on nimittäin saamelaisten kansallispäivä ja allekirjoittaneessa virtaa yksi neljäsosa alkuperäisverta :)Sen kunniaksi Wiikon Wanha on valokuva vuodelta 1904.
Kuvassa on äidinäidin puoleista saamelaissukua Inarilla Kesäpaikan pihalla. Äidin ja enon tietojen pohjalta kuvassa vasemmalta lukien on Nuoran Juhani (minun isoisoisoisä), Nuoran Petteri(minun isoisoisä), vävy Seurujärvi, Anna(minun isoisoisoäiti), Aili Maria(minun isoisoäiti), Nangu-Valpu ja Nili-Aili. Todennäköisesti takana olevat miehet ovat etelästä tulleita geologisen seuran tutkijoita, jotka ovat myös ottaneet valokuvan.Tässä kuva juuri samasta paikasta vuodelta 2003:
Siellä olen minä, vanhin eno, enojen vaimot, nuorin eno ja serkkutyttö. Jonkun verran ovat paikat muuttuneet 99 vuodessa. Itse päärakennuskin on tuplasti suurempi, toisin äiti arveli, että jatko eli toinen kammari olisi rakennettu jo aika pian tuon yläkuvan oton jälkeen.Kuvat on myös otettu samaan vuorokauden aikaan eli puolenyön hujakoilla. On sitä osattu ennenkin kukkua ja tulipa vaan mieleen jotta onkohan iltavirkkuus joku periytyvä ominaisuus, met nimittäin olemma sitä. Mitähän muuta sitä kantaa tiedostamattaan perintönä, ehkä mm. nöyryyttä ja huonommuuden tunnetta.
Harmittelin syksyllä, kun ei tullut käytyä katsomassa Kautokeinon kapinaa elokuvateatterissa, tosin ei se siellä kauaa pyörinytkään. No onneksi sain sen velipojalta synttärilahjaksi. Hieno, vaikuttava elokuva, suosittelen ja kuunnelkaas tätä Mari Boinen musiikkia.
Hyvä me!
Onnea saamelaisuudelle! Osaatko kieltäkin? Terve nöyryys ei kai ole pahasta kellekään mutta elä ainakaan huonommuutta tunne, olethan taitava, älykäs, huumorintajuinen, empaattinen, herkkä ja kaunis nainen.
VastaaPoistaChristina: Kiitoskiitos. Enpä osaa kieltä tuota otsikkoa enempää, harmi. Tuo saamelaisuus on ollut aikanaan vähän hävettävä asia. Äitikin kertoi että varmasti tuli koulussa kiusatuksi jos puhui saamea eikä sitä saanutkaan puhua, opettajat kielsivät.
VastaaPoistaIhan tässä punastuu, en kai minä nuin ihana ole mutta kiitos tsemppauksesta :)
Vau mitä ihania kuvia. Vanhat perinteet ja paikat luovat sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se, että tuntee juurensa. En osaa ihan oikeilla sanoilla nyt ilmaista asiaa.
VastaaPoistaMinua on aina kiehtonut oman suvun/sukujeni historia. Vanhempieni kesäpaikka, isäni koti, on toistasataa vuotta vanha. Olisi ihana palata ajassa taaksepäin ja kokea ja nähdä sitä mennyttä aikaa.
Nämä aikamatkat ovat mielenkiintoisia!
Buorre beaivi, sisareni tytär.
VastaaPoistaVaikka met olemma yökukkujia niin kyllä se uniki maistuu talviaikhan.
Ja sinä olet perinyt Ailitädin käsityöinnon ja luovuuden. Kokkeileppa joskus tehhä halosta nukke, kyllä se sulta onnistuu! Äitis neuvoo yksityiskohissa.
Villanne: Ymmärrän mitä tarkoitat. Kuuluukohan se jotenkin tähän ikään että oman suvun historia alkaa kiinnostaa? Me kuulemma kannamme tiedostamatta monia asioita ja ne voivat vaikuttaa tekemisiin ja olemiseen. Hmm, mielenkiintoista.
VastaaPoistaParhaillaan luen Solveig Torvikin Äitien veren perintö-nimistä kirjaa, jossa kerrotaan suvun tarinaa neljässä polvessa. Suosittelen myös Marianne Fredriksonin Anna, Hanna ja Johanna-kirjaa. Juu ja sitten Siiri Magga-Miettunen on kirjoittanut pari koskettavaa kirjaa elämästään.
Aila: Buurres buurres. Jo vain sitä talvella nukutaan että jaksetaan sitten kesä kukkua :)
Riittäsköhän näppivoimat vuoleskeluun? Pitääpä joskus kokeilla ja jos vaikka tekis lapsia näille meidän puunukeille :)Siinäpä oliskin haastetta kerrassaan.
Kivat kuvat mukavine muistoineen! Vaikka kipeitäkin asioita niihin muistoihin liittyy. Mielelläni muuten yhdyn Christinan sanoihin sinusta! :) Jostakin aikaisemmasta kirjoituksestasi olen saanut käsityksen, että kuulut Maggojen sukuun. Anni oli aikoinaan työkaverini ja kertoili elävästi perheestään. Sittemmin olen lukenut Siirin ja Ritan kirjoja.
VastaaPoistaSamantapaisia tarinoita on minullakin tiedossa äitini puolen suvusta, joka pakeni Vienan Karjalasta 1920. Erilaisuutta on ollut ennenkin vaikea sietää Suomessa.
Onnea saamenpäivänä! Minä kävin katsomassa tuon Kautokeino-filmin, ja ihastuin suunnattomasti maisemiin ja luontokuvauksiin, joita leffassa onneksi riitti. Mutta vihastuin, oikein murahdin salissa (enkä ollut ainoa), siitä epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, jonka ne kyläläiset saivat osakseen...
VastaaPoistaSinulla on mm. hienoja palmikoita käsineissä, niitä aina välillä ihailen blogissasi:)
Hyvää kansallispäivää! Ja kiitos langoista ja hienosta kortista, tosi hyvä idea tulostaa hiihtäjättäret kartongille :) Ja myös tämän postauksen kuvat ovat aivan mahtavat, ei ole monella mahdollisuutta edes moiseen kun kaikki vanha niin helposti puretaan ja hävitetään ettei koko paikkaa ei tunne entisekseen
VastaaPoistaPaljon onnea alkuperäiskansalle! Olen jonkun verran törmännyt saamelaisiin ja saamen kieleen liittyviin tutkimuksiin oman alan puolesta, ja kovasti harmittavat nuo menneiden vuosikymmenten assimilaatiotoimet Mutta nythän on alkanut ihan selkeä elvytyksen kausi. Näyttäisi, että noilla isoimmilla saamelaiskielillä olisi toivoa... Ja kielihän on tietysti vain yksi osa kulttuuria.
VastaaPoistaMatleenalle tiedoksi että ensimmäiset luokat kävimme Anni Maggan kanssa samassa koulussa, samalla luokalla.
VastaaPoistaTarkistin juuri Morottaja-kirjasta että meillä oli yhteinen esi-isä, Jonas Morottaja, seitsemän polvea sitten.
Annikaisen äiti sanoo
Matleena: Haa, äitipä kertoikin tuossa Maggojen ja meidän sukulaisuussuhteet. En tiennytkään että ollaan sukua :)
VastaaPoistaKuulostaa mielenkiintoiselta tuo sinun historia. Olispa kiva joskus rupatella ihan nokakkain :)
Anni: No samat tunteet minullakin oli elokuvan jälkeen, oikein ihmettelin miten voimakkaasti reagoin. Että voi elämä olla epistä ja niinhän se on monelle vielä tänäkin päivänä.
Helena: No hyvä että langat löysivät perille. Niin, eikö olekkin viehkoja hiihtäjättäriä :)
On se kyllä hieno juttu että tuo Kesäpaikka on olemassa. Eivät saksalaisetkaan sitä polttaneet kun se on niin syrjässä. Mutta kyllä harmittaa kovasti kun tämä savolainen sukupaikka meni meikäläisen avioerossa :(
Heidi: Minä muistan kun 80-luvun puolivälissä radiosta tuli joku saamen kielen kurssi ja minä kerroin siitä innoissani mummolle ja ihmettelin kun mummo tuumi että mitäpä sitä kuolevaa kieltä opettelemaan. Vaikkei mummo ollut käynyt kouluja, hänellä oli sivistystä ja siksi ihmetykseni oli suuri. Nyt myöhemmin olen ymmärtänyt että ehkä hänen asenteisiin vaikutti omat kokemukset, se ettei kieltä ja kulttuuria arvostettu.
Me kuulutaan kielellisesti ja muutenkin kaikista pienimpään saamelaisvähemmistöön eli Inarin saamelaisiin. Hui, kuulostaapa hienolta sanoa noin, kuulua johonkin :)
Äiti: Kiva kun kommentoit :)
Onnea merkkipäivänä! Meiän suku ei kanna saamelaisverta suonissaan, mutta samalla luokalla oli monta Maggaa ja liuta muita saamensukuisia lukiossa ;) Kummitätini oli saamelainen ja muistona hänestä minulla onkin ihan ehta saamenasu n. 3-vuotiaalle tytölle, itse siinä hipsuttelin sen ikäisenä. Nutukkaat on ihan parhaimmat koko setistä!
VastaaPoistaSaamelaisuus on minua kovasti kiinnostava asia, vaikka "vain" lappilainen olenkin. Tästä aiheesta vois höpöttää vaikka kuinka pitkään :)
Jatta: Tiiä vaikka sukua oltas. Kyllä minä sinut vaikka serkkutytöksi ottaisin :)Jos päästäs nokakkain tai meidän äidit tai sinun mummo ja minun äiti, niin varmasti löytys yhteisiä juuria :)
VastaaPoistaMulla on kans ollu vaikka kuin monet nutukkaat. Eipä ole sen lämpimämpiä jalkineita olemassakaan, ja se luisto, aah.
Saamelaisuus on kiva asia :)
VastaaPoistaItse olen vain 1/8 osa saamelainen, mutta yksi ystävä oli utsjoelta niin tuli vähän harjoiteltua saamen kieltä :)
Ehkäpä meidän pitäisi pitää lappilaisten neulebloggaajien kokoontumisajot ;)
Arja: No tiiä vaikka mekin oltas sukua ja olispa se tosiaan hauska kokoontua porukalla neulomaan :)
VastaaPoistaVarmaan meillä puhetta riittäisi monistakin asioista, jos joskus yhteen yhyttäis. Ja saattaapa joskus niin käydäkin, eihän sitä tiedä, miten elämä kuljettaa. :) Äidillesi terkkuja!
VastaaPoistaKautokeinon kapina oli ensimmäisenä elokuvana Suomi-instituutin elokuvaohjelmistossa, mutta tammikuussa oli niin saamattomalla päällä muutenkin, etten mennyt katsomaan. Yritän nyt nähdä ne kaikki muut.
VastaaPoistaHieno musiikki.
Ja taitaa se iästä johtua, että suvun historia alkaa kiinnostaa, niin minullakin on vanhemmiten ;) käynyt.
VastaaPoistaMatleena: Eihän sitä koskaan tiedä :) Juu, miepä kerron terkut.
VastaaPoistaSari: Kannattaa kyllä katsoa tuo elokuva. Ja tuo musiikki on kyllä aika vaikuttava.
Iästä se on varmaan kiinni. Olen myös huomannut että sitä pohtii suuria kysymyksiä, niinkuin että miksi täällä ollaan ja mikä on kaiken tarkoitus ja mitä minusta jää kun aika jättää. Nuita kai sitä mietti murkkuiässäkin mutta nyt on jo vähän perspektiiviäkin.
Pistin tänään sulle pientä postia :)
:o)
VastaaPoistaAnniKainen! Tarkennusta tuohon sinun kirjoitukseesi Nuoran Pekka on Nuoran Juhanin isä, eikä päinvastoin. Juhani on minun isoisä, ja muistan hänet ja Nuoran Pekka on minun isoisoisä. Terveisin Seiska
VastaaPoistaKiitos huomaavaisuudesta. Piti ihan kääntyä äidin puoleen ja tarkistaa asia ja tuossapa hänen kommenttinsa onkin alapuolella, joten näin ne asiat selviävät :)
PoistaTahhdon kertoa Seiskalle, että Pekka asettui Mahlatinnuoraan, kuvan osoittamaan paikkaan. Pekan Juhani oli seuraava isäntä, sitä seuraava oli minun ukkini, Johan Pekka Juhaninpoika (kuoli v. 1938). Minä synnyin vuotta myöhemmin. Eräällä sukututkijalla oli tullut sellainen virhe, että äitini isä olisi Juho Pekka Pekanpoika. Tokihan äiti tiesi sen virheeksi, ja harmittelimme kun virhe siirtyi myös Morottaja-kirjaan.
VastaaPoistaOnhan ensimmäisen Pekan jälkeläisiä levinnyt ympäri pitäjää, joten suvussa lienee monta Pekkaa ja Juhania. Tapanahan oli laittaa lapsille suvussa käytettyjä nimiä. Agneta oli myös eräs suvun nimistä, joten aikuisiällä virallistin itselleni Neta nimen. Yst. terv. Neta.