Mitä on tullut touhuttua

Sain jokunen aika sitten MiEiViltä tunnustuksen josta lämmin kiitos hänelle. Olen tässä vuosien varrella kertonut haasteiden tiimoilta jo vaikka vallanmitä itsestäni, mutta katsotaanpa vieläkö keksisin seitsemän asiaa. Ajattelin pitäytyä tällä kertaa harrastuksissa, tosin olen voinut haastella niistäkin jo aiemmin.

1. Valokuvaus
Sain ylioppilaslahjaksi järkkärin ja siitä lähtien olen kuvannut. Jossain vaiheessa sain myös koneen, jolla pysytyin kehittämään valokuvia. Se oli ihan hauskaa puuhaa, vaikka kone olikin vanhaa venäläistä tekoa eikä ihan moderneimmasta päästä. Tästä mustavalkokuvasta pidän oikein erityisesti, vaikka se saakin minut hieman haikeaksi.

2. Tanssiminen
Olen tykännyt tanssimisesta pienen ikäni. En muista ihan tarkkaan, mutta eiköhän sitä tullut tanssittua jo Helkatytöissä silloin aikanaan 60-luvulla. No, ainakin runoja lausuttiin :) Rockia ja jytää sheikattiin 70-luvulla, discoa 80-luvulla ja vaikka mitä sen jälkeen. Olen tanssinut rivitanssia, itämaista ja bollywoodia kursseilla. Humpat, polkat, valssit ja jenkatkin sujuu muuten vaan. Kuva on reilu vuosi sitten olleilta synttäreiltäni ja siinä me tanssitaan kansantanssia, intialaista elokuvakansantanssia nimittäin.

Tuo pistää vieläkin hymyilyttämään :)

3. Pelaaminen
Ai että minusta on kiva pelata lautapelejä ja olen ilmeisesti tartuttanut lapsiinkin tämän ominaisuuden. Nytkin pääsiäisenä pelattiin melkein aamusta iltaan 7 wondersia, skippoa, yatsia ja trivial pursuittia. Yksi varma keväänmerkki on se kun päästään takakuistille pelaamaan Alfabetiä. Meillä on kyseisestä pelistä myös matkaversio, jota pelaan kuvassa äitini kanssa.

4. Melominen
Vesillä olemisesta olen tykännyt pienestä pitäen. Aikanaan olin joka kesä Inarilla serkusten luona ja suvun kesäpaikkaan mentiin aina putputmoottorilla. Olen soudellut myös kainuun mökkivesillä, Kiiminkijoella ja näillä savonvesillä. Avokki osti kanootin vuonna 2005 ja sen jälkeen ollaan koluttu vaikka missä paitsi ei merellä. Meillä ei ole mitään hirmu tavoitteita melontamatkoissa vaan vesille lähdetään kun on hyvät ilmat ja melotaan just sen verran kuin hyvältä tuntuu. Vielä ei tauti ole rajoittanut harrastusta, mutta voihan se olla että sekin aika tulee. Mutta mitäpä noita tulevia murehtimaan. Kuvassa ollaan Koloveden kansallispuistossa.

5. Luonnossa liikkuminen
Oikeastaan tämä sisältyy jo tuohon edelliseen, mutta saakoot nyt oman mainintansa. Lauletaanko jossain laulussa että metsä on mun kirkkoni tai jotain sellaista? No, minulla on joskus sellainen olo metsässä. Kuvan metsä on Linnasaaressa.

6. Kuvanveisto
Tänä vuonna olin kansalaisopiston kuvanveistokurssilla. Olin veistellytv jo aiemmin Kuopion koulussa joten en ollut ensikertaa sormet savessa, mutta voi kun se olikin taas mukavaa. Toivottavasti jatkuu ensivuonna.

7. Lukeminen
Luen kirjaa joka ilta nukkumaan mennessä ellen ole aivan poikki. Luen minä muulloinkin varsinkin jos kirja on oikein koukuttava, mutta sitä kadehdittavaa taitoa en osaa että lukisi ja neuloisi yhtä aikaa, harmi. No mitä minä sitten luen? Kaikenlaista voisi sanoa. Viime aikoina luetuista olen pitänyt erityisesti Katja Ketun Kätilöstä, Hannu Mäkelän Eetusta, Eduard Uspenskin Fedja-sedästä ja minulle uutena tuttavuutena Camilla Läckbergin kirjoista. Pitäiskin laittaa tuonne sivupalkkiin kohta Yöpöydällä oleva kirja. Viime vuonna meidän piti lukea opiskelujen yhteydessä joku maailmankirjallisuuden klassikko ja meidän ryhmä luki Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset. Minä luin sen Volter Kilven suomentamana ja voi pojat, että oli erikoinen lukukokemus :) Kokeilkaapa vasiten.

Tylsänä tyyppinä en taaskaan jatka haastetta, mutta ken haluaa saa napata tämän mukaansa. Hyvää sunnuntaita kaikelle.

Liivit liivit

lauloivat meidän muksut pieninä kun katselivat Olipa kerran elämä-sarjaa. Siinähän laulettiin alussa ruotsiksi että livet livet...öh, tämä oli kömpelö aasinsilta. Siis tuli villaisen liivin tarve joten neuloin sellaisen itselleni. Pahoittelen kuvien hämärähköä tunnelmaa.

Hih, tässähän on jotain samaa kuin edellisen postauksen kuvassa. Hauska vahinko. Eipä tuolla takapihalla kyllä kauan pystynyt patsastelemaan kun oli niin kylymä.

Valokuvaaja Linssi kysäisi, että onko tämä nyt kirjastotätilookkia? Vois vaikka ollakin. Töitä silmällä pitäen tämän neuloinkin. Joskus tuntuu, että villatakki on liian kuuma, mutta ilman sitä tulee helposti vähän kylmä eli liivi voisi olla hyvä ratkaisu. Testataanpas ensi viikolla.

Malli omasta päästä
Lanka Sandnes Peer Gynt (100% villa)
Menekki 400 g
Puikot 4 mm pyöröpuikot
Muuta 10 nappia

Kuten tavallista, neuloin helmaosan pöyrönä eli liivistä tuli kokonaan saumaton. Oman kylän kaupasta sattui parahiksi löytymään just oikean väriset ja kokoiset napit. Jottei mallista olisi tullut ihan tylsä, tein tuonne taakse pystyraitoja, joiden välissä tein viisi kavennusta eli aloitin siis liivin helmasta. Kaarrokkeen kavennuksiin otin hieman vinkkiä mohairvillatakin mallista (nro 30), joka löytyi Modasta 5/2008. Kaarrokkeen lyhennettyjen kerrosten ansiosta istuvuudesta tuli oikein hyvä, tosin ne, siis lyhennykset näkyvät hieman, mutta haitanneeko tuo.

Simppelihän siitä tuli mutta niin oli tarkoituskin.

Kivoja pieniä asioita on tapahtunut. Kiitos Sarille muistamisesta. Oli niin kaunis kirjekuorikin että piti oikein varovasti aukaista. Sisältä löytyi ihana mustavalkoinen kortti, joka on nyt peilin kupeessa. Ai kun uskaltaisi ottaa elämän ja kaikki sen haasteet vastaan noin avosylin ja rohkeasti kuin kuvan nainen.


Ja Annalle kaunis kiitos tunnustuksesta. Olen tehnyt paljastuksia ennenkin mutta tehdäänpä vielä kerran.

1. Olen yhden neuleen ihminen, eli harvoin aloitan uutta ennenkuin entinen on valmis.
2. Edellisestä johtuen minulla ei juuri ole keskeneräisiä neuleita. No ehkä joskus joku.
3. Olen yksiväristen ystävä, tosin nyt tekee hirveästi mieli punaista raitavillatakkia.
4. Suurin osa neulomuksistani on omasta päästä. Minusta on mukava sävellellä itse, tosin ohjeiden kirjoittajana ole laiska.
5. Harkitsen ja suunnittelen pitkään minkä aloittaisin seuraavaksi. Joskus ajatus muhii hyvinkin pitkään, joskus taas lähtee liukkaasti.
6. Minulle neulominen on tapa rentoutua ja mietiskellä.
7. Haluan pitää neulomisen harrastuksena ja siksi en ole erityisen innostunut tilaustöistä.
8. Pidän luonnokuiduista ja enemmän ohuista kuin paksuista langoista.
9. Minulla ei ole suurta lankavarastoa.
10. Pidän melkein aina villasukkia paitsi kesäisin jolloin olen paljainjaloin.

Enkä malta olla lisäämättä tänne loppuun kuvaa erikoisesta nukestani, kun kerran nukeista on puhe:

Hänestä lisää joskus myöhemmin.

Ei kahta ilman kolmatta

Muutama haaste on tupsahtanut tänne meille, osa jo syyskuun puolella. Olen ollut hieman alavireinen ja saamaton, mutta nytpä olen reipas ja otan kaikki käsittelyyn.

Lämmin kiitos Harmaalle arjelle, jolta sain tällaisen hauskan tunnustuksen ja haasteen. 

eli ehkäpä ei ole tullut vielä kerrottua, että

1. Olen hyvin tunteellinen. Sopiva elokuva, musiikki, kirja, tunnelma tms. saa minut kyyneliin ja viimeaikoina on ollut hyvin kosteaa. 
2. Minulla on dosetti ja siellä paljon popsittavaa.
3. Olen tanssinut Kauko Röyhkän kans Oulussa Rattorissa.
4. Teen joka aamu sudokun aamukahvia juodessa.
5. Inhoan kiirettä. 
6. Se mikä on olutta, on mennyttä.
   
7. Luen iltaisin kirjaa. Tänä iltana: Seitsämännen portaan enkeli, Frank McCourt.

Ja ovelana tyttönä jatkan sujuvasti Villa Lankalalta saamani haasteen. Lämmin kiitos myös tästä :)

Tässä pitää kertoa  peräti kymmenen totuuta itsestään. No tuossahan tulikin jo sopivasti  7 mainittua, eli jatketaan :

8.  Mulla on suruja ja murheita. Tarttis saada jostain vähän peppipitkätossu- tai airasamulinenergiaa.

9.  Tykkään dokumenteista. Kohta alkaakin se miten maapallo asutettiin.

10. En pidä tositeeveestä. En viitsi edes vaahdota asiasta, jätän vain katsomatta. No, täytyy kyllä tunnustaa, että muodin huipulle sarjaa on tullut seurattua. Eli kohtuudella kaikkea (pätee myös kohtaan 6).

Ja sitten vielä Kesän Lapselta tullut aistihaaste. Ja tästäkin Lämmin kiitos :)

Näkö: Talvinen tähtitaivas revontulineen.

Haju: Puhtaat valkeat lakanat, ulkona kuivatut

Tuntu: ks. edellinen

Kuulo: Hiljaisuus kauneita musiikkii on

Maku: Wiener nougat

Ja nyt se vaikein osuus eli tässähän tarttis haastaa peräti parikymmentä ihmistä, mutta kun oon muutenkin niin huono jatkamaan näitä, niin tyydytään vähempään periaatteella "ei se määrä, vaan se laatu"

Helena : Hauska, haasteita pelkäämätön kädentaitaja.

Tess: Taitava, analyyttinen neuloja.

Matleena: Ahkera, osaava lämminhenkinen tsemppaaja.

KesänLapsi: Kotoinen, taitava perheenäiti.

Olkaa hyvä, ottakaa yksi, kaksi tai vaikka kaikki kolme haastetta tai jättääkää ottamatta jos siltä tuntuu :)

Huhhuh, olipas siinä haastetta kerrakseen.

Pieniä kivoja asioita

on putkahdellut viime aikoina. Tänään sain mukavan arpajaisvoiton anpalilta eli Koirankarvan ke(h?)rääjältä:

Ihanan lämmintä, pehmeää koirankarvalankaa, tuoksusaippuaa ja upea itsetehty kortti. Eipä palele sormia ens talvena kun kutaisen tumput tuosta langasta ja taidanpa ottaa kirjanmerkiksi tuon kortin. Kiitos aivan hirveästi, on kyllä mieleinen voitto :)

Christinalta sain tunnustuksen ja iloisen mielen, siis Kiitos kaunis hänellekin :)

Voi, tämän haluaisi jakaa teille kaikille ja niinpä teenkin. Kiitos kun olette ja käytte :)

Pikkuinen omppupuu kantaa urheasti satoa, vaikka joku on käynyt järsimässä sen runkoa oikein urakalla. Omput ovat hyviä ja niin kauniin värisiäkin vaikkei sitä näistä kuvista huomaakkaan.

Mutta huomaatteko mikä on kaulassa? No se on se Baktus joka kuulunee jokatytön varustuksiin tänä syksynä :)

Malli Lacy Baktus by Terhi Montonen
Lanka Pirtinkehräämön ohut kampalanka
Menekki n. 60 g
Puikot 3 mm

Tuli aika ilmava mutta vaikuttaa suloisen lämpimältä. Hyvä, simppeli perushuivi. Vois tehdä useammankin.

Älkää nyt kyllästykö, mutta ei näköjään postausta ilman näitä:

No kyllä ne lankakanöttöset tätämenoa kohta loppuu. Lähipäivinä luvassa kuvantäyteinen tossuohje postaus.

Ihan pihalla

En ihmettele yhtään, että muinaiset kansat palvoivat aurinkoa. Lämpö ja valo houkuttelivat minutkin ulos neulomaan ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

Käsissä ja pöydällä velipojan villatakin etukappaleet. Mulla on tapana neuloa kaikki sellaiset neuleet, joissa on kaksi samanlaista osaa yhtäaikaan. Tuntuu, että siten saa muka nopeammin valmista ja tulee varmasti samankokoista. Kuvassa on vielä villatakki päällä, tosin myöhemmin sen sai riisua kun oli niin ihanan lämmintä. Tuo on muuten pätevä vaatekappale neuloessa, saa nimittäin apupuikon kätevästi rinnuksiin kiinni, kuten kuvassa. Enää en sujauttele puikkoja tuolin tai sohvan reunaan, yks kunnon rokotus riitti :)

Kesän Lapsi ilahdutti minua tällaisella tunnustuksella:

Lämmin, sydämellinen kiitos :)

Aina se vain on yhtä vaikeaa valita muutama yksilö, kun täällä on niin suuri joukko taitavia, ihania ihmisiä. Mutta laitetaanpas tämä vaikka Solveigille, Sanille ja Helenalle. Sitten kiittäisin vielä neulovia Lyylejä eilisiltaisesta, olipas taas mukavaa ja virkistävää :)

Ja tavoilleni uskollisena muistelen taas menneitä. Joskus teinivuosina kuuntelin Americaa ja varsinkin tämä biisi toi aina kevään mieleen, vaikkei sen sanoitus siihen viittaakkaan, tosin onhan siellä se sunshine. Ja entäs tämä. Jaa jaa, vähän lässyä mutta sillain mukavalla tavalla :)

Kevättä ilmassa

Meillä kuulkaas koivut jo vihertää:

Tosin vasta sisällä, hehheh. Toin oksat maljakkoon palmusunnuntaina ja lehdet puhkes seitsemässä päivässä eli onkohan kesäntuloon 7 viikkoa? Ihan niinku oisin jostain joskus kuullut, että sen vois muka noin laskea. No ehkäpä se on jo kesä toukokuun viimeisellä viikolla.

Limeadinelta sain kivan nirppanokkatunnustuksen. Sepä ilahdutti kovin eli lämmin kiitos vielä kerran :)

Hyvähän se on jos onnistuu jollekin tuomaan hyvää mieltä, tosin minusta tuntuu, että viimeaikojen alakulo paistaa juttujeni läpi. Mutta sellaistahan se elämä on, ainakin minun ja toivoa sopii että tämä tästä vielä iloksi muuttuis.

Jopas oli haasteellista miettiä kenelle tämän jakais, kun tuntuu että kaikki ovat jo sen saaneet. Mutta niinhän se on, ettei kannustusta ja kiitosta tule koskaan liikaa eli laitetaan hyvämieli seuraaville blogeille, jotka ihan oikeasti ilahduttavat minua:

Jaana Maa
Frosty Lily
Liinan villat

Ja lopuksi kiitos myös Miellitylle.

No nyt on millä pistellä :)

Ja vihoviimeiseksi vielä neulekuulumisia; veljen villatakki edistyy, hitaasti mutta varmasti. Saas nähdä milloin valmistuu. Ihan tässä nolottaa, kun on muka neuleblogi olevinaan eikä neuleita näy maillahalmeilla, vanhoja valokuvia vaan. No, jospa minä vaan muuttaisin blogin kuvausta hieman uuteen uskoon, vaikkapa että; muinaismuistoja kaappien kätköistä ja aika-ajoin neuleita. Sitten ei tarttis nolostella :)

Pientäkivaa

Viime perjantaina sain näin kauniita kukkia:

Kiitos kirjastonväki :)

Lauantaina sain Helenalta tällaisia:


Lämmin hämillinen kiitos :) Olen ihan otettu. Helena epäili, että täällä onnistuu kaikki. Ehei veikkonen, tänään viimeksi villatakin tekele peruuntui alkutekijöihin (en näytä edes kuvaa). Minusta Helena itse on visuaalinen tyylitaituri ynnä lahjakas ja taitava :)

Olen ollut laiska jatkamaan näitä, mutta koskapa itsekin ilahduin niin kovin, haluan laittaa hyvän kiertämään. Tosin valinta on vaikeaa, sillä seuraan niin monia hyviä blogeja, mutta laitetaanpa tuplatunnukset triplasti seuraaville:

Isonpavun (ynnä pikkupapujen) Puhdikasta menoa on ilo seurata. Hänen käsistään putkahtelee vähän väliä vaikka mitä jännää ja persoonallista ja kynästä (vai pitäiskö sanoa päästä?) pulppuaa hersyvää tekstiä. Siellä on ilo vierailla. Kiitos Isoinpapu :)

Myös Rajamäen rykmentin Sari on hirmu ahkera ja aikaansaapa naisimmeinen. Hänelläkin on aivan omintakeinen, persoonallien ote kaikkeen tekemiseen. On se kiva kun voi tuosta vaan piipahtaa Pariisissa. Kiitos Sari :)

Ihan uusi tuttavuus on Hiljan päivät blogi. Ansaitsee tunnustuksen jo pelkän nimen perusteella, aivan ihana, jotenkin niin kotoinen (minun isotäti oli Hilja). Ja sieltähän löytyi kaikkea kivaa ja myös nostalgisista vaikka kirjoittaja on taatusti nuorempaa painosta kuin allekirjoittanut. Kiitos Hilja :)

Ja ei sitten mitään paineita jatkamisesta!

Monet ovat esitelleet työpöytäänsä. Minäpä näytän miltä työhuoneen sänky näyttää just nyt (pöytä on kyllä ihan siisti):

vähän niinkuin laiva ois lastattu :) Tarttis varmaa tehrä jotain, vaikkapa siivota?

Ei luistoa

Tällä neulerintamalla on ollut viimeaikoina perin hiljaista. Jotain pientä putkahti puikoilta pari päivää sitten, mutta niitäkään ei voi vilauttaa sattuneesta syystä (paitsi räveltämössä). On ihan outoa kun pari iltaa on mennyt neulomatta. Tarttis kyllä ahertaa vähän reippaammin jos meinaa pukinkonttiin saada täytettä. Mutta ei stressiä, teen minkä ehdin ja loput jää tekemättä.

Tess ilahdutti minua tällaisella kivalla tunnustuksella:

Lämmin kiitos siitä :) Laiskana ihmisenä jaan tämän taas kaikkien täällä käyvien kesken. Kiitos kun olette olemassa.

Hassua miten minä näen tuossa kuvassa ruusun lisäksi myös linnun tai ennenkaikkea juuri linnun. Tuo vaalea osa on kuin nokka ja silmäkin siellä on ihan selvästi.

Ja sitten Wiikon Wanhaan, joka on tällä kertaa Me naiset lehden kansikuva vuodelta 1965.


Aika veikeän näköinen palmikkoneulejumpperi. Neiti vai rouvako lie, on selvästikin menossa laskettelurinteeseen. Onkohan nuo ihan laskettelulasit vaiko huippumuodikkaat aurinkolasit? Tyylissä löytyy.

Asiasta kolmanteen. Kun suomessa sanotaan, että menee sukset ristiin jonkun kanssa (tässä tapauksessa allekirjoittaneen ja Linssin) niin kuinkahan se käännetään esim. ranskaksi tai italiaksi. Ei taida ainakaan suora käännös aueta noissa maissa. Mikähän se siellä menee ristiin? Voisi olettaa, että ruotsin ja norjan kielessä on vastaavanlainen kielikuva, ehkä venäjälläkin. Kertokaa jos tiedätte.

Pientäkivaa

Ai mikä mäihä, voitin Sukkasadon arpajaisissa Suklaata.


Kiitos Marelolle, täällä ollaan nyt suu makiana.

Sitten sain vielä tällaisen kivan tunnustuksen Tiinalta. Ihania kesäisiä perhosia liihotteli tähän harmauteen. Lämmin kiitos Tiina.

Neuleita ei ole nyt esitellä. Jotain on kyllä valimistunut, mutta niistä voi näyttää vain tällaisia kurkistuskuvia:


Pääosassa näyttääkin olevan vanha räsymatto. No niin, muistellaanpas taas. Kävin kotiteollisuuskoulua (ihanan vanhahtava nimi. Voi jos se kaima-bändi soittas vähän kuultavampaa musiikkia niin diggaisin sitä pelkän nimen perusteella) joskus 80-luvun alkupuolella. Meidän koulu oli aikanaan siirtynyt Sortavalasta sotaa pakoon tänne Savoon. Monet kangaspuut olivat vielä niiltä ajoilta ja joskus tuntui että opetuskin. Me nimittäin aloitettiin klassisesti pellavapyyhkeillä ja ne piti vielä nimikoida, hohhoijaa (on muuten vieläkin käytössä). Alkuajan töitä oli myös matto, joka piti olla nimenomaan räsymatto. No se vain passas, meillä kun oli mummo joka leikkas himona kuteita, eli se puoli oli hoidossa. Ja onpahan tuo hyvä, kun on räsymaton alkeet opiskeltu, näin ne perinteiset tavat siirtyvät polvelta toiselle. Maton reunat huoliteltiin siten, että hapsut pujoteltiin maton sisään. Varmaankin siitä johtuen matto on kestänyt todella hyvin, missään ei ole mitään rispaantumisia, vaikka se on ollut kovassa käytössä.

Tossut ja muuta mukavaa

Tikuttelin vielä yhdet tossukat ja lisääkin on ehkä tulossa tulevana perjantaina. Meinataan viettää tyttöporukalla neuleiltamia; lankaa, puikkoja, piirakoita, kakkua ja viiniä. Eiköhän siitä jotakin mukavaa synny (ellei tauti nujerra sitä ennen, kopkop).

Lankayhdistelmänä näissä on Fritidsgarn + 2 x Maisa Tikkasen ohut villalanka. En ole oikein tyytyväinen väriyhdistelmään mutta suhteet ovat ehkä paremmat kuin noissa punaisissa tossuissa. Menivät hyväntekeväisyyteen lämmittämään jonkun toisen tassuja.

Minä kun luulin etten koskaan voita mistään mitään ja nyt jo toisen öh, huono muistinen Edith-täti korjaa: kolmannen kerran onni suosi. On se niin mukava yllättyä iloisesti. Posti toi tällaista kivaa:


Sain huivi- ja sukkalankaa, joita ei koskaan ole liikaa sekä itsetehtyjä keramiikkanappeja ynnä pieniä helmiä. Kyllä näille käyttöä löytyy siis Lämmin Kiitos Tesalle.

Ja Kaunis Kiitos myös Villapilvelle, jolta sain näin hienon tunnustuksen:


Jaan tämän taas kaikkien täällä käyvien kesken :)

Hillasukat

Äiti kertoi oppineensa neulomisen mummoltaan, sellaisen heittämällä neulomisen, onkos se nyt sitten englantilainen tyyli, vai mikä. No mummo oli ollut sitä mieltä, että kannattaa tehdä ensimmäiseksi pitkät villasukat, kun syksyllä on se kouluunlähtökin edessä. Neulominen oli ollut välillä tosi pitkästyttävää ja tuskallista. Isoveli oli kuulemma huvittuneen epäluuloisena seurannut työn etenemistä ja sekös oli pistänyt äidin oikein sinnillä tekemään sukat valmiiksi. Aikamoinen suoritus seitenvuotiaalta.

Olen minä vissiin senverran sinnikkyyttä perinyt, että sain kuin sainkin piiiiitkät villasukat valmiiksi. Halusin sukat, joiden varret ylettyvät polven yli ja ei auttanut kuin neuloa ja neuloa ja neuloa, vaikkei mulla mitkään pitkät, säihkysääret olekkaan, ai kun oliskin.

Malli oma Hillasukka
Lanka Nalle (75 g) ja TT:n Huopalanka (125 g) yht. 200 g
Koko 37 (alussa 80 s, nilkka- ja jalkaosassa 56)
Puikot 3 mm sukkapuikot

Varret on neulottu huopalangalla ja mallineuleena on sekä 2 o, 2 n että 1 o, 1 n resoria. Tykkään, että sukat pysyvät jalassa, siksi vain resoria. Jalkaosa on neulottu Nallella ja resoriosuus jatkuu 2. ja 3. puikoilla. Tein eka kertaa ranskalaisen kantapään ja voi vitsi, miten hyvin sukat istuvat jalassa eli teenpä toistekin. Takakavennukset näyttävät tältä:


Oi joi, minä olen paksupohkeista maatiaissukua eikä sukkien raidallisuus ainakaan vähennä vaikutelmaa. No, voishan asiat olla huonomminkin. Hihhih, vähän lapsetti. No nämä ovatkin ihan vaan kotisukat, joten ei haittaa, pääasia että ovat lämpimät ja tarpeeksi pitkät.

Olin iloisesti yllättynyt kun sain Sanilta tällaisen kivan tunnustuksen. Oikein paljon kiitoksia :) Kyllä se aina mieltä lämmittää kun joku muistaa .


Jaan tämän tunnustuksen kaikille joiden luona käyn ja jotka käyvät täällä :)

Kaapin kätköistä

Ihan ekaks lämmin kiitos Marialle, jolta sain kivan, vuodenajan väreihin sopivan tunnustuksen. Kylläpäs piristi harmaata päivää.

Kivoja blogeja on niin paljon, että kiitän kaikkia näin yleisesti. On hienoa olla mukana tällaisessa taitavassa ja lämminhenkisessä porukassa :)

Olen kaivellut kaappeja pari päivää, sillä aion viedä tarpeetonta tavaraa kirpparille myyntiin. Hyllystä löytyi mm. 3 paria verhoja ja muutama tyynyliina, jotka on ommeltu Minna Ahosen suunnittelemista Finlaysonin kankaista joskus 90-luvulla(tai 80-luvun lopussa, en muista tarkkaan). Ajattelin kysäistä, josko joku täällä olisi kiinnostunut niistä?


Verhot ovat 150 cm leveitä ja 160 cm pitkiä, ylä- ja alapäärmeet 3 cm, tyynyliinat noin 47 x 60 cm. Verhoparin hinta 5 euroa + postimaksu ja tyynyliinat kaupanpäälle . Saa kyllä tulla hakemaan kotoakin jos haluaa, on meinaan postimaksut aika kalliita(verhopari painaa n. 800g). Joissain tapauksissa Matkahuollon kautta lähettäminen tulee halvemmaksi.


Näitä sinertäviä verhoja on kaksi paria ja tyynyliinoja kaksi kpl. Nämä olivat aikanaan pohjoisen puolen ikkunoissa eli värit ovat säilyneet hyvin. Kahdessa verhossa reunat ovat hieman, muttei häiritsevästi haalistuneet.




Näitä vihertäviä verhoja on yksi pari ja tyynyliinoja kolme kpl. Verhot olivat aikanaan lastenhuoneessa, jonka ikkunat olivat etelään päin. Reunoissa huomaa hieman haalistumista, minulla kun oli tapana kääntää sisäreunat hieman päällekkäin.


Eli jos kiinnostaa niin laittakaa viestiä.