Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekstiilit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekstiilit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Saamaton saa aikaan

Ihan aluksi pitää todeta, että kyllä on luonto kaunis näin keskikesän kynnyksellä. Jaksan ihailla joka aamu tätä kukkahunnuilla reunustettua kuntopolkua jota pitkin pyöräilen töihin.


Tunnustan että olen vähän saamaton tyyppi tai sanottasko niin, että harkitsen joskus turhankin pitkään ennenkuin teen aikomani. Saattaa mennä hyvinkin kymmenen vuotta ennenkuin aikeet toteutuu niinkuin esim. näiden olkkarin verhojen kans.

Ostin joskus 2000-luvun alussa hirmu halvalla muutaman metrin luonnonvalkoista kangasta. En ole ihan varma elettiinkö vielä markka-aikaa, mutta hinta oli joko yksi markka tai yksi euro per metri eli siis hirmu halpa. Värjäsin kankaan ja koska tulos oli hyvä, menin ja ostin kymmenen metriä lisää. Kyselin myyjältä, jotta mitähän materiaalia kangas on mutta hän ei tiennyt. Lienee ostanut sen armeijan ylijäämävarastosta tai jostain sellaisesta kun arveli, että kangasta on käytetty ruutipussien tekoon. Koostumuksesta en ole ihan varma, mutta epäilen, että siinä on viskoosia.

Värjäsin aikanaan verhot Nitorin väreillä ja väri on säilynyt ihan älyttömän hyvin vaikka kangas on altistunut auringonvalolle yli kymmenen vuotta. Kuvan vasemmassa reunassa on verhon nurja puoli, jonka väri on haalistunut aikalailla, mutta koska kangas on niin paksu, se ei ole vaikuttanut oikean puolen väriin. Nuo vaaleat kuviot syntyivät kun rullasin kankaan ja sidoin pötkylän sieltä täältä narulla ennen värjäystä.


Aluksi olin ihan tyytyväinen verhoihin, mutta sitten tuo röntgenmäinen kuvionti ja väritys alkoivat kyllästyttää. Tietenkin olisi voinut ostaa uudet verhot, mutta koska nuo ovat niin hyvää materiaalia ja paksuutensa vuoksi suojaavat päivänvalolta, päätin värjätä ne sinisiksi. Mutta siinäpä se menikin muutama vuosi, että löydettiin sitä Nitorin mariinin sinistä, mutta eläs mitä; Kuopion Prisma oli yllättäen ottanut senkin värin valikoimiinsa ja männä viikolla Linssi teki löydön ja osti heti kerralla useamman paketin. Ja tämmöistä jälkeä tuli. Vasemmalla verhot ennen värjyytä ja oikealla sen jälkeen.


Verhot näyttävät aika tummilta vastavaloon vaikka todellisuudessa väri on lähempänä tuon oikean puoleisen kuvan tyynyn väriä, joka sekin oli samassa liemessä verhojen kanssa. Kuvio erottuu sopivan himmeästi valon käydessä verhon läpi. Värjäsin myös kirkkaanpunaisen intianpuuvillaisen paksun pöytäliinan ja tyynynpälliset bordeaun punaisella ja niistäkin tuli oikein hyvät. Ei ole meillä nyt sellaista sisustuslehtien valoisaa ja värikästä yleisilmettä, mutta ei haittaa. Olen oikein tyytyväinen näihin väreihin ja tunnelmaan.

Toinen muutaman vuoden muhinut tarttistehrä juttu on tämän räsymaton purkautuneen pään korjaaminen. Nyt kun matto oli pesty (kiitos pojalleni) ja oli sopivasti aikaa ja aurinkoa, tartuin tuumasta toimeen.


Purin mattoa sen verran, että sain tarpeeksi pitkät loimet solmimista varten. Tein ensin kankurin- ja sitten hevosenhäntäsolmut ja nyt on jatkettu maton ikää taas monta vuotta.


Reunasta olis saanut vieläkin kestävämmän jos olis viitsinyt tehdä kierretyt hapsut, mutta hyvä näinkin.


Että tämmöstä täällä. Lopuksi toivottelen kaikille aurinkoista, lämmintä juhannusta näiden sävelten myötä. Nauttikaamme kesästä.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mirja Tissarin painokankaita osa 3

Tarkoitus oli tehdä vain pari postausta näistä Tissarin painokankaista, mutta kun olin laittamassa näyttelystä purkamiani kangasnäytteitä pakkauslaatikkoon, löysin sieltä malllikansion ja en kyllä malta olla näyttämättä mitä sieltä löytyi.











Ensi kerralla ehkä neuleitakin :)

lauantai 11. elokuuta 2012

Mirja Tissarin painokankaita osa 2

Ilmeisesti suurin osa ellei peräti kaikki näistä ja edellisen postauksen painokankaista on suuniteltu vuosina 1959-65 Finlaysonille. Ensimmäisissä kuvissa oleva Marjatta-kangas on kuulemma ollut todella suosittu Ruotsissa.






Voi että kun ottaisivat osan näistä kankaista uudestaan tuotantoon. Varmasti olisi menekkiä.






1980-luvulla Mirja Tissari ryhtyi tekemään taidatekstiilejä. Näyttelyssäkin on esillä useita täkänätekniikalla kudottuja pellavaisia seinätekstiilejä. Alla olevassa kuvassa Aurinko nousee-niminen teos. Sen sidoksessa on käytetty pellavan lisäksi rautalankaa, joka mahdollistaa tekstiilin taittelun kolmiulotteiseen muotoon. Teos on ikäänkuin laskoksilla, tosin se ei taida tulla kovin selvästi esille kuvasta.


Viime maanantaina kirjastoon tuli vanhahko mies, joka huokaisi; Vieläkö nuo rätit roikkuu seinillä. Silimiin koskoo kun niitä kahtoo. Ilmeiseti hän tarkoitti nimenomaan tätä Kaupunki-teosta.


No, lohduttelin, että 15. päivä purkavat näyttelyn.

tiistai 7. elokuuta 2012

Mirja Tissarin painokankaita osa 1

Meillä Joroisten kirjastossa on tekstiilitaiteilija Mirja Tissarin (1929-2007) muistonäyttely. Ornamon tiedotteessa nro 5 sivulla 13 on tietoa taiteilijasta.

Otin kuvia ihanista, nostalgisista painokankaista eli tällaista meillä:









lauantai 4. huhtikuuta 2009

Muistojen monogrammit

Koska ei ole valmiita neuleita, esitellään muinaisia kättentöitä. Tällä kertaa Wiikon Wanhat ovat vanhoja liinavaatteita sekä pyyhkeitä ja pääosassa ovat monogrammit.

Nämä kauniit tyynyliinat ovat isotätini merkkaamia, varmaankin 20-30-luvulta. Silkkisen tuntuisiksi kuluneet puuvillaliinat ovat n. 50 x 45 cm kun taas käsinkudotut pellavaliinat ovat n. 60 x 70 cm.


Minun pojalla on sattumoisin samat nimikirjaimet. Pitäisköhän jättää nämä hänelle perinnöksi :)


Alla olevassa kuvassa takimmaisena näkyy pellavainen taalainsidosraidalla koristeltu iso tyynyliina. Etummaisena taas avokin mummon vanhasta lakanasta ompelemani tyynyliina. Heilläkin näyttää olevan samat nimikirjaimet.


Avokin isotädin aluslakanaan on kirjottu koko sukunimi ja oikein punaisella:


Meille opetettiin vielä 80-luvulla nimikoimista kotiteollisuuskoulussa. Minun pussilakana, joka on muuten vieläkin käytössä ja ehjä on merkattu näin:


Minulla on puolitusinaa mummon merkkaamia ja kutomia puuvillapyyhkeitä vai sanotaanko näitä virallisesti leivinliinoiksi? Mummo on mennyt naimisiin 1925 eli nämä on kirjottu silloin tai sen jälkeen tai ehkä häitä odotellessa. Pyyhkeet ovat edelleen käytössä. On jotenkin niin tunnelmallista laittaa tuollainen liina taikinakulhon tai kohoavien sämpylöiden päälle, viimeksi eilen.


Sitten on vielä isotädin kutomia ja merkkaamia pieniä pyyhkeitä, jotka myös ovat käytössä. Mitä niitä nyt pelkästään hyllyntäytteenä pitämään kun ovat kelpo tavaraa.


Hyvää viikonloppua ja palmusunnuntaita.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Ihan pätevä elämänohje

Taisi olla helppo arvoitus eli tämän Wiikon Wanha on huoneentaulu.


Todennäköisesti taulun on tehnyt mummoni tai jompikumpi isotädeistä joskus 20-luvulla. Taulu on kirjottu muliinilangalla pellavapohjalle, reunat ovat puuvillakangasta ja koko on n. 60 x 40 cm.

Muistan lapsuudessa nähneeni näitä, mutta kuinkahan on nuoremman polven laita. Taitavat olla katoavaa kansanperinnettä. Tämä kyseinen taulu on muuten seinällä, tuossa vanhan piirongin yläpuolella.

Näissä vanhoissa kirjontajutuissa ja muissakin tekstiileissä on jotain hyvin viehättävää. Jo pelkästään se, että ihmisillä on ollut aikaa istua ja kirjoa kirjomisen ilosta on jotenkin kiehtovaa. Vaan enpä oikein näe itseäni pistelemässä huoneentaulua vaikka olisi aikaakin. Ohjekin löytyi ja vielä tuolla samalla tekstillä Raija Pesun Kauniit vanhat käsityöt- kirjasta.



Lainaus ihanasta kirjasta Kirjotut kirjaimet - Muistojen monogrammit:
Huoneentaulun kirjontatyöhön ryhtyivät sellaiset henkilöt, joiden käsityötaidot eivät välttämättä olleet kovin kummoisia. Niinpä tulos voi olla hellyyttävän kömpelö ja oikeinkirjoitusompelu puutteellista. Nämä taulut ovat kirjonnan naivismia. Helena Raussi-Tihula