Floti

 Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.

Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.

Päävärin riittävyydestä en ollu varma, joten neuloin hihat ennen helman lopullista pituutta. Huoli oli turha. Helmaan tuli pituutta sopivasti ja lankaa jäi vielä ylikin.

Malli Floti, Soile Pyhäniska (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvärjätty

Menekki yhteensä n.350 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 3,25  mm 

Fiilis rento neuletyö

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja siksipä neule eteni jouhevasti. Pusero neulottiin ylhäältä alas ja istuvuutta paransi lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu heti alussa. Koko olisi saanut olla hieman suurempi, mutta muuten lopputulos oli oikein mieleinen.

Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Pitkästä aikaa kaarrokeneuleen parissa

 Tämä islantilaisneuleiden tai ehkä paremminkin kaarrokeneuleiden buumi taisi imaista minutkin mukaansa. Ensimmäisen islantilaisneuleeni tein joskus 1970-luvun puolivälissä. Se oli paksu vaaleapohjainen luonnonharmailla ja -mustilla kuvioitu hupullinen villatakki. Harmi ettei siitä jäänyt edes kuvamuistoa. Takki hävisi aikanaan jonnekin neuvostomaahan. Seuraavan kaarrokeneuleen eli Revontulipaidan tein vuonna 1990. Se on tallella, mutta on aivan liian tyköistuva tähän nykyiseen vartaloon. Johan tässä olikin korkea aika palata kaarrokeneuleiden pariin.

Etsin hieman ohuemmalle langalle suunniteltua mallia, jossa pääntien muotoilu tehtäisiin lyhennetyin kerroksin. Luurailin Ravelryn neulemaailmassa ja ihastuin Jenn Steingassin malleihin. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin Midcoast-mallin. 

Olin jo aiemmin tilannut Maisa Tikkasen kuituvärjättyä Lieko-lankaa muihin tarkoituksiin, mutta hoksasin että sehän soveltuisi paksuuden puolesta juuri tähän villapaitaan. No eikun äkkiä tilaamaan hieman lisää lankaa ja värejä. Näitä Lieko lankoja oli markkinoilla jo 90-luvulla vai oliko peräti jo 80-luvulla, tosin ei muistaakseni tuolla nimellä. Neuloin niistä aikanaan paljonkin ja myöhemmin vielä muokkasin vanhasta uutta mm. takin ja pipon.

Tätä Lieko lankaa myy ainakin Pielisen kaluste ja Valtimodesign.

No, kun malli- ja lanka-asiat oli saatu kuntoon, piti vielä hommata sopivat puikot. Kuopion napista ja nauhasta tuli 3,25 mm pyöröpuikot postin välityksellä hyvin sutjakkaasti. Ja sitten eikun neulomaan.

Oli jo Ravelryssä katsellut muiden paitoja ja eräs neuloja oli muokannut mallia siten, että ripotteli pääntien jälkeiset lisäykset tasaisemmin kuin ohjeessa, jossa ne on tehty jo mallikerran 12. kerrokseen mennessä. Tämä sai aikaan pientä pullotusta varsinkin jos pääntie ei ollut kovin avara. No minäkin sitten jakamaan lisäyksiä pidemmälle, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan jos oletuksena oli, että kuvio säilyisi ohjeen mukaisena. 

Sain ripoteltua lisäykset 12 kerroksen sijaan 24:lle kerrokselle ja niihän siinä kävi, että kuvio muuttui hieman. Ja AI KAMALA, vasta näitä kuvia katsoessa huomasin, että tuoltahan puuttuu monta valkoista tiplua kuvion loppupäässä. No nehän saa sinne tieten silmukoimalla, mutta vähän naurattaa tämä huolimattomuusvirhe.

En noudattanut ohjeita muutenkaan orjallisesti. Koko vaihtoehtoja oli peräti kuusi. Neuloin pienimmän koon silmukkamäärällä kirjoneuleen loppuun saakka. En ole varma millä koolla vartalo-osuus tuli, kun en enää siinä vaiheessa seurannut ohjetta. Tein sivulle lisäksiä, jotta sain puserosta a-linjaisen. Helmassa oli lopulta 230 silmukkaa. Hihansuihin tein resorit kirjoneuleiden sijaan.

Malli Midcoast by Jenn Steingass (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvä

Menekki murrettu oranssi (440) n. 280 g, sininen (230) n. 50 g, 

valkoinen (100) n. 30 g, keltainen (420) n. 10 g, yhteensä n.370 g

Koko  aloitettu pienemmällä koolla, yhdistetty isompia kokoja

Puikot 3,25  mm 

Fiilis no mikä ettei

Konepesin valmiin puseron käsinpesuohjelmalla, huuhteluaineena pyykkietikkaa. Puseron hieman karhea tuntu pehmeni mukavasti ja neulekäsialakin tasaantui. Pähkäilin pitkään kuinka saisin helman, joka ei rullaudu. En sitten ethnytkään i-cord päättelyä, vaan neuloin oranssin värin viimeisen kerroksen nurin, sinisellä eka kerros oikein, seuraava nurin ja päättelykerros oikein. Eipä rullaannu.

Olen suht tyytyväinen lopputulokseen vaikka kirjoneulomisessa on vielä parantamisen varaa. Lyhennetyin kerroksin tehty muotoilu pääntiellä takasi sen, ettei kaulus etupuolella paina kurkkua eikä puseroa tarvi kiskoa etupuolelta alas. Pituus on vielä vähän mietinnässä. Hieman lyhyempänä pusero kävisi myös hameiden kanssa pidettäväksi. No makustellaan nyt jonkin aikaa tätä kokonaisuutta. 

Juurineuleita

Kirjoneuleinnostus meinaa ajaa jämälankaraitasukkaprojektin ohi. Aijai, sukkia pitäis tikutella pukinkonttiin, mutta minkäs teet kun kirjoneuleet kuiskuttelee.

Strömsöön reissulta palatessa kävimme Töysän kenkätehtaalla ja sieltä lähti mukaan ihanaiset punaiset Arctips-huopikkaat ja ne vähän niinkuin kaipasivat kaverikseen villasukkia. No, kesällä ostin Inarin Sajoksen myymälästä Ella Sarren Anarâs pivtâstem -nimisen kirjan, jossa kerrotaan Inarin saamenpuvusta. Kirja on oikea inspiraation lähde eikä haittaa ollenkaan, että se on kirjoitettu saamenkielellä, sillä kuvia osaan kyllä tulkita vaikken kieltä osaakaan. Ja sieltähän löytyi just passeli kuviomalli sukansuuhun. Se on Kaisa Kitin (Vesko-Raansu Káijá) 1900-luvulla suunnittelema lapasen kuviomallia mutta toimii sukissakin.

Malli Kaisa Kitin kuvioraita tavan sukissa

Lanka Nykälän langan Sofia

Menekki n. 115 g

Koko 37

Puikot 3 mm sukkapuikot

Fiilis Hyväthän se kyllä mutta saisivat olla vähän pitemmät

Sukansuussa silmukoita on 60 ja nilkkaresorissa 52. Tein kavennukset siten että, ensimmäiset neljä (yksi joka puikolla) kuvion jälkeen ja seuraavat neljä parin sentin päästä. Jos sukan varressa olisi olut enemmän pituutta, olisin tehnyt kavennukset takasauman molemmin puolin. 

Toinen juurineule, joka sattuukin kivasti rimmaamaan sukkien kanssa, on sormikkaat joiden rannekuvion kopsasin Nili-Aililta perintönä saadusta niisivyöstä.

 Niisivyön reunakuviot tein tarkoituksella hieman erilaisiksi ja renteensuuhun tein latvialaisen kierreraidan, johon olen niin kovin mieltynyt, Strömsöön Lee näyttää videolla kuinka se tehdään. Näistäkin piti alunperin tulla ranteenlämmittimet, mutta koska niitä on jo vaikka kuinka, teinkin sormikkaat.

En ole aivan varma onko tuo kuvio ihan just niinkuin niisivyössä, mutta sinne päin kuiten. Sormikkaissa ruutupiirroksen vasen kuvio-osa on pari ruutua kapeampi, koska silmukkamäärä piti saada tietyn suuruiseksi (64).

Malli Rannekuvio muokattu Nili-Ailin niisivyöstä

Lanka ohuita jämälnkoja

Menekki n. 50 g

Koko sopiva

Puikot 2 mm sukkapuikot

Fiilis Just vikipasselit

Äiti löysi jokunen aika sitten kenkäpaulat, jotka ovat ilmeisesti äidinäidin eli Aili.mummon lahja edesmenneelle isälleni. Aili-mummo ei itse ollut käsityöihmisiä, no neuloi tieten sukat ja lapaset, mutta enpä usko, että on itse tehnyt muita pauloja. Todennäköisesti nekin ovat Nili-Ailin tekemät. Kuvassa vähän niinkuin mallailen niitä, mutten lumisateessa kuiten kehannu laittaa niitä.

Rannekkeet Strömsöön malliin

Viime keväänä Strömsöön Lee Esselström pyysi yleisöä lähettämään hänelle kuvioehdotuksia suunnitteilla oleviin Suomi 100-neuleisiin. Nyt setti, johon kuuluu kauluri, sukat ja rannekkeet on valmis.

Lankavarastostani ei löytynyt just sillä innostuksen hetkellä paksuja lankoja mallin väreissä, joten ajattelin kokeilla rannekkeita ohuella langalla. Suurensin ohjeen silmukkaluvun 40:stä  60:neen ja pienensin puikkokoon 2 mm. Ensimmäisissä rannekkeissa lankoina on sinistä ja vihreää Malabrigoa sekä valkoista Trekking pro naturaa (75 villaa, 25 bambua), menekki yhteensä 22 g.

Rannekkeen reunoihin tulevat koristeraidat oli hitaita tehdä, mutta voi miten mukavan näköiset niistä tuli. Enpä ollut ennen moisia tehnytkään. Toistin ensimmäisen kuvio-osan, jotta sain rannekkeisiin lisää pituutta. Täytyy tunnustaa ettei kirjoneule ole vahvimpia puoliani. Tässä mallissa oli haasteena pitkät langanjuoksut kuvioiden välillä. Tein niitä kahdella eri tavalla ja alla olevan kuvan valkoisesta osuudesta huomaa, ettei toinen tapa ollut hyvä kun sen seurauksena silmukka jäi vinoon. No oppia ikä kaikki.

Opin myös, että lankojen kannattaa olla juuri saman vahvuisia ja mielellään samaa laatuakin. Ensimmäisten rannekkeiden valkoinen lanka oli hiukan ohuempaa ja lopputulos näkyy varsinkin tuossa puukuviossa tai sitten siinä näkyy vain minun taitamattomuus.

Toisen versioon otin himpun paksumman vihreän (Regia 4-fädig) sekä vaalean langan joka on kyllä villaa mutten tiedä minkä merkkistä. Neulejälki on mielestäni paljon parempi näissä.

Rannekkeita voi pitää kumminpäin vaan. Itselläni ne sujahtaa yleensä niin, että vaalea raita on ylhäällä.

Hm, miksei se kaulurikin toimisi ohuella langalla neulottuna. Tiiä vaikka innostusin kokeilemaan, mutta sitä ennen neulon muutamat rannekkeet lisää, tosin eri mallilla. Näihin taisi jäädä koukkuun :)