Kenkumpi neulottava

Neuloin niin ahkerasti sukkia keväällä, että kesällä tuli vallan neuleuupumus. Se ei ollut kovin vakavaa saatikka syvällistä, mutta kummallista kuiten. Harvoin on ollut sellainen olo ettei tee ollenkaan mieli neuloa. Jossain vaiheessa aloittelin pitkään muhinutta huiviprojektia ja välillä jatkoin milloin lie aloitettuja kämmekkäitä.

Kesäkuun postauksessa esittelinkin jo huiviprojektia. Ohuenohut mohair- ja Vuorelman kampavillalankayhdistelmä oli tuttu vuosien takaa, mutta niinpä vain olin unohtanut millainen yhdistelmä.

Mohairlanka oli ohuudestaan huolimatta hirvittävän jukuripäistä neulottavaa ja käsiala näytti siltä kuin olisin eka kertaa saanut puikot käteen. Kokeilin ainaoikein neuletta, ei hyvä. Kokeilin sileää neuletta, ei hyvä. Kokeilin raitaneuletta, ei hyvä. Loppujen lopuksi neuloin ainaoikeinradoitettua sileää ja alareunaan neuloin Dream Stripes -huivin pitsikuvion. Yritin neulomisen aikana uskotella itselleni, että kyllä varmaan kastelu ja pingotus tasoittavat lopputulosta.

No ei paljon tasoittanut kuten kuvasta näkee. Kaunis pitsireunuskin hukkuu kokonaisuuteen.

Malli   Drem Stripes by Cailliau Berangere

Lanka    Vuorelman kampalanka tex 28 x 2 (100 % villa) ja Pichenette (100 % mohair)
Menekki   kampalanka n. 20 g, mohair n. 40 g, yhteensä n. 60 g

Koko   lev 110 cm, kolmion kärki 42 cm

Puikot   2,5 mm pyöröpuikot

Fiilis   no tulipahan tehtyä

Huivista ei tullut kovin suuri, mutta luulenpa että noin kaulalle kietaistuna tätä ehkä tulee käytettyä (jahka muisto neulomisen kökköydestä haalistuu). Väristä tykkään kovasti, mutta muuten en oikein tiedä.

Näitä kämmekkäitä neuloin silloin tällöin enkä edes muista milloin aloitin, mutta se nyt ei lienekään olellista, pääasia että sain ne valmiiksi.

Kämmekkäät on neulottu 72 silmukalla. Ranteen ja kämmenselän mallikerta: 1 krs: 1 o, lk, 4 o, 2 s ylivetokavennus (nosta 2 oikealle puikolle, neulo 1 o, vedä 2 nostettua yli), 4 o, lk,. 2. krs: oikein. Toistin ranteen alussa seitsemän kertaa näitä kahta kerrosta, jonka jälkeen neuloin 1. kerroksen jälkeen 2 välikerrosta. Kolme kerttaa neuloin niin, että toinen välikerros oli sileää ja toinen nurjaa ja sen jälkeen molemmat välikerrokset sileää. Kämmen on sileää neuletta ja peukalokiilan tein samaan malliin kuin monesti ennenkin. Tein joustavan päättelyn pariinkin otteeseen, ennekuin siitä tuli just sopiva.

Silkkilanka tekee kämmekkäistä suloisen tuntuiset ihoa vasten, saa sitten nähdä kuinka ne kuluvat käytössä, nyppääntyvätkö kenties. Aika näyttää.

Malli omasta päästä virolaista pitsimallia muokaten
Lanka Drops Lace 
Menekki n. 20 g
Koko sopivat
Puikot 1,75 mm

Näiden neuleiden ansiosta lankavarasto on vajunut 80 grammaa, jee. Nuista sinisistä sais vielä toisenkin huivin, mutten varmasti tee, en ainakaan mohairista.

60-luvun kuoseja

Äitini oli aikoinaan innokas ompelija ja suurin osa meidän vaatteista oli hänen tekemiään. Mieleen ovat jääneet 60-luvun värikkäät kuosit. Jokunen vuosi sitten olin töissä Joroisten kirjastossa ja samaan aikaan siellä sattui olemaan tekstiilisunnittelija Mirja Tissarin näyttely. Oli kuin olisi tehnyt aikamatkan lapsuuden kangaskaupaan.

Lapsuuden vaatteista ei ole kovin moni säilynyt, mutta jokunen sentään.

Pikku Anna Kaisan kesämekkoja vuodelta yks ja kaks.

Äidin tekemä hellehattu on 60-luvun lopulta ja muistaakseni hänellä oli myös mekko samasta kankaasta. Harmi ettei se ole säilynyt, tosin tuskin se mahtuisi meille kellekkään enää. Hattukaan ei sopinut kuin äidilleni ja tyttärelleni ja koska he eivät olleet siitä yhtä innoissaan kuin minä, päätin suurentaa sen itselleni sopivaksi.

Hattu alkuperäisessä kuosissaan tyttäreni päässä.

Jahkailin pitkään onnistuisinkohan se. Tämän kesän helteet saivat tarttumaan tuumasta toimeen ja eikun saumat auki.

Onneksi saumavaroja oli sen verran, että sain kuin sainkin suurennettua hatun ympärysmitan itselleni sopivaksi. Hyvä niin, mutta siinä samassa lierin leveys hieman kapeni. Nyt se ei näytä enää 60-luvun hellehatulta muuta kuin kuosinsa perusteella, mutta hyvä näinkin. Yleensä en ole edes tarvinnut hellehattua, mutta tänä kesänä se on ollut oikein tarpeellinen kapistus.

Kahdessa alimmaisessa kuvassa en ole etelän rannoilla vaan Manamansalossa ja taustalla siis kirkas ja kaunis Kainuunmeri eli Oulujärvi.