Lähipiiri tietää, että olen innostunut kansallispuvuista ja silloin tällöin sattuu siihen liittyviä mieluisia lahjoituksia. Sellainen oli Alavuden kansallispuku tai oikeastaan kuoropuku, joka kotiutui meille jokunen aika sitten. Tämä meille tullut yksilö oli pienehkö, mutta ei hätää. Irroitin liivin hameesta, vekitin ja rypytin hameen uudelleen ja ompelin sopivan vyötärönauhan ja niinpä sain kauan himoitsemani tuunnaamunperinnehameen nimenomaan Alavuden kuosilla. TMP eli tuunamunperinne tarkoittaa, että pukeutumisessa käytetään jotakin kansallispukuun kuuluvaa osaa muun vaatetuksen kanssa.
Halusin hameeseen sopivan sinivoittoisen huivin, mutta oikean värin löytäminen olikin hiukan haasteellista. Värimuistiin ei voi luottaa, joten lankaostoksille piti lähteä hame päällä. Juuri ennen karanteenin alkua olimme Jyväskylässä ja samalla reissulla piipahdin Titi Tyy -lankakaupassa. Sieltä löytyi kuin löytyikin oikeaa sinistä sekä oranssia ja mustaa.
Olen niin tykästynyt Janina Kallion hiukan epäsymmetrisiin kolmiohuiveihin, että tälläkin kertaa se valikoitui malliksi. Raidoituksesta tai kuvioinnista en ollut vielä varma ja loppujen lopuksi kävi niin, että huiveja siunaantuikin kaksin kappalein. Ensimmäiseen huiviversioon tein ohuita raitoja oranssilla langalla.
Kattelin sitä aikani ja tuumin, jotta yksivärisenä toimisi paremmin. No eikun purin raitaosuuden ja neuloin sen yksivärisellä uudestaan. Hyvä niin. Nyt huivia voi yhdistellä monipuolisemmin muiden vaatteiden kanssa.
Koko n. 160 x 50 cm (kolmion kärjen korkeus) Puikot 3,75 mm
Fiilis just hyvä
Toisessa huivissa on edelleen sama malli, mutta nyt ilman reikärivejä. Raidoitus on kopsattu suoraan Alavuden hameesta. Oranssi taisi olla Isager Alpaca -lankaa, joka oli paksuudeltaa samaa kuin sininen ja musta lanka.
Kävimme kesäisellä kuvauskeikalla Kalvitsan asemalla. Siellä on kesäkahvila, jossa kannattaa piipahtaa. Takapihalta löytyy resina, jolla pääsee huristelemaan pienen matkan. Edellisestä resina-ajelusta olikin vierähtänyt muutama vuosikymmen.
Molemmat huvit ovat tunnultaan miellyttävän pehmeitä eli kyllä voi sukkalangastakin huiveja neuloa.
Keväinen karanteeniaika lopetti kaikki kansalaisopiston harrastukset, joten neulomisaikaa jäi tavallista enemmän. Töissä sentään kävin koko ajan, mutta siitäkin huolimatta olin aika ahkera käsityörintamalla. Ompelin pellavatunikan ja Inarinsaamen arkipuvun, neuloin pari huivia, sukkia ja takin.
Aloitetaan takista. Mielessä oli pyörinyt jo pidemmän aikaa kesäinen neuletakki ja sitten satuin huomaamaan Riika-Piikan verkkokaupassa lankalauantain tarjouksen. No sieltäpä silmiini osui mielenkiintoinen pellavaviskoosilanka ja niinpä ostahutin kaikki ihanan punaiset langat. Jotta saisin hyödynnettyä koko lankamäärän, päätin neuloa takin ylhäältä alas.
Malliksi valikoitui Käsityökekkereiden Veera Jussilan Ylhäältä alas neuletakki. Tykästyin tähän selkeän simppeliin, saumattomaan malliin, johon oli helppo lisätä omia muokkauksia. Silmukkamäärät laskin omalle langalleni sopivaksi ja sileän neuleen sekaan tälläsin kaks kerrosta 1 oikein, 1 nurin neuletta. Mallineule on simppeli ja mielestäni kivan näköinen. Istuvuuden parantamiseksi neuloin tähänkin takkiin rintalaskokset lyhennetyin kerroksin.
Lanka oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa neulottavaa, mutta lopputuloksesta tuli paksuhko ja aika raskas. Alunperin ajattelin, että tämä pituus sopisi mainiosti hameiden kanssa pidettäväksi, mutta käytössä neule löpristyi ja venyi hieman ja lopputulos ei oikein mairitellut pyöristynyttä vatsan seutua. Kuulostaa kuin olisin raskaana, mutta en sentään, ei enää näillä kymmenillä :)
Monta kuukautta käytin neuletta ja pähkäilin, josko sittenkin jatkaisin helman pituutta. No punaista lankaa ei enää saanut, mutta kävipä uskomaton mäihä kun Riika Piikasta löytyi pieni erä samaista lankaa ja vielä värissä, joka rimmasi kivasti punaisen kanssa. Värityksestä tuli mieleen vanhat talot ja varsinkin tämä kaunis yksilö Kristiinankaupungista.
Purin nappilistat ja kauluksen ja jatkoin helman pituutta hieman erilaisella pintaneuleella, jota käytin myös nappilistoihin ja kaulukseen.
Nappien väriä piti pähkäillä tovi ennekuin päädyin siniseen.
Olen huomattavasti tyytyväisempi tähän pidempään versioon eli kannatti nähdä vaiva.
Mitenkähän tämän blogihiljaiselon osais keriä umpeen? Kovasti on tullut tehtyä kaikenlaista sitten viime näkemän, mutta muistaneeko tuota enää missä järjestyksessä. No, heittäydytään hurjaksi ja postataan vallan epäjärjestyksessä. Aloitetaan huiveista, mistäpä muustakaan.
Työkaverilla on ihana taskullinen saalihuivi, jonka hän on perinyt edesmenneeltä tädiltään.
Täti oli taitava neuloja ja varmaan myös kärsivällinen. Monesti on mietitty noita hapsuja. Mikäpä niiden neulomisessa, mutta se päättelyn paljous, huhhuh.
Meillä on kirjastolla neljästi vuodesssa Tarinakoukku tapahtuma, jossa työkaveri ja minä esittelemme ja vinkkaamme tietyn teeman ympärille koottuja teoksia. Tapahtumassa on iso rooli myös käsitöillä ja aloitammekin aina neulekuulumisilla. Tämä saalihuivi on herättänyt ihastusta tarinakoukkulaisten parissa ja niinpä niitä on neulottu oikein urakalla. Minäkin olen tehnyt jo kaksi.
Neuloin ensimmäisen huivini vuosi sitten Karismasta. Väri määräytyi sen mukaan, mitä varastossa sattui olemaan. Silmukkaluku oli kolmella jaollinen niin että yksi kolmasosa oli taskun leveys. Oliskohan tässä ollut jotain 80-90 silmukkaa.
Huivista tuli ihanan paksu ja lämmin, mutta pituus meinasi venähtää hiukan liian pitkäksi. Sen kanssa saakin olla näköjään tarkkana. No huivi lähti lämmittämään serkkutytön hartioita, joka ihastui juuri tähän väritykseen.
Neuloin seuraavan huivin itselleni Esiton huopalangasta. Päätyraidoitukset on kopioitu ja suurennettu Inarinsaamenpukuni helmaraidoista.
Malli valmiista huivista kopioitu
Lanka Esiton huopalanka Menekki n. 400 g
Koko n. 42 x 160 cm Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis kyllä lämmittää
Huivin silmukkaluku on 93 eli 31 s oikea reuna, 31 s tasku, 31 s vasen reuna). Helmat ja reunat ovat ainaoikein neuletta. Mallikerrassa on neljä kerrosta, joista kaksi ensimmäistä ainaoikein ja kaksi seuraavaa 1 o, 1, n.
Minullakin on täti. Myös hän haluisi neuloa taskuhuivin, mutta epäili ettei osaa tehdä taskuja. No minäpä tein hänelle ohjevideoita. Mietin kehtaanko laittaa niitä julkiseksi, mutta antaa mennä vaan. Kuvanlaatu on välillä epätarkka ja jotta sain edes vähän lyhennettyä videota, lisäsin välillä nopeutta. Samalla löysin sisäisen oravani :)
Taskuhuivin ensimmäisen taskun ohjevideo:
Taskuhuivin toisen taskun ohjevideo:
Ja laitetaanpas vielä yksi eläväkuva. Keväällä kun kirjasto oli suljettuna, teimme muutaman Tarinakoukku videon. Rentoudu neuloessa -videolla taskuhuivitkin taipuvat moneen.
On jäänyt blogin päivitykset aika vähiin. Toki koko ajan on jokin neule ja monta muuta käsityötä meneillään, mutta aika ei tahdo riittää niistä kertomiseen. Silloin tällöin tulee laitettua jokunen kuva Instaan tai FB:iin, mutta Ravelrynkin päivitys on jäänyt hunniggolle. Voisi tehdä uudenvuodenlupauksen asian suhteen, mutta enpä oikein tiedä. Se lupaus voisi tulla nopsasti rikottua. No, vuodatuksesta huolimatta nautin edelleen käsillä tekemisestä ja niinpä esittelen hiukka jälkijättöisesti valmistuneita neuleita tai oikeammin osaa niistä, sillä ei ole tullut edes kuvattua kaikkkea.
Keväällä neuloin muutamankin huivin Janina Kallion ohjeilla. Ensimmäisenä valmistui pienehkö perushuivi mielenkiintoisesta uudesta lankatuttavuudesta. Se oli keveydessään maanmainio kesäneulontalanka.
Lempi eli Ardent-malli löytyi aivan ihastuttavasta Lumoavat neulehuivit -kirjasta. Että voi kirja olla kaikin puolin onnistunut; kuvat, graafinen ilme, mallit, ohjeet ja jopa paperin tuntu puhuivat samaa tyylikästä kieltään. Ja voi sentään, miten nerokkaasti kolmiohuivit oli suunniteltu. Eipä tarvinnut olla huolissaan langan riittävyydestä, kun mallin saattoi lopettaa silloin kun lanka oli loppumaisillaan.
Koko 188 x 53 cm (kolmio kärjen korkeus) Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis just hyvä perushuivi
Huivi valmistui juuri sopivasti Jyväskylän neulefestarireissulle. Matkaneulomuksena oli sovellettu versio tuosta Lempi huivista. Ravelrystä bongasin sittemmin Janinan Tidelines-mallin, joka kyllä kovasti muistuttaa tätä minun tuotostani. Raidoissa on hiukan eroa ja huivin loppuun tekemilläni lyhennetyillä raitakerroksilla sain hieman epäsymmetriaa huiviin.
Huivia kuvattiin elokuisella kanoottiretkellä, loppukesän kukkaniityllä ja autoretkellä, mutta minusta nämä marraskuun pakkasilla otetut kuvat ovat parhaimpia.
Koko 155 x 40 cm (kolmio kärjen korkeus) Puikot 3,25 mm pyöröpuikot
Fiilis ehdottomasti lempihuivi
Väri on just mieleinen ja niin on kyllä langan tuntukin. Tätä tulee käytettyä melkein joka päivä.
Sitten ois vielä yks huivi, mutta jätän postaamisen toiseen kertaan, sillä nyt lähden juhlistamaan uutta vuotta. Hyvää, neulerikasta vuotta myös kaikille teille! (käyköhän täällä enää ketään :)
Näin syksyn kynnyksellä on aika muistella mennyttä kesää.
Huhtikuussa sain vihdoinkin puikoille kauan kuiskutelleet joululahjalangat. Halusin neuloa simppelin, lyhyehkön perusvillatakin mutta eihän sellainen vaivatta synny. Ensin pitää jahkailla tekisikö niin vai näin ja sitten pitää kokeilla näyttäisikö hyvältä niin vai näin. ja hyvä olisi myös laskea silmukkamääriä. Ja sitten tietenkin puretaan ja aloitetaan alusta. Näinhän se yleensä menee jos ei neulo ohjeesta. Niin meni nytkin.
Näin keväällä yhdessä tilaisuudessa todella kauniin villatakin. Sen oli neulonut villatakin omistajan romanialainen anoppi joskus aikoja sitten.
En tiedä onko tämä sen seudun perinneneuleita vai mitä, mutta kuviointi oli niin viehättävä, että heti piti ruveta ratkomaan sitä. Olikin mielenkiintoinen selvitettävä, mutta ei se sitten toiminutkaan ohuella lahjalangalla neulottuna. Montakymmentä senttiä ehdin neuloa todetakseni sen. No, ehkä joskus sovellan kuviota johonkin muuhun.
Ensimmäinen kokeilu siis purkuun ja eikun uusi aloitus. Lanka sinällään on niin kaunista, että ihan sileällä pinnalla olisi saanut kaunista aikaan, mutta jotta neulominen ei menisi tylsäksi, tälläsin etu- ja takakappaleiden keskiosiin kierreraitoja.
Neuloin takin ylhäältä alas ja hihat pyöriöstä poimituilla silmukoilla. Tällä tyylillä olen neulonut monetvillatakit. Helman, hihansuiden, pääntien ja etureunojen resorit neuloin kiertäen. Ja ai ihmettä, Nappitalosta löysin just täydelliset napit takkiini.
Ylhäältä alas neulottaessa saa olla tarkkana ettei helma tule pääteltyä liian kireästi. Olen kokeillut erilaisia tekniikoita, mutta tuntuu, että nyt löysin just sopivan päättelytavan You Tubesta, mutta enpä nyt muista mikä se oli nimeltään, joten laitetaan oma video.
Huhtikuussa minusta tuli mummo toistamiseen. Uusin tulokas ei oikeastaan tarvinnut mitään neulottua, kun isoveljelleen tuli aikanaan neulottua takkia, sukkaa, pipoa, housua sun muuta ja eihän ne nyt yhdellä pienellä kovin kovassa kulutuksessa ole olleet. No jotakin kuiten teki mieli neuloa ja niinpä tein toukkapussin.
Ihan omasta päästäni en tohtinut ruveta neulomaan, joten googletin ohjetta ja löysin sairaanhoitajat.fi sivulta yksinkertaisen perusmallin. Otin siitä silmukkaluvut ja mitat, mutta levennykset tein omasta päästä. En ommellut pussin pohjaa kiinni, vaan tein sinne nauhakujan. Nauha jäi tekemättä, mutta eipä sitä tarvittukkaan, sillä
pussista tuli aika nafti. Ehdittiin sitä kuiten sen verran käyttää, että voitiin todeta toimivaksi lämmikkeeksi.
Pienimies oli kuin suloinen kuutinpoikanen pussukassaan :D
Mummohuumassa en muistanut kirjata ylös lankaa, puikkoja saati menekkiä, mutta odennäköisesti lanka oli Sandnesin Lanett Babyullia ja puikot ehkä 2,5-3 mm.
Kevätvauva ei ehtinyt kovin monta kertaa pussitella ennen kesän tuloa. Tässä kuvassa nautiskellaan juhannuksen lämmöstä ja valosta.
Neuloin lapsenlapselle villapuvun alkuvuodesta ja salaa toivoin, että tulis nyt pakkasia, jotta puvulle olisi käyttöä. Toive toteutuikin ja ensimmäisenä valmistuneet villahousut pääsivät lämmittämään lapsenlapsen jalkoja. Mutta voi kehveli, housut taisivat lämmittää/kuumentaa myös tunteita, sillä ne kuulemma kutittavat eikä lapsenlapsi haluais pukea niitä millään ylleen.
Housut tein Klompelompen Kovispöksyjen ohjeilla, joka havaittiin hyväksi muutama vuosi sitten. Tälläkin kertaa käytin ohjetta ohuempaa lankaa ja niinpä silmukkamäärät piti laskea erikseen ja luulenpa, että lahkeista tuli turhan tyköistuvat ja varmaan ne siksi kutittavat, vaikka lanka on pehmeää merinovillaa (Gjestal Bay Ull) paitsi tuo turkoosi raita, joka on Sandnes Garnin Sisua eikä sekään nyt mitään karheaa ole. Ehkä kannattaisi purkaa lahkeet haaroihin asti ja neuloa ne uudestaan ilman kavennuksia, jotta saisi vähän enemmän väljyyttä.
Villatakin tein omasta päästä, vähän jostain katselin mittoja ja laskin silmukkamäärät. Neuloin takin alhaalta ylös, päättelin olkapäät kolmen puikon menetelmällä, hihan silmukat poimin kädentie pyöriöstä ja neuloin ne ylhäälät alas. Ainoat saumat tuli taskujen reunoihin. Takista tuli jotenkin ukkimainen ja vahanaikaisen näköinen,
Todennäköisesti takin koko on oikea, mutta laspenlapsi ei suostunut sovittamaan sitä. Arveli varmaan, että taas on mummo neulonut raastinraudan :)
No, onneksi ollaan kevättä kohti menossa joten villavaatteet voi laittaa kohta jäähylle.
