Sain isän tekemän nukkekodin joululahjaksi joskus 60-luvun puolivälin jälkeen. Talo muistuttaa huomattavasti esikuvaansa (Lundby) tosin ilman rappusia. Se ei minua haitannut ja nukkekoti oli yksi mieluisimmista leluistani.
Koti on melkein alkuperäisessä kunnossaan. Muutama seinä tapetoitiin omien lasten leikkiessä tällä ja näkyypä tuonne keittiöön ja vessaan vähän seinäpaperia jääneen.
Kalustin talon alkuperäisillä huonekaluilla kuvausta varten. Muutama katkennut jalka uusittiin pikapikaa, mutta älkää antako sen häiritä :) Matot eivät ole 60-luvulta ja verhoja en ruvennut väkertämään.Kurkistetaanpa keittiöön:
Takaseinällä on puiset keittiökalusteet, oikein teräspäälysteinen tiskipöytä hanoineen, seinäkaappi, jossa aukeavat ovet ja vetolaatikot sekä sähköhella(puuta :), jonka luukku aukeaa.Ja pöytäkin on jo katettu. Tänään syödään näköjään kanaa (yli 40 vuotta vanhaa :). Taustalla häämöttävä kattila on uudempaa tuotantoa, mutta se sopi niin somasti hellalle etten voinut vastustaa kiusausta. Pitäähän sitä jollakin riisit keittää :)
Olohuone näyttää hieman autiolta. Jossain jemmassa on laatikko, joka sisältää korjattavia nukkekodinkalusteita ja siellä lienee myös olkkarin pöytä. Seinällä olevat taulut ovat uudempaa tuotantoa mutten raskinut ottaa niitä pois.
Takassa on näköjään vieläkin pari koivuklapia.
Sohva on tyylikästä 60-luvun muotoilua. Muistan kun nitkuttelin tuon selkänojan irti silloin aikoinaan. Pitihän sitä nyt vuodesohva saada kun tuli vieraita yökylään :) Ei saa katsoa etujalkoja.
Olohuoneen takaosassa oli aikoinaan tyylikäs lipasto ja ruokailuryhmä, mutta ne ovat nyt jossain muualla. Täytynee tunnustaa ettei tämä meidän arkistointi/varastointi systeemi ole oikein kauhean looginen. Varsinkin leluja on vähän siellä sun täällä (Lapset, tehkää pian lapsenlapsia että pääsen jakamaan nuo lelutlaatikot!). Kuvassa näkyvät kirjahyllyt ovat uudempaa tuotantoa, mutta kun ovat puuta ja sopivat muutenkin tunnelmaan, pääsivät kuvaan.
Vanhempien makuuhuoneessa oli aikanaan kaksi sänkyä, yö- ja peilipöytä. Sängyssä on alkuperäiset petivaatteet.
Lastenhuoneesta löytyvät ainoat muovihuonekalut, kerrossängyt:
Vessan kalusteista on maali päässyt lohkeilemaan (oiskohan tullut laitettua vettä lavuaariin ja ammeeseen).
Silloin 60-luvulla nukkekodin asujaimisto näytti tältä:
Kuvassa ei ole koko porukka. Muistaakseni siellä olivat isä, äiti, ukki, mummo ja ainakin kolme lasta. Missä lienevätkään.Talo oli kovassa käytössä myös jälkikasvulla. Pikkaraisten suuri suku muutti taloon joskus 80-luvulla.
Silloin oli tarkoitus tehdä nukkekotiin pari uutta kerrosta, mutta niinpähän vain jäi tekemättä. No ehkä sitten kun lapsenlapset (vinkvink) mahdollisesti leikkivät tällä. Tai sitten olisi kiva tehdä aivan uusi talo. Tälle en välttämättä tekisi mitään, kun se on kuitenkin aika hyvässä alkuperäiskunnossa.
Aivan ihana talo!
VastaaPoistaIhana! Kaikki talossa on ihanaa! Ne muoviset kerrossängyt on myös. Ja kuinka kadehdin serkulta pikkaraisia. Minulle ei niitä ostettu.
VastaaPoistaJa nuo vinkvink-jutut. Ihanaa, että haluat mummoksi. :D
Voi miten nätti talo! Ja tuo sohva on kyllä hieno :)
VastaaPoistaEi niitä lapsia aina niin vaan tehdä. Se kannattaa kaikkien muistaa aina, kun tekee mieli kysellä tai vihjailla. En sano mitenkään pahalla, mutta ehkä säästän jonkun vielä pahalta mieleltä, jos varoitan.
VastaaPoistaIhana talo! Ja hyvin säilynyttä kanaa :)
VastaaPoistaOn tosi ihana talo! Ja hyvin säilynyt muukin kuin vain kana! ;D
VastaaPoistaMinäkin säilytin kauan lasten leluja tuleville lapsenlapsille, mutta lopulta kierrätin, kun näyttää siltä, ettei minusta koskaan tule mummoa.
Villapeikko: On se kyllä, vaikka onkin niin pelkistetty ja vaatimaton.
VastaaPoistaSolveig: Vähän kylmähköt värit on talossa mutta lämmin tunnelma :)
Nuo pikkaraiset on kyllä suloisia. Eikös niitä myydä vieläkin? Niitä Legojen Fabuland hahmoja ei taida enää olla? Ne on kans suloisia ja niitäkin on jossain laatikossa vaan empä taida nyt kaivella niitä esiin
:)
Juu, ikäni ja lastenkin ikien puolesta voisin jo olla mummo. Ois se ehkä ihanaa, vaan ei mitään kiirusta.
Päivi: Tuo sohva on minustakin aivan mainio.
anonyymi: Oikeassa olet, eihän niitä lapsia välttämättä noin vain pyöräytellä. Se joskus unohtuu, kun itse on niin sikiävästä suvusta. En kyllä ole koskaan kysellyt toisten lapsentekoja tai tekemättömyyksiä. Minusta se on hyvin henkilökohtainen asia eikä kuulu muille, ellei itse halua kertoa. Toivottavasti en pahoittanut kenenkään mieltä.
No meillä nämä lapsenlapset eivät oikeasti ole vielä ajankohtaisia, opinnot kesken jne. Ja sekään ei maata kaada jos eivät haluaisikaan lapsia.
Helena: Sitä taidettiin syödä koko 60-luku :)
Matleena: Kiitos. Tuolla on leikitty todella paljon, ensin minä ja sitten tämä jälkikasvu, että siihen nähden on kyllä hyvin säilynyt.
VastaaPoistaKierrätys on kyllä varteenotettava vaihtoehto :)
Oli ihan pakko katsoa niitä sohvan jalkoja. Tyylikäs sohva, ja ihana koko talo!
VastaaPoistaVoi että miten ihana! Ja vielä vanhat huonekalut tallessa. Olen aivan myyty!
VastaaPoistaTuli muuten aikamoinen hinku aloittaa huonekalujen väkertäminen esikoisen Lundbyyn. Kun vaan löytäisi jostain aikaa.
Aika söpöisä nukkekoti!
VastaaPoistaVoi että on ihastuttava nukketalo! Nuot keittiön aukeavat laatikot ovat suorastaan liikuttavia.
VastaaPoistaFabuland legoja löytyy ebaystä, hinnat ovat tosin suolaset.
Tämä oli kyllä päivän paras juttu, ihan ääneen täällä hekottelin. Aivan ihanasti kirjoitettu ja hauskat kuvat. Hilpeän liikkis tuo nakuna poseeraava perhe ja ihan repesin kun perään tuli vielä pikkaraiset.
VastaaPoistakaisa: Niin, eikös sitä lapsillekin sanota että älä pistä hernettä nenään ja kuinkahan sitten käykään, kysyy nim. kok.om. (tosin meidän kuopus tuönsi pajunkissan sieraimeen ja aivan vallan kieltoa tai kehoitusta)
VastaaPoistaMiia-Rebekka: Minä olen ollut ilmeisesti kiltti ja rauhallinen lapsi eikä jälkikasvukaan ole riiviöiden sukua :)eli silläpä nuo lelut ovat niin hyvin säilyneet. Ja niillä on leikitty eikä vain ihailtu.
Lime: Söpöhän se :)
Soile: Hienoa, että lelutkin tehtiin niin kestäviksi silloin muinoin.
Jahah, meillä on siis aarre kätkettynä jonnekin :)
Christina: Minnekkähän lie alkuasukkaiden vaatteet kadonneet vai elettiinkö sitä silloin villiä ja vapaata 60-lukua ihan vallan nakuna :)
Nuista pikkaraisista tuli mieleen äidin 50-vuotis synttärit vuonna 1987. Esikoinen halusi antaa parhaan mahdollisen lahjan mummolle ja se oli tietysti Pikkarainen. Taitaa olla kuvakin jossain, pitääpä näyttää joskus.
Voi mikä ihanuus! :) Nukkekotibuumi taitaa nyt vallata Blogistanian, sen verran monella meistä on nukkekotiremonttia meneillään.
VastaaPoistaKaisa: Juu, minä huomasin kyllä sinun ja jonkun toisenkin nukkekotipostaukset. Kiva että meitä on monta :)
VastaaPoistaAarre!! Ja että kaikki kalusteetkin sinulla on säästyneet. Mullekin oli isä sellaisen harjakattoisen nukkekodin joskus seitkytluvulla tehnyt, siinä oli aika rajut väriyhdistelmät, ruohonvihreitä ja punaisia seiniä, kunnon retromeininki, mutta se oli ihana. Sitäkin säilytettiin, mutta yhdessä talossa meillä sattui sitten vesivahinko varastossa ja nukkekoti riepu, melkein itkin kun siitä piti luopua, se oli mennyt ihan pilalle. Mutta kana mullakin on säästynyt...vähän sitkeää taitaa olla.
VastaaPoistaHimalainen: Voi harmi. Olispa ollut kiva nähdä oikeaa 70-luvun väri-iloittelua. No onneksi sentään kana jäi :)
VastaaPoistaMinullakin yks aiheeseen liittyvä harmitus. Mulla oli lapsena ihanat punaiset nukenvaunut. Annun ja Liinun blogissa tais muuten vilahtaa samanlaiset mutta keltaiset. No ne oli hyvätekoiset ja kestävät. Kun leikki-ikä loppui, vaunut pantiin varastoon ja siellä joku jyrsijä pirulainen teki ison reiän kuomuun. Voi että harmittaa, vallankin kun sitä on niin hankala korjata. Missähän se muuten nyt on? Onkohan tullut heitettyä menemään? Sepäs olisi ihmeellinen teko minulta.
Ihana muisto, hyvin säilynyt aarre!
VastaaPoistaNuket ovat aivan ihastuttavia.
Hieno nukkekoti kalusteineen. Mulla ei ollut lapsena nukkekotia ja vissiin se on jäänyt kaivelemaan, koska nykyään tunnen mielenkiintoa tuommoisia miniatyyrijuttuja kohtaan. Kohta pitäisi postilaatikkoon tipahtaa nukkekodinrakentelukirjakin. Saa nähdä rupeanko peräti nikkaroimaan :)
VastaaPoistaNuo kuuskytluvun asukkaat on myös ihania. Näin tuollaisia Pariisissa yhden putiikin ikkunassa tyylikkäinä nököttämässä.
TeSa: Kyllä se vain aarre onkin; mm. muisto lapsuudesta ja isästä :)
VastaaPoistaKillisilmä: Haa, minäpä muistankin ne nuket sinun blogista. Oli ihan kuin tuttuja ois nähnyt :)
Minuakin himottas rakentaa uusi nukkekoti. Ehkäpä joku päivä.
Ihana nukketalo. Minullakin oli samanlainen tosin ei noin kauniita huonekaluja. Pitääkin kaivaa muistojen arkistoa.
VastaaPoistaKL: Olispa kiva nähdä sinunkin talo :)
VastaaPoista