60-luvun kuoseja

Äitini oli aikoinaan innokas ompelija ja suurin osa meidän vaatteista oli hänen tekemiään. Mieleen ovat jääneet 60-luvun värikkäät kuosit. Jokunen vuosi sitten olin töissä Joroisten kirjastossa ja samaan aikaan siellä sattui olemaan tekstiilisunnittelija Mirja Tissarin näyttely. Oli kuin olisi tehnyt aikamatkan lapsuuden kangaskaupaan.

Lapsuuden vaatteista ei ole kovin moni säilynyt, mutta jokunen sentään.

Pikku Anna Kaisan kesämekkoja vuodelta yks ja kaks.

Äidin tekemä hellehattu on 60-luvun lopulta ja muistaakseni hänellä oli myös mekko samasta kankaasta. Harmi ettei se ole säilynyt, tosin tuskin se mahtuisi meille kellekkään enää. Hattukaan ei sopinut kuin äidilleni ja tyttärelleni ja koska he eivät olleet siitä yhtä innoissaan kuin minä, päätin suurentaa sen itselleni sopivaksi.

Hattu alkuperäisessä kuosissaan tyttäreni päässä.

Jahkailin pitkään onnistuisinkohan se. Tämän kesän helteet saivat tarttumaan tuumasta toimeen ja eikun saumat auki.

Onneksi saumavaroja oli sen verran, että sain kuin sainkin suurennettua hatun ympärysmitan itselleni sopivaksi. Hyvä niin, mutta siinä samassa lierin leveys hieman kapeni. Nyt se ei näytä enää 60-luvun hellehatulta muuta kuin kuosinsa perusteella, mutta hyvä näinkin. Yleensä en ole edes tarvinnut hellehattua, mutta tänä kesänä se on ollut oikein tarpeellinen kapistus.

Kahdessa alimmaisessa kuvassa en ole etelän rannoilla vaan Manamansalossa ja taustalla siis kirkas ja kaunis Kainuunmeri eli Oulujärvi.

Parhautta on taskut

Etsiskelin pitkään taskullisen mekon kaavaa ja kas, sellainen löytyi PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta. Klara-mekko on yksinkertaisen kaunis ja mikä parasta, siinä on isot taskut. Siis eikun ompelemaan.

Ensimmäisen version ompelin ostamastani vaaleasta joustotrikoosta. Kangas aiheutti epäilyksiä (miksihän ylipäätään olin ostanut sen?), mutta ajattelin, että testaan sillä mekkomallin toimivuutta. Ja hyvä oli, että testasin.

Muokkasin ohjetta sen verran, että laitoin helmaan ja hihoihin lisää pituutta. Muutaman päivän yritin tulla sinuiksi mekon värityksen kanssa vaan kun en tullut, pistin koltun väriliemeen. Onneksi jostain aiemmista värjäyksistä oli jäänyt punaista (en muista tarkalleen värin nimeä). Lopputuloksesta voi olla monta mieltä, mutta itsestäni se on parempi kuin alkuperäinen.

Tuo trikoo on aika ohutta ja sen sisältämä elastaania tekee siitä hyvin joustavaa. Mekoon tuo väljyyttä taskulliset sivukappaleet suorareunaisten etu- ja takakappaleiden välissä. Koko olisi voinut ehkä olla hieman isompi, sillä nyt juurikin etu- ja takakappaleet nuolivat vartalon (kumpuilevia) muotoja. Ai armotonta miten pömppömaha tuli selkeästi esille. Vyön avulla tilannetta voi hieman parantaa :)

Vaikka olenkin pitkäkätinen, taskut tuntuivat olevan hieman liian alhaalla. Mietinkin josko olisin parantanut tilannetta tekemällä vyötärösauman eli siis olisin leikannut mekon vyötärön kohdalta poikki, leikannut muutaman sentin pois ja ommellut osat jälleen yhteen. Mutta en ole ainakaan vielä tehnyt sitä sillä luulen, että tämä mekko jää vain kotikäyttöön. Hyvä kuitenkin että tein mekon, sillä nytpä tietäisin miten tekisin seuraavan version.

Muokkasin kaavoja siten, että nostin sivukappaleet alkamaan noin 10 cm ylempää kuin ensimmäisessä versiossa. Tämä tarkoitti, että jouduin piirtämään sivukappaleiden kaavat uudelleen, sillä  kappaleiden jyrkkyyskulma muuttui hieman (onkohan tämä nyt ymmärrettävää tekstiä ollenkaan). Muokkasin etu- ja takakappaleita siten, että viistosin reunoja jotta sain helmaan noin viisi senttiä lisäleveyttä eli yhteensä helma leveni 20 cm. Lisäsin nytkin helman pituutta, sillä näillä polvilla en viitsi kovin lyhyttä mekkoa käyttää.

Pallotrikoon ostin Marimekon myymälästä. Kangas on ryhdikästä puuvillatrikoota, joka ei paljon veny ja sitä oli helppo leikata sekä ommella ja voi miten kauniisti se laskeutuu.

Pääntiekaitaleen ompelin vinoon leikatusta kaitaleesta, joka venytyksestä huolimatta nousee hieman "pystyyn". Tämän jos oisin arvannut, niin eipä olisi tarvinnut leikata vinokaitaletta vaan kauluksen olisi voinut tarkoituksella tehdä pystyversiona. Ihan hyvä tuosta kauluksesta tuli näinkin. Koska minulla ei ollut pallopäistä ompelukoneen neulaa, ompelin helman ja hihansuut käsin.

Mietin kyllä, tulisiko mekosta yöpaitamainen ja ehkä se sitä vähän on, mutta kun laittaa vyön, niin ilme muuttuu kummasti.

Ja kun nostaa vyötä vielä hiukan ylemmäksi, ilme eikun paranee. Vyönä on pelkkä kangassuikale, mutta pitänee se ehkä huolitella.

Tuuli oli tänään kuvausapuna ja sai helmat heilumaan oikein veitikkamaisesti.

Olen hyvin tyytyväinen mekkooni ja voisin tehdä kolmannenkin version, vaikkapa sellaisen tunikamittaisen jos vaan löytäisin kivaa kangasta. Tai no, jäihän tätä pallokangasta vielä eli joskopa siitä tekis vielä yhden version.

Isäntä innostui vanhoista autoista ja hommasi itselleen Plymouth Valiantin vuodelta 1964 ja hups, kuinka hauskasti maastoudun auton ihanan punaiseen syliin näissä tamineissa :)

Kesä kirjoen

Hups vaan, kevät meni suitsait ja kesäkin on jo pitkällä. On ollut kaikenlaista tekemistä eikä blogia ole joutanut päivittämään, mutta nyt muutama sananen.

Olen huomannut, että neulomisessani on jonkinlainen rytmi. Syksyt menee enimmäkseen sukkia neuloen, vuoden vaihteen jälkeen tulee villatakkien tai puseroiden vuoro, sitten taas huivien jne. Nyt jäi haaveilemani villatakit neulomatta, sillä sukkahommelit jatkuivat pitkälle kevääseen.

Sukkaprojektista kerron myöhemmin lisää. 

Sitten tulikin epätavallisen pitkä eli muutaman viikon mittainen tauko neulomiseen, enkä enää oikein jaksanut paneutua villatakkeihin. Tumput suorina en sentään ole ollut, sillä kirjontainnostus on edelleen päällä kuten edellisessä postauksessa jo kerroin.

Aijai, nyt pitää taas odotella uutta kirjontavihjettä, jotta pääsisis jatkamaan puutarhahommia. On se mukavaa, että edes näissä puutarhajutuissa pärjään jotenkin, minä kun en todellakaan omista viherpeukaloa :D

Ostin soman pienen pahvimatkalaukun kirjontalangoilleni, sillä eiväthän ne meinanneet enää mahtua Wiener Nougat -suklaarasiaan ja mielumminhan tuota matkalaukkua katselee olohuoneen nurkassa kuin suklaatonta suklaarasiaa.

Vaan ei voi ihminen sittenkään olla neulomatta. Jotain piti saada alulle ja eikun varaston kätköistä jämälankoja hyödyntämään. Tällä samalla lankaparilla eli Vuorelman ohuella kampalangalla ja ikivanhalla mohairilla neuloin jo 11 vuotta sitten huivin, joka tosin on jäänyt vähälle ellei perätä olemattomalle käytölle. Huivi oli turhan kapea ja kuvio ei tullut juuri yhtään esille. Onkin muuten haasteellinen tuo ohuenohut mohairlanka. Yksinään sillä neuloen jäljestä tulee hyvin epätasaista ja neulominenkin on hiukan hankalaa, mutta yhdistettynä kampalankaan neulominen ainakin helpottuu, mutta jälki on vieläkin vähän epäsiistiä. No, minä nyt kumminkin haluan juuri tuon värisen huivin ja katson mitä lopussa seisoo. Jospa se vesi ja pingotus tekisi ihmeitä.

Yhteinen puutarha

Taito lehti kutsui kirjonnasta kiinnostuneet osallistumaan vuoden kestävään yhteiskirjontaan, jossa täytämme pikkuhiljaa Tiia Erosen suunnittelemaa puutarhaa erilaisilla pistoilla. Vastasin kutsuun ja nyt olen aivan täpinöissäni ja ihmettelen kuinka maltan odotella vihjeitä.

Olen kirjonut hyvin vähän enkä tainnut omistaa kuin yhden dokan, mutta pieni kirjontalankavarsto alkoi kasvaa kuin itsestään reilu vuosi sitten, kun aloitin tykkimyssyn kirjonnan. Ostin sitä varten puuvillalankoja, mutta vaihdoinkin ne sitten silkkilankoihin kun kirjottava pohjakin oli silkkiä.

Kuva puolivalmiista Perä-Pohjolan tykkimyssyn silkkistä. Itse myssy on jo valmis, mutta kirjotun tyllipitsin nyplätty reunapitsi on vielä kesken. Nypläämisen opettelu ei ollutkaan kovin helppoa, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kirjominen sen sijaan onnistui aika mallikkaasti vaikkei kokemusta paljon ollutkaan.

Lankavarasto kasvoi myöhemmin, kun eräs käsitöitä harrastanut asiakas halusi välttämättä lahjoittaa pussillisen kirjontalankoja, joita ei enää tarvinnut. Kurkistelin silloin tällöin pussiin ja epäilin tulisikohan niitä käytettyä, mutta nyt en enää epäile. Ainakin osa pääsee puutarhaa värittämään ja eihän sitä koskaan tiedä minkälainen kirjontahurahdus tästä vielä seuraa.

Ostin paikallisesta kangaskaupasta puolipellavaista kangasta tyynynpäällistä varten  mutta jälkeen päin löysynkin kangasvarastostani vielä sopivamman eli paksumman pellavakankaan kirjontapohjaksi.

Kuvion siirtämiseksi kankaalle kokeilin monta konstia ja parhaimmaksi osoittautui tuommosella jäljennystussilla piirtäminen. Teippasin kaavan ikkunaan ja kankaan sen päälle ja sitten vaan auringonvaloa hyödyntäen jäljentämään kuvioita.

Sain melkein kokonaisen dokan upotettua tuohon ketjupistoilla tehtyyn aurinkoon ja aika täyteläiseltähän se näyttääkin.

Teinpä sitten niin, että jäljensin pienen puutarhan tuolle ohuemmalle eli puolipellavaiselle kankaalle. Kirjoin pienen auringon kahdella säikeellä kun tuo isompi on tehty kolmella.

Nyt minulle on siis tuloillaan kaksi puutarhaa ja hyvä niin. Näistähän vois tehdä vaikka eriväriset.

Kun nyt malttaisi vaan odottaa seuraavaa pistovinkkiä :)

Muttikka puolukka sano lapsenlapsi

Tammikuussa vietettiin Taitojärjestöjen valtakunnallista käsityölauantaita mm. Varkaudessa. Olin  mukana tapahtumassa ja sain neulottavakseni vaalean version Mustikka-Puolukka lapasista. Tammikuussa neuloin mustapohjaisen versio samaisesta lapasesta ja ajattelin jo silloin, että tekisin yhden muutoksen jos vielä samaista mallia neuloisin. Nyt siis tuli tilaisuus.

Vaaleissa lapasissa aloitin kierreraitojen jälkeen alkavan kuvio-osuuden kaksi kerrosta alempaa kuin mustissa lapasissa. Tämä siksi, että puolukkakuviosta ehti tulla kokonainen ennen peukaloaukon silmukoiden ottamista apulangalle ja varsinkin siksi, että seuraavalla kerroksella aukon taakse tulevat silmukat sai luotua yhdellä värillä. Ja onhan tuo kokonainen puolukka kivemman näköinen kuin puolikas :) Kärkeen tuli siis kaksi ylimääräistä kuviotonta kerrosta, mutta ihan on tasapainoisen näköinen lopputulos näinkin. Jos näistä ahdesta väristä pitäisi valita niin melkeinpä kallistuisin vaalean puoleen.

Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki n. 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Raikkaat ja lämpimät :)

Lankaa jäi tälläkin kertaa yli joten neuloin pikkulapaset pikkumarjoilla kohta kolmivuotiaalle lapsenlapselleni. Niistäpä tuli just sopivat, vallan somat ja kaiken lisäksi saajalleen mieleiset. Ei kuulunut kuin muttikka, puolukka, muttikka, puolukka kun lapasia soviteltiin ja otettiin käyttöön.

Tämä savolainen lapasperhe lämmittää nyt tyttären, vävypojan ja lapsenlapsen käsiä etelä-Suomessa.

Punainen Kiuru

Vaikka minulla on huiveja kiitettävästi, yhtä puuttui, nimittäin punaista huivia. Katselin jo kesällä Veera Välimäen Huivileikki kirjasta Kiurua sillä silmällä, että toteuttaisin sen jossain vaiheessa ja ihan vartavasten kävin Pirtin kehräämöltä ostamassa punaista lankaakin. Niin että eikun neulomaan.

Ohjeen mukaan ainaoikein osuus neulotaan viitosen puikoilla, mutta minä neuloin sen nelosilla. Tuntui muka, että viitoset ois liian paksut. Tein levennyksiä enemmän kuin ohjeessa ja niinpä silmukkaluvutkin olivat hieman erit kuin ohjeessa.

Kun ainaoikein osuus oli valmis, poimin silmukat alareunasta pitsineuletta varten. Siinäpä olikin vähän säätämistä, että sain silmukkamäärän täsmäämään pitsikuvioon. Piti peruutella pariinkin otteeseen ja loppujen lopuksi tein aloituksenkin hieman toisin kuin ohjeessa. En ollut tyytyväinen huivin ja pitsireunan yhtymäkohtaan joten neuloin siihen samanlaisen reikärivin kuin mikä tuli myös pitsin alareunaan.

Pähkäilin josko viitosilla löysästi neulottu pitsiosuus näyttää löperöltä, mutta hyvinhän tuo näyttää toimivan. Päättelin huivin joustavasti ettei varmasti kiristäisi.

Malli Kiuru by Veera Välimäki

Lanka Pirtin kehräämön karstalanka tex 140 x 2
Menekki n. 190 g

Koko leveys 2,20, kärjen korkeus 0,60
Puikot 4  mm ja 5 mm pyöröpuikot
Fiilis Tulipa siitä valtava!

Huivin ainaoikein osuuden teki mielenkiintoiseksi lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu rytmitys. Joskus voisi tehdä samanmoisen huivin ilman pitsireunusta.

Nyt tuli tyydytettyä punaisen huivin tarve kerta heitolla ja oikein isosti, mutta pitänee se pienikin huivi vielä väsätä :)

Ylen mieluisa joululahja

Olipa kerran neuloja, jolla oli kolme kilttiä lasta. Joulun lähestyessä lapset miettivät lahjaa äidilleen. He tiesivät ettei saa ostaa neulekirjoja eikä lankoja, sillä äiti on hyvin nirso niiden suhteen. Lapset muistivat kuulleensa äidin riemunkiljahduksia muutama joulu sitten, jolloin anopin antamasta kirjekuoresta löytyi lahjakortti lankakauppaan. Ja niinpä lapset ajattelivat, että lahjakortilla mekin ilahdutamme äitiä. Eikä tässä vielä kaikki. Yllätyksekseen äiti sai peräti kaksi lahjakorttia, toisen Kuopion ja toisen Lontoon lankakauppaan. Voi sitä riemua ja iloa.

Heti kohta joulun jälkeen neuloja ja herra Linssi lähtivät ostoksille Kuopioon. Kiltit lapset kera muutaman kiltin aikuisen olivat muistaneet myös herra Linssiä lahjakortilla. He parkkeerasivat auton torin alle ja lähtivät hymyssä suin kohti lanka- ja levykauppaa, jotka joku viisas oli sijoittanut kätevästi aivan lähekkäin. Siellä he sitten hyörivät ja pyörivät tyytyväisyyttään hyristen kumpikin omassa kaupassaan. Neulojan kassiin kertyi monta kerää suloisen kevyttä tweed-lankaa ja Linssin kassiin muutama vinyyli ja ainakin sata levypussia.

Kotiin saavuttuaan herra Linssi laittoi lahjavinyylit pyörimään kun taas neulojan päässä alkoi toisenlainen pyöritys, nimittäin neuleideapyöritys. Sitä jatkui ja jatkui monta päivää kunnes idea selkiytyi ja lukunutun tapainen hartianlämmitin alkoi hahmottua.

Raglankavennuksiin ja silmukkamääriin neuloja otti vinkkiä keväällä nelomastaan aurinkorannikko- puserosta ja kuten esikuvansa, tämäkin neulottiin ylhäältä alas saumattomana. Etureunojen viistoaminen meni sattumalta niinkuin Strömsöössä eli hyvin, vaikka neulojalta taisi jäädä mallitilkut ja viistouslaskelmat tekemättä.

Kauluksesta neuloja halusi mahdollisimman lämmittävän, vilukissa kun on. Ensin siitä tuli liian pitkä ja löpsöttävä, sitten hieman lyhyempi ja edelleen vähän löpsöttävä. 

Neuloja kun on aikamoinen jahkaaja niin hän miettii yhä vaan onko tuo kaulus vieläkään tarpeeksi hyvä. Uskois vaan, että on. Ehkäpä hän neuloo vielä toisenkin nutun toisenlaisella kauluksella ja loivemmin viistotuilla etureunoilla.

Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier omin muokkauksin

Lanka Rowan felted tweed
Menekki n. 160 g

Koko sopiva
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot, kauluksen alareuna neulottu 4 mm puikoilla
Fiilis Ihmeen hyvä ja todella lämmin

Lontoon lahjakorttiostosten tekeminen vei neulojalta monta monituista päivää. Pitä ihastella lankoja ja värejä, piti valita ja karsia, piti luurailla ravelryssä mitä mistäkin langasta oli neulottu ja millaisilla langanmenekeillä jne. Ei ollut helppoa ei, mutta kylläkin ylen mukavaa.

Nyt nuo ihanuudet kuiskuttelevat lankalaatikossa, mutta pitää malttaa vielä hetki jos toinenkin ennenkuin niihin pääseee käsiksi.

Lasten lankalahjakortit toivat äidille monenlaista iloa; valitsemisen riemua, haaveilun, ideonnin ja suunnittelun riemua sekä loppujen lopuksi lämmintä ylle. Kiltisti tehty ja ajateltu. Sen pituinen se.

PS. Neuloja kun on hurahtanut tuunaamunperinne-juttuihin niin laitetaanpa loppuun kuva, jossa hän esittelee (taas) isoisotätinsä Nili-Ailin tekemää niisivyötä. Ai kuinka somasti se sopii perinnekankaasta tehdyn hameen kanssa.