60-luvun kuoseja

Äitini oli aikoinaan innokas ompelija ja suurin osa meidän vaatteista oli hänen tekemiään. Mieleen ovat jääneet 60-luvun värikkäät kuosit. Jokunen vuosi sitten olin töissä Joroisten kirjastossa ja samaan aikaan siellä sattui olemaan tekstiilisunnittelija Mirja Tissarin näyttely. Oli kuin olisi tehnyt aikamatkan lapsuuden kangaskaupaan.

Lapsuuden vaatteista ei ole kovin moni säilynyt, mutta jokunen sentään.

Pikku Anna Kaisan kesämekkoja vuodelta yks ja kaks.

Äidin tekemä hellehattu on 60-luvun lopulta ja muistaakseni hänellä oli myös mekko samasta kankaasta. Harmi ettei se ole säilynyt, tosin tuskin se mahtuisi meille kellekkään enää. Hattukaan ei sopinut kuin äidilleni ja tyttärelleni ja koska he eivät olleet siitä yhtä innoissaan kuin minä, päätin suurentaa sen itselleni sopivaksi.

Hattu alkuperäisessä kuosissaan tyttäreni päässä.

Jahkailin pitkään onnistuisinkohan se. Tämän kesän helteet saivat tarttumaan tuumasta toimeen ja eikun saumat auki.

Onneksi saumavaroja oli sen verran, että sain kuin sainkin suurennettua hatun ympärysmitan itselleni sopivaksi. Hyvä niin, mutta siinä samassa lierin leveys hieman kapeni. Nyt se ei näytä enää 60-luvun hellehatulta muuta kuin kuosinsa perusteella, mutta hyvä näinkin. Yleensä en ole edes tarvinnut hellehattua, mutta tänä kesänä se on ollut oikein tarpeellinen kapistus.

Kahdessa alimmaisessa kuvassa en ole etelän rannoilla vaan Manamansalossa ja taustalla siis kirkas ja kaunis Kainuunmeri eli Oulujärvi.

Mustikka-puolukka lapaset

Neuloin viime maaliskuussa Muikku-lapaset, jotka kuuluvat Taito Itä-Suomi ry:n julkaisemaan Lapasesta lähtöö Savosta lapasmalleihin, jotka suunniteltiin Suomen juhlavuoden kunniaksi. Niihin kuuluu myös tämä Mustikka-puolukka malli, jonka sain valmiiksi vuoden viimeisenä päivänä.

Ohje oli selkeä ja helppolukuinen. Hieman sai pähkäillä punaisen värin kanssa, siis että onko ensimmäiset ruudut kirkkaampaa vai tummempaa punaista. Yritin tulkata myös kuvaa, mutten saanut selvää. No, punainen mikä punainen, eikä minua haittaa jos tulkkasinkin väärin. Vihreiden lankojen kanssa kävi niin, että toinen sävy loppui kesken. Toisen lapasen ylin lehtikuvio tuli kokonaan vaaleammasta vihreästä, mutta koska sävyt ovat niin lähellä toisiaan, ei sitä paljon huomaa ja minua se ei ainakaan haittaa.

Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Eipä palele käsiä :)

Mustaa lankaa oli niin reilusti, että sain neulottua siitä pannan. 15 silmukkaa ainaoikein neuleena kolmosen puikoilla, marjojen kohdalla on sileää neuletta. Langanmenekki 23 grammaa. 

Nicke sai toimia pantamallina kotipihalla, sillä edellispäivän ajoittain lumisella kuvausretkellä ei tullut selkokuvia pannasta.

 Kyllä voi luminen luonto olla sitten kaunis.

Ja lopuksi tarjoan mustikkaa, puolukkaa ja juolukkaa, ollos hyvät :)

Eipä kiristä

Neule, joka mulla tökkii on pipot, aina meinaa kiristää. Voi johtua siitä, että neulon yleensä ilman ohjetta eli omasta päästä ja eipä noita mallitilkkujakaan tule paljon neulottua. Vaan nytpä yllätin itseni.

Aloitin pipon neulomalla ainaoikein reunuksen, joka oli helppo mitata just sopivaksi. Silmukoin reunuksen rinkulaksi, jonka reunasta poimin silmukat (134) joilla neuloin pipon. Tein alkuun muutaman lyhennetyn kerroksen parantaakseni pipon istuvuutta. Kun olin neulonut noin 20 cm, aloitin kavennukset, kuusi silmukkaa per kerros, kaksi välikerrosta. Näin kolme kertaa ja sitten yhdellä välikerroksella kunnes silmukoita oli 92. Viimeisellä kerroksella kavensin koko ajan kaksi yhteen ja sitten vedin langan 46 silmukan läpi, kiristin ja päättelin.

Malli Omasta päästä

Lanka Malabrigo Yarn Sock

Menekki n. 60 g

Koko isoon päähän sopiva

Puikot 3 mm pyöröpuikot

Fiilis Jees, kerrankaan ei kiristä

Olimme tänään ottamassa kuvia kansallispukurojektiin ja siinä samalla kuvattiin pipo. Ai että olikin mukava pukea villatakki ja pipo päälle, sillä kuvauksissa meinasi tulla kylymä eikä ihme, tänään meillä oli nääs ensimmäinen pakkaspäivä.

Kotipihalla kuvattiin vielä muutamat rannekkeet, jotka neuloin Pirtin kehräämön karstalangasta kakspuolison puikoilla. Malleissa on hyödynnetty Leppävirta-lapasten kuviointia ja näistä lähetin malliehdotuksen Strömsööhön viime keväänä.

No enpä tiedä olenko kovin tyytyväinen rannekkeisiin, mutta pipoon olen. Antaapa vaan pakastaa, täällä ei päätä palele!

Unelmaraidat

Käytiin piipahtamassa Lontoossa poikien ja tyttären kanssa. Ennen reissua piti hommata talvitakki, joka ei olisi liian paksu. Oman kylän kaupasta löytyi sopiva yksilö, joka suorastaan huusi neulehuivia seurakseen. No eikun mallia ja lankoja valkkaamaan.

Malliksi valikoitui selkeän kaunis Dream Stripes. Huiviin tulevat langat löysin varastoistani, mutta punaistesta on aina pula, siis tilaamaan. Nyt löytyikin sitten se täydellinen punainen (Malabrigo sock 661 Ravelry Red), mutta hinta on kyllä aika suolainen.

malli   Drem Stripes by Cailliau Berangere
lanka   Malabrigo Sock punainen ja sininen, Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
menekki   punaista 30 g, sinistä 40 g, vaaleita lankoja n. 30 g
puikot   3 mm pyöröpuikot

Huivia oli kiva neuloa, tosin tuli tunne, että ohjeessa oli virhe  vai enkö sittenkään ymmärtänyt oikein. No järkeilemällä sain huivista just semmosen kuin pitikin. Vaaleat langat neuloin yhtäaikaa, jotta sain saman paksuuden tai paremminkin ohuuden kuin punaisessa ja sinisessä langassa. Langat olivat ihania neulottavia ja ihana on myös valmiin neuleen tuntu, pinta on sileä ja silkkimäinen.

Reissussa huomasin, että pitsin reuna meinas rullaantua, vallankin kun huivi oli enimmäkseen kiedottuna kaulan ympärille. No kotiin tultua virkkasin huivin pitsireunaan kiinteitäsilmukoita ja nyt näyttäs että reuna pysyy paremmin kuosissaan, vaan saapa nähdä kuinka sitten käytössä.

Neuloin myös pipon. Ensimmäistä versiosta tuli ihan typerä ja toisesta vielä typerämpi eli purkupurkutuomio tuli. Onneksi lanka oli sen verran hyvää ettei ollut moksiskaan purkamisesta. Kolmannen version aloitin lähtöä edeltävänä päivänä. Onneksi oli viisi tuntia aikaa tikutella bussimatkalla Helsinkiin ja sain kuin sainkin pipon valmiiksi ja luojan kiitos ei tullut jännetuppitulehdusta. Hyvin lämmittivät huivi ja pipo matkalaista samoin ohut villakangastakki. Huivin ja takin yhteensopivuus mietityttivät vähän, mutta kai ne nyt jotenkin rimmaa, tosin on se yksivärinen punainen huivikin vielä joskus neulottava :)

Haa, vihdoinkin sain ostettua ohuenohuita puikkoja somasta pienestä lankakaupasta nimeltään Loop. Lankojakin hypistelin, mutta jäivät tällä kertaa ostamatta.

Kiva oli reissu, mainiot matkakumppanit ja suotuisat säät. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättäkin eli joskus uusiksi.

Pieniä myssyjä

Syyskuun alussa neuloin lapsenlapselle villamyssyn KlompeLompen lentäjänlakin ohjeilla. On muuten mainio lastenneulekirja. Eihän minulla tietenkään ollut ohjeen mukaista lankaa, vaan sekös nyt neulomasta estäis, ehei veikkonen. Sopivan harmaata  Karisma-lankaa löytyi varastosta ja eikun neulomaan. Oli taas arvoistus tulisiko sopiva, mutta aikalailla osui nappiin, paitsi että syvyyttä pipolla oli niin, että meinas silmätkin peittyä kuten alla olevasta kuvasta huomaa.

No, ajattelin että trikoovuoren lisäämällä saan muotoiltua hieman pipoa ja niin sainkin, paitsi että nyt siitä taisi tulla turhankin nafti eli vaihtoon menee. Vielä on Heikki-enon t-paitaa sen verran jäljellä, että siitä saa uuden, isomman vuoren :)

Pikkumies yrittää kastelemalla pelastaa mummon nuutuneita kukkia :)

 Olemme vaihtaneet aamukahvit aamuteehen. Oikein kunnon haudutettua teetä juodaan aina viikonloppuisin ja jotta tee pysyisi pitkään lämpimänä, tuli tarve pannumyssylle.

Neuloin joskus 2000-luvun alussa itselleni kirjoneuleen, joka joutui vahingossa pesukoneeseen ja huopui. Olen säilyttänyt sitä kaikki nämä vuodet ja silloin tällöin miettinyt mitä siitä tekisin, tyynyn, laukun vai tuolinpäällisen. Onneksi en mitään noista, sillä puserostahan sukeutui maanmainio pannumyssy. Vuorasin myssyn vielä vanulla ja topakalla puuvillakankaalla niin johan pysyy tee pitkään lämpimänä. Lämmöneristys on itseasiassa niin hyvä, että tartti tehdä myös patalappu, jotta voi tarttua kannun kahvaan.

En ole aikoihin ollut pahoillani villapaidan huopumisesta, enkä vallankaan nyt kun se sai vihdoinkin uuden elämän. Nyt pitäisi vielä saada vahingontekijä uskomaan, että näin todellakin on ja ettei tämä ole mikään kettuilumyssy vaan sympaattinen pannumyssy :)

Syyskylmiä odotellessa

Tämä yks täällä on on niin kovin ihastunut punaiseen väriin, puolukanpunaiseen vallankin, ettei sitä meinaa tarpeekseen saada. No metsään menemällä näkee punaista yllinkyllin ja on siellä tullut käytyäkin, mutta nyt laiskottaa jo marjastus vaan ei neulominen.

Keväällä neulomaani takkiin varattuja Pirtin kehräämön kampalankoja jäi sen verran yli, että sain neulottua niistä pipon ja sormikkaat, mutta huivia varten piti tehdä lisätilaus.

Huivi on tuubimallinen suljettuna neuleena kolmosen puikoilla tikutettu pötkylä, joka ympärysmitta on vajaa metri (246 s) ja korkeus 20 cm. Pintaneuleena on sama kuvio kuin neuletakissakin. Sadasta grammasta ei tuon isompaa huivia olisi tullutkaan, mutta ihan on sopiva minulle tuollainen pienehkö tuubi.

Pipo on aikalailla peruskamaa, tosin lyhennetyillä kerroksilla sain siihen mukavasti muotoa. Sitä ei ehkä kuvista huomaa, mutta käytössä pipo ei laskeudu liian syvään otsalle, joten otsatukka ei littaannu. Pipossa on silmukoita 150, pintaneule ja kupuosa on neulottu kakspuolosilla, pintaneuleen alla oleva osuus kakkosen puikoilla. Langanmenekki noin 60 grammaa.

Sormikkaat on neulottu suurin piirtein samoin kuin niin monet muut ennen näitä. Ohje tuohon viehättäävään peukalokiilaan löytyy ainakin kirjasta Villasta vilun varalle (Anjariitta Reimi-Orsa). Kirja on vuodelta 1969 ja lienee käytetty koulukirjana koskapa on Käsityönopettajien liiton julkaisu. Omani ostin kirjaston poistomyynnistä, mutta näyttää olevan vielä monessa kirjastossa lainattavana.

Ranteen neuloin virolaisen kirjan Kirjatud teekond (Kristi Joeste, Kristiina Ehin) ohjeen mukaan. Mallikerran voi neuloa joko 12 tai 14 silmukalla ja toistettavia kerroksia on vain kaksi. Näissä omissa sormikkaissa on 14 x 4 silmukkaa, langanmenekki oli noin 50 grammaa 2,25 mm puikoilla neulottuna. Kohdistin nuo peukalokiilan reikäkerrokset samaan kohtaa kuin ranteen reikäkerrokset.

 Olenko tyytyväinen? Juu, kyllä olen vaikka tuotokset ovatkin ihan simppeleitä perusneuleita, mutta itseni tuntien, juuri niille on eniten käyttöä. Ja kun ovat vielä punaisia!

Aamulla oli niin kuvauksellinen sumu vai usvako lie, että hilpastiin taas kerran mattolaiturille kuvaamaan. Punainen, tuo haasteellinen kuvattava pääsi oikeuksiin haaleassa valossa.

Mieluinen tilaustyö

Muutama viikko sitten tytär esitti vienon toivomuksen tietyn tyylisestä piposta ja tuubikaulurista pienelle pojalleen eli tälle minun ihanaiselle,  mussukkaiselle, söpölle lapsenlapselleni. Ihan varmasti ja mielellään toteutuu kaikki neuletoiveet mitä mummolle esitetään, siis jos vaan taidot riittää ja kädet pelaa. Ihanhan sitä hihkuen neuloo lapsenlapselleen :)

Pipo on simppeli korvaläppä -malli, johon katsoin suuntaa-antavat silmukkamäärät jostain vanhasta neulelehdestä. Mallineulekin on yksinkertainen; vuorotellen kaksi kerrosta sileää ja kaksi kerrosta kaksi oikein, yksi nurin. Neuloin ensin korvaläpät ja loin sitten niiden väliin tarvittavan määrän silmukoita. Ihme kyllä koko sattui kertaheitolla kohdalleen.

Pipon vuorin ompelin Heikki-enon vanhasta harmaasta t-paidasta. Kiinnitin sen käsin ompelemalla pipon reunaan, joka oli huoliteltu virkkaamalla kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Ostin varuilta trikoista ja neulottua kanttinauhaa, mutta tuumimme, jotta virkattu reuna toimii kuitenkin paremmin. Kiinnitysnauhat neuloin i-cordina (liekö sille suomennosta). Tupsuja oli aluksi meininki laittaa kaksi, mutta päädyttiin yhteen.

Tuubihuivin oikean ympärysmitan arpominen oli hiukan haasteellista. Ensimmäisessä viritelmässä oli jotain 250 silmukkaa ja siitä tuli aivan liian suuri, mutta kun silmukkaluvun vähensi kahteensataankymmeneen niin johan tuli sopiva. Huivin molemmissa reunoissa on viitisen senttiä pipon mallineuletta ja keskikohta on neulottu kaksi oikein, yksi nurin, jotta siitä tulisi resorinomaista neuletta. No, ehkä olisi sittenkin kannattanut tehdä koko tuubihuivi tuolla pipon mallineuleella. Pipo on neulottu kakspuolosen ja huivi kolmosen puikoilla. Lankaa eli Gjestalin Baby Ullia tähän settiin meni noin 100 grammaa.

Meillä käynnin jälkeen pikkumies lähti visiitille toisten isovanhempien luo. Heti kohta tuli ikävä, mutta onneksi nähdään taas kolmen viikon päästä.

Lakkeja laumana

Minä vähän innostuin tästä hattumallista, kun kerrankin on sellainen joka jotenkin passaa tähän päähän. Muokkasin vähän molempia hattuja niin että alussa levensin tuota pantaa paljon loivemmin kuin ohjeessa ja tein päälaen loppukavennukset suuremmalla silmukkamäärällä. Silmukkaluvutkaan eivät olleet ihan ohjeen mukaiset, mutta kelpo päähineet tuli näistäkin.

En tiedä mitä lankaa tämä vaaleampi hattu on. Sain sen kaverilta eikä hänkään muistanut alkuperää. On varmaan täysvillaa kun oli semmosia heinänkorsia tai jotain mukana.

Mustaan hattuun neuloin tuommoiset nyppyjutut. Mallitilkussa ne näyttivät oikein kivoilta,

mutta mustalla ja hiukan ohuemmalla langalla neulottuna niistä ei tullut kovin kummoiset. Jos tekisin vielä yhden niin sommittelisin ne hiukan toisin, mutta nyt vähän kehtuuttaa.

Aloitin tämän mustan hatun pannan neljällä silmukalla kun ohjeessa se aloitetaan yhdeksällä. Levensin pantaa vielä loivemmin kuin tuossa vaaleammassa hatussa. Toimii oikein hyvin.

 

Tältä naapurin tammi näytti tänään. Edellisen postauksen kuvaan verrattuna väri on muuttunut ruskeammaksi.

 

Onkohan siinä viikon päästä lehtiä ollenkaan? 

Ja hattukin olla pitää

Kiitos edellisen postauksen kommenteista. Nehän lämmittävät niinkuin tämä takkikin. Ja nyt ei kuulkaa palele päätäkään.

Minulla on Alana Dakosin iki-ihana Botanical knits kirja, jossa on monta neulomisen arvoista mallia mm. tämä Oak trailia, jota olen katsellut sillä silmällä jo pidemmän aikaa. No nyt kun oli herkullista lankaa ja sattumoisin aikaa ynnä että kädetkin pelaa (jotenkuten) niin eikun neulomaan.

Vaikka seurasin ohjetta niin en kyllä saanut tuota poikittain neulotun pannan yhtymäkohtaa näyttämään samanlaiselta kuin ohjeen kuvissa. Heräsikin epäilys josko en ole ymmärtänyt oikein. No en antanut sen häiritä vaan jatkoin ja tein muutaman kavennuksen oman pään mukaan. Hämmästys olikin suuri, kun silmukkaluku täsmäsi ohjeen kans tuon otsapannan jälkeisessä sileässä osuudessa. Hyvä niin.

Malli Oak Trial by Alana Dakos
Lanka Louhittaren luolan Pohjan Akka (Vilja)
Menekki n. 70 g
Puikot  4 ja 3,5 mm pyörö- ja sukkapuikot

Hattu on just sopivan kokoinen ja pitää vielä kehua tuota lankaa, siis siinä on aivan ihana tuntu ja neulottavuus (siis jos kädet ois kunnossa) ja tieten väri. Sitä jäin vielä vähän, joten pitänee neuloa vaikka kädenlämmittimet seuraavaksi. Ja hmm, tuliskohan siitä vielä huivikin :)

Naapurin tontilla on tammi, joka pudottaa suurimman osan lehdistään meidän puolelle, mutta on se niin kaunis puu ettei haittaa. Siinä ne haravoituu senkin lehdet omien seassa, joita niitäkin kyllä piisaa (ks. ylimmät kuvat).