maanantai 11. joulukuuta 2017

Kukka- ja raitakuosissa

Hahaa, olen ollut aika ahkera ompelija tänä vuonna. Elokuussa otetun kuvan kankaista kaikki on jo ommeltu, mitä nyt pieniä tilkkuja jäi jäljelle. Nauhoja sen sijaan on käytetty säästeliäästi, joten suurin osa vielä odottaa paikkaansa tässä maailmassa, mutta aika tavaran kaupitsee, kuten sanotaan.


Pinon alimmasta kankaasta tuli just hyvä rimpsualushame tuunaamunperinne-hamoselle, jonka muokkasin pieneksi menneestä Keski-Suomen kansallispuvustani. Toki alushametta voi käyttää ja on käytettykin myös muiden hameiden ja mekkojen alla.


Kuvan sinisestä kankaasta ompelin paitapuseron samoin kuin päällimmäisestä ihanastaa punaista kukkakangasta, jonka ostin Inarista. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ommellut siitä mekon, mutta nyt oli tyytyminen paitapuseroon.

Punainen pusero on tehty hyväksi haivatulla kaavalla, joka löytyy Modasta 3/2007. Etupuolella on rintalaskosten lisäksi kaksi muotolaskosta ja takakappaleessa on keskitakasuma sekä muotolaskokset sen molemmin puolin, joten istuvuus on aika kohillaan.


Halusin tähän puseroon ripauksen pohojosen tunnelmaa ja sitä sain ompelemalla rannekkeisiin kukkanauhaa. Hyödynsin kansallispukukurssin oppeja ja tein nappilenkin napinläven sijasta.


5.12. työpaikalla vietettiin itsenäisyyspäivän etkoja ja pukeuduimme työkaverin kanssa tuunaamunperinne-tyylisesti. Tämä oikeastaan innostikin punaisen puseron ompeluun, sillä keväällä ostamani Munsalan puvun hame suorastaan vaati itselleen kaveriksi jotain iloista kukkajuttua.


Työkaverilla on mummonsa kutoma ja ompelema Järviseudun hame ja sellaistapa ei näillä main ole kovin usein nähty.


Ostin Munsalan liivihameen kesän alussa. Ompelujälki ei ollut kovin kummoista ja liiviosa ei ollut aivan esikuvansa näköinen joten en edes yrittänyt retusoida pukua oikeaan kuosiin.


Sen sijaan irrotin liivin hameesta, pesin kankaat, ompelin hameeseen mustan vyötärönauhan, huolittelin liivin helman ja ompelin hakaset kiinnittimiksi.


Liivi on niin tyköistuva ettei parane yhtään lihoa.

En sitten malttanut olla kokeilematta miltä liivi ja hame näyttäisivät yhdessä, vaikka tästä voisi kansallispukupoliisi sakottaa kovin :)


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Juurineuleita

Kirjoneuleinnostus meinaa ajaa jämälankaraitasukkaprojektin ohi. Aijai, sukkia pitäis tikutella pukinkonttiin, mutta minkäs teet kun kirjoneuleet kuiskuttelee.

Strömsöön reissulta palatessa kävimme Töysän kenkätehtaalla ja sieltä lähti mukaan ihanaiset punaiset Arctips-huopikkaat ja ne vähän niinkuin kaipasivat kaverikseen villasukkia. No, kesällä ostin Inarin Sajoksen myymälästä Ella Sarren Anarâs pivtâstem -nimisen kirjan, jossa kerrotaan Inarin saamenpuvusta. Kirja on oikea inspiraation lähde eikä haittaa ollenkaan, että se on kirjoitettu saamenkielellä, sillä kuvia osaan kyllä tulkita vaikken kieltä osaakaan. Ja sieltähän löytyi just passeli kuviomalli sukansuuhun. Se on Kaisa Kitin (Vesko-Raansu Káijá) 1900-luvulla suunnittelema lapasen kuviomallia mutta toimii sukissakin.


Malli Kaisa Kitin kuvioraita tavan sukissa
Lanka Nykälän langan Sofia
Menekki n. 115 g
Koko 37
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Hyväthän se kyllä mutta saisivat olla vähän pitemmät


Sukansuussa silmukoita on 60 ja nilkkaresorissa 52. Tein kavennukset siten että, ensimmäiset neljä (yksi joka puikolla) kuvion jälkeen ja seuraavat neljä parin sentin päästä. Jos sukan varressa olisi olut enemmän pituutta, olisin tehnyt kavennukset takasauman molemmin puolin. 

Toinen juurineule, joka sattuukin kivasti rimmaamaan sukkien kanssa, on sormikkaat joiden rannekuvion kopsasin Nili-Aililta perintönä saadusta niisivyöstä.


 Niisivyön reunakuviot tein tarkoituksella hieman erilaisiksi ja renteensuuhun tein latvialaisen kierreraidan, johon olen niin kovin mieltynyt, Strömsöön Lee näyttää videolla kuinka se tehdään. Näistäkin piti alunperin tulla ranteenlämmittimet, mutta koska niitä on jo vaikka kuinka, teinkin sormikkaat.


En ole aivan varma onko tuo kuvio ihan just niinkuin niisivyössä, mutta sinne päin kuiten. Sormikkaissa ruutupiirroksen vasen kuvio-osa on pari ruutua kapeampi, koska silmukkamäärä piti saada tietyn suuruiseksi (64).


Malli Rannekuvio muokattu Nili-Ailin niisivyöstä
Lanka ohuita jämälnkoja
Menekki n. 50 g
Koko sopiva
Puikot 2 mm sukkapuikot
Fiilis Just vikipasselit


Äiti löysi jokunen aika sitten kenkäpaulat, jotka ovat ilmeisesti äidinäidin eli Aili.mummon lahja edesmenneelle isälleni. Aili-mummo ei itse ollut käsityöihmisiä, no neuloi tieten sukat ja lapaset, mutta enpä usko, että on itse tehnyt muita pauloja. Todennäköisesti nekin ovat Nili-Ailin tekemät. Kuvassa vähän niinkuin mallailen niitä, mutten lumisateessa kuiten kehannu laittaa niitä.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Sukat Strömsöön malliin/ Sockor a'la Strömsö

Nyt seuraa jatkoa syyskuiselle rannekepostaukselle. Tällä kertaa aiheena ovat sukat.

Ny berättar jag litte om sockor också på svenska (förlåt misstagarna :)

Lee Esselström on sommitellut sukan kuviot hänelle lähetetyistä malliehdotuksista ja lopputulos on kyllä harmonisen kaunis. Sukkiin on saatu suomalaisuuden tunnelmaa joutsenineen, vesineen ja metsineen. Sukkia oli kiva tikutella ja ne valmistuivat yllättävän joutuisasti.

Lee har gjord so söta mönster med swanar, vatten och skog som passar ju bra tillsammans och ser ut som vårt land. Det var kiva att sticka dessa sockor.


Malli on suunniteltu seiskaveikan paksuiselle langalle. Sama paksuus ja koostumus on Nykälän langan Sofiassa, jota sattui olemaan myynnissä paikallisessa kangaskaupassa ja sitähän piti kokeilla. Luulin ensin, että tämä olisi kotimaista lankaa, vaan kun oikein tarkasti tiiraili vyötteen pientä tekstiä niin sielläpä lukikin että made in China. Pisti vähän mietityttämään, mutta voi kait sieltä Kiinanmaasta  hyvääkin tulla. No, aika näyttää kuinka lanka kestää.


Lanka Nykälän langan Sofia
Menekki n. 100 g
Koko 37
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis suomalainen :)

Innostuin kirjoneuleista niin, että päätin kokeilla omia kuvioehdotuksia myös sukkiin ja ihan mieleiset tuli näistäkin. Värit ja kuvio rimmaa hyvin yhteen ja lopputuloksessa on jotain vanhahtavaa nostalgiaa. Vanhoissa lapsuuden kaitafilmeissä minulla oli joku vihreävalkoinen kirjoneulepusero ja pipo joissa oli vähän sama fiilis.

Jag blev ispirerad av kirjoneule och provde hur mina egna mönster funker. Jag är ganska nöjd med resultat.



Sukkien lisäksi minulle on nyt korillinen ranteenlämmittimiä kun innostuin kokeilemaan erilaisia kuvioita. Melkein lähti mopo käsistä :)

Ny har jag sköna sockor och många många handledsvärmar. Vinter kan komma!


Ja jotain jännää lopuksi. Kävi nimittäin niin hauskasti, että kaikki jotka olivat lähettäneet malliehdotuksia Lee Esseströmille, saivat kutsun Strömsööhön. Yhtenä lokakuun lopun maanantai-iltana kokoonnuimme neulomaan yhdessä Strömsöön viehättävään rakennukseen.

Lee inbjude mig och alla som skickade mönster till Strömsö. De var so intressant att se gamla, fina huset, stranden och parken och alla skönä saker som finss där.

Kävimme jo päivällä katsomassa Strömsöötä, jotta osaisimme illalla tulla oikeaan paikkaan. Ja hyvä että kävimme, sillä muuten olisi jäänyt näkemättä kaunis talo rantoineen ja puistoineen.




Illalla kuuden aikaan talon valot loistivat kodikkaasti ja kutsuvasti.


Hieman kyllä jännitti mennä sisään, mutta arvasin, että hyvin nopsasti neuloja tutustuu lajitovereihin ja jutunjuurta kyllä löytyy. Meitä oli kymmenkunta neulojaa eri puolilta Suomea. Vaasalaiseen tapaan keskusteltiin suomeksi ja ruotsiksi ja kaikki ymmärsivät toisiaan.

Det var lite spennande att treffa alla stickande kvinnor och Strömsös folk. Altt gick bra och det var jätte kiva att lysna svenska och tala finska.


Sali oli sisustettu kodikkaasti ja minne vain käänsi pään, näki kivoja yksityiskohtia. Silmäkarkkia kerrakseen. Ja ne tarjottavat; suussa sulavia joutsenleivoksia kahvin kera ja illan päätteksi kohotettiin kuohujuomat.

Miljöö var just så trivsam och mysigt som jag trode. Servering var också härligt.


 Oli mielenkiintoista seurata ohjelman tekemistä ja nähdä livenä Esa Saarisen kameratyöskentelyä, Susanna Ström-Wilkinson ohjaamista ja Lee Esselströmin juontamista. Kuuluu varmaan heidän ammattitaitoonsa, että saivat myös meidät vieraat tuntemaan olomme luontevaksi.

Det var så intressant att se hur man gör tv-program.


 Voi olla, että alla olevassa kuvassa näkyviin suloisiin sukkiin tulee ohje jossain vaiheissa. Ne oli suunnittellut iisalmelainen neuloja (nimeä en nyt muista), joka oli pukeutunut tuunaamunperinne tyylisesti niinkuin minäkin. Eräällä neulojalla oli myös kansallispuvun tyylinen puku, jonka hän oli ommellut itse. Hän neuloi sormikkaita vanhalla tvåändsstickning-tekniikalla. Homma oli hypnoottisen näköistä ja varmaan näemme sitä tulevassa ohjelmassa.

Lee poserar med skönä sockor och kanske vi vill har deras skrivat mönster i framtiden.


Nauhoituksesta tulee 5-10 minuutin insertti Kohti linnan juhlia-ohjelmaan, joka tulee ykköseltä ilmeisesti klo 15.05. Hauska nähdä mitä siellä näkyy. Onneksi siellä on ammattilaiset töissä, joten jos tuli puhuttua sivu suun tai muuten vaan mökellettyä niin eihän ne sellaista näytä :) Eihän?

Nyt on mummolla mitä muistella lapsenlapsille tyyliin Se oli silloin kun mummo Strömsöössä neuloi ja Suomi täytti sata vuotta.

Ny har den här mummo någonting att minnas och berätta till barnbanor. Tack så mycket Lee och alla hjärliga Strömsö folk!

Edit. Neulesessio näytettiin myös Strömsöön jaksossa, joka esitettiin tänään 10.12.2017.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Eipä kiristä

Neule, joka mulla tökkii on pipot, aina meinaa kiristää. Voi johtua siitä, että neulon yleensä ilman ohjetta eli omasta päästä ja eipä noita mallitilkkujakaan tule paljon neulottua. Vaan nytpä yllätin itseni.


Aloitin pipon neulomalla ainaoikein reunuksen, joka oli helppo mitata just sopivaksi. Silmukoin reunuksen rinkulaksi, jonka reunasta poimin silmukat (134) joilla neuloin pipon. Tein alkuun muutaman lyhennetyn kerroksen parantaakseni pipon istuvuutta. Kun olin neulonut noin 20 cm, aloitin kavennukset, kuusi silmukkaa per kerros, kaksi välikerrosta. Näin kolme kertaa ja sitten yhdellä välikerroksella kunnes silmukoita oli 92. Viimeisellä kerroksella kavensin koko ajan kaksi yhteen ja sitten vedin langan 46 silmukan läpi, kiristin ja päättelin.


Malli Omasta päästä
Lanka Malabrigo Yarn Sock
Menekki n. 60 g
Koko isoon päähän sopiva
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Fiilis Jees, kerrankaan ei kiristä


Olimme tänään ottamassa kuvia kansallispukurojektiin ja siinä samalla kuvattiin pipo. Ai että olikin mukava pukea villatakki ja pipo päälle, sillä kuvauksissa meinasi tulla kylymä eikä ihme, tänään meillä oli nääs ensimmäinen pakkaspäivä.


Kotipihalla kuvattiin vielä muutamat rannekkeet, jotka neuloin Pirtin kehräämön karstalangasta kakspuolison puikoilla. Malleissa on hyödynnetty Leppävirta-lapasten kuviointia ja näistä lähetin malliehdotuksen Strömsööhön viime keväänä.


No enpä tiedä olenko kovin tyytyväinen rannekkeisiin, mutta pipoon olen. Antaapa vaan pakastaa, täällä ei päätä palele!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Myötätuulta

Joskus kauan sitten löysin Ravelrystä mielenkiintoisen Tailvind-huivimallin ja lisäsin sen projekteihini. Siellä se roikkui valmiiden neuleiden perässä tekemättömänä vuosikausia. Yritin jossain vaiheessa poistaa sitä mutten onnistunut, joten olihan se neulottava.

Viime kesänä ostin vihreää Malabrigoa kaveriksi varastossa olevalle siniselle langalle. Käytin molempia Strömsö-rannekkeissiin ja kekkasin, että näillähän voisi tehdä sen Tailvind eli Myötätuuli-huivin. Sininen oli huvennut jo aika vähiin, joten sillä en saanut kuin vajaan kolmasosan huivista. Ohjeessahan värejä vaihdetaan usein sillain että vaihtokohdassa neulotaan joka toinen kerros toisella värillä. Sillä tavalla huivin malli päsee oikeuksiinsa mutta minen vaihtanut värejä kuin kerran ja hyvä tuli niinkin.


Huivi aloitettiin kapeasta päästä, toisessa reunassa lisäyksiä tehtiin joka kerroksella ja toisessa i-cord plus kavennus. Alussa en oikein hahmottanut kumpi reunoista tulisi olemaan suora ja kumpi viisto. No selvisihän se aikanaan. Huivista ei tullut aivan symmetrinen muttei se haittaa, koska kietaisen sen kuitenki kaulan ympärille.


Lanka Malabrigo Yarn Sock
Menekki n. 85 g
Koko pisin reuna 160 cm, kärjen korkeus 26 cm
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Tykkään


Sinistä lankaa jäi todella vähän, mutta niin vain sain neulottua rannekkeet. Neuloin kolmosen puikoilla, 26 silmukalla vuorotellen sinisellä ja vihreällä, toisen reunan tein i-cordina. Saumaa välttääkseni silmukoin aloitus- ja lopetusreunan yhteen. Korkeutta rannekkeilla on 8 cm.


Kuvat on otettu tämänpäiväisellä retkellä Vehmersalmen Ritoniemessä, jota on aikanaan kutsuttu Savon rivieraksi. Maisema sopi oikein mainiosti kansallispuvun taustaksi ja niin myös huivin :)


Oli ihanan tyyni, kuulas syyspäivä ja voi miten kauniita värejä syksyinen luonto vielä tarjosikaan.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Rairairaitaa

Sukkalankavaraston pienennysoperaatio on lähtenyt lupaavasti käyntiin. Yleensä neulon yksivärisiä sukkia, mutta jotta saisin mahdollisimman hyvin käytettyä kaiken mailman pikkunöttöset, teenkin nyt raitasukkia.

Alkukesästä neuloin synttärisukkia sukulaisille. Muutamasta jo postasin, mutta tässäpä lisää.


Yllä olevat Olga-sukat on neulottu yhdestä langasta, mutta raitaa tuli näihinkin. Lanka on Katia sock Riff. Ei ole kokemusta kestävyydestä, mutta se selvinnee kun kysyn serkkkulikalta jossain vaiheessa. Kyseistä lankaa jäi harmillisen vähän vaan eipä mitä, keksin yhdistää sitä Regian stripemania kirjolankaan.


Neljä kerrosta kumpaakin lankaa vuorotellen ja vot' miten iloisen kirjavat sukat syntyikään. Stripemanian raidoitus sattui symmetrisesti kumpaankin sukkaan mutta millä todennäköisyydellä langan vaalein osuus osuu just kantapään alle, hah!


Lokakuussa kummityttöni täytti vuoden ja koska olen tylsä kummi, lähetin pehmeän paketin eli villasukat. Nämä on neulottu Roosa-nauha langoista.


Alla olevien kuvien sukissa on yhdistetty yksväristä Regia 4-fädig lankaa sekä Regian Kaffe Fasset kirjolankaa. Tein nämä Sukkasillaan kirja (Mitronen, Vilkkumaa) raitapolvisukkien ohjeilla. Sukan suussa on 4 x 19 silmukkaa. Pohjekavennusten jälkee silmukoita oli 4 x 15. Tein vahvistetun ranskalaisen kantapään, mutta se ei ehkä ole paras mahdollinen pitkissä sukissa. Kavennussauma ei millään meinannut asettua keskelle pohjetta ja epäilen, että kantapäällä on osuutta asiaan.


Mielestäni sukkiin ei tullut tarpeeksi pituutta, mutta seuraaviin tuli. Aloitin nämäkin 76 silmukalla, mutta lisäsin resorin jälkeen 4 silmukkaa. Harmaa lanka on Hjerte sock 4 ja kirjolangat Regian desingn linea a'la Arne & Carlos ja Kaffe Fasset, kolme raita per lanka vuorotellen. Ai mahoton kun näitä olikin koukuttava neuloa. Koskaan ei tiennyt millainen raita seuraavaksi tulee.


Raitasukissa teen niin, että vaihdan värin sukan sivulla enkä takana keskellä. Tämä siksi, ettei lankoja tarvitse katkaista kantapään kohdalla ja ettei sukan pohjaan tule mitään ylimäärästä, joka saattaisi painaa jalkapohjaa. Jottei raidan vaihtumiskohtaan tulisi polveketta, teen niin että kun ensimmäinen kerros on tehty, nostan toisen kerroksen ensimmäisen silmukan alapuolella oleva silmukkan puikolle ja neulon sen yhdessä ensimmäisen silmukan kanssa (saikohan tästä nyt mitään selvää?). Vaikkei polveketta tulekaan, kerroksen vaihtumiskohta erottuu hiukan. 


Näihin sukkiin tein sen perinteisen eli hollantilaisen kantapään ja tuntui kuin sukka olis asettunut topakammin jalkaan ja "sauma" myös.


Eipä uskoisi, että molemmissa sukissa on toisena sama lanka.


Saapa nähdä minkälaista raitaa seuraavaksi pukkaa.