Ja sitten sitä väriä elämään

Viime keväänä ostin Tapsalta (ku halvalla sain) pari kiloa puuvillalankaa, kilon punaista ja toisen tuommosta mikäliebeigeä. Ne ei mielestäni oikein toimineet yksivärisenä, joten neuloin raitatakin, jota piristin valkoisella. No, niitä lankojahan jäi vaikka kuin ja kun niistä ei kerta ole mitään iloa laatikon täytteenä, päätin kokeilla, josko se mikäliebeige sitenkin toimis yksvärisenä. Reunojen punavalkoisella yritin sitten piristää kokonaisvaikutelmaa ja tämmönen siitä tuli.

Toimivuudesta en ole niin varma enkä kyllä siitä värikkyydestäkään :). Tein takista tarkoituksella tuommoisen lyhykäisen. Mitoitus meni siinä mielessä nappiin että tästäkään takista ei tullut kittana. Minä siis opin, huomaan. Mutta toisaalta juuri tämä takki olisi voinut olla hieman tiukempi, varsinkin hihat.

En edes huomannut että ne löpsöttää noin, ennekuin katsoin näitä kuvia ja edessä vähän sama juttu. Auttaiskohan pyykkikoneessa pyörittely asiaa? Häätyy kokeilla.

Malli omasta päästä

Lanka Drops Cotton light (60/40) ja Cotton Time (valkoinen)

Menekki  n. 400 g

Koko m
Puikot  4 mm ja 3,5 mm

Muuta  3 nappia

Tyytyväisyydestä en ole aivan varma. Ehkä tämä toimii muutaman mekon ja tunikan kaverina.

Mulla olis tuota samaista lankaa punaisena tuommoisen pikkutakin verran. Saattas se sekin toimia yksivärisenä eli jospa siitä tekiskin sen naftimman version. Hm, viittisköhän. En kyllä oikein tykkää neuloa noin paksuilla puikoilla ja vielä puuvillasta. Toisena vaihtoehtona tuolla kuiskuttelee ohuen ohut ihana lanka ja kakspuolosen puikot. Saas nähdä kumpaan päädyn.

Mahtui tähän päivää sitä väriäkin, jota peräänkuulutin edellisessä postauksessa. Oltiin illalla katsomassa näitä ihanaisia väriläiskiä:

Voi miten kauniit mekot oli Värttinän tytöillä, oliskohan ne sen Feltfactionin tekemiä.

Työvoitto

Harvoin käy näin, mutta nyt pitää myöntää, että tämän neuletakin tekeminen alkoi jo maistua puulle. Innostuskin meinasi hiipua ja epäilin jo ettei se valmistu milloinkaan. Sekin vähän pisti tympimään kun väritys on niin syksyinen ja nyt kaipais vähän väriä elämään, ei sentään näitä kevään muotivärejä, mutta väriä kuiten.

Ostin muutama vuosi sitten Novitan sinistä Woolia halvalla. Niitä oli sen verran vähän, että yksväristä neuletta niistä ei olisi saanut, joten aika-ajoin mietiskelin mitä niistä tekisin. Viime syksynä sain kaverilta vanhoja ruskeita vuosikerta Floricoita noin puoli kiloa. Hyvä lankahan se, mutta just tuo ruskea kaipasi rinnalleen jotain muuta väriä piristykseksi. No laatikosta löytyi myös muutama kerä violettia Floricaa ja kun sinisen yhdisti näiden kahden kanssa, niin avot, niistä villatakki.

Takin malli oli muhinut jo pitkään mielessä; raitaosuus edessä ja hihansuissa, isot taskut, puolipitkä ja kyllähän siitä tuli aikalailla sitä mitä oletin. Mutta toteutus takkusi vaikka tein ihan mallitilkun ja kaavat, jotta välttyisin purkuhommilta. Hah!

Neuloin ensimmäisenä nuo etureunan raitakaitaleet, jotka jatkuvat jonkun matkaa takakappaleen puolelle. Ne näytti kauhian kapeilta, mutta ajattelin, että kai ne siitä levenee pingottaessa. Seuraavaksi neuloin ylhäältä aloittaen etusivukappaleet ja niiden jatkoksi taskut, jotka huolittelin i-cordilla. Poimin olkasaumoista takakappaleiden silmukat ja neuloin sen tehden säännöllisin välein lisäyksiä raitakappaleen reunojen kohdilla ja sivusaumoissa. Helmaan tein käänteen siten että neuloin yhden ainaoikein kerroksen, jotta saisin siistin käänteen ja sitten alavaran ruskealla langalla. Kun miehusta oli neulottu aloin uudelleen epäillä raitaosuuden leveyttä ja onneksi päätin sittenkin tehdä uudet ja leveämmät kappaleet, sillä takista olisi muutoin tullut auttamattoman kittana (as usuall).

Ennen hihojen neulomista kastelin ja pingotin ja ompelin valmiit kappaleet, jotta näkisin mikä siitä on tulossa. Ja voi luoja, että olikin hankala saada nuiden eturaitakappaleiden pituus samaksi kuin sivukappaleiden. Siinä sai turata aikansa, ennekuin keksin ommella niiden yhdyssauman siten, että kappaleiden oikeat puolet olivat minuun päin. Sillä konstilla saumasta tuli tosi siisti ja samalla tuli vältettyä se ettei tullut syötettyä jompaa kumpaa kappaletta enemmän. Hihat tein taas sillä hyväksi havaitulla Top down sleeve menetelmällä.

Poimin nappilistan silmukat suoraan reunasta, neuloin sileää ja tein alavarataitoksen kuten helmassa ja hihansuissa eli ainaoikein kerroksella ja sitten alavara sileää ruskeaa, ruskeaa siksi, koska sininen ei olisi ehkä riittänyt ja tuo vanha ruskea Florica oli huomattavasti tiukkakierteisempää ja siten ohuempaa kuin nuo muut langat. Kauluksen tein samaan malliin.

Malli omasta päästä
Lanka Novita Wool (n. 500 g) ja Florica (n. 30 g)
Koko m
Puikot  3 mm 
Muuta  8 nappia

Kuopus oli kuvaajana kun ikuistimme neuleen viime sunnuntaina. Se olikin ainoa kerta kun pistin nokkani ulos koko pääsiäisenä. Olin niin ankarassa taudissa etten heti kohta muista milloin. Vieläkin on ihan voipunut olo.

No olenko tyytyväinen? Olen ja kunhan tuo on vähän aikaa pois silmistä, ehkä siitä jaksaa taas iloita. Tein takkiin ihan tarkoituksella saumat, jotta saisin ryhdikkäät taskut ja se kannatti. Napit menee ehkä vaihtoon, mutta siihen asti mennään noilla. Huomasin muuten, että tuossa takissa on jotain harrasta; eikö nuo eturaidat ole vähän niinkuin papin stoola ja väreissäkin on jotain liturgista :)