lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kansallispukukurssin satoa

Edellisen lukuvuoden aikana sain korjattua äidiltä saamaani Perä-Pohjolan puvun sekä tehtyä siihen uuden puseron. Kevään viimeisillä tunneilla tein tykkimyssyn kopan, sillä aikomus oli saada tänä lukuvuonna myssy valmiiksi. Kopan tekeminen olikin vallan uusi kokemus.


Ensin piirrettiin, leikattiin ja ommeltiin myssyn vuori. Kangas on 60-luvun puuvillaa lapsuudestani ja sitä oli onneksi jäljellä juuri sen verran, että sain ommeltua vuoren (vai sanotaanko se vuorin).


Kun vuori oli pingotettu tukin päälle, aloitettiin paperisuikaleiden liisteröinti sen päälle. Suikaleita tuli useita kerroksia ja painelemalla niistä pyrittiin saamaan mahdollisimman tasainen pinta. Valmis myssy kuivateltiin pikkuhiljaa ja siitäpä olikin hyvä aloittaa syksyn työt.

Kun koppa oli leikattu oikeaan muotoonsa, sen päälle laitettiin villavatiini, joka ommeltiin reunoista myssyyn.

Olin edellisvuonna katsellut kun kurssikaveri pisteli tykkimyssyään sormet "verillä" ja epäilin, josko omat voimat edes riittäisivät moiseen. Tiukkaa oli aika-ajoin ja apuvälineitä tarvittiin, mutta niin vain selvisin neuloja katkomatta ja ehjin käsin hommasta.

Sitten alkoikin silkkikankaan kirjominen. Kangasta oli niin nippanappa, ettei siitä saanut leikattua kahta erillistä palasta joten päätimme kirjoa sen yhtenäisenä palana.


Tilasin jo puuvillaiset kirjontalangat kunnes päätin sittenkin kirjoa silkin silkkilangoilla. Koska lähikaupoista ei sellaisia löytynyt, ostin langat Bragelta ja voi miten hyvää palvelua sieltä sainkaan. Pääkaupungissa asuva tyttäreni kävi hakemassa langat ja niin pääsin kirjomaan.


Aiempaa kirjontakokemusta minulla oli vähän, mutta niin vain sain juonesta kiinni ja olipa ilo kirjoa ihanan punaiselle silkille kauniita kuvioita. Vähän minua huoletti kuinka saisin valmiin silkin pingotettua siististi koppaan ja huoli osoittautui aiheelliseksi.


Kuvio oli aika suuri ja kankaan sovittaminen ilman muoton leikattuja kappaleita oli todella haasteellista. Meinasi usko loppua monta kertaa, mutta niin vain sain silkin kiinnitettyä myssyyn.


Tyytyväinen en oikein osaa olla ja vähän hävettää lopputulos, mutta myssy se on tämäkin.

Tyllipitsin kirjonta oli myös mukavaa. Minä onneton en lukenut ohjeita kunnolla ja luulin jo kirjoneeni pitsin valmiiksi kunnes huomasin vertailla sitä muihin samanlaisiin pitseihin.


Olin kirjonut osaan kuvioista vain reunaviivat


joten ei auttanut kuin täyttellä kaikki kuvioit jälkikäteen. Tuli todistettua, että tyhmyydestä/huolimattomuudesta sakotetaan. Kirjottu tyllipitsi odottelee nyt nyplättyä pitsiä reunaansa ja se olisi tarkoitus tehdä ensi syksynä.

Kerran opettaja toi kurssille viisi metriä perinnekangasta, joka oli joltakin jäänyt käyttämättä. Kauan ei tarvinnut yllyttää kun kurssikaverini ja minä teimme ostopäätöksen.


Ai että me molemmat ollaan oltu niiin tyytyväisiä hameisiimme. Kurssikaveri teki vielä napeilla kiinnitettävän irtotaskun hameeseensa, mutta se ei ollut valmis kuvanottohetkellä. Molempien hame on ollut usein käytössä ja omastani kerroinkin jo aiemmin. Villakangas on aivan ihana käytössä, laskeutuu hyvin ja lämmittää muttei ole liian kuuma. Ja tottahan se hame alushameen tarvitsee niin että teimme sitten sellaisetkin.


Vaikka Perä-Pohjolan pukuun tekemäni pusero on pitkä, ei se silti korvaa alushametta vaikka niin aluksi ajattelin. Hameen istuvuus parani huomattavasti alushameen ansiosta samoin kuin tuon perinnekangashameen istuvuus.

Ikävä kyllä kansalaisopiston kurssien jatkuminen on meidän kylällä vähän katkolla, mutta onneksi kansallispukukurssi jatkuu ainakin vuoden vaihteeseen asti. Jospa minä saisin siinä ajassa nyplättyä pitsireunuksen tyllipitsiin ja ommeltua isomman liivin Perä-Pohjolan pukuuni.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kymmenen vuotta

Kappas, blogia on tullut pidettyä jo kymmenen vuotta. Joskus muinoin on tullut järjestettyä juhla-arvontoja, mutta nyt kehtuuttaa ja epäilen ettei täällä kovin moni edes vieraile. No, muistellaan nyt juhlan kunniaksi kuiten menneitä.

Blogin kirjoittelu alkoi Vuodatuksen puolella ja tässä ujo avaus. Aloituksen ajankohta ei osunut oikein nappiin, sillä vasen ranne oikutteli pahemman kerran ja neulominen oli suorastaan tuskaan noina alkuaikoina. Mulla oli todettu nivelreuma 2000-luvun alussa ja reumapeikko kerkis nakerrella vasemman ranteen sellaiseen kuntoon, että siihen oli vaihdettava tekonivel syksyllä 2007. Jänskätti kovin, josko enään kykenisin neulomaan, mutta onneksi kykenin. Sairauden lisäksi oli muutakin murhetta ja se heijastui alakulona alkuaikojen teksteissä.

Paljon on ehtinyt tapahtua kymmenessä vuodessa. Lapset ovat lentäneet pesästä, uusi ammatti on opiskeltu, vakituinen työ on saatu ja mikä parasta; mummoksi on tultu. Pakko on myöntää, että kymmenen vuotta näkyy myös kropassa. On tullut ryppyjä, tukka alkaa harmaantua (ei haittaa), kuppikoko kasvaa ja minne lie vyötärökin hävinnyt.


Aikanaan kirjoittelin ahkerasti kirjeitä ja päiväkirjaa, mutta en ole kokenut olevani kummoinen tekstin tuottaja. Blogin kirjoittaminen on pistänyt hiukan ponnistelemaan, että saisi ilmaistua itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Lienenkö onnistunut, mutta nyt kirjoittaminen on paljon vaivattomampaa kuin ihan alukuaikoina, jolloin piti paljon enemmän miettiä tekstiään. Olen huomannut, että myös opiskelussa ja työelämässä on ollut hyötyä taidoista, joita on tullut blogia kirjoittaessa. Opiskeluaikana vaadittiin päiväkirjanpitoa opiskeluista ja minä tein sen suljetussa blogissa, jonka jaoin ohjaajan ja opettajien kanssa. Töissä minulla oli hanke ja tein hankepäiväkirjan suljettuun blogiin ja kas, siinä mulla on muistiinpanot ja työkalu tulevia vuosia ajatellen.

Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja blogin mukanaantuoma neulekuvaus on erityisen mukavaa ja joskus haasteellistakin (miten kuvata tavan villasukat mielenkiitoisesti). Linssikin harrastaa valokuvausta ja meillä on ollut monta hauskaa kuvauskeikkaa. Jos on ollut kuvattavia neuleita, ne on otettu luontoretkille mukaan ja joskus on lähdetty ihan vaan neuleen ehdolla etsimään kivoja kuvauspaikkoja. Minä yleensä ohjastan kuvaajaa, mutta otan myös ideoita vastaan kuten alla olevassa kuvassa. Oltiin viikko sitten kuvaamassa täältä meiltä päin löytynyttä kalliomaalausta ja samalla Leppävirta-lapasia. Linssi keksi, että tällätään lappaset kalliomaalauksen viereen ja sen hän teki.

Tämä ei ole se virallinen lapaskuva :)

Monta vuotta kuvioissa pyöri mukana wiikonwanhat eli vanhat valokuvat, lehtijutut ja esineet. Nimestään huolimatta ne ilmestyivät hyvin epäsäännöllisesti eivätkä suinkaan kerran viikossa, niinkuin ehkä joskus suunnittelin. Nyt on ollut takoa, mutta saattaahan niitä vieläkin julkaista. Nimi pitäis kyllä vaihtaa, mutta kuukaudenwanha tai wuodenwanha ei rimmaa niin hyvin kuin wiikonwanha.


Näitä tyylikkäitä Fazerin mainoksia löytyi 30-luvun Kuluttajain-lehdestä.

Kansallispukuharrastus on verottanut neuleiden määrää. On ollut ilo oppia uusia tekniikoita ja näyttää siltä, että eläkevuosille suunniteltu pitsinnypläys on aloitettava huomattavasti aikaisemmin :)


Olen päivitellyt kansallispukujuttuja aika harvakseltaan, sillä itsekin miellän tämän blogin lähinnä neuleblogiksi, mutta ei kait se moninaisuus mitään haittaisi.

Tässä matkan varrella olen tutustunut moneen taitavaan ja tuotteliaaseen kanssabloggaajaan, tosin moni blogi on ehtinyt hiljentyäkin matkan varrella. Olen saanut ideoita, inspiraatioita, hyvää mieltä, lohdutusta ja kannustusta toisilta bloggaajilta joten kiitän yhteisestä matkasta. On ilo olla osa tällaista yhteisöä.

Jos sinulla on blogi, niin olisi kiva tietää mikä saa sinut bloggaamaan ja mikä siinä on antoisinta.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Lapasesta lähtöö Muikku

Heti alkuun varoitus. Postaus sisältää tuotesijoittelua ja lavastettuja kuvia :)


Taito Itä-Suomi ry on julkaissut Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi 15 lapasmallia, jotka Taito Pirkanmaa on suunnitellut. Kaikki mallit löytyvät Lapasesta lähtöö savossa -ohjevihkosta ja yksittäiset mallit tarvikepakkauksista. Ohjevihko on siinä mielessä nerokas, että kaikki mallit on suunniteltu melkein samaan muottiin. Kaikissa on samanlainen peukalo ja kärkikavennus, ranteen aloituksiakin on vain kahta mallia, mutta kämmenen kirjoneule on tieten omanlainen jokaisessa.


Jokunen aika sitten sain Muikku-lapas tarvikepaketin. Enpä ole ennen tarvikepakettia omistanutkaan, kun enimmäkseen neulon omasta päästä ja niistä langoista mitä nyt sattuu varastossa olemaan. Kieltämättä oli vaivatonta, kun ei tarvinnut arvuutella esim. lankojen riittävyyttä. Ohje oli kirjoitettu selkeästi ja kuviomallia oli helppo seurat ruutupiirrokesta. Keksin mielestäni hyvän tavan seurata mallia. Laitoin ruutupiirroksen ja A4-paperin muovitaskuun ja siirsin A4:sta ruutupiirroksella sitämukaa, kun työ eteni. Varmaan on nerokkaampiakin tapoja, mutta tämä on tällainen karvalakkiversio.

Ideasta innoissani laitoin kyseisen kuvan, tosin ilman sumennuksia FB:n Neulonta ryhmään. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin tarkoituksella jakanut maksullista mallia, mutta joistakin se vaikutti siltä. Rupesin sitten itsekin katsomaan kuvaa sillä silmällä ja myönnän, että olihan se vähän uskalias. Yleensä olen todella tarkka siitä, etten riko tekijänoikeuksia enkä jaa ostettuja malleja, mutta nyt ideasta innostuminen teki tepposet. Lopulta poistin kuvan Neulonta ryhmästä ja laitoin sinne myöhemmin sellaisen version, jossa ruutupiirrosta näkyi huomattavasti vähemmän. Siitä näki idean ihan yhtä hyvin kuin tuostakin kuvasta.

Asia vaivasi sen verran, että otin yhteyttä Taito Itä-Suomeen, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että kuvan olisi voinut jättää näkyville. Meinasinkin lisätä sen tänne, mutta laitanpahan kuitenkin tämmöisen sumennetun version.

Pirkka lapaslanka on kivaa neulottavaa, mutta oli se sen verran paksua, että tekeminen tuntui käpälissä. Kolmosen puikoilla tikuttelin ja lapasista tuli just sopivat. No nyt vasta hokasin, että lapasen suut eivät olekkaan ihan ohjeen mukaiset. Ihmetteli jossain vaiheessa, että mitenkä ne näyttää mallikuvassa erilaiselta. Joopa joo, huomaa että sitä on luettu ohje huolimattomasti. No pari kerrosta sinne tänne, lämmittää nuo kuitenkin :)


Malli Muikku by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki 106 g (jäin 40 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Jee :)


Varastosta löytyi iki-ihanat vanhat puusukset. Otettiin ne kuvausrekvisiitaksi Lahden MM-kisojen kunniaksi. Meikäläinen on muka niin urheilullinen, mutta kaikki on vain lavastusta. Tässä on maattu kuumeessa kohta viis päivää ja tänäänkin oli vielä pientä lämpöä, joten ei suksi luista, ei.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Unelmaraidat

Käytiin piipahtamassa Lontoossa poikien ja tyttären kanssa. Ennen reissua piti hommata talvitakki, joka ei olisi liian paksu. Oman kylän kaupasta löytyi sopiva yksilö, joka suorastaan huusi neulehuivia seurakseen. No eikun mallia ja lankoja valkkaamaan.


Malliksi valikoitui selkeän kaunis Dream Stripes. Huiviin tulevat langat löysin varastoistani, mutta punaistesta on aina pula, siis tilaamaan. Nyt löytyikin sitten se täydellinen punainen (Malabrigo sock 661 Ravelry Red), mutta hinta on kyllä aika suolainen.


malli   Drem Stripes by Cailliau Berangere
lanka   Malabrigo Sock punainen ja sininen, Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
menekki   punaista 30 g, sinistä 40 g, vaaleita lankoja n. 30 g
puikot   3 mm pyöröpuikot

Huivia oli kiva neuloa, tosin tuli tunne, että ohjeessa oli virhe  vai enkö sittenkään ymmärtänyt oikein. No järkeilemällä sain huivista just semmosen kuin pitikin. Vaaleat langat neuloin yhtäaikaa, jotta sain saman paksuuden tai paremminkin ohuuden kuin punaisessa ja sinisessä langassa. Langat olivat ihania neulottavia ja ihana on myös valmiin neuleen tuntu, pinta on sileä ja silkkimäinen.



Reissussa huomasin, että pitsin reuna meinas rullaantua, vallankin kun huivi oli enimmäkseen kiedottuna kaulan ympärille. No kotiin tultua virkkasin huivin pitsireunaan kiinteitäsilmukoita ja nyt näyttäs että reuna pysyy paremmin kuosissaan, vaan saapa nähdä kuinka sitten käytössä.


Neuloin myös pipon. Ensimmäistä versiosta tuli ihan typerä ja toisesta vielä typerämpi eli purkupurkutuomio tuli. Onneksi lanka oli sen verran hyvää ettei ollut moksiskaan purkamisesta. Kolmannen version aloitin lähtöä edeltävänä päivänä. Onneksi oli viisi tuntia aikaa tikutella bussimatkalla Helsinkiin ja sain kuin sainkin pipon valmiiksi ja luojan kiitos ei tullut jännetuppitulehdusta. Hyvin lämmittivät huivi ja pipo matkalaista samoin ohut villakangastakki. Huivin ja takin yhteensopivuus mietityttivät vähän, mutta kai ne nyt jotenkin rimmaa, tosin on se yksivärinen punainen huivikin vielä joskus neulottava :)


Haa, vihdoinkin sain ostettua ohuenohuita puikkoja somasta pienestä lankakaupasta nimeltään Loop. Lankojakin hypistelin, mutta jäivät tällä kertaa ostamatta.


Kiva oli reissu, mainiot matkakumppanit ja suotuisat säät. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättäkin eli joskus uusiksi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 neuleet

On tullut hieman laiminlyötyä tätä armasta blogia. Käyneekö täällä edes kukaan enää kun niin harvoin päivittelen? No, ajanpuute tuntuu vaivaavan monen tekemisen suhteen ja silloin on karsittava jostain ja se jokin on ollut tämä blogi. Toinen syy hiljaisuuteen on vähäinen neuleiden valmistus ja toisaalta tylsät tuotokset. Kehtuuttaa postata joistain tavansukista, joissa ei ole mitään kertomista. Kolmas syy on kansallispukuharrastus. Aijai, että se on mukavaa ja mielelläni tekisin siihen liittyviä asioita kaiken vapaa-ajan, mutta nytkään en ole ehtinyt kirjonnan pariin moneen viikkoon kun on kaikenlaista muuta. Tänään oli aikomus, mutta saas nähdä jaksanko kun on kovin kehno olo, lentsu yrittää päälle.

Näitä menneen vuoden neulesaldoja on kertynyt muutamia, ei ihan joka vuodelta tosin, mutta näköjään olen tehnyt Neuleet kuvina -gallerioita vuoteen 2013 asti. Ne löytyvät sivun oikealta reunalta. Tässäpä on sitten viime vuoden neulomukset kuvina. Aika vaatimaton saldo, mutta jotain sentään.

Kappas, neuloin vain muutaman huivin. Tuota alakulman Matkantekijä-huivia olen käyttänyt paljon. Se on oikein mieleinen ja lämmin. Harmaa huivi on myös mieleinen, vaikka koko on hintsun verran liian pieni pyöräytettäväksi miehustan ympäri. Tuo vaalea silkkivillainen Lenni-viltti on lämmittänyt suloisesti monena iltana eikä ole sormiakaan paleltanut mennävuonna.


Lastenneuleita tuli tehtyä aika vähän. Lapsenlapselle hailuotolainen, muutama pipo ja villahousut. Kovasti ovat olleet käytössä ja sen huomaa ainakin paidan nyppyyntymisestä. Vaaleanpunainen vauvasetti meni kummitytölleni. Kävi vaan niin hassusti, että puku mahtui vain muutaman kerran päälle kun vauva jo kasvoi ulos siitä. No, jospa hän saisi sisaruksia joskus :)


Sukissa on tavallista enemmän raitoja. Muutama uus mallikokeilu, joista toinen onnistui (valkoiset sukat) ja toinen ei sitten ollenkaan (valkoisten alla olevat punaiset sukat). Eipä näistä oikein muuta.


Tänä vuonna ajattelin kuluttaa mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja, mutta kyllä kai sitä on lankakaupassakin piipahdettava :)

Hyvää neulerikasta vuotta meille kaikille!