Satoisa sukkavuosi

Hups, melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Muistellaanpa siis menneitä.

Viime vuotta voi hyvällä syyllä sanoa sukkavuodeksi. Eipä tullut juuri muuta neulottuakaan. Töissä keksimme toteuttaa kirjastosukkahaasteen, johon alakoululaiset suunnittelivat malleja ja vapaaehtoiset lahjoittivat sukkia, jotka sitten lahjoitettiin Ukrainasta tulleille pakolaisille. Teimme haasteen tiimoilta myös virtuaalisia Tarinakoukkuja kirjaston YouTube kanavalle.

Tästä haaste alkaa:

Ja lopuksi käydään läpi sukkasatoa:

Noissa videoissa vilahtelee minunkin neulomia sukkia, mutta jos niitä ei jaksa katsoa, niin laitetaan tänne pelkät kuvat.

Aloin pyörittelemään kuvioaiheita kirjahyllyistä. En sen kummemmin piirrellyt malleja paperille, vaan kuviot muotoutivat neloessa. Ensimmäisenä neuloin rannekkeet:

Kuvio-osiin sai mukavasti upotettua langanloppuja. 

Polvisukat on neulottu Regian ohuesta sukkalangsta. Paksupohkeinen kun olen, loin reilusti silmukoita, olikohan niitä peräti 100. Ajattelin etteivät ainakaan kiristä pohkeita tuosta kirjoneuleen kohdalta.

No, käytäntö on osoittanut etteivät purista, ehkä päinvastoin. Ois kyllä voinut olla vähempikin silmukoita.

Alla olevien kuvien sukat on neulottu siten, että ruutumainen kuvio syntyy nostetuista silmukoista. Kuviolankoina yksivärinen vihreä ja joku kirjolanka. Tämä olikin simppeli tapa saada elävyyttä pintaan.

Nämä pienet lastensukat neuloin suoraan mallipiirrustuksen pohjalta. Ilokseni löysin juuri oikeat värit lankavarastostani. Nämä lämmittävät nyt pienen ukrainalaistytön jalkoja.

Tämän haasteen innoittamina neuloimme itsellemme työsukat ja säärystimet. Punaiaset säärystimet tupsuineen on neulottu Gjestalin Maija-langasta samoin kuin oranssit sukat. Ensimmäisessä kuvassa on myös meidän työkaveri Lukutoukka-Lutukka.

Laitetaanpa lopuksi vielä muutama kuva kummilapselle, serkulle, tytärpuolelle ja lapsenlapselle meinneistä lahjasukista. 

Annikainen puikoissa & Linssi kamerassa

Olen pitänyt tätä blogiani jo 15-vuotta ja neuleaiheisia kuvia on kertynyt melkoinen määrä matkan varrella. Osan olen ottanut itse, mutta kieltämättä Linssin ottamien kuvien osuus on suuri. Hän on saanut houkuteltua minut jos jonkinlaisiin luontokohteisiin kuvausreissuille ja muutenkin haastanut luovempiin ideoihin ja näkökulmiin.

Keväällä näytti siltä, ettei Leppävirran kirjaston näyttelytilassa ole ketään heinäkuussa. Me Linssin kanssa alettiin ideoimaan yhteistä neule- ja valokuvanäyttelyä ja tuumittiin, jotta kyllä näillä eväillä saadaan näyttely aikaan.

Annikainen puikoissa & Linssi kamerassa on esillä Leppävirran kirjaston näyttelytilassa 4.-29.7.2022 kirjaston aukioloaikoina eli ma, ti, to klo 10-18, ke, pe klo 10-16. Tervetuloa!

Kuvien valitseminen näyttelyyn oli siinä mielessä haasteellista, että runsaasta määrästä piti vain jättää osa pois. Ehkäpä pidämme joskus myöhemmin vielä toisenkin näyttelyn.

 Rekvisiitaksi laitettuihin vanhoihin matkalaukkuihin oli kätevää sijoitella kuvia ja neuleita.

Näyttely on kuva painotteinen, mutta laitoimme esille myös joitakin neuleita sekä kirjoja, joiden tekemisessä olemme olleet mukana.

Ripustusta miettiessämme Linssi sai loistoidean; mitäpä jos kiinnitettäisiin kuvat nuppineuloilla vanhaan räsymattoon. 

Maton olen kutonut Varkauden kotiteollisuuskoulussa vuonna 1982 ja se on ollut kaikki nämä vuodet käytössä. Kannatti pujotella hapsut maton reunoihin vaikka siinä saikin hampaita kiristellä ja hikoilla. Kestävää jälkeä tuli. Toinenkin vanha matto on esillä ja äitini ilahtui kovin nähdessään sen eli kutomansa vihreän maton.

Meillä Leppävirran kirjastossa pidetään neljä kertaa vuodessa Tarinakoukkuja eli tapahtumia, joissa käsitöiden lomassa vinkataan kirjoja. Näiden lisäksi teemme virtuaalisia Tarinakoukkuja millon mistäkin aiheesta kirjaston YouTube-kanavallemme. Viimeisin liittyy tähän meidän näyttelyyn:

Tervetuloa näyttelyyn!

Huivi, huivimpi, huivein

 Huivien neulominen on sitten mukavaa. Pieni, kevyt neule on helppo ottaa mukaan reissuun kuin reissuun. Koon kanssa ei tarvitse pähkäillä ja langan riittävyyskään ei ole ongelma, varsinkin jos tekee mallin, jonka voi lopettaa milloin vaan. Tällainen malli on esim. Janina Kallion Tidelines, jota olen varioinut moneen huiviin:

Ilun mini sinkku oli lankana tässä kevyen kevyessä huivissa, jonka neuloin 2,75 puikoilla. Lanka oli niin ohut, että reiät eivät muka erottuneet kunnolla ja siksipä teinkin ne tuplasti eli näin; ensimmäisellä reikärivillä tein 2 o yht.,2 o ja langankierrot tuplana (tätä toistaen), toisella eli nurjalla kerrokselle tein langankierrot normaalisti, kolmannella kerroksella jatkoin ainaoikein neuletta. Nyt erottuu reiät!

Ainaoikein huivi ilman reikiä on neulottu Malabrigo Sock (845 Cirrus Gray)-langasta. On yksi lempparihuiveista.

Kävimme viime elokuussa Kristiinan kaupungissa ja tottahan se piti Kissanpiiskaajankuja nähdä ja ikuistaa kuviin. Vaan onneksi ei näkynyt piiskajia eikä kyllä kissojakaan. Koko kaupunki oli aika lailla tyhjä, sillä venetsialaiset ja hyvä ilma olivat houkutelleet asukkaat mökeillensä.

Tämä ihanainen risku on ostettu inarilaiselta Kaksama Graft Galleryltä.

Hmm, mistähän lngasta tämä huivi sitten olikaan. Yleensä säilytän lankojen vyötteet ja laitan vielä langanpätkän tunnisteeksi, mutta nyt on käynyt unohdus. Tämä saattais olla Uschitita Merino Singles, yksisäikeinen merinovilla. Loppuun neuloskelin pari värillistä raitaa. On suloisen pehmeä ihoa vasten. Ehdottomasti yksi lempihuiveistani.

Ja sitten mennään astetta räväkämpiin väreihin.

Vaaleanpunainen unelma on Heidi Alanderin Space between ja lankana Riikka-Piikan HipHei -ohut merinolanka.

Olipa mainiosti kirjoitettu ohje ja tällä kertaa seurasin sitä ilman omia virityksiä. Neuloin huivia koronaviikolla hissukseen ja sain samalla ilahduttavaa väriterapiaa. 

Vaaleansininen ja -punainen huivi vilahtavat Leppävirran kirjaston Neulelukutaito-aiheisessa Tarinakoukussa.

Huivipostauksen lomaan ujuttautuu näköjään ruskea villatakk joten kerrotaanpa siitäkin.

Sain puolitoistavuotta sitten lahjakortin TitiTyyhyn, josta tilasin mm. tämän villatakin ja tuon vaaleansinisen huivin langat. Olin tilaavinani mustaa lankaa, mutta tulikin tumman ruskeaa. Ei haittaa, on hyvä väri tämäkin.

 Cumbria on uusi ihastuttava lankatuttavuus. Harvoin on neulominen niin joutuisaa ja miellyttävää kuin tällä langalla. Mallina on Veera Jussilan Muistoneule omilla muokkauksilla. Pintakuviossa vuorottelevat sileät ja yks oikein, yks nurin kerrokset. Lopputulokseen ole oikein tyytyväinen. Langan pehmeys voi kyllä vaikuttaa siihen, että nukkaa saa nyppiä vallankin kainaloiden seudulta.

Neljää ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta otokset on kuvattu kesäkuun eka viikolla eräällä syrjäisellä metsäniityllä täällä Savon sydänmailla. Siellä oli niin lumoavan kaunista, että viikon päästä piti palata takaisin hiukan eri vaatteissa:

Lempeää kesää kaikille!

Floti

 Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.

Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.

Päävärin riittävyydestä en ollu varma, joten neuloin hihat ennen helman lopullista pituutta. Huoli oli turha. Helmaan tuli pituutta sopivasti ja lankaa jäi vielä ylikin.

Malli Floti, Soile Pyhäniska (Rav link)

Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvärjätty

Menekki yhteensä n.350 g

Koko  taisi tulla s

Puikot 3,25  mm 

Fiilis rento neuletyö

Ohje oli hyvin kirjoitettu ja siksipä neule eteni jouhevasti. Pusero neulottiin ylhäältä alas ja istuvuutta paransi lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu heti alussa. Koko olisi saanut olla hieman suurempi, mutta muuten lopputulos oli oikein mieleinen.

Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Pikkuneuleita

Jaahas, se on näköjään melkein vuosi vierähtänyt viime postauksesta. En suinkaan ole ollut neulomatta, mutta jotenkin postaaminen on vaan jäänyt. Ei muka ole aikaa tai paremminkin niin, että sekin aika minkä menisi blogin päivittämiseen, menee neulomiseen. Mutta kokeillaanpa miltä tämä tuntuu. En kerro neulomuksista kronologisessa järjestyksessä, koska en edes muistaisi tekojärjestystä ja eihän sillä loppujen lopuksi ole edes merkitystä. 

Minulla on ollut monta vuotta tavoitteena pienentää lankavarastoa ja siitä syystä aloitin aikanaan vauvanutun neulomisen. Niihin ei mene paljon lankaa eli lankanöttöset saa hyvin hyödynnettyä. Kivat väritkin löytyivät; harmaa, vaaleanpunainen ja valkoinen. Malliksi valikoitui Klompelompen kesälapset -kirjasta David-villatakki.

Yleensä minulla ei jää neuleet kesken, mutta tämän kanssa meinasi käydä niin. Se saattoi osaltaan johtua siitä, että neuloin tämän ohjetta ohuemmasta langasta ja jouduin hieman säätämään kaarrokkeen levennyksiä enkä oikein tiennyt kenelle olin tätä tekemässä. Helpostiko semmoinen neule meinaa jäädä unholaan. Vaan sitten kävi niin iloisesti, että tänä keväänä kummityttöni sai tyttövauvan ja sepä innosti minut tarttumaan puikkoihin ja tekemään neuleen valmiiksi.

Lankana tässä on Sandnesin Baby Ull ja valkoinen on jotain konepestävä merinovilla. Muistaakseni kakspuolosilla neuloin. Napit löytyivät omasta varastosta. Nyt ei ole sovituskuvaa esitellä, sillä neule on ehkä sopiva vasta syksyllä.

Jaana-nukke esittelee tässä pipoa, lapasia ja polvisukkia, jotka menivät lämmittämään serkkutytön tyttären poikaa. Kaikki on neulottu jämäsukkalangoista, mutta eipä tässä lankavarasto paljon vajunnut.

Nämä norjalaismalliset vauvamyssyt menivät KYSiin keskososastolle.

Ja lopuksi kaikkein pienimmät neulomukset. 

Kaunis curvy-barbieni Kate sai villasukat. Neuloin ne kirjolangasta 1,5 mm puikoilla. Pitäisköhän ensi talveksi tehdä myös polvisukat.