Kansallispukukurssin satoa

Edellisen lukuvuoden aikana sain korjattua äidiltä saamaani Perä-Pohjolan puvun sekä tehtyä siihen uuden puseron. Kevään viimeisillä tunneilla tein tykkimyssyn kopan, sillä aikomus oli saada tänä lukuvuonna myssy valmiiksi. Kopan tekeminen olikin vallan uusi kokemus.

Ensin piirrettiin, leikattiin ja ommeltiin myssyn vuori. Kangas on 60-luvun puuvillaa lapsuudestani ja sitä oli onneksi jäljellä juuri sen verran, että sain ommeltua vuoren (vai sanotaanko se vuorin).

Kun vuori oli pingotettu tukin päälle, aloitettiin paperisuikaleiden liisteröinti sen päälle. Suikaleita tuli useita kerroksia ja painelemalla niistä pyrittiin saamaan mahdollisimman tasainen pinta. Valmis myssy kuivateltiin pikkuhiljaa ja siitäpä olikin hyvä aloittaa syksyn työt.

Kun koppa oli leikattu oikeaan muotoonsa, sen päälle laitettiin villavatiini, joka ommeltiin reunoista myssyyn.

Olin edellisvuonna katsellut kun kurssikaveri pisteli tykkimyssyään sormet "verillä" ja epäilin, josko omat voimat edes riittäisivät moiseen. Tiukkaa oli aika-ajoin ja apuvälineitä tarvittiin, mutta niin vain selvisin neuloja katkomatta ja ehjin käsin hommasta.

Sitten alkoikin silkkikankaan kirjominen. Kangasta oli niin nippanappa, ettei siitä saanut leikattua kahta erillistä palasta joten päätimme kirjoa sen yhtenäisenä palana.

Tilasin jo puuvillaiset kirjontalangat kunnes päätin sittenkin kirjoa silkin silkkilangoilla. Koska lähikaupoista ei sellaisia löytynyt, ostin langat Bragelta ja voi miten hyvää palvelua sieltä sainkaan. Pääkaupungissa asuva tyttäreni kävi hakemassa langat ja niin pääsin kirjomaan.

Aiempaa kirjontakokemusta minulla oli vähän, mutta niin vain sain juonesta kiinni ja olipa ilo kirjoa ihanan punaiselle silkille kauniita kuvioita. Vähän minua huoletti kuinka saisin valmiin silkin pingotettua siististi koppaan ja huoli osoittautui aiheelliseksi.

Kuvio oli aika suuri ja kankaan sovittaminen ilman muoton leikattuja kappaleita oli todella haasteellista. Meinasi usko loppua monta kertaa, mutta niin vain sain silkin kiinnitettyä myssyyn.

Tyytyväinen en oikein osaa olla ja vähän hävettää lopputulos, mutta myssy se on tämäkin.

Tyllipitsin kirjonta oli myös mukavaa. Minä onneton en lukenut ohjeita kunnolla ja luulin jo kirjoneeni pitsin valmiiksi kunnes huomasin vertailla sitä muihin samanlaisiin pitseihin.

Olin kirjonut osaan kuvioista vain reunaviivat

joten ei auttanut kuin täyttellä kaikki kuvioit jälkikäteen. Tuli todistettua, että tyhmyydestä/huolimattomuudesta sakotetaan. Kirjottu tyllipitsi odottelee nyt nyplättyä pitsiä reunaansa ja se olisi tarkoitus tehdä ensi syksynä.

Kerran opettaja toi kurssille viisi metriä perinnekangasta, joka oli joltakin jäänyt käyttämättä. Kauan ei tarvinnut yllyttää kun kurssikaverini ja minä teimme ostopäätöksen.

Ai että me molemmat ollaan oltu niiin tyytyväisiä hameisiimme. Kurssikaveri teki vielä napeilla kiinnitettävän irtotaskun hameeseensa, mutta se ei ollut valmis kuvanottohetkellä. Molempien hame on ollut usein käytössä ja omastani kerroinkin jo aiemmin. Villakangas on aivan ihana käytössä, laskeutuu hyvin ja lämmittää muttei ole liian kuuma. Ja tottahan se hame alushameen tarvitsee niin että teimme sitten sellaisetkin.

Vaikka Perä-Pohjolan pukuun tekemäni pusero on pitkä, ei se silti korvaa alushametta vaikka niin aluksi ajattelin. Hameen istuvuus parani huomattavasti alushameen ansiosta samoin kuin tuon perinnekangashameen istuvuus.

Ikävä kyllä kansalaisopiston kurssien jatkuminen on meidän kylällä vähän katkolla, mutta onneksi kansallispukukurssi jatkuu ainakin vuoden vaihteeseen asti. Jospa minä saisin siinä ajassa nyplättyä pitsireunuksen tyllipitsiin ja ommeltua isomman liivin Perä-Pohjolan pukuuni.