle, että huopus vähän enemmän. Hmm, en ole ihan varma jääkö se ylipäätään keikkumaan tuonne laelle.
Baskeri on neulottu kolmosen puikoilla, reunus kaks puolosilla ja lankaa kului 70 grammaa.
Ja huivihan se kans piti neuloa ja mikä muu kuin vanha kunnon Baktus. Hmm, tuolla ois vielä vihreää ja keltaista lankaa, pitäisköhän niistäkin... Ja nyt minä lähden tikuttelemaan oransseja sormikkaita joten hyvää lauantaiehtoota vaan teillekin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)