Herkkulankaa(ko)

Kävimme joulukuun alussa tyttöporukalla Tallinassa ja kaiken muun lisäksi ehdimme käydä myös lankaostoksilla Karnaluksessa.

Ajattelin, että nyt kun halvalla saa niin ostanpa villatakkilangaksi jotain herkkua ja semmoiselta vaikutti Austermannin Merino Silk. Langat odottelivat kiltisti komeron nurkassa kunnes olin saanut a) muut neuleet neulottua ja  b) mallin suunniteltua.

Lanka oli olemukseltaan melkein samanlaista kuin TeeTeen Primavera, josta neuloin aikanaan villatakin itselleni. Siittä tuli vähän iso, joten annoin sen äidille, jolle se istui paljon paremmin. Tästä viisastuneena neuloin tällä kertaa ihan mallitilkun ja se kyllä kannatti. 

Aloitin neulomisen ylhäältä Tuulian malliin, mutta hihat tein vasta jälkikäteen You Tubesta löytyneen kaksi osaisen Top-Down Sleeve ohjeen mukaan. Mainio paikka tuo juutuup. Tai oikeastaan neuloin miehustaa jonkun matkaa kainalon alle ja varmistaakseni langan riittävyyden, neuloin hihat tässä vaiheessa valmiiksi. Sain niistä oikein hyvin istuvat eli kyllä käytän tätä tapaa toistekin.

Malli omasta päästä
Lanka Austermann Merino Silk
Menekki n. 530 g
Koko M
Puikot 4 mm (miehusta ja kauluksen keskiosa), 3,5 mm (nappilista ja kauluksen alku), 4,5 mm (kauluksen loppu)

Mallineule on yksinkertaista, oikealla puolen kaikki oikein ja nurjalla yks oikein, yks nurin. Nuissa pitkittäisraidoissa olevat nypykät ovat tarkoituksella littanoita, siis eivät sellaisia terhakoita pallukoita niinkuin yleensä. Ajattelin että sellaiset todennäköisesti litistyisivät selkäpuolella. 

Lanka oli aivan mahdottoman ihanaa neulottavaa. Tuntui että neule edistyi kuin itsestään, tosin siihen vaikutti myös se, että nyt on ollut joutilasta aikaa ja innokasta asennetta. Tässä ylhäältä alas neulomisessa on monta hyvää puolta, esim.se ettei tule ommeltavia saumoja ja se, että neuletta voi sovittaa matkan varrella. Toisaalta huono puoli on se, että loppuvaiheessa koko neule pyörii sylissä. No näillä pakkasilla se oli vain hyvä juttu, mutta

kuinka ollakkaan, tämä herkkulanka näytti nyhjääntymisen merkkejä. En tiedä erottuuko se tuosta yllä olevasta kuvasta (klikkaamalla isommaksi), mutta siellä täällä on havaittavissa sellaista vaaleaa nukkaa ihan niinkuin neuletta olisi vedetty pitkin pölyistä lattiaa. Onko se sitten silkkiä vai kasmiriä joka tunkee pintaan, en tiedä. Hitsi, saahan nähdä kuinka se pidossa pahenee. Ja sekin jää nähtäväksi venähtääkö neule kuinka paljon. No pituudessa se ei haittaisikaan. 

Olin tainnut ladata aika paljon toiveita tämän neuleen suhteen, mutten osaa sanoa olenko sittenkään ihan tyytyväinen lopputulokseen. Siinä mielessä kyllä, että takki on aivan ihanan tuntuinen päällä. Mallista (neule) tuli vähän pliisu ja toisesta mallista on tullut punkero. Totta haastoivat vuosi sitten kun sanoivat, että viidenkympin jälkeen ihminen alkaa lihomaan. Syön ja liikun samanverran kuin ennenkin ja paino vaan nousee ja rinnat kasvaa, plööh. Tarttis kai tehrä jotain, jos ei muuta niin ruveta neulomaan vähemmän tyköistuvia neuleita.