Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Salainen puutarha eli kirjotut tyynyt

Hahaa, löysin salaisen puutarhurin itsestäni. Minä jolla ei ole ollenkaan viherpeukaloa onnistuin loihtimaan kukoistavat puutarhat Tiia Erosen ihanilla Taito-lehdessä olleilla ohjeilla.

Aloitin kirjonnan maaliskuussa. Tarkoitus oli tehdä vain yksi puutarha, mutta kun pohjakankaita siunaantui kaksin kappalein ja kun uutta vinkkiä odottavan aika kävi pitkäksi, kirjoin molemmat kankaat. Varmistaakseni lankojen riittävyyden kirjoin ohuemmalle kankaalle kahdella säikeellä pienen puutarhan.

En tehnyt etukäteen mitään värisuunnitelmaa vaan valitsin kuvioon sopivan värin tuosta lahjoituslankavarastostani. Ostin ainoastaan yhden dokan mustaa lankaa. Oli jotenkin ihanan vapauttavaa maalailla langoilla ilman sen kummempia suunnitelmia.

Paksummalle pellavakankaalle syntyi suurempi puutarha.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka näin jälkikäteen ehkä tekisi jotain toisin. Minä olen ihan mahoton jahkailija ja siihen nähden on ihme etten joutunut kuin yhden kerran purkuhommiin. Vaihdoin punaiset pallukat eli ranskalaiset solmut tuon oikeassa alareunassa olevan pyöreän kukan keskiöstä valkoisiksi. En sitten tiedä olisivatko ne punaiset sittenkin sopineet lopulliseen kokonaisuuteen, mutta jotenkin nuo valkoiset rimmas paremmin vaaleanpunaisen kanssa.

Iso puutarha on kirjottu muutoin ohjeden mukaan, paitsi että lisäsin mustia viivoja viimeisenä kirjotun linnun pyrstöön, jotta se olisi tasapainossa mustalla reunustetun kukan kanssa.

Harmi, että kangas oli sen verran pieni, ettei siitä saanut 50 x 50 cm kokoista tyynyliinaa. Kuvio olisi tullut siinä koossa paremmin esiin. No, jospa minä jostain saisin hommattua hieman pulskemman 40 x 40 tyynyn tuonne alle niin lopputulos olisi pulleampi. Kelpaa se kyllä tuollaisenakin ja hyvin on jo kotiutunut kotisohvalle.

Pikkupuutarhan kuvio on suurentamaton ja se on kokonaan kirjottu kahdella säikeellä. Kuvioiden täytteissiin pistelin vähän omiani, lintuun varsinkin kun en malttanut odottaa viimeistä vihjettä.

Ei tullut tästäkään oikean kokoista tyynyä. Kuvion puolesta 30 x 30 cm tyyny olisi ollut optimaalisin, No en etsinnöistä huolimatta löytänyt sen kokoista tyynyä ja kun en laiskuuttani viitsinyt ruveta pienentämään isompaa tyynyä, niin päädyin sitten suurentamaan tyynyliinaa kokoon 40 x 40 cm. Sauman peitteeksi tälläsin vaaleanpunaista nauhaa etupuolella

ja takapuolella tein napinlävet nauhaan. Aika tavaran kaupitsee pitää todistettavasti paikkaansa. Tilasin aikaa sitten sydännapit Napiton-kaupasta ja nyt ne päätyivät juuri oikeaan paikkaa.

Tein pikkutyynyn tyttärenpojalle joululahjaksi. No arvaahan sen, ettei pehmeä paketti niin kovin poikaa innostanut mutta ehkä sentään äitiään.

Tämä vuoden mittainen kirjontamatka oli kyllä ihan mahdottoman mukava ja palkitseva. Vinkit tulivat siihen tahtiin, että hitaanpikin ehti hyvin kirjoa ennen seuraavaa vinkkiä. Oli kiva nähdä millaisia tuloksia syntyi eri värityksillä ja ihailla toisten töitä. Opin monta uutta pistoa ja kirjontainnostus eikun kasvoi. Kiitos yhteisestä matkasta.

Kirjontajuttuja

Kirjapaja lähetti minulle arvioitavaksi Cristin Morganin Kirjontajuttuja, 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa -kirjan.

Kirja on visuaalisesti kaunis. Ohjeet ovat selkeästi ja seikkaperäisesti vaihe vaiheelta edeten kirjoitettu. Kuvat ja kuvitukset tukevat mainiosti ohjeita.

Kirjassa on ruokaliinoja, kukkaruukkuja, tyynynpäällisiä, pussukoita, tauluja, pinssejä ja riipuksia erilaisine kirjailuineen. Mallit ovat nuorekkaita ja otaksun että varsinkin aloittelijalle tämä kirja voisi olla erityisen innostava. Monet malleista ovat nopeasti ja helposti toteutettavia.

Bonuksena ovat kirjan takakannen taskusta löytyvät silitettävät mallikuvat.

Itseäni miellytti eniten kirjan suloiset pienet ruususet joita jo vähän kokeilinkin.

En ehkä tule tekemään mitään kirjan valmiista malleista, siis pussukoista, tauluista tai pinsseistä, mutta varmasti sovellan kuvioita johonkin muuhun. Teen harvoin juttuja orjallisesti ohjeita noudattaen oli sitten kyseessä neuleet, kirjonta tai jokin muu tekniikka. Tykkään yhdistellä, muokata ja kokeilla ja siksi on kiva omistaa monenlaisia inspiroivia kirjoja kuten tämä Kirjontajuttuja.

Yhteinen puutarha

Taito lehti kutsui kirjonnasta kiinnostuneet osallistumaan vuoden kestävään yhteiskirjontaan, jossa täytämme pikkuhiljaa Tiia Erosen suunnittelemaa puutarhaa erilaisilla pistoilla. Vastasin kutsuun ja nyt olen aivan täpinöissäni ja ihmettelen kuinka maltan odotella vihjeitä.

Olen kirjonut hyvin vähän enkä tainnut omistaa kuin yhden dokan, mutta pieni kirjontalankavarsto alkoi kasvaa kuin itsestään reilu vuosi sitten, kun aloitin tykkimyssyn kirjonnan. Ostin sitä varten puuvillalankoja, mutta vaihdoinkin ne sitten silkkilankoihin kun kirjottava pohjakin oli silkkiä.

Kuva puolivalmiista Perä-Pohjolan tykkimyssyn silkkistä. Itse myssy on jo valmis, mutta kirjotun tyllipitsin nyplätty reunapitsi on vielä kesken. Nypläämisen opettelu ei ollutkaan kovin helppoa, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kirjominen sen sijaan onnistui aika mallikkaasti vaikkei kokemusta paljon ollutkaan.

Lankavarasto kasvoi myöhemmin, kun eräs käsitöitä harrastanut asiakas halusi välttämättä lahjoittaa pussillisen kirjontalankoja, joita ei enää tarvinnut. Kurkistelin silloin tällöin pussiin ja epäilin tulisikohan niitä käytettyä, mutta nyt en enää epäile. Ainakin osa pääsee puutarhaa värittämään ja eihän sitä koskaan tiedä minkälainen kirjontahurahdus tästä vielä seuraa.

Ostin paikallisesta kangaskaupasta puolipellavaista kangasta tyynynpäällistä varten  mutta jälkeen päin löysynkin kangasvarastostani vielä sopivamman eli paksumman pellavakankaan kirjontapohjaksi.

Kuvion siirtämiseksi kankaalle kokeilin monta konstia ja parhaimmaksi osoittautui tuommosella jäljennystussilla piirtäminen. Teippasin kaavan ikkunaan ja kankaan sen päälle ja sitten vaan auringonvaloa hyödyntäen jäljentämään kuvioita.

Sain melkein kokonaisen dokan upotettua tuohon ketjupistoilla tehtyyn aurinkoon ja aika täyteläiseltähän se näyttääkin.

Teinpä sitten niin, että jäljensin pienen puutarhan tuolle ohuemmalle eli puolipellavaiselle kankaalle. Kirjoin pienen auringon kahdella säikeellä kun tuo isompi on tehty kolmella.

Nyt minulle on siis tuloillaan kaksi puutarhaa ja hyvä niin. Näistähän vois tehdä vaikka eriväriset.

Kun nyt malttaisi vaan odottaa seuraavaa pistovinkkiä :)

Kansallispukukurssin satoa

Edellisen lukuvuoden aikana sain korjattua äidiltä saamaani Perä-Pohjolan puvun sekä tehtyä siihen uuden puseron. Kevään viimeisillä tunneilla tein tykkimyssyn kopan, sillä aikomus oli saada tänä lukuvuonna myssy valmiiksi. Kopan tekeminen olikin vallan uusi kokemus.

Ensin piirrettiin, leikattiin ja ommeltiin myssyn vuori. Kangas on 60-luvun puuvillaa lapsuudestani ja sitä oli onneksi jäljellä juuri sen verran, että sain ommeltua vuoren (vai sanotaanko se vuorin).

Kun vuori oli pingotettu tukin päälle, aloitettiin paperisuikaleiden liisteröinti sen päälle. Suikaleita tuli useita kerroksia ja painelemalla niistä pyrittiin saamaan mahdollisimman tasainen pinta. Valmis myssy kuivateltiin pikkuhiljaa ja siitäpä olikin hyvä aloittaa syksyn työt.

Kun koppa oli leikattu oikeaan muotoonsa, sen päälle laitettiin villavatiini, joka ommeltiin reunoista myssyyn.

Olin edellisvuonna katsellut kun kurssikaveri pisteli tykkimyssyään sormet "verillä" ja epäilin, josko omat voimat edes riittäisivät moiseen. Tiukkaa oli aika-ajoin ja apuvälineitä tarvittiin, mutta niin vain selvisin neuloja katkomatta ja ehjin käsin hommasta.

Sitten alkoikin silkkikankaan kirjominen. Kangasta oli niin nippanappa, ettei siitä saanut leikattua kahta erillistä palasta joten päätimme kirjoa sen yhtenäisenä palana.

Tilasin jo puuvillaiset kirjontalangat kunnes päätin sittenkin kirjoa silkin silkkilangoilla. Koska lähikaupoista ei sellaisia löytynyt, ostin langat Bragelta ja voi miten hyvää palvelua sieltä sainkaan. Pääkaupungissa asuva tyttäreni kävi hakemassa langat ja niin pääsin kirjomaan.

Aiempaa kirjontakokemusta minulla oli vähän, mutta niin vain sain juonesta kiinni ja olipa ilo kirjoa ihanan punaiselle silkille kauniita kuvioita. Vähän minua huoletti kuinka saisin valmiin silkin pingotettua siististi koppaan ja huoli osoittautui aiheelliseksi.

Kuvio oli aika suuri ja kankaan sovittaminen ilman muoton leikattuja kappaleita oli todella haasteellista. Meinasi usko loppua monta kertaa, mutta niin vain sain silkin kiinnitettyä myssyyn.

Tyytyväinen en oikein osaa olla ja vähän hävettää lopputulos, mutta myssy se on tämäkin.

Tyllipitsin kirjonta oli myös mukavaa. Minä onneton en lukenut ohjeita kunnolla ja luulin jo kirjoneeni pitsin valmiiksi kunnes huomasin vertailla sitä muihin samanlaisiin pitseihin.

Olin kirjonut osaan kuvioista vain reunaviivat

joten ei auttanut kuin täyttellä kaikki kuvioit jälkikäteen. Tuli todistettua, että tyhmyydestä/huolimattomuudesta sakotetaan. Kirjottu tyllipitsi odottelee nyt nyplättyä pitsiä reunaansa ja se olisi tarkoitus tehdä ensi syksynä.

Kerran opettaja toi kurssille viisi metriä perinnekangasta, joka oli joltakin jäänyt käyttämättä. Kauan ei tarvinnut yllyttää kun kurssikaverini ja minä teimme ostopäätöksen.

Ai että me molemmat ollaan oltu niiin tyytyväisiä hameisiimme. Kurssikaveri teki vielä napeilla kiinnitettävän irtotaskun hameeseensa, mutta se ei ollut valmis kuvanottohetkellä. Molempien hame on ollut usein käytössä ja omastani kerroinkin jo aiemmin. Villakangas on aivan ihana käytössä, laskeutuu hyvin ja lämmittää muttei ole liian kuuma. Ja tottahan se hame alushameen tarvitsee niin että teimme sitten sellaisetkin.

Vaikka Perä-Pohjolan pukuun tekemäni pusero on pitkä, ei se silti korvaa alushametta vaikka niin aluksi ajattelin. Hameen istuvuus parani huomattavasti alushameen ansiosta samoin kuin tuon perinnekangashameen istuvuus.

Ikävä kyllä kansalaisopiston kurssien jatkuminen on meidän kylällä vähän katkolla, mutta onneksi kansallispukukurssi jatkuu ainakin vuoden vaihteeseen asti. Jospa minä saisin siinä ajassa nyplättyä pitsireunuksen tyllipitsiin ja ommeltua isomman liivin Perä-Pohjolan pukuuni.

Kalevalanpäivän puuhat

No mitäpä sitä muuta ihminen voisi tehdä tällaisena päivänä kuin koristella kangasta etupistokirjonnalla? No vaikka mitä, mutta kyllä tällainen ikiaikainen kirjonta kruunaa koko päivän ja myönnettäköön, liikaa nautittuna myös jäykistää niskan.

Tekeillä on rannekkeet ja kauluskaitale perä-Pohjolan puvun puseroon. Aluksi tein kuvion alalaitaan tulevat raidat etupistoilla ja vaikka vois luulla, että helppo homma, niin voi vietävä miten sai olla tarkkana, että kirjontalanka meni just kuuden langat yli ja ali. Ilman suurentavaa lamppua en olis päässyt puusta pitkälle. Miten ihmeessä ne on ennenvanhaan selvinneet näistä hommista, ihmettelen vaan.

Kuvion rakentaminen valmiille raidoille olikin jo helpompi juttu, tosin aikansa vei ennenkuin hokasin taloudellisimman tavan viedä kuviota eteenpäin ilman turhia käännöksiä ja väännöksiä. Vielä uupuu kauluksesta muutama sentti ja toinen ranneke kokonaan, siispä lähden jatkamaan hommia ja toivottelen hyvää Kalevalanpäivää kaikelle kansalle.

Ja sitten ne sormikkaat

Takin neulomisesta ylijääneet langat vähenevät pikkuhiljaa ja muuan väri loppui jo vallan kesken. Meinasin nääs tehdä oranssit sormikkaat, mutta piti ottaa sininen, punainen ja vihreä avuksi jotta joka sormi pysyisi lämpimänä. Ja koska lopputulos näytti jotenkin hupaisalta, yritin pelastaa tilannetta kursimalla kuvioita kämmenselkään ja lopputulos on jotensakin hupsu mutta kelpaa kyllä mulle.

Ostin muutama vuosi sitten Haapsalusta ihanaisen Kirjatud teekond-kirjan, joka on täynnä todella kauniita neulottuja ja kirjottuja sormikkaita. Olen selaillut ja ihastellut sitä silloin tällöin ja nyt nyysin sieltä simppelin kirjonta-aiheen sormikkaisiini.

Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.

Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.

Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).

Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.