Räsymattotakki

Koko vuosi on mennyt enemmän tai vähemmän sukkapuuhissa, mutta niin vain sain takinkin neulottua.

Eipä tarvinnut lähteä lankakauppaan, sillä varaston jämälagat riittivät vallan mainiosti pitkään takkiin. Neuloin vuorotellen raitoja kahdella kirjolangalla ja siitähän syntyi kotoinen räsymattolook. Hihansuiden ja miehustan reunukset sekä kauluksen virkkasin ja neuloin yksivärisellä langalla ja

tsadaa, tyylikäs takkihan siitä syntyi.

Muutama viikko sitten kotiutunut kurvibarbi sai ensimmäisen neulevaatteensa juuri sopivasti ennen pakkasten alkua.

Kävimme kesällä Kansallismuseon Barbie näyttelyssä ja näin siellä tämän kaunottaren. En hupsu ostanut sitä silloin ja kun myöhemmin aloin etsimään nukkea, niin eihän sitä Suomesta edes löytynyt. No onneksi on netti eli eikun tilaamaan ja hups vaan, tyylikäs nukke rantautui Englannista saakka.

Mitenkä sitä sanotaan, leikkivä lapsi on terve tai jotain. Koskenee aikuisiakin :)

Pientä kivaa

Muutaman viikon kuluttua kirjasto osallistuu kylän iltatori tapahtumaan siten, että kirjastoauto on paikalla ja siellä on mm. nukke- ja sorminukketeatteriesitys. Kasper ja Isoäiti olivat jo olemassa, mutta Nökö ja Hipsu piti hommata jostakin. Ja niinpä minä virkkasin sormihiiret. Mitään valmista ohjetta ei ollut vaan tein ne ihan mututuntumalla. Hiiret näyttivät vähän tylsiltä virkattuina, joten neulahuovutin villaa pintaan, tein hieman muotoilua sekä hännät ja tassut.


Silmiksi laitoin lyhyet nuppineulat ja niitä siirtämällä on helppo muuttaa hiiren ilmettä. Viiksinä on rikkaharjasta leikatut mustat harjakset. Häntiin pujotin ohutta rautalankaa, jotta niiden asentoa voi muuttaa. Käpäliinkin olisi kannattanut tehdä samoin, mutta kun ne on niin hentoisesti tikutettu, että rautalanka ei varmaan pysyisi niiden sisällä.


Kuopus sanoi, että nuo punaiset nenänpäät näyttävät siltä, kuin hiiret olisivat olleet tappelussa. Höh! No ehkä ne ois olleet vaaleanpunaisina vähän paremmat, mutta eipä sattunut olemaan kyseistä väriä varastossa.


Näitä oli tosi mukava tehdä, joten eiköhän homma jatku jossain muodossa.

Ja lisää pieniä juttuja. Neuloin kummitytön parikuiselle tyttövauvalle mekon ja hatun. Langat kaivoin lankalaatikosta ja suuntaa antavana mallina oli Dropsin liivihame, mutta loppujen lopuksi en katsonut siitä muuta kuin yläosan silmukkaluvut. Helmapitsi on Haapsalu sall kirjan vausabakiri 3. Aidon vauvan puuttuessa mallina sai toimia Jaana-nukke, joka on kylläkin pienempi kuin neuleiden saaja, mutta ihan mallikkaasti kuvaaminen kävi näinkin. Ainakin tämä malli pysyi liikkumatta :). Toivottavasti mekko ei ole aivan näin pitkä oikealla omistajalla.




Hattu (vai hilkkako tämä nyt on) oli hyvä kuvata Jaanan päässä. Vähän jännättää, että tuliko siitä sittenkin liian pieni. No se selvinnee lähipäivinä.


Tähän minulla ei ollut mitään valmista mallia vaan kehittelin sen omasta päästä. Päähineessä ei ole yhtään saumaa ja muotoilustakin tuli aika hyvä, mutta kehiteltävää jäi. Onneksi ainakin yksi vauva on tulossa lähipiiriin syksymmällä, joten jatkoa seuraa.


Malli vähän Dropsilta ja Haapsalu Sall kirjasta, loput omasta päästä
Koko hyvin pieni
Lanka muinainen Novita Butterfly, menekki mekkoon ja hattuun 100 g
Puikot 3 ja 3,5 mm pyöröpuikot
Muuta 5 nappia


Tyhjistä suklaarasioista saa muuten hyviä pakkausrasioita neulelahjoille.


Hyvää, aurinkoista kesää ja kesämieltä kaikille :)

Buerre beaivi 3

eli vuosi ja toinenkin on taas vierähtänyt edellisistä saman nimisestä postauksista. Wiikon Wanha kunnioittaa saamelaisten kansallispäivää muutamalla "alkuperäiskansakuvalla", jotka sattuivat löytymään laatikoista.

Näistä Nili-Ailin tekemistä nukeista oli juttua vuosi sitten. Tämän kuvan on ottanut tädin ex-mies jostakin Sodankylässä olleesta näyttelystä. Ihan on niinkuin sukulainen näille meidän nukeille.


Ja tässä kuvassa itse nukentekijä Nili-Aili eli Aili Mattus.


Ai kun olisi aikaa ja taitoa niin kokeilisin itsekin nukentekoa. Muutama idea on pyörinyt päässä mutta saa nähdä toteutuuko koskaan.

Meinasin leipoa kampanisuja päivän kunniaksi mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ja nyt vasta hokasin, että pakkasessa olis ollut poronlihaa (synttärilahja enolta, kiitos sinne Ivaloon :), josta olis voinut tehdä poronkäristystä, njam. No, joku toinen päivä. Illalla kannattaa muuten katsoa Yle ykköseltä dokumentti Suomi tuli saamenmaahan.

Vanhat nuket

Tämänkertaiset Wiikon Wanhat ovat nukkeja 1960-luvulta. Siihen maailmanaikaan leikittiin vielä kovasti nukeilla, ei tieten kaikki mutta minä ainakin. Rakkain ja varmaan ensimmäinen nukkeni oli Jaana. Hän on säilynyt todella hyvin siihen nähden, että hänellä on leikitty paljon, ensin minä ja jonkun verran myös minun lapset. Niskassa on pieni halkeama ja toinen silmä ei aina meinaa pysyä auki, mutta muuten nukke on priima kunnossa.

Tässä Jaana on puettu velipojan lapsuusaikaiseen trikoo-asuun, joka sekin on 50-60-luvun vaihteesta.

Tässä yhteispotretissa istuu vasemmalta lukien Jukka, joka on näköjään puettu mekkoon, Jaana ja nimetön, ei niin kovin tärkeä nukke.

Jukan kaveri Pekka ei päässyt kuvaan, kun sen naama oli niin kovin litistynyt aikojen saatossa.

Nämä nukkekodin asukit ovat esiintyneet täällä jo ennekin, mutta on ne niin somia, että kehtaa toiseenkin kertaan esitellä.

Ja nämäkin on aiemmin nähty eli barbiepariskunta Kari uudessa villatakissaan ja sukissaan:

sekä puolisonsa Helena tyköistuvassa silkkimekossaan:

Ja sitten on vielä tällainen erikoinen yksilö, joka on saanut asukseen vanhan sukanvarren:

Lieneekö hän barbien ISOäiti, pituutta on nimittäin n. 40 cm ja muodoissakin löytyy. En kyllä muista leikkineeni tällä kovin paljon enkä ole kellään nähnyt samanlaista.

No voi harmi kun nuket eivät ole nyt täällä, että olisin voinut tarkistaa leimat ja etsiä mahdollista tietoa netistä. Kuvasin nämä viime kesänä kun tyhjensimme varastoa ja kävimme läpi säilytettäviä tavaroita. Nyt lelut ovat tuolla työhuoneelle kylän toisella puolen.

Buorre beaivi 2

Päivän eli Saamelaisten kansallispäivän kunniaksi Wiikon Wanhaksi valikoitui aidot lapinnuket.


Nämä ovat vilahdelleet muutaman kerran tuolla vanhan blogin puolella, mutta kyllä näitä kehtaa toistamiseenkin esitellä. Nuket on tehnyt isoisotätini Aili Mattus eli Nili-Aili vuonna 1957.



Nuket ovat puuta vyötärölle saakka, muut osat kangasta, joka on täytetty ilmeisesti sahanpurulla ja tukka vaikuttaa lampaannahalta. Nukeilla on pituutta noin 40 cm. Vaatetuksena sarkaiset Inarinpuvut, neulotut lapaset, pirtanauhavyöt ja paulat sekä poronnahkaiset nutukkaat.


Naisen toinen nutukas ja kenkäpaulat ovat hävinneet ajan saatossa. Pitäiskin tekaista uudet paulat mutta mistähän sitä sais poronnahkaa ja taidon tehdä nutukkaat?


Isä ja äiti saivat nämä häälahjaksi. Jotkut nuket ovat kuulemma olleet saajiensa näköisiä, mutta nämä ei niin kovin, vai mitä :)



Velipojallakin on oma pariskunta:

Myös Siidan sivuilta löytyi nukkepari ja leikkiasiaa. Sami radiosta löytyy muutakin mielenkiintoista.

Nukkekoti

Eilen tyhjennettiin varastoa ja vietiin Pojan kans minun tavaroita paikasta a paikkaan b. Voi luoja mikä hamsteri minä oon. Homma oli aikas hidasta, kun piti kurkistella laatikoihin ja varmistaa sisältö. Pidempi tauko tuli kun käsiin sattui nukkekodinkalustelaatikko. Olen jo aiemmin aikonut kuvata nukkekotia eli nyt tuumasta toimeen. Sitä kun ei tiedä milloin sen viitsii kaivella taas esiin. Ja tämähän käy vallan mainiosti Wiikon Wanhasta.

Sain isän tekemän nukkekodin joululahjaksi joskus 60-luvun puolivälin jälkeen. Talo muistuttaa huomattavasti esikuvaansa (Lundby) tosin ilman rappusia. Se ei minua haitannut ja nukkekoti oli yksi mieluisimmista leluistani.

Koti on melkein alkuperäisessä kunnossaan. Muutama seinä tapetoitiin omien lasten leikkiessä tällä ja näkyypä tuonne keittiöön ja vessaan vähän seinäpaperia jääneen.

Kalustin talon alkuperäisillä huonekaluilla kuvausta varten. Muutama katkennut jalka uusittiin pikapikaa, mutta älkää antako sen häiritä :) Matot eivät ole 60-luvulta ja verhoja en ruvennut väkertämään.

Kurkistetaanpa keittiöön:

Takaseinällä on puiset keittiökalusteet, oikein teräspäälysteinen tiskipöytä hanoineen, seinäkaappi, jossa aukeavat ovet ja vetolaatikot sekä sähköhella(puuta :), jonka luukku aukeaa.

Ja pöytäkin on jo katettu. Tänään syödään näköjään kanaa (yli 40 vuotta vanhaa :). Taustalla häämöttävä kattila on uudempaa tuotantoa, mutta se sopi niin somasti hellalle etten voinut vastustaa kiusausta. Pitäähän sitä jollakin riisit keittää :)

Olohuone näyttää hieman autiolta. Jossain jemmassa on laatikko, joka sisältää korjattavia nukkekodinkalusteita ja siellä lienee myös olkkarin pöytä. Seinällä olevat taulut ovat uudempaa tuotantoa mutten raskinut ottaa niitä pois.

Takassa on näköjään vieläkin pari koivuklapia.

Sohva on tyylikästä 60-luvun muotoilua. Muistan kun nitkuttelin tuon selkänojan irti silloin aikoinaan. Pitihän sitä nyt vuodesohva saada kun tuli vieraita yökylään :) Ei saa katsoa etujalkoja.

Olohuoneen takaosassa oli aikoinaan tyylikäs lipasto ja ruokailuryhmä, mutta ne ovat nyt jossain muualla. Täytynee tunnustaa ettei tämä meidän arkistointi/varastointi systeemi ole oikein kauhean looginen. Varsinkin leluja on vähän siellä sun täällä (Lapset, tehkää pian lapsenlapsia että pääsen jakamaan nuo lelutlaatikot!). Kuvassa näkyvät kirjahyllyt ovat uudempaa tuotantoa, mutta kun ovat puuta ja sopivat muutenkin tunnelmaan, pääsivät kuvaan.

Vanhempien makuuhuoneessa oli aikanaan kaksi sänkyä, yö- ja peilipöytä. Sängyssä on alkuperäiset petivaatteet.

Lastenhuoneesta löytyvät ainoat muovihuonekalut, kerrossängyt:


Vessan kalusteista on maali päässyt lohkeilemaan (oiskohan tullut laitettua vettä lavuaariin ja ammeeseen).

Silloin 60-luvulla nukkekodin asujaimisto näytti tältä:

Kuvassa ei ole koko porukka. Muistaakseni siellä olivat isä, äiti, ukki, mummo ja ainakin kolme lasta. Missä lienevätkään.

Talo oli kovassa käytössä myös jälkikasvulla. Pikkaraisten suuri suku muutti taloon joskus 80-luvulla.

Silloin oli tarkoitus tehdä nukkekotiin pari uutta kerrosta, mutta niinpähän vain jäi tekemättä. No ehkä sitten kun lapsenlapset (vinkvink) mahdollisesti leikkivät tällä. Tai sitten olisi kiva tehdä aivan uusi talo. Tälle en välttämättä tekisi mitään, kun se on kuitenkin aika hyvässä alkuperäiskunnossa.