Omasta ja tyttären kesäpuserosta jäi sen verran lankoja (sitä ihanaista Dropsin Cotton Merinoa), että tein niistä lapsenlapselle neuletakin. Ravelryssa tai jossain näin tosi kivan mallin, josta muokkasin oman version.
Aloitin takin neulomalla helmaan ainaoikeinraidan, jonka jälkeen neuloin siihen taskut joiden etureunat jatkuivat kaulukseen asti. Seuraavaksi poimin taskun alareunasta silmukat taskun sisäpuolta varten. Koska sinistä lankaa oli aika naftisti, neuloin ne oranssilla. Neuloin samaan aikaan myös takakappaleen tarkoituksella erillisenä. Arvelin, että taskujen sivuista tulisi napakammat kun niihin tulisi saumat ja niin niistä tulikin. Kun taskun korkeus oli neulottu, yhdistin etu- ja takakappaleet ja jatkoin neulomista sinisellä langalla kainaloon asti. Neuloin etu ja takakappaleet erillisinä ja yhdistin olkasaumat kolmen puikon päättelyllä.
Hihat neuloin suoraan takkiin eli poimin aluksi 5 + 5 silmukkaa olkasauman molemmin puolin, sitten neuloin edestakaisin ja poimin aina uuden silmukan kerroksen alussa ja lopussa, kainalon alta poimin 8 silmukkaa yhdellä kertaa ja sitten neuloskelin hihaa pyörönä tehden kavennuksia tasaisin välein.
Poimin pääntiestä kaulussilmukat ja neuloin niillä muutaman sentin. Neuloin taskujen kapeat liepeet kaulusen korkuisiksi ja yhdistin ne kaulukseen neulomalla. Seuraavalla kerroksella lisäsin kauluksen takaosaan kymmenkunta silmukkaa tasaisin välein, jotta saisin huppuun väljyyttä. Hupun takaosaan tein lisäyksiä joka neljäs kerros. Päättelin hupun kolmen puikon päättelyllä.
Oikean väristä vetoketjua ei löytynyt sitten millään, mutta ihme kyllä oman kylän kangaskaupasta löytyi sentään just oikean eli 32 cm mittainen ketju. Ompelin sen käsin etukappaleiden ja taskun reunojen väliin. Näin siitä tuli siisti myös nurjalta puolen.
Jottei taskujen reunat löpsähtäisi, virkkasin niihin kerroksen kiinteitäsilmukoita.
Olen lopputulokseen aikas tyytyväinen, tosin hupun koko tuli arvioitua vähän väärin, mutta äkkiäkös siitä pienemmän tekee purkamalla kerroksia ja yhdistämällä uudelleen. Purkamalla saisi myös kapeammaksi hupun oranssin keskiraidan. Harmi, ettei hupusta tullut yksiväristä. Taskujen sisäpuolen oranssi meinaa pilkahdella taskun suusta mutta ei kuulemma haittaa. Takki jäi punnitsematta, joten en osaa sanoa langanmenekkiä.
Se että taapero selvästikin viihtyy takissaan on paras kiitos neulovalle mummolle.
Viime viikonloppuna meidän kylällä oli Maaseutuparlamentti ja sen yhteydessä tuuleteltiin taas kansallispukuja. Torilta ostettiin mahottoman suuria Malviina-mansikoita ja voi pojat että olivatkin hyviä. Ilmassa oli vielä pienenpieni ripaus kesän tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti