sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kämmekkäät

Eilispäivä meni mukavasti kansallispukukurssilla. Sain ommeltua hameeseen vyötärökaitaleen ja aloitettua essun alareunaan tulevaa pakotettua reikäommelta. No ajattelin jatkaa reikäommelta nyt sunnuntai aamuna, mutta eihän siitä mitää tule. Essukangas on ohutta, tumman vihreää puuvillaa ja minä en yksinkertaisesti näe tarpeeksi hyvin jotta voisin jatkaa. Lanka pitäisi kiertää kolmen loimilangan ympäri ja kiertäishän sen jos vaan sais jotenkin hahmotettua ne kolme lankaa. Ei auta muu kuin ostaa semmonen suurennuslasivalaisin. Hitsi, että turhauttaa oikein kunnolla. Kun ei kerta reikäompelu onnistu niin postataanpa sitten näistä kämmekkäistä.

Joskus olen tuntenut tarvetta kämmekkäille ja kun näin tämän mielenkiintoisen mallin, niin teinpä sitten sellaiset. Vaan eihän se tekeminen taaskaan mennyt ihan ohjeen mukaan. Ensin olisi pitänyt neuloa kämmenen sisäpuoli ja sitten poimia sen reunalta silmukat, joilla neulotaan poikittain kämmenselkään tuleva kuvio ja lopuksi silmukoida reunat yhteen. Tuumin, jotta miksei kämmekkäitä voisi neuloa kokonaan poikittain.

Loin apulangalle silmukat ja neuloin yhden kerroksen, jonka jälkeen vaihdoin varsinaiseen lankaa. Koska käyttämäni lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, kuviosta tuli sen verran kapea ettei se piettänyt kämmenselkää ja koska en ollut tyytyväinen noin päin oleviin väreihin, päätin purkaa koko työn. Ja näkyyhän tuolla virhekin olevan.


Ohjeessa on 50 silmukkaa, mutta kun vähensin aaltokuvioita, silmukkkaluvuksi tuli 48. Aloitin apulangalla, neuloin pohjavärillä pari kerrosta sileää ja aloitin aaltokuvion.


Kuvion jälkeen neuloin kolme senttiä sileää, ja ennenkuin aloitin peukalokiilan tekemisen lyhennetyin kerroksin, tein peukalon takakappaleen, joka oli kuusi silmukkaa leveä ja puolitoista senttiä pitkä. Kun aloitin peukalokiilan, neuloin alhaalta ylös peukalon kohdalle, otin peukalon takakappaleen silmukkat mukaan ja jätin loput eli kymmenen silmukkaa odottamaan ja kun peukolokiila oli valmis, yhdistin peukalon takareunan etureunaan silmukoimalla. Tämän jälkeen poimin peukalon takaosan reunalta noin kymmenen silmukkaa ja sen jälkeen otin mukaan ne kymmenen silmukkaa jotka jäivät odottamaan peukalokiilan valmistumista. Neuloin joka kerroksen lopussa kaksi silmukkaa yhteen ja liitin siten peukalon takaosan kappaleeseen. Muotoiluun käytin lyhennettyjä kerroksia. Kämmenen sisäosan neuloin sileänä ja lopuksi yhdistin reunat silmukoimalla. No tulipa melkonen sepustus, ottaneeko tuosta edes selvää.


Ruskea lanka on Pirtinkehräämön kampalankaa ja punainen Regian 4-fädig sukkalankaa-Kakkospuolosilla neuloen langanmenekki oli noin 30 grammaa. Lämpöisiltä tuntuvat.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ripaus omia mausteita

No nyt minä sitten neuloin sen haaveilemani Veera Välimäen Frilla -huivin, mutta eihän siitä ihan esikuvan kaltainen tullutkaan. Yleensäkin minulla on paha tapa tai onko se edes paha, olla aika suurpiirteinen ohjeiden luvun kanssa, ainakin silloin kun sillä ei ole niin suurta merkitystä.


Ohjeesta poiketen mulla oli eri puikkokoko, langan paksuus ja tiheys. Ei tainnut täsmätä silmukkamääräkään ennen lyhennetyjen kerrosten alkamista. Tämän sooloilun seurauksena saattaa tulla ylläreitä ja purkupuuhia kuten nytkin tapahtui. Jos olisin noudattanut ohjetta, ehkä tuosta poimureunasta olisi tullut parempi. Pöljä neuloin tuon reunan vielä paksummilla puikoilla, joten siitähän tuli löperö eikä alkuunkaan sellainen kuin kirjan kuvassa. Katselin lopputulosta päivän ja päätin purkaa punaisen reunan pois ja neuloa sen ainaoikein neuleena jatkaen lisäyksiä molemmissa reunoissa.

Se oli hyvä päätös ja lopputuloksesta tuli oikein mieleinen. Leveyttä on reilu 2 metriä ulkoreunasta mitattuna ja korkeus on korkeimmillaan noin 32 cm. Pirtin Kehräämön kampalankaa tex 90 x 3 meni noin 120 g ja punaista Regia 4-fädigiä noin 20 g. Puikkokoko
oli 3,5 mm.

Valkoinen huivi on aloitettu kuten kahden kerän huivi ja lopussa on tehty lyhennettyjä kerroksia kuten Frillassa. Lanka on uusi tuttavuus Zitron Trekking Pro Natura, jolla neuletuntumasta tuli oikein mielyttävä eikä varmasti kutita herkkääkään ihoa. Huivin koko on noin 155 cm x 32 cm ja langanmenekki 100 g puikoilla 2,5 tai 3 mm.



Äiti toi minulle pohjosen reissulta perinteisen lapinkorun eli riskun ja voi kun se sopikin somasti näihin huiveihin ja lienee se serkkutytölläkin, jolle valkoinen huivi on menossa oma riskunsa. Ja kylläpä met sitten olemma somia kun seuraavan kerran tavataan ja huivejan heiluttelemma:)


Vyöllä ja riskulla neulekuvista tulikin yllättäin #tuunaamunperinne kuvia :)
PS. Kuvien taustalla on olevinaan lapin maaruska eikä suinkaan haravoimaton nurmikko.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Mieluinen tilaustyö

Muutama viikko sitten tytär esitti vienon toivomuksen tietyn tyylisestä piposta ja tuubikaulurista pienelle pojalleen eli tälle minun ihanaiselle,  mussukkaiselle, söpölle lapsenlapselleni. Ihan varmasti ja mielellään toteutuu kaikki neuletoiveet mitä mummolle esitetään, siis jos vaan taidot riittää ja kädet pelaa. Ihanhan sitä hihkuen neuloo lapsenlapselleen :)

Pipo on simppeli korvaläppä -malli, johon katsoin suuntaa-antavat silmukkamäärät jostain vanhasta neulelehdestä. Mallineulekin on yksinkertainen; vuorotellen kaksi kerrosta sileää ja kaksi kerrosta kaksi oikein, yksi nurin. Neuloin ensin korvaläpät ja loin sitten niiden väliin tarvittavan määrän silmukoita. Ihme kyllä koko sattui kertaheitolla kohdalleen.


Pipon vuorin ompelin Heikki-enon vanhasta harmaasta t-paidasta. Kiinnitin sen käsin ompelemalla pipon reunaan, joka oli huoliteltu virkkaamalla kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita. Ostin varuilta trikoista ja neulottua kanttinauhaa, mutta tuumimme, jotta virkattu reuna toimii kuitenkin paremmin. Kiinnitysnauhat neuloin i-cordina (liekö sille suomennosta). Tupsuja oli aluksi meininki laittaa kaksi, mutta päädyttiin yhteen.



Tuubihuivin oikean ympärysmitan arpominen oli hiukan haasteellista. Ensimmäisessä viritelmässä oli jotain 250 silmukkaa ja siitä tuli aivan liian suuri, mutta kun silmukkaluvun vähensi kahteensataankymmeneen niin johan tuli sopiva. Huivin molemmissa reunoissa on viitisen senttiä pipon mallineuletta ja keskikohta on neulottu kaksi oikein, yksi nurin, jotta siitä tulisi resorinomaista neuletta. No, ehkä olisi sittenkin kannattanut tehdä koko tuubihuivi tuolla pipon mallineuleella. Pipo on neulottu kakspuolosen ja huivi kolmosen puikoilla. Lankaa eli Gjestalin Baby Ullia tähän settiin meni noin 100 grammaa.


Meillä käynnin jälkeen pikkumies lähti visiitille toisten isovanhempien luo. Heti kohta tuli ikävä, mutta onneksi nähdään taas kolmen viikon päästä.