Karkauspäivän hamepostaus

Olin nuorena likkana Helka-tytöissä ja niinpä minulle hommattiin kansallispuku. Siihen maailman aikaan eli 60-70-luvun vaihteessa melkein kaikilla pikkutytöillä oli Munsalan puku, mutta minulle ja parhaalle ystävälleni ostettiin keski-Suomen puvut. En muista tuliko sitä miten ahkerasti käytettyä, tuskinpa kovinkaan paljon. Kuvamuistojakaan ei ole kuin tämä yksi, joka on otettu vuonna 1972 tädin häissä Rovaniemellä.

Kiitos tädille kuvasta :)

Tuossa kuvassa helma näyttää kovin lyhyeltä yksitoista vuotiaan päällä. Helmakäänne on ollut varmaan hirmu suuri. Alemmassa kuvassa puku siinä pituudessa missä se on uinunut vaatekaapissa kymmeniä vuosia. Nyt kun mietin niin ei tainneet minunkaan pikkutytöt pukua käyttää eli ihan on ollut hyljättynä ja unohdettuna koko puku. Silloin tällöin olen miettinyt sen myymistä, mutta onpahan jäänyt tekemättä ja hyvä niin.

Tässä on nyt havaittavissa hienoista kansallispukuinnostusta ja kun harrastuksen myötä on tullut hieman osaamista, niin uskaltauduin muokkaamaan pienestä puvusta hametta itselleni. Purin helmakäänteen, ratkoin liivin irti ja aukaisin hameen laskokset, pesin kankaan, pienensin laskoksia ja harsin ne, ompelin vyötärönauhan harrastuskaverilta saamallani sinisellä kankaalla, ompelin helmaan pellavaisen käännösvaran ja kiinnitin sen, tein nappirenksut pellavalangasta, ompelin napit ja siinäpä se, uusi uljas hamonen :)

 Alunperin oli tarkoitus tehdä sellainen Karkauspäivän hameen tyylinen hame, mutten raskinutkaan lyhentää helmaa. Kankaasta tulee jännästi mieleen lapinpuvun värit ja se vain passaa tämmöselle puoliveriselle :)

Kalevalanpäivän puuhat

No mitäpä sitä muuta ihminen voisi tehdä tällaisena päivänä kuin koristella kangasta etupistokirjonnalla? No vaikka mitä, mutta kyllä tällainen ikiaikainen kirjonta kruunaa koko päivän ja myönnettäköön, liikaa nautittuna myös jäykistää niskan.

Tekeillä on rannekkeet ja kauluskaitale perä-Pohjolan puvun puseroon. Aluksi tein kuvion alalaitaan tulevat raidat etupistoilla ja vaikka vois luulla, että helppo homma, niin voi vietävä miten sai olla tarkkana, että kirjontalanka meni just kuuden langat yli ja ali. Ilman suurentavaa lamppua en olis päässyt puusta pitkälle. Miten ihmeessä ne on ennenvanhaan selvinneet näistä hommista, ihmettelen vaan.

Kuvion rakentaminen valmiille raidoille olikin jo helpompi juttu, tosin aikansa vei ennenkuin hokasin taloudellisimman tavan viedä kuviota eteenpäin ilman turhia käännöksiä ja väännöksiä. Vielä uupuu kauluksesta muutama sentti ja toinen ranneke kokonaan, siispä lähden jatkamaan hommia ja toivottelen hyvää Kalevalanpäivää kaikelle kansalle.