Neljäs neljännestä

eli Kanerva haastoi aukaisemaan kuva-albumin ja niitähän minulla on, pikaisesti laskettuna 26 kpl(siis sellaisia ihan oikeita eikä sähköisiä). Olen ollut innokas kuvaaja jo silloin paperikuvien aikaan ja laiskasta luonteestani huolimatta tykkäsin liimat kuvat albumeihin ja ihan ajallaan. Monesti onkin albumeista tarkastettu mitä milloinkin tapahtui jne. Tosin eron aikaan tuli kuvattua hyvin vähän, ei ehkä halunnutkaan ja sittenhän sitä kohta siirryttiinkin tähän digiaikaan.

Säännöt menee näin:

1. avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2.valitse neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi

3.selitä kuva

4.haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

On kesä 1980 ja istun kalatehtaan laiturilla jossain jumalanseläntakana pohjois-Norjassa. Kaverini sisko oli siellä kesätöissä ja me kävimme häntä katsomassa. Tuo kuva näyttää aika idylliseltä, mutta olihan se jotenkin hyvin ankea paikka. Työntekijät eli nuoret suomalaiset asuivat surkeissa puisissa parakeissa, jotka olivat saksalaisten peruja sodan ajalta. Harmi ettei niitä tullut kuvatua. Muistan ajatelleeni, että olispahan aikamoinen rangaistus jos tänne joutuis jäämään. En muista olisko siellä tienannut hyvin, tosin Norja oli jo silloin hirmu kallis maa ja kai sitä nyt edes ruokaa olisi pitänyt ostaa. Muistankin, että tuolla reissulla tais vatsa kurnia aika usein :)

Haastan Heidin, Helenan, Christinan ja Sarin.

Matti kevään tuopi

En tunne kuvassa olevaa herraa (katsokaa mikä neuleliivi), mutta hänhän voisi olla vaikka Matti tämänpäiväisen nimipäiväsankarin mukaan. Siis Wiikon Wanha:

Vanha kansa uskoi, että Matista alkaa kevättalvi. Päivään on liittynyt jos jonkinlaisia sanontoja, uskomuksia ja kieltoja. Osa niistä on perua katolisilta ajoilta (sanotaanko se nuin?). Tässä muutama:

Matinpäivänä ei saa kammata tukkaansa, ettei se alkais lähteä.
Leppävirta

Matinpäivänä ei saa kehrätä. Jos kehrää, tulee huonokuituisia liinoja.
Pielavesi

Tämä on paha:

Matinpäivänä ei saanut seuloa eikä neuloa, muuten tulivat sinä vuonna talon perheeseen pistokset ja ruvet.
Juva

lähde: Vanhat merkkipäivät, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki 1948

On se niin kivaa

kun arvontoja järjestetään vähän siellä sun täällä. Minuakin onni on potkinut jo useamman kerran. Aivan uskomatonta ja niiiin mukavaa. Neulovan Nartun arpajaisista voitin näin ihania juttuja. Kaunis kiitos ja halaus Soilelle :)

Noissa korteissa on jotain vanhahtavaa, niin nostalgisia. Ja nuo napit, oi miten suloisia. Niistä tulee mieleen maatuskat, joilla minäkin leikin pienenä ja niistä taas tulee mieleen tämä hupaisa laulu.

Ihme kyllä löysin kolmannesta kaupasta puuttuvaa lankaa ja pääsin tikuttelemaan nelosvinkin loppuun. Viitosen taidan jättää suosiolla väliin ettei huivista tulis liian suuri (ja ettei lanka taas loppuis).

Onpa vähän haasteellista kuvata keskeneräistä huivia kun ei sitä voi oikein pingottaakkaan. Tässäpä toinenkin keskeneräisyys.

Jumii

Tämä tyttö se aloitti yllärihuivin neulomisen sellaisella tohinalla ettei malttanut edes ohjeita kunnolla lukea. Siellä oli mainittu sellainen oleellinen tieto, jotta paljonko tarvitaan lankaa jos meinaa saada kaikki vihjeet neulotuksi.

Neljäs vihje on muutamaa riviä vaille valmis ja lanka loppui, harmitus. En tiedä mistä lanka on ostettu, kun sain sen lahjaksi ja meidän kylän kolmesta mahdollisesta kaupasta ainakaan kahdessa tätä ei ollut, harmitus2. Saas nähdä onko kolmannessakaan. No huomenissa se selvinnee.

Muutenkaan neuleet eivät oikein etene, ihan kuin ois käsjarru jääny päälle. No vähän sentään villoja pyörittelin eilen käsissäni.

Ja hupsista, syntyi vähän jouluista kamaa.
Eikös se Elviskin laulele näistä ... 'Cause I have a Woolen heart, titididititii......

Arvattu on

Kiitos kaikille kuva-arvoitukseen osallistuneille. Olipas hauska lueskella arvailujanne :) Tein vähän yhteenvetoa ja vastaukset jakautuivat aika jännästi siten, että 25 liitti kuosin tekstiileihin (kankaat, verhot, matot jne.) ja 20 paperiin (tapetti, servetti, kirjekuoret jne.) ja lisäksi oli vielä kumpparit, sadetakki, tiskirätti ja magneetti :) Joukosta löytyi myös kolme aivan oikeaa vastausta. Mutta koska nämä ovat arpajaiset eivätkä tietokilpailu, niin kaikkien osallistujien nimet päätyivät hattuun ja sieltä virallinen valvoja eli valokuvaaja Linssi vetäisi kolme lappua.

Rummunpärinää... ja voittajat ovat Valokki, affen ja Pitsineule, joista viimeksi mainittu myös ratkaisi arvoituksen oikein! Olkkaapa ystävälliset ja lähettäkää minulle osoitteenne, jotta voin laittaa teille palkinnot tulemaan :)

Onneksi olkoon ja aploodeja :)

Ja missä/mikä tämä kaunis kuosi sitten on? Se voisi kyllä olla kaikkea tuota mitä ehdotitte ja minäkin näen sen sieluni silmin kankaan painokuosina, mutta mutta se on kuin onkin paperia eli kirjan kannen sisälehti:

WSOY näkyy käyttäneen tällaista paperia ainakin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

Tämä kirja-aarre on Z. Topeliuksen Talwi-Iltain tarinoita, toinen jakso vuodelta 1886. Kirjan sisäkanteen on kauniilla käsialalla kirjoitettu Sorsakosken oppilaskirjasto. Ostin tämän ja paljon muitakin vanhoja kirjoja meidän kylän kirjaston poistomyynnistä. Niistä saakin monta tarinaa vaikkapa tuleviin Viikon Vanhoihin.

Täytyy vielä mainita, että myös Heidi ja Silmukatti ratkaisivat arvoituksen ja moni oli tosi lähellä. Kiva kun osallistuitte. Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja viikon alkua :)

Päivää

Tämä herttainen kiiltokuva 1900-luvun alkupuolelta saa kunnian olla tämänkertainen Wiikon Wanha.

Hyvää Ystävänpäivää :)

PS. Kuva-arvoitus ratkeaa huomenissa, eli vielä ehtii osallistua.

Kuva-arvoitus

Arvaatkos mistä löytyy näin hieno kuosi?

No hei, järjestetäänpä samantien arpajaiset. Palkintona jotain pientä kovaa :)

Buorre beaivi

Jos meillä olis lippu ja sille tanko, tänään siellä liehuisi näin iloiset värit

on nimittäin saamelaisten kansallispäivä ja allekirjoittaneessa virtaa yksi neljäsosa alkuperäisverta :)

Sen kunniaksi Wiikon Wanha on valokuva vuodelta 1904.

Kuvassa on äidinäidin puoleista saamelaissukua Inarilla Kesäpaikan pihalla. Äidin ja enon tietojen pohjalta kuvassa vasemmalta lukien on Nuoran Juhani (minun isoisoisoisä), Nuoran Petteri(minun isoisoisä), vävy Seurujärvi, Anna(minun isoisoisoäiti), Aili Maria(minun isoisoäiti), Nangu-Valpu ja Nili-Aili. Todennäköisesti takana olevat miehet ovat etelästä tulleita geologisen seuran tutkijoita, jotka ovat myös ottaneet valokuvan.

Tässä kuva juuri samasta paikasta vuodelta 2003:

Siellä olen minä, vanhin eno, enojen vaimot, nuorin eno ja serkkutyttö. Jonkun verran ovat paikat muuttuneet 99 vuodessa. Itse päärakennuskin on tuplasti suurempi, toisin äiti arveli, että jatko eli toinen kammari olisi rakennettu jo aika pian tuon yläkuvan oton jälkeen.

Kuvat on myös otettu samaan vuorokauden aikaan eli puolenyön hujakoilla. On sitä osattu ennenkin kukkua ja tulipa vaan mieleen jotta onkohan iltavirkkuus joku periytyvä ominaisuus, met nimittäin olemma sitä. Mitähän muuta sitä kantaa tiedostamattaan perintönä, ehkä mm. nöyryyttä ja huonommuuden tunnetta.

Harmittelin syksyllä, kun ei tullut käytyä katsomassa Kautokeinon kapinaa elokuvateatterissa, tosin ei se siellä kauaa pyörinytkään. No onneksi sain sen velipojalta synttärilahjaksi. Hieno, vaikuttava elokuva, suosittelen ja kuunnelkaas tätä Mari Boinen musiikkia.



Hyvä me!

Pitoneuleet

Tältä näytti siellä koskella eilissä päivänä.

Oli kyllä kaunista mutta hyytävän kylmää.

Monessa blogissa olen törmännyt kiinnostaviin postauksiin, joissa käydään läpi neulottuja töitä, mieleisiä ja vähemmänmieleisiä malleja, langan kulutuksenkestoa jne. Niitä on ollut kiva lukea. Siispä minäkin käännän katseen (taas kerran) taaksepäin ja katson mitä sitä onkaan tullut tehtyä. En minä nyt kaikkea käy läpi mutta jotain kuiten.

Huiveista tulee eniten käytettyä tätä mustaa Haapsalu-huivia vuodelta 2006 ja useimmiten päässä keikkuu musta baskeri. Minulle ei käy pipot sitten yhtään, harmi.

Brunellia käytän lähes päivittäin. Se on hyvä kiskaista aamulla yöpuvun päälle, kun haen lehden postilaatikolta. Hyvä pakkaspäivien neule, tykkään.

Se vaan nyppii kun lanka nyppyyntyy, mur. Ehkä mä teen vielä joskus toisen paremmasta langasta ja leveämmällä helmalla.

Hiirulainen on kans kovassa käytössä vaikka se kieltämättä onkin aikas nafti.

Takki on ihanan kevyt ja ohuudestaan huolimatta mukavan lämmin. Ihan pikkuisen on nyppyjä muttei haitaksi asti. Uskaltaisin tehdä toisenkin takin Floricasta. Tätäkin käytän paljon samoin kuin tytär omaansa.

Tämä takki on kans usein päällä ja kovasta käytöstä huolimatta ei ole mitään moitittavaa. Siispä uskallan suositella Peer Gynttiä täydestä sydämestä.

Tämä on minun lempitakki:

Ihan peruskamaa, mutta ah, niin hyvä, lämmin, hellä ja kaiken lisäksi musta. Tykkään, minä tylsä tyyppi. Miksi ihmeessä Marimba-lankaa ei enää ole markkinoilla vai onko muka?

Ja tässä rakas kotihame:

En edes muista milloin lienen neulonut tämän hamosen, varmaan yli 8 vuotta sitten. Mutta koska hame on neulottu Peer Gyntistä (mainos), se on edelleen kuin tuliterä. Eipä palele tämä päällä. Huomatkaa punaiset villasukat, lempisellaiset.

Ja sokerina pohjalla, vilunkarkoitusvillatakki;

Aiotko sinä panna tuon hameen valokuvaan, kysyi valokuvaaja hämmästyneenä.

Tämä mulla on aina päällä kun palelee, siis aika usein. Miten voi lanka olla niin lämmintä, pehmoista, hyvää ja kestävää. Tämähän on takki, jolla on jo toinen elämä ja on muuten eka neule, jonka esittelin blogissani. Takkia on pestykin aika usein eikä lanka, Pirtin kehräämön kampalanka ole siitä moksiskaan. Tätä neuletta ei voi moittia naftiksi, on väljyyttä juuri sen verran, että voi oikein kääriytyä lämmittelemään sen syliin.

Todennäköisesti tuo hame on neulottu Floricasta, mutta enpä muista milloin tai joo, kauan kauan sitten. Hyvä kotihame.

Jaa, että minäkö villatakki-ihminen? Kyllä vain, mutta vielä uupuu ainakin punainen ja harmaa takki :)