lauantai 14. lokakuuta 2017

Myötätuulta

Joskus kauan sitten löysin Ravelrystä mielenkiintoisen Tailvind-huivimallin ja lisäsin sen projekteihini. Siellä se roikkui valmiiden neuleiden perässä tekemättömänä vuosikausia. Yritin jossain vaiheessa poistaa sitä mutten onnistunut, joten olihan se neulottava.

Viime kesänä ostin vihreää Malabrigoa kaveriksi varastossa olevalle siniselle langalle. Käytin molempia Strömsö-rannekkeissiin ja kekkasin, että näillähän voisi tehdä sen Tailvind eli Myötätuuli-huivin. Sininen oli huvennut jo aika vähiin, joten sillä en saanut kuin vajaan kolmasosan huivista. Ohjeessahan värejä vaihdetaan usein sillain että vaihtokohdassa neulotaan joka toinen kerros toisella värillä. Sillä tavalla huivin malli päsee oikeuksiinsa mutta minen vaihtanut värejä kuin kerran ja hyvä tuli niinkin.


Huivi aloitettiin kapeasta päästä, toisessa reunassa lisäyksiä tehtiin joka kerroksella ja toisessa i-cord plus kavennus. Alussa en oikein hahmottanut kumpi reunoista tulisi olemaan suora ja kumpi viisto. No selvisihän se aikanaan. Huivista ei tullut aivan symmetrinen muttei se haittaa, koska kietaisen sen kuitenki kaulan ympärille.


Lanka Malabrigo Yarn Sock
Menekki n. 85 g
Koko pisin reuna 160 cm, kärjen korkeus 26 cm
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Tykkään


Sinistä lankaa jäi todella vähän, mutta niin vain sain neulottua rannekkeet. Neuloin kolmosen puikoilla, 26 silmukalla vuorotellen sinisellä ja vihreällä, toisen reunan tein i-cordina. Saumaa välttääkseni silmukoin aloitus- ja lopetusreunan yhteen. Korkeutta rannekkeilla on 8 cm.


Kuvat on otettu tämänpäiväisellä retkellä Vehmersalmen Ritoniemessä, jota on aikanaan kutsuttu Savon rivieraksi. Maisema sopi oikein mainiosti kansallispuvun taustaksi ja niin myös huivin :)


Oli ihanan tyyni, kuulas syyspäivä ja voi miten kauniita värejä syksyinen luonto vielä tarjosikaan.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Rairairaitaa

Sukkalankavaraston pienennysoperaatio on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Yleensä neulon yksivärisiä sukkia, mutta jotta saisin mahdollisimman hyvin käytettyä kaiken mailman pikkunöttöset, teenkin nyt raitasukkia.

Alkukesästä neuloin synttärisukkia sukulaisille. Muutamasta jo postasin, mutta tässäpä lisää.


Yllä olevat Olga-sukat on neulottu yhdestä langasta, mutta raitaa tuli näihinkin. Lanka on Katia sock Riff. Ei ole kokemusta kestävyydestä, mutta se selvinnee kun kysyn serkkkulikalta jossain vaiheessa. Kyseistä lankaa jäi harmillisen vähän vaan eipä mitä, keksin yhdistää sitä Regian stripemania kirjolankaan.


Neljä kerrosta kumpaakin lankaa vuorotellen ja vot' miten iloisen kirjavat sukat syntyikään. Stripemanian raidoitus sattui symmetrisesti kumpaankin sukkaan mutta millä todennäköisyydellä langan vaalein osuus osuu just kantapään alle, hah!


Lokakuussa kummityttöni täytti vuoden ja koska olen tylsä kummi, lähetin pehmeän paketin eli villasukat. Nämä on neulottu Roosa-nauha langoista.


Alla olevien kuvien sukissa on yhdistetty yksväristä Regia 4-fädig lankaa sekä Regian Kaffe Fasset kirjolankaa. Tein nämä Sukkasillaan kirja (Mitronen, Vilkkumaa) raitapolvisukkien ohjeilla. Sukan suussa on 4 x 19 silmukkaa. Pohjekavennusten jälkee silmukoita oli 4 x 15. Tein vahvistetun ranskalaisen kantapään, mutta se ei ehkä ole paras mahdollinen pitkissä sukissa. Kavennussauma ei millään meinannut asettua keskelle pohjetta ja epäilen, että kantapäällä on osuutta asiaan.


Mielestäni sukkiin ei tullut tarpeeksi pituutta, mutta seuraaviin tuli. Aloitin nämäkin 76 silmukalla, mutta lisäsin resorin jälkeen 4 silmukkaa. Harmaa lanka on Hjerte sock 4 ja kirjolangat Regian desingn linea a'la Arne & Carlos ja Kaffe Fasset, kolme raita per lanka vuorotellen. Ai mahoton kun näitä olikin koukuttava neuloa. Koskaan ei tiennyt millainen raita seuraavaksi tulee.


Raitasukissa teen niin, että vaihdan värin sukan sivulla enkä takana keskellä. Tämä siksi, ettei lankoja tarvitse katkaista kantapään kohdalla ja ettei sukan pohjaan tule mitään ylimäärästä, joka saattaisi painaa jalkapohjaa. Jottei raidan vaihtumiskohtaan tulisi polveketta, teen niin että kun ensimmäinen kerros on tehty, nostan toisen kerroksen ensimmäisen silmukan alapuolella oleva silmukkan puikolle ja neulon sen yhdessä ensimmäisen silmukan kanssa (saikohan tästä nyt mitään selvää?). Vaikkei polveketta tulekaan, kerroksen vaihtumiskohta erottuu hiukan. 


Näihin sukkiin tein sen perinteisen eli hollantilaisen kantapään ja tuntui kuin sukka olis asettunut topakammin jalkaan ja "sauma" myös.


Eipä uskoisi, että molemmissa sukissa on toisena sama lanka.


Saapa nähdä minkälaista raitaa seuraavaksi pukkaa.

tiistai 26. syyskuuta 2017

Rannekkeet Strömsöön malliin

Viime keväänä Strömsöön Lee Esselström pyysi yleisöä lähettämään hänelle kuvioehdotuksia suunnitteilla oleviin Suomi 100-neuleisiin. Nyt setti, johon kuuluu kauluri, sukat ja rannekkeet on valmis.

Lankavarastostani ei löytynyt just sillä innostuksen hetkellä paksuja lankoja mallin väreissä, joten ajattelin kokeilla rannekkeita ohuella langalla. Suurensin ohjeen silmukkaluvun 40:stä  60:neen ja pienensin puikkokoon 2 mm. Ensimmäisissä rannekkeissa lankoina on sinistä ja vihreää Malabrigoa sekä valkoista Trekking pro naturaa (75 villaa, 25 bambua), menekki yhteensä 22 g.


Rannekkeen reunoihin tulevat koristeraidat oli hitaita tehdä, mutta voi miten mukavan näköiset niistä tuli. Enpä ollut ennen moisia tehnytkään. Toistin ensimmäisen kuvio-osan, jotta sain rannekkeisiin lisää pituutta. Täytyy tunnustaa ettei kirjoneule ole vahvimpia puoliani. Tässä mallissa oli haasteena pitkät langanjuoksut kuvioiden välillä. Tein niitä kahdella eri tavalla ja alla olevan kuvan valkoisesta osuudesta huomaa, ettei toinen tapa ollut hyvä kun sen seurauksena silmukka jäi vinoon. No oppia ikä kaikki.


Opin myös, että lankojen kannattaa olla juuri saman vahvuisia ja mielellään samaa laatuakin. Ensimmäisten rannekkeiden valkoinen lanka oli hiukan ohuempaa ja lopputulos näkyy varsinkin tuossa puukuviossa tai sitten siinä näkyy vain minun taitamattomuus.

Toisen versioon otin himpun paksumman vihreän (Regia 4-fädig) sekä vaalean langan joka on kyllä villaa mutten tiedä minkä merkkistä. Neulejälki on mielestäni paljon parempi näissä.



Rannekkeita voi pitää kumminpäin vaan. Itselläni ne sujahtaa yleensä niin, että vaalea raita on ylhäällä.


Hm, miksei se kaulurikin toimisi ohuella langalla neulottuna. Tiiä vaikka innostusin kokeilemaan, mutta sitä ennen neulon muutamat rannekkeet lisää, tosin eri mallilla. Näihin taisi jäädä koukkuun :)

torstai 7. syyskuuta 2017

Taaperon takki

Omasta ja tyttären kesäpuserosta jäi sen verran lankoja (sitä ihanaista Dropsin Cotton Merinoa), että tein niistä lapsenlapselle neuletakin. Ravelryssa tai jossain näin tosi kivan mallin, josta muokkasin oman version.


Aloitin takin neulomalla helmaan ainaoikeinraidan, jonka jälkeen neuloin siihen taskut joiden etureunat jatkuivat kaulukseen asti. Seuraavaksi poimin taskun alareunasta silmukat taskun sisäpuolta varten. Koska sinistä lankaa oli aika naftisti, neuloin ne oranssilla. Neuloin samaan aikaan myös takakappaleen tarkoituksella erillisenä. Arvelin, että taskujen sivuista tulisi napakammat kun niihin tulisi saumat ja niin niistä tulikin. Kun taskun korkeus oli neulottu, yhdistin etu- ja takakappaleet ja jatkoin neulomista sinisellä langalla kainaloon asti. Neuloin etu ja takakappaleet erillisinä ja yhdistin olkasaumat kolmen puikon päättelyllä.


Hihat neuloin suoraan takkiin eli poimin aluksi 5 + 5 silmukkaa olkasauman molemmin puolin, sitten neuloin edestakaisin ja poimin aina uuden silmukan kerroksen alussa ja lopussa, kainalon alta poimin 8 silmukkaa yhdellä kertaa ja sitten neuloskelin hihaa pyörönä tehden kavennuksia tasaisin välein.


Poimin pääntiestä kaulussilmukat ja neuloin niillä muutaman sentin. Neuloin taskujen kapeat liepeet kaulusen korkuisiksi ja yhdistin ne kaulukseen neulomalla. Seuraavalla kerroksella lisäsin kauluksen takaosaan kymmenkunta silmukkaa tasaisin välein, jotta saisin huppuun väljyyttä. Hupun takaosaan tein lisäyksiä joka neljäs kerros. Päättelin hupun kolmen puikon päättelyllä. 


Oikean väristä vetoketjua ei löytynyt sitten millään, mutta ihme kyllä oman kylän kangaskaupasta löytyi sentään just oikean eli 32 cm mittainen ketju. Ompelin sen käsin etukappaleiden ja taskun reunojen väliin. Näin siitä tuli siisti myös nurjalta puolen.

Jottei taskujen reunat löpsähtäisi, virkkasin niihin kerroksen kiinteitäsilmukoita.


Olen lopputulokseen aikas tyytyväinen, tosin hupun koko tuli arvioitua vähän väärin, mutta äkkiäkös siitä pienemmän tekee purkamalla kerroksia ja yhdistämällä uudelleen. Purkamalla saisi myös kapeammaksi hupun oranssin keskiraidan. Harmi, ettei hupusta tullut yksiväristä. Taskujen sisäpuolen oranssi meinaa pilkahdella taskun suusta mutta ei kuulemma haittaa. Takki jäi punnitsematta, joten en osaa sanoa langanmenekkiä.


Se että taapero selvästikin viihtyy takissaan on paras kiitos neulovalle mummolle.


Viime viikonloppuna meidän kylällä oli Maaseutuparlamentti ja sen yhteydessä tuuleteltiin taas kansallispukuja. Torilta ostettiin mahottoman suuria Malviina-mansikoita ja voi pojat että olivatkin hyviä. Ilmassa oli vielä pienenpieni ripaus kesän tuntua.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Sininen kesäpusero

Minulla näyttää olevan tapana neuloskella samoilla ohjeilla useampia tuotoksia, siis olenko sarjatuotantoneuloja? No, kotitarpeiksi kuiten.


Esikoinen sovitti puseroani ja tuumi, jotta hänellekin kelpaisi moinen. No eikun langat tilaukseen ja neulomaan. Tämä olikin leppoisa kesä- ja matkaneule, sillä ohje on simppeli ja tutuksi tullut.


Sen verran muokkasin, että tein noista reglanosuuksista kaksi silmukkaa kapeammat kuin ohjeessa. Olisi ehkä pitänyt kaventaa tuota sivusaumaakin, jotta raidat olisivat olleet samanlevyiset, mutta toimii noinkin. Pituutta lisäsin ja tein myös tähän rintalaskokset. Reunat tein samoin kuin edellisessä paidassa, mutta nyt jätin helmasta virkkauksen kun ei se estä rullaantumista niinkuin kuvittelin.


Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 450 g
Koko M1
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Just hyvä



Pikkusiskonsa tavoin myös esikoinen taitaa lennokkaan poseeramisen :)

Eipä olisi arvannut, että kesän tähän asti pidetyin vaate on pitkähihainen neulepusero. Pohjosen reissullakin oli kovasti tarpeen. Hiukan tuo lanka nukkasi alussa alla olevia vaatteita, mutta ei ehkä enää niin paljon.


Sinistä lankaa jäi ehkä verran, että saan siitä pikkumiehelle neuletakin. Ideakin on jo mielessä eli eikun puikot heilumaan. Mutta voisin kyllä olla pari päivää neulomatta jos saataisiin se helle vihdoinkin tänne ennekuin loma loppuu :)

torstai 8. kesäkuuta 2017

Ompelin pompelin pom

Kolme kuukautta sitten minulle oli kertynyt mukava pino somia kankaita.


Alimmaisena Perinnetekstiilin puuvillakangasta, Sojan Eppu-joustocollegea, kurssikaverilta ostettua Perinnetekstiilin feresikangasta ja Juvan Marimekon myymälästä ostettua Jokapoika-kangasta. Muutama kuukausi meni ihastellessa kangaspinoa, odotellessa sopivaa ompeluinnostusta ja aikaa sekä sopivien kaavojen löytymistä.

Ensimmäisenä pinon kankaista otin käsittelyyn Epun kuten edellisestä postauksesta huomaa. Seuraavana vuorossa oli feresikangas. Kangas on aivan ihanaista ja piti pitkään miettiä mitä siitä tekisi. Se olisi ollut just passeli esim. saamelaistyyliseen kesämekkoon, mutta en ollut varma onko nuo yhdessä kirjassa olevat kaavat hyvät, joten en ottanut riskiä. Toinen vaihtoehto olisi ollut lyhythihainen kesämekko, mutta tylsänä tyyppinä päädyin tuikitavalliseen paitapuseroon, sillä sitä tulee takuuvarmasti käytettyä eniten. Mutta mistäpä hyvä paitiskaava? Olen ommellut muutamillakin kaavoilla mutten ole ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen eli eikun uutta kaavaa kokeilemaan.

Löysin vanhasta Modasta 3/2007 paitapuseromekon kaavan, mutta enpä tohtinut leikata feresikangasta vaan tein koeversion hauskasta kankaasta, jonka olen ostanut vuosia sitten kirpparilta. Lieneekö tuo Ikean versokangasta tai jotain, no napakkaa puuvillaa kuiten ja hyvä oli ommella.


Puserosta olisi tullut ihan käyttökelpoinen, mutta hitsiläinen kun etukappaleiden kuviot eivät osuneet kohdilleen ja se kyllä koskee silimiin. No, testin tulos oli, että kaava on hyvä ja sillä sai istuvan lopputuloksen eli eikun lopullista kangasta leikkaamaan ja ompelemaan.


Joskus aikanaan olen ostanut vanhanaikaisia valkoisia nappeja, jotka vaikuttavat paperista tehdyiltä. Ne on olleet jossakin vaatteessa, jonka olen värjännyt ja napitkin ovat imeneet väriä. Olisivat olleet just hyvät paitapuseroon, mutta määrä ei riittänyt, jäi yhtä vajaaksi. Vaan eipä mitä, kaukaaviisaana olin ostanut nappikaupasta monen kokoisia sinisiä nappeja tuleviin neuleisiin ja tokihan niitä myös ompeluksiin saattoi hyödyntää. Feresikangasta jäi vielä sen verran, että saan siitä ehkä lyhythihaisen puseron ja siihenpä sitten tällään nuo värjätyt napit.


Ihan on tavallinen peruspaitapusero, ei mitenkään ihmeellinen, mutta olenpa tyytyväinen. Kangas on todella miellyttävän tuntuista ihoa vasten ja kuosi ylen kaunis. Hyvin istuu vaikkei se ehkä erotukkaan kuvasta.

Vuosia sitten ompelin Räsymatto-kankaasta itselleni työtakin, joka on ollut kovassa käytössä. Parasta siinä on väri ja isot taskut, joista voi vetäistä vaikka Hellä- ja Kuoma-hiirulaiset lasten ihmeteltäviksi. Mallikin on sen verran mainio, että tekaisinpa sitten toisenkin työtakin itselleni. Kaava löytyi samaisesta Modasta kuin tuo paitapusero, tosin ohjeesta poiketen lisäsin siihen rintalaskokset.


Räsymatto-kangasta oli jäänyt sen verran, että sain siitä pari taskua. Napeiksi laitoin isot punaiset pienten metallisten sijaan. Lopputulos on ihan kirjastotätivaate ja mikäpä se siinä.


Meidän kirjastossa Leppävirralla on tenavanurkassa Maisa Netolan Metsän laulajaiset -taulukokonaisuus, jota jaksaa ihastella päivästä toiseen. Se on todella kaunis ja mielenkiintoinen.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kansallispukuraitaa

Tilasin jokunen aika sitten Soja Murrolta ihanaista Eppu-joustocollegea, jonka raidat ovat Etelä-Pohjanmaan kansallispuvun hameesta. Odottelin malttamattomana sopivaa ompelupäivää ja sitten kun se vihdoin koitti, annoin saumurin ja ompelukoneen laulaa.

Malliksi olin ajatellut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta Ingrid-mekkoa, mutta tuumin jottei rintalaskokset ole välttämättömät näin joustavassa kankaassa ja päädyin sittenkin Ottobreestä 5/13 löytyneeseen yksinkertaiseen tunikan kaavaan.

Linssi käski poserata. Tässäpä 60-luvun tyyliin :)

Hihojen ja miehustan raidoitusta en edes älynnyt innoissani satutella kohdilleen. Ehkä moinen sattuu ompelijan silmään, vaan ei minun. Sivusaumat sentään yritin kohdistaa, mutta ei nekään nyt ihan millilleen menneet. Tykkään tunikasta ihan mahottomasti, sillä se on niiiiin miellyttävän tuntuinen päällä ja sopii oikein hyvin farkkujen kaveriksi.

Toinen mekko on perinteisempää tyyliä. Miehusta on samaisesta kaavasta kuin edellinen tunika. Takakappaleet leikkasin vinoon, jotta sain tuollaisen kansallispukuliivin v-kuvion. Tässä asettelin raidat ihan millilleen kohilleen ja nyt kun jälkikäteen katsoo niin olisipa pitänyt mallata hihojenkin raidoitus siten, että takakappaleen raidat olisivat jatkuneet siinä.


 Vyön ompelin kankaan suikaleesta, mutta kyllä nahkainenkin vyö sopii mekon kanssa.

Koska kangasta jäi vielä vähän, ompelin myös pipon. Mietin kuinka selviäisin mahdollisimman vähin saumoin ja ajattelin kokeilla tuubimallia.


Puolivälistä tuubia harsin napakalla langalla pipon ympäri ja kiristin kankaan yhteen ja tein solmut. Käänsin nurjat puolet vastakkain ja ompelin reunan yhteen. Yllätyin itsekin kuinka hyvä piposta tuli.


Kaikkiaan näihin ompeluksiin kului kolme metriä kangasta ja jos saa sanoa, olen ylen tyytyväinen lopputuloksiin. Tuolla odottelee vielä jokapoika- ja feresikangas ompelijaa. Ikkunatkin pitäisi pestä, mutta ei sen tiiä jos ompeluinnostus taas yllättää :)

Herra Linssi tilasi Leppävirta-aiheisen taustakankaan jokunen aika sitten. Virittelimme sen ja salamavalot takapihalle koekuvauksia varten. Osa kuvista on otettu ihan luonnonvalossa, osassa on käytetty myös salamaa. Taustakankaan metallireunan peittona kokeilimme eri kankaita kunnes muistimme, että meillähän on just melkein sopivan värinen villakangasmatto varastossa ja se näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa.

Minäkin halusin kuvata. Muistin, että olen joskus kauan sitten neulonut Linssille puuvillapaidan, jota ei ole dokumentoitu. 


No nyt tuli hänellekin oiva tilaisuus kokeilla neulemallina oloa.