Lapintakki

Nyt se on sitten kuvattu tämä minun muutama viikko sitten valmistunut neuleeni, jonka inspiraation lähde on maantieteellisesti, arvaattekos missä :)

Takin idea kuiskutteli ajatuksissa useamman vuoden ajan ja viime syksynä sain vihdoin ostettua langat siihen. Mulla oli ennestään Karen Jomppasen Lapin käsityöt ja ostin myös Sámi Duodji ry:n kustantaman Suomen saamelaispuvut kirjat, joita myös käytin idealähteinä.

Suomen saamelaispuvut kirjan lopussa on ihania vanhoja ja muutamia uusiakin kuvia paikallisista ihmisistä puvuissaan. Kirja on muutenkin todella upea teos, suosittelen.

Tarkoitus ei ollut kopioda suoraan mitään mallia, mutta kyllä tämä lopputulos taitaa aika hyvin kavaltaa lähteensä. Herra Linssi kysyikin jotta onko tuo joku protestitakki. Höh, mikkään rotesti.

Aloitin tekemisen etukappaleista, jotka neuloin samaan aikaan pyöröpuikoille, tulivat siis aivan varmasti samankokoisiksi :) Ja koska taskut on hyviksi havaittu, neuloin myös ne.

Olkapään silmukat jätin päättelemättä, sillä jahka takakappale olisi valmis, päättelisin ne kolmen puikon päättely. Valmiit kappaleet pingotin ja

laitoin kostumaan huuhteluaineessa lilluneiden harsojen alle. Tämä käsittely poistikin aika hyvin sähköisyyttä.

Ennen kuin poimin silmukat sivusaumoista neuloakseni takakappaleen, ompelin taskujen saumat ja ne olivatkin ainoat ompelukset tässä takissa. Aloitin neulomisen oikean puoleisen etukappaleen reunasta. Ajattelin, että pystyraidoituksen tekeminen käy kätevimmin neulomalla ne näin poikittain.

Takakappaleen korkeus oli takakaarrokkeen verran vajaa. Tein sivusaumojen viereen ja raitojen keskelle lyhenttyjä kerroksia saadakseni takkiin levenevän helman. Kun olin neulonut takakappaleen vasempaan reunaan asti, yhdistin reunat silmukoimalla. Mietin, josko olisi sittenkin pitänyt neuloa takakappale siten, että olisi edennyt molemmista reunoista ja silmukointi kohta olisi ollut tuo keskellä oleva vihreä raita, mutta epäilytti olisinko saanut siitä sittenkään tarpeeksi siistin. Nyt en ole varma vedättääkö takakappale suuntaan tai toiseen, vähän vaikuttaais että on vasemmalle kallellaan. No sen näkenee käytössä, paitsi etten minä sitä tieten näe, jos olen käyttäjä :)

Kun takakappale oli yhdistetty etukappaleisiin, poimin silmukat takakappaleen yläosasta takakaarrokketta varten ja neuloin raitaosuuden normaalisti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä eli ei siis saumanompelua täälläkään. Seuraavaksi neuloin helman, etukaitaleet ja kauluksen (pariinkin otteeseen :), jonka jälkeen

poimin kädensuuaukosta silmukat hihaa varten ja neuloin ne kuten ennenkin ylhäältä alas. Kun aloitin toista hihaa, oli jo hieman haikea olo, että tässäkö tämä nyt oli, ei enää mitään säätämistä eikä funtsimista :)

Reunat meinasin huolitella alunperin i-cord päättelyllä, mutta päädyin kuitenkin virkkaukseen, sillä siten sain reunaraidasta suurinpiirtein saman levyisen kuin neulotusta raidasta. Alla oleva kuva paljastaa etten saa noita lyhennettyjen kerrosten vaihtumakohtia ihan näkymättömiksi, mutta tuskinpa kukaan ilkiää tulla ihan takalistoon kiinni niitä ihmettelemään :)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nappien kanssa ei tällä kertaa ollutkaan hirmu säätämistä, vaan kaikki kävi hyvin kivuttomasti. Olen niiiiin tyytyväinen näihin sarvinappeihin kuin olla voi.

Malli  omasta päästä
Lanka  Esito huopalanka
Menekki  n. 570 g (sininen 380, punainen 120, oranssi, keltainen ja vihreä kukin 20 g)
Koko  m
Puikot  3,5 ja 3  mm pyörö- ja sukkapuikot, 3 mm virkkukuoukku
Muuta 7 nappia

(tonttu savolaismetsässä)

Olenko tyytyväinen lopputulokseen? No sanotaanko, että olen yllättynyt kuinka vaivattomasti ja vähillä purkamisilla tästä tuli aika lailla se mitä olin kuvitellutkin. Olin valmistautunut purkuhommiin varsinkin tuon takakappaleen suhteen, mutta vain helman ja etulistat tein kahteen kertaan. Niin että kyllä olen tyytyväinen ellei tuo helma sitten ala veättämään. Sen huomasin tätä tehdessä, että melkeinpä se suunnittelu ja pähkäileminen tuovat enemmän iloa kuin itse valmis neule. Siis onko matka tärkeämpi kuin määränpää.

Viime aikoina olen käsitellyt kuvat pixlr.com ohjelmalla, jolla saa aika vaivatta ihan hyviä nettikokoisia kuvia. Eihän se nyt ihan photoshopin veroinen ole, mutta toimii ja voi miten kivoja efektejä saa tuolla pixlr-o-maticilla, jolla käsittelin esim. tämän postauksen ensimmäisen ja viimeisen kuvan. Tämä ei nyt sitten ole maksettu mainos vaan kerronpahan vaan kokemuksesta. Olisipa kiva tietää millä ohjelmalla te käsittelette kuvianne?

Yhteistyötä

Jokunen aika sitten sain yhteydenoton Taito-lehden toimittajalta liittyen Hailuotolaiseen perinneneuleeseen. Hän oli törmännyt puserosta tekemääni postaukseen ja tiedusteli, josko voisi käyttää kuviani lehtijutussa. Ihan mielelläni suostuin eikä pojallakaan ollut mitään sitä vastaan ja siellä ne nyt komeilee (oikea olkapää vähän vinksahtaneena :) Taito-lehdessä.

Lehdessä oli paljon hyvää luettavaa ja voi miten koskettava oli se tarina lapsuudenystävän neulomasta tikkuripaidasta, jota omistaja ei suostunut vaihtamaan mihinkään muuhun. Itsekin olen joskus lahjaneuletta neuloessa miettinyt miten siihen väkistenkin neuloo lämpimiä ajatuksiaan neuleen saajaa kohtaan, niinkuin nyt tähän pojan paitaankin.

Lehdessä mainitsin, että olen muuttanut kaulusta pojan toiveiden mukaiseksi ja koska asia on jäänyt postaamatta niin tehdäänpä se nyt. Jotta kaulus suojaisi ja lämmittäisi enemmän kaulaa, purin alkuperäisen taitoksen ja siihen virkatun nappilistan ja virkkasin nappilistan näin:

Napitettuna ja käännettynä kaulus näyttää tältä:

Hmm, tulipa tässä mieleeni, että tuonne kauluksen ylimmäisen napin taakse parin sentin päähän voisi lisätä vielä yhden napin. Jos haluais kauluksen asettuvan vähän napakammin kaulaa vasten, niin napittaisi sitten siihen. Hmm, pitääpä mallata jahka poika paitoineen tulee kotosalla käymään.

Olen ehkä kerran jos toisenkin valitellut täällä blogissa neuleisiin tulevien nappien valitsemisen ja ostamisen vaikeutta. Ilmeisesti joku tällainen valitusvirsi oli osunut nappikaupan pitäjän silmiin ja hänpä otti yhteyttä.

Meidän kylällä on yksi kangaskauppa joka myy lähinnä verhokankaita ja siksikin nappitarjonta on hyvin pieni. Seuraavaksi lähin nappikauppa on 25 kilometrin ja paras 50 kilometrin päässä. Ja voi minua hassua kun en ole hoksannut netistä etsiä moisia. No minä nyt muutenkin vietän hyvin vähän aikaa koneella ja vallankin ostoksia tekemässä. En tiedä miten muilla, mutta minulla ainakin on tarve hypistellä lankoja ja kankaita ennen ostopäätöstä ja nappien kans on vähän sama, tai no niissä ei niinkään se tuntu ole oleellista vaan pikemminkin väri/sävy. Ja yksi asia mikä minusta on vähän hankalaa nettiostosten suhteen on juuri tuo väri. Kertooko kuva välttämättä värin oikein, miten paljon siihen vaikuttaa koneen väriasetukset tai kuvan laatu? Hmm, nämä joskus askarruttaa.

No tässä nappikaupassa (Napiton) asia meni hyvin vaikka pelattiinkin vain virtuaaliväreillä ja vaikka käyttämäni langan lankakartta ei ainakaan sinisen kohdalla pitänyt ihan paikkaansa. Sain kahdet neuleeseen sopivat napit ja toiset oli just passelit eli ihan kuin juuri tähän takkiin tehdyt, kiitos niistä
Susannalle. Takki on valmis ja napitettu, joten palaan asiaan jahka kuvat on otettu.

Hyvää lauantaiehtoota kaikille :)

Vanha niisivyö

Mulla on tuossa piirongin päällä vanha, sympaattinen lapinpukuun kuuluva niisi- eli lankavyö.

Sympaatiseksi sen tekee ei niin viimeistelty ulkonäkö. Taitaa olla arkivyö kun reunanauhatkaan eivät ole ihan symmetriset ja hups, lopussa toisessa reunassa se vaihtuu vallan toiseen nauhaan. Mutta ei sen niin väliä, ihan tolkun vyö se on tämäkin :)

Vyö ei taida kuitenkaan olla sama kuin kuvan nuorella neidolla eli mummollani.

Tämmöinen Wiikon Wanha tällä kertaa.