Rakas blogi, anteeksi kun olen laiminlyönyt sinut. Neuleita ynnä muita käsitöitä on kyllä kertynyt, mutta aikaa niiden postaamiseen ei muka ole ollut, vai liekö kyse motivaation puutteesta. Käyköhän täällä enää ketään, kirjoittaako kukaan nykyään blogeja vai onko kaikki neulojat siirtyneet vloggaamaan? No jospa tätä blogia herättelis henkiin ihan vaan omaksi iloksi ja pitäisi vähän niinkuin käsityöpäiväkirjana itselleen.
Viime kesänä retkuiltiin Ivalon seutuvilla ja yhtenä päivänä kavuttiin Vanhapäälle.
Ompelin paksuhkosta flanellista itselleni retkipaidan muistaakseni Suuri käsityö -lehden kaavoilla. Harmi kun en muista lehden numeroa. Tämän takia olisi hyvä kirjata blogiin kaikki töihin liittyvät tiedot. Olisi sitten helppo jälkeen päin tarkistaa yksityiskohtia tarpeen mukaan. No, paidasta tuli oikein mainio vaikkakin aika väljä.
Tässä kesän kynnyksellä alkaa taas veri vetää noihin maisemiin. No sieltähän sitä melkhein ollaan kotoisin.
Osallistuin kasvivärjäyskurssille muutama vuosi sitten. Väripatoihin päätyivät Pirtin kerhräämöltä ostamani ohuet vaaleanharmaat karstalangat. Nämä löytyivät myymälän takahuoneesta, kun älysin kysyä mahdollisimman ohuita lankoja. Kuvassa langat ennen puretusta, jossa ne sitten kihartuivatkin aikalailla.
Värjätyt langat vasemmalta lukien; krappi, lepän lehdet, krappi (vaalean ruskeaan Brooklyn tweed lankaan), koivun lehdet ja lupiinin kukat (valkoiseen lankaan). Tuo ihanan sininen kuulemma haalistuu ajan myötä, sanoi kurssin vetäjä. Saas nähdä ehdinkö neuloa siitä jotain ennen kuin niin käy.
Tovin sai pähkäillä ja miettiä neulottavaa pusero- tai villatakkimallia näille langoille. Virolaisia neuleita kirjasta löytyi simppeli Vormsi kaarrokepaidan ohje, joka tosin oli hieman paksummalle langalle eli taas päästiin säätämään ja soveltamaan. Otin Ilun keltaisen minisinkun yhdeksi raitaväriksi piristämään muuten niin hailakkaa väriyhdistelmää. En tiedä johtuiko se langan tiukasta kierteestä vai mistä, mutta neulejäljestä tuli ihmeen epätasaista. Ehkä hieman ohuemmilla puikoilla olisi saanut tasaisempaa jälkeä. Muistaakseni neuloin 2,25 tai 2,5 mm puikoilla.
Neuloin puseroa kesällä 2022 ja siihen on tallentunut pohjoisen tienpientareiden hauraan kauniit värimaailmat ja reissun tunnelmat sekä melontaretkien fiilikset. Meillä on kanootissa sähkömoottori, jota käytetään isoilla selillä seilatessa ja silloin voi kätevästi melan vaihtaa puikkoihin.
Neuloin helmaan ja rannekkeisiin muutaman nurjan raitakerroksen tasavälein, ja kun neule oli muuten valmis, poimin niistä silmukat ja neuloin muutaman kerroksen sileitä rullautuvia kohoraitoja.
Lopputulokseen en ole aivan tyytyväinen. Aluksi väritys ei vaikuttanut ollenkaan minulta, mutta tulimme sinuiksi ja siihen vaikutti varmasti mukavat muistot neulomiseen liittyi. Kooltaan pusero olisi voinut olla suurempi, ehkä se silloin ei olisi korostanut niin kovasti buubseja. Pääntien lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu muotoilu olisi voinut olla vielä selkeämpi. En tykkää yhtään jos kaula-aukko nousee edessä liian ylös ja sitä pitää nykiä alaspäin. Nyt on hieman tätä vikaa. Neulejälki on epätasainen, vaikka olen kastellut neuleen. Pitäisköhän pusero pyöräyttää vielä hellästi pesukoneessa, ehkä se auttaisi. Että paljon on muka vikkaavikkaa ja siiitä huolimatta pusero on aivan päällä pidettävä.
Lanka Pirtin kehräämön ohutta karstalankaan ja Ilun minisinkku (Rav link)
Menekki yhteensä 210 g
Koko taisi tulla s
Puikot 2,25 tai 2,5 mm
Fiilis aika tykis tuli
Tämän verran jäi lankoja tähteeksi. Vuosi meni ennen kuin sain ne puikoille.
Tänä kesänä keksin upottaa loppuangat huiviin. Aloitin simppelin huivin yksinkertaisella langalla ainaoikein neuleena, mutta jälki ja tuntu olivat sen verran kökköä, että purkuun meni. No sittenpä keksin yhdistää Ilun minisinkun tuon karstalangan kanssa ja johan alkoi tulla mukavan näköistä ja tuntuista jälkeä.
Hups, melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Muistellaanpa siis menneitä.
Viime vuotta voi hyvällä syyllä sanoa sukkavuodeksi. Eipä tullut juuri muuta neulottuakaan. Töissä keksimme toteuttaa kirjastosukkahaasteen, johon alakoululaiset suunnittelivat malleja ja vapaaehtoiset lahjoittivat sukkia, jotka sitten lahjoitettiin Ukrainasta tulleille pakolaisille. Teimme haasteen tiimoilta myös virtuaalisia Tarinakoukkuja kirjaston YouTube kanavalle.
Tästä haaste alkaa:
Ja lopuksi käydään läpi sukkasatoa:
Noissa videoissa vilahtelee minunkin neulomia sukkia, mutta jos niitä ei jaksa katsoa, niin laitetaan tänne pelkät kuvat.
Aloin pyörittelemään kuvioaiheita kirjahyllyistä. En sen kummemmin piirrellyt malleja paperille, vaan kuviot muotoutivat neloessa. Ensimmäisenä neuloin rannekkeet:
Kuvio-osiin sai mukavasti upotettua langanloppuja.
Polvisukat on neulottu Regian ohuesta sukkalangsta. Paksupohkeinen kun olen, loin reilusti silmukoita, olikohan niitä peräti 100. Ajattelin etteivät ainakaan kiristä pohkeita tuosta kirjoneuleen kohdalta.
No, käytäntö on osoittanut etteivät purista, ehkä päinvastoin. Ois kyllä voinut olla vähempikin silmukoita.
Alla olevien kuvien sukat on neulottu siten, että ruutumainen kuvio syntyy nostetuista silmukoista. Kuviolankoina yksivärinen vihreä ja joku kirjolanka. Tämä olikin simppeli tapa saada elävyyttä pintaan.
Nämä pienet lastensukat neuloin suoraan mallipiirrustuksen pohjalta. Ilokseni löysin juuri oikeat värit lankavarastostani. Nämä lämmittävät nyt pienen ukrainalaistytön jalkoja.
Tämän haasteen innoittamina neuloimme itsellemme työsukat ja säärystimet. Punaiaset säärystimet tupsuineen on neulottu Gjestalin Maija-langasta samoin kuin oranssit sukat. Ensimmäisessä kuvassa on myös meidän työkaveri Lukutoukka-Lutukka.
Laitetaanpa lopuksi vielä muutama kuva kummilapselle, serkulle, tytärpuolelle ja lapsenlapselle meinneistä lahjasukista.
Olen pitänyt tätä blogiani jo 15-vuotta ja neuleaiheisia kuvia on kertynyt melkoinen määrä matkan varrella. Osan olen ottanut itse, mutta kieltämättä Linssin ottamien kuvien osuus on suuri. Hän on saanut houkuteltua minut jos jonkinlaisiin luontokohteisiin kuvausreissuille ja muutenkin haastanut luovempiin ideoihin ja näkökulmiin.
Keväällä näytti siltä, ettei Leppävirran kirjaston näyttelytilassa ole ketään heinäkuussa. Me Linssin kanssa alettiin ideoimaan yhteistä neule- ja valokuvanäyttelyä ja tuumittiin, jotta kyllä näillä eväillä saadaan näyttely aikaan.
Annikainen puikoissa & Linssi kamerassa on esillä Leppävirran kirjaston näyttelytilassa 4.-29.7.2022 kirjaston aukioloaikoina eli ma, ti, to klo 10-18, ke, pe klo 10-16. Tervetuloa!
Kuvien valitseminen näyttelyyn oli siinä mielessä haasteellista, että runsaasta määrästä piti vain jättää osa pois. Ehkäpä pidämme joskus myöhemmin vielä toisenkin näyttelyn.
Rekvisiitaksi laitettuihin vanhoihin matkalaukkuihin oli kätevää sijoitella kuvia ja neuleita.
Näyttely on kuva painotteinen, mutta laitoimme esille myös joitakin neuleita sekä kirjoja, joiden tekemisessä olemme olleet mukana.
Ripustusta miettiessämme Linssi sai loistoidean; mitäpä jos kiinnitettäisiin kuvat nuppineuloilla vanhaan räsymattoon.
Maton olen kutonut Varkauden kotiteollisuuskoulussa vuonna 1982 ja se on ollut kaikki nämä vuodet käytössä. Kannatti pujotella hapsut maton reunoihin vaikka siinä saikin hampaita kiristellä ja hikoilla. Kestävää jälkeä tuli. Toinenkin vanha matto on esillä ja äitini ilahtui kovin nähdessään sen eli kutomansa vihreän maton.
Meillä Leppävirran kirjastossa pidetään neljä kertaa vuodessa Tarinakoukkuja eli tapahtumia, joissa käsitöiden lomassa vinkataan kirjoja. Näiden lisäksi teemme virtuaalisia Tarinakoukkuja millon mistäkin aiheesta kirjaston YouTube-kanavallemme. Viimeisin liittyy tähän meidän näyttelyyn:
Huivien neulominen on sitten mukavaa. Pieni, kevyt neule on helppo ottaa mukaan reissuun kuin reissuun. Koon kanssa ei tarvitse pähkäillä ja langan riittävyyskään ei ole ongelma, varsinkin jos tekee mallin, jonka voi lopettaa milloin vaan. Tällainen malli on esim. Janina Kallion Tidelines, jota olen varioinut moneen huiviin:
Ilun mini sinkku oli lankana tässä kevyen kevyessä huivissa, jonka neuloin 2,75 puikoilla. Lanka oli niin ohut, että reiät eivät muka erottuneet kunnolla ja siksipä teinkin ne tuplasti eli näin; ensimmäisellä reikärivillä tein 2 o yht.,2 o ja langankierrot tuplana (tätä toistaen), toisella eli nurjalla kerrokselle tein langankierrot normaalisti, kolmannella kerroksella jatkoin ainaoikein neuletta. Nyt erottuu reiät!
Kävimme viime elokuussa Kristiinan kaupungissa ja tottahan se piti Kissanpiiskaajankuja nähdä ja ikuistaa kuviin. Vaan onneksi ei näkynyt piiskajia eikä kyllä kissojakaan. Koko kaupunki oli aika lailla tyhjä, sillä venetsialaiset ja hyvä ilma olivat houkutelleet asukkaat mökeillensä.
Hmm, mistähän lngasta tämä huivi sitten olikaan. Yleensä säilytän lankojen vyötteet ja laitan vielä langanpätkän tunnisteeksi, mutta nyt on käynyt unohdus. Tämä saattais olla Uschitita Merino Singles, yksisäikeinen merinovilla. Loppuun neuloskelin pari värillistä raitaa. On suloisen pehmeä ihoa vasten. Ehdottomasti yksi lempihuiveistani.
Olipa mainiosti kirjoitettu ohje ja tällä kertaa seurasin sitä ilman omia virityksiä. Neuloin huivia koronaviikolla hissukseen ja sain samalla ilahduttavaa väriterapiaa.
Huivipostauksen lomaan ujuttautuu näköjään ruskea villatakk joten kerrotaanpa siitäkin.
Sain puolitoistavuotta sitten lahjakortin TitiTyyhyn, josta tilasin mm. tämän villatakin ja tuon vaaleansinisen huivin langat. Olin tilaavinani mustaa lankaa, mutta tulikin tumman ruskeaa. Ei haittaa, on hyvä väri tämäkin.
Cumbria on uusi ihastuttava lankatuttavuus. Harvoin on neulominen niin joutuisaa ja miellyttävää kuin tällä langalla. Mallina on Veera Jussilan Muistoneule omilla muokkauksilla. Pintakuviossa vuorottelevat sileät ja yks oikein, yks nurin kerrokset. Lopputulokseen ole oikein tyytyväinen. Langan pehmeys voi kyllä vaikuttaa siihen, että nukkaa saa nyppiä vallankin kainaloiden seudulta.
Neljää ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta otokset on kuvattu kesäkuun eka viikolla eräällä syrjäisellä metsäniityllä täällä Savon sydänmailla. Siellä oli niin lumoavan kaunista, että viikon päästä piti palata takaisin hiukan eri vaatteissa:
Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.
Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.
Päävärin riittävyydestä en ollu varma, joten neuloin hihat ennen helman lopullista pituutta. Huoli oli turha. Helmaan tuli pituutta sopivasti ja lankaa jäi vielä ylikin.
LankaLieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvärjätty
Menekki yhteensä n.350 g
Koko taisi tulla s
Puikot 3,25 mm
Fiilis rento neuletyö
Ohje oli hyvin kirjoitettu ja siksipä neule eteni jouhevasti. Pusero neulottiin ylhäältä alas ja istuvuutta paransi lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu heti alussa. Koko olisi saanut olla hieman suurempi, mutta muuten lopputulos oli oikein mieleinen.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
