Jo muinaiset kirjastotädit

Edellisessä postauksessa mainittu toinen kangas on nyt sitten muotoutunut vaatteeksi. Alunperin piti tulla niukkalinjainen mekko, jossa olis vetoketju takana, vaan ei tullutkaan. Sen sijaan tuli väljähkö takkimekko, jonka nähtyään avokki tuumasi että tuohan on ihan kirjastotätivaate. Hänen lapsuuden kirjastomuistoissa oli kirjastotäti, jolla oli Marimekon Iloinen mekko. Ja löytyyhän sellainen meidänkin kirjastosta, tosin hän ei ole millään tapaa muinainen :)

Räsymatto-kankaan ostin viime kesänä Kyyjärven Marimekon tehtaanmyymälästä ja napit jo aiemmin Kuopion mainiosta Napista ja Nauhasta. Mekon kaavat löytyvät Moda-lehdestä 3/2007.

Lisäsin mekkoon (vai onko tuo nyt takki tahi tunika) taskut, kun ne tuntuivat sopivan siihen niin hyvin sekä rintamuotolaskokset, joilla sain parannettua istuvuutta. Pituutta olis voinut olla hiukka enemmän, mutta toimii näinkin. Sitä vaan ihmettelen, että taas hihojen istuvauuden kans on vähän sama ongelma kuin ennenkin. Johtuukohan se siitä, että minun olkalinja on niin viisto ja lapaluut pönköttää?  Hmm, auttaisikohan jos takaolkapäillä olisi muotolaskokset? Vai pitäisikö yksinkertaisesti suurentaa kädentietä tai ehkä sekäettä? Ollappa sovitusnukke ja sen lisäksi enemmän ompelutaitoa.

Noh, ei tätä kovin persoonalliksi vaatteksi voi mainita. Voisi jopa sanoa, että on kopioitu erästä tiettyä merkkiä, mutta lieneekö tuo niin suuri synti, kun kerta kangaskin on heidän tuotantoaan. Uskonpa että tästä tulee ihan kelpo käyttövaate. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä ehkä saisi hameen tahi pienen puseron. Nythän tuota olis oikein mainot ompeluilmatkin eli eikun jahkaamaan kumman tekis.

Mikkola-hame

Törmäsin joskus aikanaan mielenkiintoiseen Mieland firmaan joka tekee vaatteita omista painokankaistaan. Niillä oli tai on varmaan vieläkin semmonen Morottaja-hame (itekki tässä ollaan 11. polven Morottajia :), jossa on jotain todella viehättävää.

Tässä jokunen aika sitten törmäsin varastossa olleeseen punaiseen kankaaseen, jonka olin painanut kymmeniä vuosia sitten. Siitä tuli joku ihme mielleyhtymä tuohon Morottaja-hameeseen ja aattelin, jotta katsotaanpa millainen hame siitä tulisi. Vaan jotta homma ei olisi liian hätäistä, meni vielä puolisen vuotta ennekuin pääsin tuumasta toimeen. Ja nyt minulla sitten on hame.

Alunperin minun piti tänään ommella eräästä toisesta kankaasta samantyylinen mekko kuin Tuijalla. Sekin kangas on jo vuoden huhuillut varastossa. Leikkasin jo kaavatkin, mutten vielä kangasta. Ja kun kerta kaavoja oli ruvettu leikkelemään niin leikkasin hameenkin kaavat Joka tyypin kaavakirjasta ja kankaan samantien. Ja jottei homma olisi vallan tyssännyt niin kipaisin kylän ainokaiseen kangaskauppaan vetoketju ostoksille. Ei löytynyt piilovetoketjua mekkoon, mutta onneksi sentään tavallinen. Hameeseen sensijaan en saanut punaista vetoketjua. Koskapa en malttanut jättää hameen tekelettä kesken, ompelin siihen kotoa löytyneen mustan vetoketjun. Eipä tuo niin hirveästi tuolta irvistele.

Kangas on painettu seulalla, johon olen itse valottanut valokuvakollaasin meidän senaikaisesta aitan seinästä. Siitäpä kuosille tuo Mikkola nimi. Olisi pitänyt ajatella tarkemmin kuosin kuvion sijoittelua ennen kankaan leikkaamista.

 

Tuo neliönmallinen kuvio olisi saanut olla helmassa kokonainen, mutta nyt se on noin. No joo, jos hametta lyhentäs niin saishan siitä sellaisen, mutta näillä säärillä sitä ei kyllä ilkiäis käyttää.

Jos ei muuta niin on tämä ainakin ihan hyvä kotihame. Kaava oli ihan toimiva, joten käytän varmaan toistekin. Vielä kun oppisi käyttämään näitä hameitakin :)

Kuvia arjesta

Käykääpäs kurkkaamassa mielenkiintoista valokuvahaastetta täältä. Minäkin osallistuin siihen tällä avokin ottamalla kuvalla

joka kylläkin näytti menevän omiin nimiini. Mutta jospa se kuittautuisi sillä, että korjaan tuossa kuvassakin näkyvän takin. Joten eikun ompelemaan.

PS. Haaste on muuten voimassa vain tämän päivän.

Kevätneule

Tilasin muutama kuukausi sitten Tapsalta Dropsin Cotton Lightia halvalla, sitä jossa suhde on vielä 60 puuvillaa, 40 akryyliä. Värit eivät olleet ihan sitä mitä toivoin. Luulin että punainen olisi ollut syvempää ja beige, vai mikä tuo nyt onkaan olisi lähempänä pellavanväriä. Tuumin alunperin tekeväni jotain yksiväristä, mutta aikani jahkailtua totesin, että lisäämällä valkoista joukkoon, saisi ehkä kivan raitaneuleen. Ja niin saikin.

Valitsin malliksi raglahihaisen ylhäältä alas neulottavan mallin, jollainen oli esim. Allegro loose knit cardi. Katsoin suuntaa-antavat silmukkaluvut ohjeesta, mutta muokasin hieman kaulusta, sillä en voi sietää sellaisia päänteitä, jotka hiertävät kaulaa eli toisinsanoen joissa ei ole ollenkaan muotoilua, Jos on tarpeeksi iso pääntie niin eikait se silloin niin haittaa, paitsi että niskasta pakkaa tulemaan siten aika avara. Siis muokkasin kaulusta ja hyvä niin paitsi että oishan tuo saanut olla isompi. Mulla tulee melkein aina liian avara pääntie vaan eipä tällä kertaa vaikka se olisi ollut jopa suotavaa.

Ehkä v-aukko olisi toiminut sittenkin paremmin. Istuvuuden parantamiseksi tein lyhennetyillä kerroksilla rintalaskokset. Olen neulonut sellaiset jokaiseen omaan neuleeseen sen jälkeen kun kävin Tuulian paitakurssilla eli kiitos vaan toimivasta vinkistä. Rintavana tyyppinä olen siten saanut parannettua neuleiden istuvuutta huomattavasti. Muttamutta, nyt nuo muotoilut näyttää vähän koomisilta, tosin ei niitä edes huomaa, jos pitää takkia auki niinkuin todennäköisesti tulen tekemään.

Takki kyllä menee kiinni, mutta hitto vieköön, olisi ehkä saanut sittenkin olla hieman enemmän väljyyttä tai olisi pitänyt lisätä silmukoita vyötäröllä. Pitää toivoa, että neule venyy käytössä (tai käyttäjä laihtuu, mikä on kyllä hyvin epätodennäköistä :).

Malli Allegro Loose Knit Cardi by Cecily Glowik (rav. link) muokattuna
Lanka Drops Cotton Light (puuvillaa 60 %, akryyliä 40 %), Cotton Time (100 % puuvillaa)
Menekki n. 440 g
Koko m
Puikot  4 mm ja 3,5 mm (reunalistat)
Muuta  7 nappia

Muttien määrästä voi päätellä etten ole ihan tyytyväinen neuleeseen. Mutta jospa tämä tästä.

Valpuri

Joskus tekisi mieli väittää, että Jahkailu is my midlename. Mutta niinpähän vain sain aikani jahlailtua tehtyä päätöksen eli tyytyä harmaan villatakin helmanpituuteen ja langan sävyeroista johtuneisiin raitoihin. Kiitos muuten kannustavista kommenteistanne.

Ai hyvänen aika, että olikin tuulinen sää (on näköjään edelleen) kun kävimme kuvaamassa neuletta vielä jääpeitteisen Unnukan rannalla.

Minulle ominaiseen tapaan neuleprosessit etenevät verkkaisasti. Tähänkin takkiin ostin langat jo viime kesänä Hiirolasta ja mallia aloin muhittelemaan jo silloin. Saattaa mennä kauankin ennekuin langat alkavat kuiskimaan, miksi ne haluaisivat tulla tai siis kyllähän minä tässäkin tapauksessa tiesin, että villatakiksi, mutta että millaiseksi. Joku simppeli palmikkoneule oli mielessä ja sitten kun silmiin osui Kauneimmat neulemallit (Lesley Standfield, ) kirjasta 14 silmukan palmikkoraita niin siitäpä se sitten lähti. Ja Ravelryssä taisin nähdä sellaisen villatakin, jossa oli tuon tyylinen palmikointi etukappaleiden reunoissa. Mielestäni laitoin sen suosikkeihini, mutten löytänytkään sitä joten en voi linkittää.

Aloitin neuleen kauluksesta. Halusin shaalikauluksen ilman takasaumaa, siispä neuloin ensin kauluksen kiiilamaisen takakappaleen, jonka reunoilta poimituilla silmukoilla jatkoin kauluksen neulomista olkasaumoihin asti. Sitten neuloin oikean ja vasemman olkakappaleen yhdistäen ne takakappaleeksi, jonka neuloin kädentien alareunaan. Seuraavaksi tein molemmat etukappaleet siten, että poimin takakappaleen olkasaumoista silmukat ja neuloin odottamassa olleet kaulussilmukat samalle puikolle ja jatkoin niillä kädentien alareunaan,

jonka jälkeen yhdistin etu- ja takakappaleet ja neuloapösöttelin helman alaraunaan asti tehden levennyksiä tasaisin välein. Tein ensimmäiset levennykset takakappaleen palmikko-osuuden loppuessa, siten, että lisäsin jokaiseen 2 oikein osuuteen yhden silmukan. Etukappaleen ensimmäiset lisäykset osuivat pöhkösti just rinnan korkeimmalle kohdalle ja se vähän harmittaa, mutta en voi syyttää kuin itseääni. Täytyy nimittäin tunnustaa että tein koko neuleen ilman sen suurempia laskelmia eli suunnittelin tehdessä, kuten niin monesti ennenkin. Mutta kyllä minä mallitilkun tein, jotta sain laskettu suurin piirtein oikeat silmukkaluvut. Vaikka helmassa oli loppujenlopuksi peräti 380 silmukkaa, ei se sittenkään ole liian leveä.

Hihat neuloin samaan malliin kuin kakkalankavillatakissa. Seuraavalla kerralla ehkä kannattaisi tehdä niinkuin ohjeessa sanotaan eli käytää apulankaa apuna kun poimii silmukat hihansuista. Sen avulla nääs saisi jälkikäteen kiristettyä ekakerroksen silmukoita ja huoliteltua saumaa.

Koska monet aiemmin neulomani villatakit meinaavat kinnata naputuksen kohdalta, päätin tällä kertaa laittaa etukappaleisiin yksinkertaisesti enempi silmukoita kuin takakappaleeseen ja kappas vaan, tuntuu toimivan.

Malli omasta päästä, olkootpa vaikka Valpuri Vapun kunniaksi
Lanka Pirtin kehräämön karstalanka tex 140 x 2, väri nro 3
Menekki n. 470 g
Koko m
Puikot  2,5 mm 
Virkkuukoukku  2,5 mm etureunojen huolitteluun
Muuta  12 nappia

Vaikka tuo neuleen lievä raidallisuus vähän harmittikin aiemmin, olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tekisin varmaan joitakin asioita toisin, jos neuloisin mallin toistamiseen, esim. kaulus voisi olla vielä runsaampi ja ehkä helmakin vähän helmavampi. 

Kylläpä on aika väritöntä vielä tähän aikaan vuodesta, kuten alla olevasta kuvasta huomaa. Mutta kyllä se kohta väriksi muuttuu kun on jo toukokuu. Voi miten mukavaa :)

Nyt minä sitten jatkan seuraavan neuleen jahkailua, että teenkö raitatakin ja millaisin raidoin vai tekisinkö ruskean tunikan vai vaalean boleron. No, neulompahan mustaa sukkaa siihen asti kun saan päätettyä :) eli keväisiin neulomisiin ja hyvää Vappua ynnä toukokuun jatkoa itse kullekin säädylle.