Hurlumhei ompelua

Sisäinen sulovilen pääsi valloilleen viime kesänä. Paikallisessa kangaskaupassa (Kangas-Kaarina) oli tarjolla kohtuu halapaa raidallista pellavaa ja kun loppusummasta sai vielä tingittyä pienen siivun, niin kaupathan siinä syntyi. Eipä mitä, pellava on kyllä maanmainio materiaali, ainut mikä jäi vähän mietityttämään oli kankaan väritys.

Aattelin että jos ostan jotain yksiväristä raidallisen kaveriksi, niin ehkä lopputulos olisi parempi ja niinpä ostin punaista pellavaa. 

Mielikuvitus on huipussaan näiden ompeluiden kanssa eli taas sitä Klaara-mekon muunnelmaa tekemään (ne taskut, ne ihanat taskut nääs). Voisi olla parasta, että oikeaoppiset ompeluihmiset eivät jatka lukemista, sillä aion paljastaa kuinka hepposesti suunniteltu ompeluprosessi pahimmillaan etenee.

Leikkasin kaavat ja aloin suinpäin ommella ilman mitään harsimisia ja sovituksia. No niinhän siinä kävi ettei mekko mahtunut ollenkaan päälle. Mikä neuvoksi? No eikun takakappale halki keskeltä ja sinne ompelemaan kymmenen sentin levyinen kangassuikale. Linssin mielestä se olisi pitänyt tehdä punaisesta kankaasta, että olisi tullut graafinen ilme, mutta minä pistin sinne vaakasuuntaista raitakangasta. Hyvähän se kyllä, mutta yhä vaan oli mekko kireä ja eipä auttanut kuin halkaista myös etukappale keskeltä.

Tässä vaiheessa tuli pakostikin päätettyä, että tästä tulee sitten napillinen mekko ja mikäpä se siinä. Vielä kun ompelin punaisen pääntien ja helman niin enpähän voinut kuin todeta, että kummasti alkaa lopputulos muistuttamaan navetta- tai siivousmekkoa.

 Että jee. Ei ehkä kannattaisi ostaa kangasta jos ei ole minkäänlaista visiota lopputuloksesta. Saattaapi olla, että tämäkin jää ihan vaan kotimekoksi, kotisiivousmekoksi. Nyt eikun intoa odottelemaan, siivous sellaista nimittäin

Löydettiin kirpparilta soma punainen räsymatto, josta sai mainion penkinpäällisen vanhaan Valluun. Kylläpä karjakko sointuu niin somasti auton väritykseen.

Vielä yksi ompelus. Tikkelitanssi-niminen kangas löytyi Majapuun löytölaarista. Kangasta oli just sen verran, että sain pitkähihaisen puseron itselleni asettelemalla kaavat raidoituksen kannalta miten sun sattuu. Ei se tämänkään ompelu mennyt ihan niinkuin strömsöössä. Ensimmäisessä versiossa joustava trikoo oikein nuoli pyöristynyttä vatsanseutua ja näky oli suorastaan koomisen masentava. No mikä neuvoksi? Kiilatpa tietenkin ja ne kun ompeli sivusaunoihin, niin jopa tuli käyttökelpoinen pusero.

Tätä vaatetta kehtaa käyttää muuallakin kuin kotona ja mustan tunikan kanssa se on just hyvä.

Yksi mielenkiintoinen ompelus tuolla odottelee tekijäänsä, mutta sitä ei paranekaan tehdä hurlumhei-meiningilla, joten tekeminen kestää aikansa. Olen minä neulonutkin jotain pientä, joten niistä seuraavaksi.

Taskumekkoja ja -tunikoita

Näin syksyllä on kiva muistella mennyttä kesää ja hellemekkoja.

Nyt tais jäädä sama levy jumittamaan oikein kunnolla. Tuolla aiemmin mainitsin, että taidan tehdä kolmannenkin version PaaPiin Klara-mekosta. No tein sen ja monta muutakin :)

Tässä kolmas Marimekon pallokuosinen versio, joka on ommeltu samalla Klara-mekon kaavalla kuin se edellinenkin versio, tosin helmaa ja hihojen pituutta lyhentäen.

Ihmettelin, kun tämä tunika ei istu ollenkaan niin hyvin kuin mekko. Tutkin kaavoja ja ihmeekseni huomasin, että takakappaleen kädentie oli monta senttiä pidempi kuin etukappaleen. Tunika kirraa jotenkin hassusti hihojen kohdalta kuten tuossa takaapäin otetusta kuvasta huomaa. Ei tämä käyttämättä jää, mutta sen verran jäi vaivaamaan, että seuraavaan eli hellemekkoversion tein hieman toisin.

Olin pitkään sitä mieltä, ettei kankaita voi ostaa netistä kun ei niitä pääse hypistelemään. Vaan oli ihan pakko uskaltautua tilaamaan, kun en löytänyt kaupoista mieleistä kangasta ja ompeluinto oli aivan hirmuinen. Majapuun valikoimista löytyi ihanan nostalgista Retrokukka-trikoota ja siitäpä vasta mieleinen mekko syntyikin.

Tähän neljänteen versioon ei jäänyt Klarasta kuin sivukiilat taskuineen, etu- ja takakappale ovat Ottobreessä 5/13 olleesta tunikan kaavasta. Huollittelin pääntien ja hihansuut ompelemalla nurjalle puolen vuorin. En meinannu millään älytä, kuinka hihansuut saadaan ommeltua niin, että sauma jää nurjalle. Onneksi lähipiirissä on yksi ompeluopin saanut kaveri, joka osasi neuvoa homman tekstiviestillä.

Tykkään ihan älyttömästi tästä mekosta ja olen niin tyytyväinen, että kuitenkin uskaltauduin tilaamaan ja varsinkin että sain mieleistä kangasta nettikaupasta.

Rantakuvat otettiin loppukesästä Savon rivieralla eli Ritoniemessä.

Seuraavan eli viidennen mekon tein samoilla kaavoilla kuin tuon kukkamekon. Kankaana on napakka puuvillatrikoo-elastaani yhdistelmä.

 Tästä se vasta mieleinen tulikin, tosin pituutta olisi saanut olla jokunen sentti enemmän (pitäisköhän tehdä vielä kuudes, pitempi versio :). Todennäköisesti tulen käyttämään tätä tunikan tyyliin leggingsien ja t-paitojen kanssa.

Mulle on tullu viime aikoina kiloja sen verran, että moni vaate, pusero varsinkin näyttää ihan makkarankuorelta. Nytpä voin käyttää niitä tuon mekon alla ihan huoleti.

Kuvausreissulla kävimme naapurikyllällä, josta löytyy ihanan kuvauksellinen vanha silta. Täällä on käyty ennenkin ikuistamassa tuotoksia.

Vielä on muutama ompelutyö odottamassa postausta, mutta eiköhän tässä sitten aleta pikkuhiljaa siirtymään neuleiden pariin.

Ai että oli ihanan lämmin ja ehkä juuri siksi niin pitkältä tuntunut kesä, mutta on se syksyssäkin omat puolensa niin että tervetuloa vaan.

Tuluskukkarotunika

Kun alkaa neulomaan ilman sen suurempia suunnitelmia, voi käydä niinkuin siinä hiirisadussa, jossa räätälin lopputulos oli tuluskukkaro. No ei tässä onneksi ihan niin hullusti käynyt, mutta melkein.

Neuletakin jälkeen tätä puuvillapellavaa jäi sen verran, että ajattelin neuloa itselleni jotain. Ensin tein puseron, josta tuli niin tyköistuva että se näytti ihan törskyltä. Jos oilisin laihempi (lue: ei mahamakkaroita) niin ois voinu olla hyväkin, mutta ei nyt, siis purkuun. Sitten neuloin tunikan, mutta koska en ollut tarkkana helman pitsikuvion kans (meni tyhmästi epäsymmetrisesti) ja koska tällä langalla neulottuna puikkokoon suurentaminen ei tuonutkaan pitsineulepintaan toivottua lopputulosta ja koska kaula-aukkokaan ei ollut hyvä, purin sen melkein alkutekijöihin. Vaan koska neuleiden suhteen olen sinnikäs niin aattelin, jotta perkules tunika tästä tulee vaikka väkisin. No onneksi sentään lanka tuntui vain paranevan purkamisesta.

Niin että tämmönen siitä nyt tuli.

Tämänkin neuloin ylhäältä alas suljettuna neuleena. Tein rintalaskokset lyhennetyin kerroksin ja muotolaskoksissa otin mallia muinoin neulomastani puserosta. Helman pitsikuvio on variksenjalka-malli hieman muokaten siitä Haapsalu Sall kirjasta. Levensin helmaa lisäämällä silmukoita reikäkuvioden välissä olevalla sileällä osuudella.

Malli Omasta päästä
Lanka Katia linen (53% puuvillaa, 47% pellavaa)
Menekki n. 300 g
Koko m
Puikot  3,5 mm ja 4 mm (helmaosa)

Tunnelmat on vähän kaksjakoiset. Toisaalta lopputulos on ihan ok, mutta hiukan mietityttää, josko tämä sittenkin on vähän paljastava. No ainahan sitä voi laittaa alle jonkun ohuen pitkähelmaisen puseron tai mekon, mutta ei missään nimessä liian puristavia housuja, kas kun siitä seuraa se makkaraefekti, hyi. Jos lankaa olisi ollut vähän enempi niin olisin tehnyt tästä mekon ja siinä tapauksessa viritellyt myös jonkun alushameen. Mutta en osta tätä lanka lisää. Tämä saa nyt jäädä tähän.

Kuvat kävimme ottamassa Konnuksen koskella eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Pitäiskin joskus tehdä oikein kooste. Hoksasinpa jossain vaiheessa, että minustahan on ottettu kuva tasan 30 vuotta sitten tässä samassa paikassa kolmikuisen vauvani kanssa.

No laitetaanpa tänne loppuun vielä kuva pojan muutaman viikon takaisesta valmistujaisjuhlasta. Äiteellä on päällään bolero, jonka reunat ovat vaihtaneet väriä kerran jos toisenkin.

Jospa tämä olis nyt se lopullinen väritys, vaan ei voi mennä vannomaan :) Neuloin reunat pyöröpuikoilla, joten tuohon helman ja etulistan yhtymäkohtaan ei tullut saumaa, niinkuin niissä edellisissä versioissa, vaan reuna jatkuu pyöristettynä. Tein niin että helma oli yhdellä ja etureuna ja kaulus toisella pyöröpuikolla ja kolmannella pyöröllä sitten neuloin.

Liekö tämä tunikaähellys saanut aikaan sen ettei neulominen oikein jaksa innostaa, no sukkaa tieten joskus neulon muutaman kerroksen, mutta muuten on ihan blääh.

Jo muinaiset kirjastotädit

Edellisessä postauksessa mainittu toinen kangas on nyt sitten muotoutunut vaatteeksi. Alunperin piti tulla niukkalinjainen mekko, jossa olis vetoketju takana, vaan ei tullutkaan. Sen sijaan tuli väljähkö takkimekko, jonka nähtyään avokki tuumasi että tuohan on ihan kirjastotätivaate. Hänen lapsuuden kirjastomuistoissa oli kirjastotäti, jolla oli Marimekon Iloinen mekko. Ja löytyyhän sellainen meidänkin kirjastosta, tosin hän ei ole millään tapaa muinainen :)

Räsymatto-kankaan ostin viime kesänä Kyyjärven Marimekon tehtaanmyymälästä ja napit jo aiemmin Kuopion mainiosta Napista ja Nauhasta. Mekon kaavat löytyvät Moda-lehdestä 3/2007.

Lisäsin mekkoon (vai onko tuo nyt takki tahi tunika) taskut, kun ne tuntuivat sopivan siihen niin hyvin sekä rintamuotolaskokset, joilla sain parannettua istuvuutta. Pituutta olis voinut olla hiukka enemmän, mutta toimii näinkin. Sitä vaan ihmettelen, että taas hihojen istuvauuden kans on vähän sama ongelma kuin ennenkin. Johtuukohan se siitä, että minun olkalinja on niin viisto ja lapaluut pönköttää?  Hmm, auttaisikohan jos takaolkapäillä olisi muotolaskokset? Vai pitäisikö yksinkertaisesti suurentaa kädentietä tai ehkä sekäettä? Ollappa sovitusnukke ja sen lisäksi enemmän ompelutaitoa.

Noh, ei tätä kovin persoonalliksi vaatteksi voi mainita. Voisi jopa sanoa, että on kopioitu erästä tiettyä merkkiä, mutta lieneekö tuo niin suuri synti, kun kerta kangaskin on heidän tuotantoaan. Uskonpa että tästä tulee ihan kelpo käyttövaate. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä ehkä saisi hameen tahi pienen puseron. Nythän tuota olis oikein mainot ompeluilmatkin eli eikun jahkaamaan kumman tekis.

Hämärä hommia

eli mitä valon vähyys saa aikaan. Mennä kesänä ostin Pirtinkehräämöltä tarjouksessa ollutta ohutta kampalankaa, josta olen jo neulonut villatakin, huivin ja sormikkaat. Ja koska lanka on hyväksi havaittu ja sitä riittää ja riittää, päätin neuloa itselleni tunikan. Vähän tässä taitaa saada tylsän tyypin maineen kun kaikki on samaa ruskeeta mutta sama se.

Sopivien nappien löytäminen on minulle tuskastuttavan usein hankala homma, joten nytpä päätin alkaa koko homman nappikaupasta.

Eikä meinannut löytyä runsaasta tarjonnasta huolimatta ja sitten kun löytyi niin putkilon pohjalla oli vain muutama yksilö, äh. Vaan onneksi sieltä löytyi toinenkin vaihtoehto, tällaiset somat jotka sopivat mielestäni tosi hyvin tähän neuleeseen.

Virkatun nyörin päihin neuloin ja huovutin tuollaiset pienet villapallot. Yritin saada niitä kutistumaan pesussa mutta ei. Toimis paremmin jos ois vähän pienemmät. Se hankaluus niissä on, ettei saa nyöriä pois ja tunika toimii ilmankin kuten kuvasta näkyy:

Tarkkanäköisimmät huomaavat neulojan kaulassa itsetehdyt paperihelmet. Että on sitä täälläkin yritetty koruja tehdä.

Malli Shetland Shawl Turned Vest by Veronik Avery (Rav link) omilla muokkauksilla
Lanka Pirtin Kehräämön ohut kampalanka tex 110 x 2 (ilmeisesti) kaksinkertaisena
Menekki 350 g
Koko oisko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Muuta 3, mm virkkuukoukku reunojen huolitteluun ja 10 nappia

Sen edellisen villatakin neuloin siten, että langat tulivat kahdelta eri kerältä vaan nytpä aattelin, että jos neulon tunikaa reissussa on kätevämpää jos käytän vain yhtä kerää. Ja ei käynyt pienessä mielessäkään tarkistaa kerien värejä, oletin että samaa kauraa kaikki. Ja kun neuloo illan hämärissä jalkalampun alla ja vielä pitsineuletta niin eihän sitä sokkeempi mitään huomannut ennekuin loppukylvetyksen jälkeen pingotin neuleen mittoihinsa. Voi vietävä: ihan selkeä raita. Ja vaikka olen mestari purkamaan niin nyt jää kyllä tekemättä. Olkoot.

Laihana lohtuna raidan paikka, joka ikäänkuin sopii juuri tuohon. Juupajuu.

Muutoin olisin oikeinkin tyytyväinen lopputulokseen. Muutaman muutoksen tekisin jos ryhtyisin hommaan uudelleen, esim. olkaimet saisivat olla kapeammat. Hmm, mullahan on tuolla varastossa paljon puuvillaa ja kesäkin on tulossa.

Pidän arvonnat joskus ensi viikolla eli vielä ehtii mukaan ja hei, saahan sitä suositella muitakin kuin neulekirjoja.

Nuoren neidin tunika

Tässä joukunen aika sitten avokin tytär näytti ostamansa langat ja uusimmasta Novita lehdestä sellaisen harmaan makkarankuoriputkilo liivin/tunikan mallin ja pyysi, josko tekisin hänelle jotain sen tyylistä tosin niin, että helmaosa olisi eri kuviolla ja leveämpi. No sovittiin, että tämä olis niinkuin minun synttärilahja hänelle.


Malli Shetland Shawl Turned Vest by Varonk Avery, Lace Style (Rav. link) muokattu
Lanka Regia Hand-dye Effect (70% villa, 25% polyamidi, 5% polyakryyli)
Menekki 250 g
Puikot 3 mm pyöröpuikot

No nyt siinä on erilainen ja leveämpi helma, yläosa ja olkaimet ovat resoria niinkuin alkuperäismallissa. Lahjan saaja ei ole vielä sovittanut tätä ja jänskättää, että onko se nyt ollenkaan sellainen kuin hän haluaa. En päätellyt vielä olkaimia, sillä niiden pituus on vielä säätämättä ja voihan se olla, että tuota resoriosuuttakin pitää vielä mallata. No niitä on helppo muokata.

Lanka oli uusi tuttavuus. Sukkalankaa sanotaan vyötteessä. No on aika höttöstä siihen tarkoitukseen. Kuinkahan kestäisi? Jos jollain on kokemusta niin kertokoon. Neuloin tunikan pyörönä ja senpä vuoksi helmaan tuli tuollaisia kapeampia raitoja. Lopputulos olisi varmaan toisenlainen jos olisin neulonut etu- ja takakappaleet erikseen, mutta minä kun en niistä sivusaumoista niin välitä. Ei tuo hullumpi ole noinkaan, no ei ainakaan minusta, saas nähdä mitä lahjansaaja sanoo. Yläosan resorin neuloin tarkotuksella pidemmillä väriliuuilla (nuinko se kirjoitetaan, näyttää hassulta :)

Olkaimet vaan piiloon niin tuostahan sais kelpo hamosen :)

Raportoin lisää jahka lahjansaaja sanoo sanottavansa.

Lootuskukka tunika

Jo talvella haaveilin Lootuskukka topista, jonka ohje löytyy The best of interweave knits kirjasta. Langat ostin keväisellä Hesan reissulla ja itse neulomiseen ryhdyin reilu viikko sitten. Yllättävän nopeastihan se valmistuikin ja mikä ettei kun on paksu lanka ja nelosen puikot.

Malli Lotus blossom tank by Sharon Shoji (Ravelry linkki)
Lanka Red Heart Eco-Cotton (75% puuvilla, 25% akryyli)
Menekki 400 g
Koko no oisko s-m
Puikot 4 mm pyöröt
Muuta 3,5 mm virkkuukoukku

Muokkasin hieman ohjetta. Aloitin 190 silmukalla ja neuloin pitsikuviota reilusti eli topista tulikin tunika. Vähensin kahdella kerrosella pitsireunan lopussa yhteensä 36 silmukkaa eli yläosan tein 152 silmukalla. Mallissa on kaunis etuosa mutta muutin sitäkin, koska en halunnut paksuja saumoja tuohon kainalon kohdille. Pään- ja kädentien reunat huolittelin virkkaamalla.

Jos ois neulonut pari mallikertaa lisää niin oispa tullut ihan hamonen. Voishan tuota nytkin sellaisena käyttää, mutta ei näillä säärillä. Oikeastaan legginsien kanssa toimii kivasti. Tykkään.

Nyt tekis ihan hirveästi mieli aloittaa jokin toinen kesäneule, ehkä se hamonen...