Neulomuksia kasvivärjätyistä langoista

 Osallistuin kasvivärjäyskurssille muutama vuosi sitten. Väripatoihin päätyivät Pirtin kerhräämöltä ostamani ohuet vaaleanharmaat karstalangat. Nämä löytyivät myymälän takahuoneesta, kun älysin kysyä mahdollisimman ohuita lankoja. Kuvassa langat ennen puretusta, jossa ne sitten kihartuivatkin aikalailla.

Värjätyt langat vasemmalta lukien; krappi, lepän lehdet, krappi (vaalean ruskeaan Brooklyn tweed lankaan), koivun lehdet ja lupiinin kukat (valkoiseen lankaan). Tuo ihanan sininen kuulemma haalistuu ajan myötä, sanoi kurssin vetäjä. Saas nähdä ehdinkö neuloa siitä jotain ennen kuin niin käy.

Tovin sai pähkäillä ja miettiä neulottavaa pusero- tai villatakkimallia näille langoille. Virolaisia neuleita kirjasta löytyi simppeli Vormsi kaarrokepaidan ohje, joka tosin oli hieman paksummalle langalle eli taas päästiin säätämään ja soveltamaan. Otin Ilun keltaisen minisinkun yhdeksi raitaväriksi piristämään muuten niin hailakkaa väriyhdistelmää. En tiedä johtuiko se langan tiukasta kierteestä vai mistä, mutta neulejäljestä tuli ihmeen epätasaista. Ehkä hieman ohuemmilla puikoilla olisi saanut tasaisempaa jälkeä. Muistaakseni neuloin 2,25 tai 2,5 mm puikoilla.

Neuloin puseroa kesällä 2022 ja siihen on tallentunut pohjoisen tienpientareiden hauraan kauniit värimaailmat ja reissun tunnelmat sekä melontaretkien fiilikset. Meillä on kanootissa sähkömoottori, jota käytetään isoilla selillä seilatessa ja silloin voi kätevästi melan vaihtaa puikkoihin.

Neuloin helmaan ja rannekkeisiin muutaman nurjan raitakerroksen tasavälein, ja kun neule oli muuten valmis, poimin niistä silmukat ja neuloin muutaman kerroksen sileitä rullautuvia kohoraitoja.

Lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Aluksi väritys ei vaikuttanut ollenkaan minulta, mutta tulimme sinuiksi ja siihen vaikutti varmasti mukavat muistot neulomiseen liittyi. Kooltaan pusero olisi voinut olla suurempi, ehkä se silloin ei olisi korostanut niin kovasti buubseja. Pääntien lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu muotoilu olisi voinut olla vielä selkeämpi. En tykkää yhtään jos kaula-aukko nousee edessä liian ylös ja sitä pitää nykiä alaspäin. Nyt on hieman tätä vikaa. Neulejälki on epätasainen, vaikka olen kastellut neuleen. Pitäisköhän pusero pyöräyttää vielä hellästi pesukoneessa, ehkä se auttaisi. Että paljon on muka vikkaavikkaa ja siiitä huolimatta pusero on aivan päällä pidettävä.

Malli Vormsi by Alex Byrd omin muokkauksin (Rav link)

Lanka Pirtin kehräämön ohutta karstalankaan ja Ilun minisinkku (Rav link)

Menekki yhteensä 210 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 2,25 tai 2,5 mm 

Fiilis aika tykis tuli

Tämän verran jäi lankoja tähteeksi. Vuosi meni ennen kuin sain ne puikoille.

Tänä kesänä keksin upottaa loppuangat huiviin. Aloitin simppelin huivin yksinkertaisella langalla ainaoikein neuleena, mutta jälki ja tuntu olivat sen verran kökköä, että purkuun meni. No sittenpä keksin  yhdistää Ilun minisinkun tuon karstalangan kanssa ja johan alkoi tulla mukavan näköistä ja tuntuista jälkeä.

Malli Op Art Shawl by Sonja Bargielowska (Rav link)

Lanka Pirtin kehräämön ohutta karstalankaan ja Ilun minisinkku (Rav link) yhtäaika neulottuna

Menekki yhteensä 130 g

Koko  sopiva

Puikot 3,5 mm 

Fiilis positiivisesti yllättynyt

Lankoja jäi vielä 75 grammaa ja niille on jo suunnitelma. Saas nähdä meneekö sen toteuttamiseen vuosi vai kaksi.

Huivi, huivimpi, huivein

 Huivien neulominen on sitten mukavaa. Pieni, kevyt neule on helppo ottaa mukaan reissuun kuin reissuun. Koon kanssa ei tarvitse pähkäillä ja langan riittävyyskään ei ole ongelma, varsinkin jos tekee mallin, jonka voi lopettaa milloin vaan. Tällainen malli on esim. Janina Kallion Tidelines, jota olen varioinut moneen huiviin:

Ilun mini sinkku oli lankana tässä kevyen kevyessä huivissa, jonka neuloin 2,75 puikoilla. Lanka oli niin ohut, että reiät eivät muka erottuneet kunnolla ja siksipä teinkin ne tuplasti eli näin; ensimmäisellä reikärivillä tein 2 o yht.,2 o ja langankierrot tuplana (tätä toistaen), toisella eli nurjalla kerrokselle tein langankierrot normaalisti, kolmannella kerroksella jatkoin ainaoikein neuletta. Nyt erottuu reiät!

Ainaoikein huivi ilman reikiä on neulottu Malabrigo Sock (845 Cirrus Gray)-langasta. On yksi lempparihuiveista.

Kävimme viime elokuussa Kristiinan kaupungissa ja tottahan se piti Kissanpiiskaajankuja nähdä ja ikuistaa kuviin. Vaan onneksi ei näkynyt piiskajia eikä kyllä kissojakaan. Koko kaupunki oli aika lailla tyhjä, sillä venetsialaiset ja hyvä ilma olivat houkutelleet asukkaat mökeillensä.

Tämä ihanainen risku on ostettu inarilaiselta Kaksama Graft Galleryltä.

Hmm, mistähän lngasta tämä huivi sitten olikaan. Yleensä säilytän lankojen vyötteet ja laitan vielä langanpätkän tunnisteeksi, mutta nyt on käynyt unohdus. Tämä saattais olla Uschitita Merino Singles, yksisäikeinen merinovilla. Loppuun neuloskelin pari värillistä raitaa. On suloisen pehmeä ihoa vasten. Ehdottomasti yksi lempihuiveistani.

Ja sitten mennään astetta räväkämpiin väreihin.

Vaaleanpunainen unelma on Heidi Alanderin Space between ja lankana Riikka-Piikan HipHei -ohut merinolanka.

Olipa mainiosti kirjoitettu ohje ja tällä kertaa seurasin sitä ilman omia virityksiä. Neuloin huivia koronaviikolla hissukseen ja sain samalla ilahduttavaa väriterapiaa. 

Vaaleansininen ja -punainen huivi vilahtavat Leppävirran kirjaston Neulelukutaito-aiheisessa Tarinakoukussa.

Huivipostauksen lomaan ujuttautuu näköjään ruskea villatakk joten kerrotaanpa siitäkin.

Sain puolitoistavuotta sitten lahjakortin TitiTyyhyn, josta tilasin mm. tämän villatakin ja tuon vaaleansinisen huivin langat. Olin tilaavinani mustaa lankaa, mutta tulikin tumman ruskeaa. Ei haittaa, on hyvä väri tämäkin.

 Cumbria on uusi ihastuttava lankatuttavuus. Harvoin on neulominen niin joutuisaa ja miellyttävää kuin tällä langalla. Mallina on Veera Jussilan Muistoneule omilla muokkauksilla. Pintakuviossa vuorottelevat sileät ja yks oikein, yks nurin kerrokset. Lopputulokseen ole oikein tyytyväinen. Langan pehmeys voi kyllä vaikuttaa siihen, että nukkaa saa nyppiä vallankin kainaloiden seudulta.

Neljää ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta otokset on kuvattu kesäkuun eka viikolla eräällä syrjäisellä metsäniityllä täällä Savon sydänmailla. Siellä oli niin lumoavan kaunista, että viikon päästä piti palata takaisin hiukan eri vaatteissa:

Lempeää kesää kaikille!

Floti

 Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.

Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.

Päävärin riittävyydestä en ollu varma, joten neuloin hihat ennen helman lopullista pituutta. Huoli oli turha. Helmaan tuli pituutta sopivasti ja lankaa jäi vielä ylikin.

Malli Floti, Soile Pyhäniska (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvärjätty

Menekki yhteensä n.350 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 3,25  mm 

Fiilis rento neuletyö

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja siksipä neule eteni jouhevasti. Pusero neulottiin ylhäältä alas ja istuvuutta paransi lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu heti alussa. Koko olisi saanut olla hieman suurempi, mutta muuten lopputulos oli oikein mieleinen.

Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Neuletakki serkutytölle

 Pidän kovasti Dropsin Cotton Merino -langasta. Olen neulonut siitä itselleni ja tyttärelleni puserot sekä lapsenlapselle takin ja nyt viimeksi tämän neuletakin. Lankaa on todella mukava tikutella ja neulepinnasta tulee miellyttävän tuntuinen. Ainut miinus on pesun jälkeinen nukkaantuminen, en sitten tiedä johtuiko se väärästä pesusta. No, nukastahan kyllä pääsi eroon nyppimällä eli ei se iso ongelma ole.

Haaveena oli raglahihainen, taskullinen, puolipitkä takki. Silmukkaluvut sovitin Veera Jussilan ylhäältä alas neulottavaan Muisto-neuletakin ohjeeseen. Samaisella ohjeella neuloin myös mieluisaksi tulleen punaisen takkini.

Yläosan punaisella osuudella sekä kauluksessa, nappilistoissa ja hihansuissa on ainaoikein kerroksilla ja nostetuilla silmukoilla neulottuja raitoja.

Jäkikäteen harmittelin punaisen osuuden pituutta. Se olisi saanut olla reilusti pidempi. Yritin tasapainottaa  mittasuhteita ompelemalla virkattuja ympyröitä punaisen osuuden alle. Hmm, tiiä sitten onnistuinko.

Malli Muisto by Veera Jussila omin muokkauksin
Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 600 g

Koko M
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Mikä ettei :)

Itselleni olin takkia tekemässä, mutta sitten välähti, että josko tämä nyt vihdoin olisi se neuletakki, jonka olin luvannut neuloa serkkutytölleni vuosikymmeniä sitten. Värit ja koko ovat just passelit serkulle ja on kuulemma ollut mieluinen ja lämpöinen vaate eli loppu hyvin, kaikki hyvin ja lupaukset lunastettu.

Kolme alimmaista kuvaa on otettu viime kesänä Konesvaaran rinteellä. Taustalla siintää Ivalojoen suistoalue ja ihana Inari saarineen ja rantoineen. Sinnepä kaipaa ihmisen mieli nytkin.

Pitkästä aikaa kaarrokeneuleen parissa

 Tämä islantilaisneuleiden tai ehkä paremminkin kaarrokeneuleiden buumi taisi imaista minutkin mukaansa. Ensimmäisen islantilaisneuleeni tein joskus 1970-luvun puolivälissä. Se oli paksu vaaleapohjainen luonnonharmailla ja -mustilla kuvioitu hupullinen villatakki. Harmi ettei siitä jäänyt edes kuvamuistoa. Takki hävisi aikanaan jonnekin neuvostomaahan. Seuraavan kaarrokeneuleen eli Revontulipaidan tein vuonna 1990. Se on tallella, mutta on aivan liian tyköistuva tähän nykyiseen vartaloon. Johan tässä olikin korkea aika palata kaarrokeneuleiden pariin.

Etsin hieman ohuemmalle langalle suunniteltua mallia, jossa pääntien muotoilu tehtäisiin lyhennetyin kerroksin. Luurailin Ravelryn neulemaailmassa ja ihastuin Jenn Steingassin malleihin. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin Midcoast-mallin. 

Olin jo aiemmin tilannut Maisa Tikkasen kuituvärjättyä Lieko-lankaa muihin tarkoituksiin, mutta hoksasin että sehän soveltuisi paksuuden puolesta juuri tähän villapaitaan. No eikun äkkiä tilaamaan hieman lisää lankaa ja värejä. Näitä Lieko lankoja oli markkinoilla jo 90-luvulla vai oliko peräti jo 80-luvulla, tosin ei muistaakseni tuolla nimellä. Neuloin niistä aikanaan paljonkin ja myöhemmin vielä muokkasin vanhasta uutta mm. takin ja pipon.

Tätä Lieko lankaa myy ainakin Pielisen kaluste ja Valtimodesign.

No, kun malli- ja lanka-asiat oli saatu kuntoon, piti vielä hommata sopivat puikot. Kuopion napista ja nauhasta tuli 3,25 mm pyöröpuikot postin välityksellä hyvin sutjakkaasti. Ja sitten eikun neulomaan.

Oli jo Ravelryssä katsellut muiden paitoja ja eräs neuloja oli muokannut mallia siten, että ripotteli pääntien jälkeiset lisäykset tasaisemmin kuin ohjeessa, jossa ne on tehty jo mallikerran 12. kerrokseen mennessä. Tämä sai aikaan pientä pullotusta varsinkin jos pääntie ei ollut kovin avara. No minäkin sitten jakamaan lisäyksiä pidemmälle, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan jos oletuksena oli, että kuvio säilyisi ohjeen mukaisena. 

Sain ripoteltua lisäykset 12 kerroksen sijaan 24:lle kerrokselle ja niihän siinä kävi, että kuvio muuttui hieman. Ja AI KAMALA, vasta näitä kuvia katsoessa huomasin, että tuoltahan puuttuu monta valkoista tiplua kuvion loppupäässä. No nehän saa sinne tieten silmukoimalla, mutta vähän naurattaa tämä huolimattomuusvirhe.

En noudattanut ohjeita muutenkaan orjallisesti. Koko vaihtoehtoja oli peräti kuusi. Neuloin pienimmän koon silmukkamäärällä kirjoneuleen loppuun saakka. En ole varma millä koolla vartalo-osuus tuli, kun en enää siinä vaiheessa seurannut ohjetta. Tein sivulle lisäksiä, jotta sain puserosta a-linjaisen. Helmassa oli lopulta 230 silmukkaa. Hihansuihin tein resorit kirjoneuleiden sijaan.

Malli Midcoast by Jenn Steingass (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvä

Menekki murrettu oranssi (440) n. 280 g, sininen (230) n. 50 g, 

valkoinen (100) n. 30 g, keltainen (420) n. 10 g, yhteensä n.370 g

Koko  aloitettu pienemmällä koolla, yhdistetty isompia kokoja

Puikot 3,25  mm 

Fiilis no mikä ettei

Konepesin valmiin puseron käsinpesuohjelmalla, huuhteluaineena pyykkietikkaa. Puseron hieman karhea tuntu pehmeni mukavasti ja neulekäsialakin tasaantui. Pähkäilin pitkään kuinka saisin helman, joka ei rullaudu. En sitten ethnytkään i-cord päättelyä, vaan neuloin oranssin värin viimeisen kerroksen nurin, sinisellä eka kerros oikein, seuraava nurin ja päättelykerros oikein. Eipä rullaannu.

Olen suht tyytyväinen lopputulokseen vaikka kirjoneulomisessa on vielä parantamisen varaa. Lyhennetyin kerroksin tehty muotoilu pääntiellä takasi sen, ettei kaulus etupuolella paina kurkkua eikä puseroa tarvi kiskoa etupuolelta alas. Pituus on vielä vähän mietinnässä. Hieman lyhyempänä pusero kävisi myös hameiden kanssa pidettäväksi. No makustellaan nyt jonkin aikaa tätä kokonaisuutta. 

Karanteenikäsityöt osa 2, huivit Alavuden puvun väreissä

 Lähipiiri tietää, että olen innostunut kansallispuvuista ja silloin tällöin sattuu siihen liittyviä mieluisia lahjoituksia. Sellainen oli Alavuden kansallispuku tai oikeastaan kuoropuku, joka kotiutui meille jokunen aika sitten. Tämä meille tullut yksilö oli pienehkö, mutta ei hätää. Irroitin liivin hameesta, vekitin ja rypytin hameen uudelleen ja ompelin sopivan vyötärönauhan ja niinpä sain kauan himoitsemani tuunnaamunperinnehameen nimenomaan Alavuden kuosilla. TMP eli tuunamunperinne tarkoittaa, että pukeutumisessa käytetään jotakin kansallispukuun kuuluvaa osaa muun vaatetuksen kanssa. 

Halusin hameeseen sopivan sinivoittoisen huivin, mutta oikean värin löytäminen olikin hiukan haasteellista. Värimuistiin ei voi luottaa, joten lankaostoksille piti lähteä hame päällä. Juuri ennen karanteenin alkua olimme Jyväskylässä ja samalla reissulla piipahdin Titi Tyy -lankakaupassa. Sieltä löytyi kuin löytyikin oikeaa sinistä sekä oranssia ja mustaa. 

Olen niin tykästynyt Janina Kallion hiukan epäsymmetrisiin kolmiohuiveihin, että tälläkin kertaa se valikoitui malliksi. Raidoituksesta tai kuvioinnista en ollut vielä varma ja loppujen lopuksi kävi niin, että huiveja siunaantuikin kaksin kappalein. Ensimmäiseen huiviversioon tein ohuita raitoja oranssilla langalla. 

Kattelin sitä aikani ja tuumin, jotta yksivärisenä toimisi paremmin. No eikun purin raitaosuuden ja neuloin sen yksivärisellä uudestaan. Hyvä niin. Nyt huivia voi yhdistellä monipuolisemmin muiden vaatteiden kanssa.

                                    Malli vähän niinkuin Tidelines by Janina Kallio

                                    Lanka Filcolana Arwetta Classic (20 %nylon, 80 % merinovillaa)
                                    Menekki n. 120 g

                                    Koko  n. 160 x 50 cm (kolmion kärjen korkeus)
                                    Puikot 3,75  mm 

                                    Fiilis just hyvä

Toisessa huivissa on edelleen sama malli, mutta nyt ilman reikärivejä. Raidoitus on kopsattu suoraan Alavuden hameesta. Oranssi taisi olla Isager Alpaca -lankaa, joka oli paksuudeltaa samaa kuin sininen ja musta lanka. 

Kävimme kesäisellä kuvauskeikalla Kalvitsan asemalla. Siellä on kesäkahvila, jossa kannattaa piipahtaa. Takapihalta löytyy resina, jolla pääsee huristelemaan pienen matkan. Edellisestä resina-ajelusta olikin vierähtänyt muutama vuosikymmen.

Molemmat huvit ovat tunnultaan miellyttävän pehmeitä eli kyllä voi sukkalangastakin huiveja neuloa.

Tarinakoukun Käsityön kirjallisuudessa -jaksossa vilahtaa tämä sininen huivi.

Karanteenikäsityöt osa 1, Muisto-neuletakki

 Keväinen karanteeniaika lopetti kaikki kansalaisopiston harrastukset, joten neulomisaikaa jäi tavallista enemmän. Töissä sentään kävin koko ajan, mutta siitäkin huolimatta olin aika ahkera käsityörintamalla. Ompelin pellavatunikan ja Inarinsaamen arkipuvun, neuloin pari huivia, sukkia ja takin. 

Aloitetaan takista. Mielessä oli pyörinyt jo pidemmän aikaa kesäinen neuletakki ja sitten satuin huomaamaan Riika-Piikan verkkokaupassa lankalauantain tarjouksen. No sieltäpä silmiini osui mielenkiintoinen pellavaviskoosilanka ja niinpä ostahutin kaikki ihanan punaiset langat. Jotta saisin hyödynnettyä koko lankamäärän, päätin neuloa takin ylhäältä alas.

Malliksi valikoitui Käsityökekkereiden Veera Jussilan Ylhäältä alas neuletakki. Tykästyin tähän selkeän simppeliin, saumattomaan malliin, johon oli helppo lisätä omia muokkauksia. Silmukkamäärät laskin omalle langalleni sopivaksi ja sileän neuleen sekaan tälläsin kaks kerrosta 1 oikein, 1 nurin neuletta. Mallineule on simppeli ja mielestäni kivan näköinen. Istuvuuden parantamiseksi neuloin tähänkin takkiin rintalaskokset lyhennetyin kerroksin.

Lanka oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa neulottavaa, mutta lopputuloksesta tuli paksuhko ja aika raskas. Alunperin ajattelin, että tämä pituus sopisi mainiosti hameiden kanssa pidettäväksi, mutta käytössä neule löpristyi ja venyi hieman ja lopputulos ei oikein mairitellut pyöristynyttä vatsan seutua. Kuulostaa kuin olisin raskaana, mutta en sentään, ei enää näillä kymmenillä :)

                                    Malli Muisto by Veera Jussila omin muokkauksin

                                    Lanka Soft Linen Mix Schachenmayr (70 % viskoosi, 30 % pellava)
                                    Menekki n. 500 g

                                    Koko  M
                                    Puikot 3,5  mm 

                                    Fiilis onko sittenkin liian lyhyt

Monta kuukautta käytin neuletta ja pähkäilin, josko sittenkin jatkaisin helman pituutta. No punaista lankaa ei enää saanut, mutta kävipä uskomaton mäihä kun Riika Piikasta löytyi pieni erä samaista lankaa  ja vielä värissä, joka rimmasi kivasti punaisen kanssa. Värityksestä tuli mieleen vanhat talot ja varsinkin tämä kaunis yksilö Kristiinankaupungista.

Purin nappilistat ja kauluksen ja jatkoin helman pituutta hieman erilaisella pintaneuleella, jota käytin myös nappilistoihin ja kaulukseen.

Nappien väriä piti pähkäillä tovi ennekuin päädyin siniseen.

Olen huomattavasti tyytyväisempi tähän pidempään versioon eli kannatti nähdä vaiva.