Kesäpaikkasukat

Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi käännämme katseen kohti pohjoista. Entivanhaan saamelaisilla oli tapana asua kesät ja talvet eri paikoissa. Kun istuu meidän suvun Kesäpaikan rappusilla eteen avautuu kapeahko nuoramainen kaitale Inarinjärveä ja sen takana Mahlatti eli Inarin suurin saari. Maisema on piirtynyt varmaan yhden jos toisenkin sukulaisen sielunsyvyyksiin. Niin minunkin.

Viimeksi kun vietimme siellä kaunista kesäiltaa, maisema oli niin maalauksellinen että pakkohan se oli yrittää ikuistaa valokuvaan ja hyvin siinä onnistuttiinkin. Kuva on ollut meidän seinällä jo vuosia ja nyt kun serkkutyttö täytti pyöreitä, teetin myös hänelle samanlaisen. Ja me kun olemme tällaista kylmäkoipista sukua, mukaan piti neuloman myös villasukat. Mielessä pyöri hienot suunnitelmat just kuvan värisitä sukista vaan eipä tältä kylältä löytynyt ihan sitä mistä haaveilin, mutta jotain sentään.

Ja ihanhan tuossa ois melkein samat värit ja raidat niinku; Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas, Kesäpaikka, Inari, Mahlatti, taivas...

Sukat on ihan perussellaiset resorivarsilla, neulottu kakkosen puikoilla Austermann Stepistä ja Katia Laine Nylonista. No enpä hoksannu punnita, mutta jotain 50-60 grammaa meni näihin 37-38 kokosiin sukkiin. Ja sitten tapahtui vielä tallainen arkipäivän neuleihme; tuli ihan vahingossa symmetrinen raidoitus molempiin sukkiin.

En millään muotoa yrittänyt moista, mutta niin vain kävi. Melkein tekis mieli itsellekin neuloa samanmoiset, jotta näkis voiko ihme toistua ja muutenkin. Oishan se kiva haaveilla pohjosen reissusta Kesäpaikkasukissa, sillä edellisestä kerrasta on jo kovin pitkä aika. Kuinka ne vuodet niin joutuin menee..

Takkihan se kyllä mutta

On varmaan tullut muutaman kerran mainittua, että minun neulepuserot/villatakit pakkaa tulemaan a) turhan piukkoja ja/tai b) liian lyhyitä. No nyt ei ole tiukasta tietoakaan mutta lyhyenlännästä kyllä.


En ymmärrä, neuloin mallitilkun ja käytin samoja kaavoja kuin monesti ennenkin, mutta siitä huolimatta tuli väljää. Tällä kertaa helman pituutta ei voinut langan vähyyden takia venyttää kovin eli siitä en valitakkaan. Johtui varmaan langasta, ettei neule yhtään vetäytynyt. No, ihana lanka muuten tämä TeeTeen Primavera ja tietääpähän toisen kerran valita pienemmät silmukkamäärät.

Malli Oma
Lanka Primavera teetee (75% merinovillaa, 25% silkkiä)
Menekki 470 g
Puikot 4 mm
Virkkuukoukku 3,5 mm
Muuta 6 nappia

Ostin keväällä meidän kaupan viimeiset vaaleat Primaverat eli 9 kerää (450 g). En oikein osannut valita valmista mallia ja niinpä hahmottelin sen itse. Langan vähyys saneli vähän suunnittelua; ei siis palmikoita eikä pitsiä, vaan jotain yksinkertaista, vaikkapa sileää pintaa ja pystyraitoihin helmineuletta. V-kauluskin tuli mukaan juuri tuosta syystä. Muotolaskoksilla olisi saanut enemmän istuvuutta, niitähän tuossa nyt ei ole. Huolittelin etureunat tuommosella aaltomaisella virkkauksella.


Vaan eihän se 9 kerää piisannutkaan (olisi riittänyt jos ois ollu vähemmän silmukoita). Toisesta hihasta olis jäänyt uupumaan 30 grammaa. Aattelin ettei samaa värierää kuitenkaan enää saa eli siksi ostin kaksi kerää (ystävällisesti hommasivat sitä sinne meidän kauppaan. Kiitos vaan). Kotona vasta älysin että olihan ne sittenkin samaa erää, siis yksikin kerä olis riittänyt. Eli pituuttakin olis voinut lisätä, pöh. No nyt on yks ylimääräinen kerä. Voihan se olla, että käly vielä tarvii tuota, hänellä kun on nippanappa takin verran samaista lankaa.


Villatakki on kieltämättä hieman tätimäinen. No, jospa minusta joskus tulee sellainen ja jospa (tämä ei siis ole toive :) tässä iän myötä hieman pulskistuu, niin sittenhän tuo takkikin istuisi paremmin eli kaappiin vaan odottamaan. Purkaminen kehtuuttaa nyt oikein kovasti, ei millään viitsis. Vaan oiskohan tämä äidille sopiva?

Lopuksi kuvia Konnuksen kavavalta, jossa nämäkin kuvat käytiin ottamassa:



Hyvää viikonloppua kaikille :)