Kukka- ja raitakuosissa

Hahaa, olen ollut aika ahkera ompelija tänä vuonna. Elokuussa otetun kuvan kankaista kaikki on jo ommeltu, mitä nyt pieniä tilkkuja jäi jäljelle. Nauhoja sen sijaan on käytetty säästeliäästi, joten suurin osa vielä odottaa paikkaansa tässä maailmassa, mutta aika tavaran kaupitsee, kuten sanotaan.

Pinon alimmasta kankaasta tuli just hyvä rimpsualushame tuunaamunperinne-hamoselle, jonka muokkasin pieneksi menneestä Keski-Suomen kansallispuvustani. Toki alushametta voi käyttää ja on käytettykin myös muiden hameiden ja mekkojen alla.

Kuvan sinisestä kankaasta ompelin paitapuseron samoin kuin päällimmäisestä ihanastaa punaista kukkakangasta, jonka ostin Inarista. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ommellut siitä mekon, mutta nyt oli tyytyminen paitapuseroon.

Punainen pusero on tehty hyväksi haivatulla kaavalla, joka löytyy Modasta 3/2007. Etupuolella on rintalaskosten lisäksi kaksi muotolaskosta ja takakappaleessa on keskitakasuma sekä muotolaskokset sen molemmin puolin, joten istuvuus on aika kohillaan.

Halusin tähän puseroon ripauksen pohojosen tunnelmaa ja sitä sain ompelemalla rannekkeisiin kukkanauhaa. Hyödynsin kansallispukukurssin oppeja ja tein nappilenkin napinläven sijasta.

5.12. työpaikalla vietettiin itsenäisyyspäivän etkoja ja pukeuduimme työkaverin kanssa tuunaamunperinne-tyylisesti. Tämä oikeastaan innostikin punaisen puseron ompeluun, sillä keväällä ostamani Munsalan puvun hame suorastaan vaati itselleen kaveriksi jotain iloista kukkajuttua.

Työkaverilla on mummonsa kutoma ja ompelema Järviseudun hame ja sellaistapa ei näillä main ole kovin usein nähty.

Ostin Munsalan liivihameen kesän alussa. Ompelujälki ei ollut kovin kummoista ja liiviosa ei ollut aivan esikuvansa näköinen joten en edes yrittänyt retusoida pukua oikeaan kuosiin.

Sen sijaan irrotin liivin hameesta, pesin kankaat, ompelin hameeseen mustan vyötärönauhan, huolittelin liivin helman ja ompelin hakaset kiinnittimiksi.

Liivi on niin tyköistuva ettei parane yhtään lihoa.

En sitten malttanut olla kokeilematta miltä liivi ja hame näyttäisivät yhdessä, vaikka tästä voisi kansallispukupoliisi sakottaa kovin :)

Hameen tein

Ompelin tämän hameen samalla ohjeella kuin tuon aiemman version. Tykkään kun vaatteeissa on taskuja, mutta tähän en ruvennut niitä tekemään kun kangas on aika topakkaa.

Ratkaisin ongelman siten, että tein irtotaskun vähän samaan tyyliin kuin kansallispuvuissa. Kanttinauhaa ei ollut niin paljoa, että olisin saanut vyönkin siitä, joten tein sen ite kankaasta.

Taskusydeemi toimii ihan kivasti, mutta saahan nähdä tuleeko sitä käytettyä. Huolittelin hameen vyötärön alavaralla kuten edelliselläkin kerralla. Ehkä kannattaisi vielä lisätä hakanen vetoketjun alkuun, tosin näyttäähän tämä pysyvän päällä ilmankin, ainakin toistaiseksi :)

(Voi noita minun suonikohjuja, huoh! En viitsinyt ruveta niitä edes retusoimaan.)

Kävimme aamupäivällä paikallisessa myymälässä ja voi juku, kun siellä oli taas vaikka mitä mukavaa. Mukaan lähti vain punainen purkki, ei kuvausrekvisiitaksi vaan ihan tarpeeseen :)

Tuota Räsymatto-kangasta jäi vielä pikkusen. Ehkä siitä sais pienen laukun tai ainakin pussukan, mutta ne jäänee tuonnemmaksi. Nyt siirryn ompeluksista neuleisiin ja punaisesta sysimustaan. Häät lähenee ja minun juhlakolttu kaipaa jakkua, boleroa tai jotain vastaavaa. Siispä neulomaan.

Mikkola-hame

Törmäsin joskus aikanaan mielenkiintoiseen Mieland firmaan joka tekee vaatteita omista painokankaistaan. Niillä oli tai on varmaan vieläkin semmonen Morottaja-hame (itekki tässä ollaan 11. polven Morottajia :), jossa on jotain todella viehättävää.

Tässä jokunen aika sitten törmäsin varastossa olleeseen punaiseen kankaaseen, jonka olin painanut kymmeniä vuosia sitten. Siitä tuli joku ihme mielleyhtymä tuohon Morottaja-hameeseen ja aattelin, jotta katsotaanpa millainen hame siitä tulisi. Vaan jotta homma ei olisi liian hätäistä, meni vielä puolisen vuotta ennekuin pääsin tuumasta toimeen. Ja nyt minulla sitten on hame.

Alunperin minun piti tänään ommella eräästä toisesta kankaasta samantyylinen mekko kuin Tuijalla. Sekin kangas on jo vuoden huhuillut varastossa. Leikkasin jo kaavatkin, mutten vielä kangasta. Ja kun kerta kaavoja oli ruvettu leikkelemään niin leikkasin hameenkin kaavat Joka tyypin kaavakirjasta ja kankaan samantien. Ja jottei homma olisi vallan tyssännyt niin kipaisin kylän ainokaiseen kangaskauppaan vetoketju ostoksille. Ei löytynyt piilovetoketjua mekkoon, mutta onneksi sentään tavallinen. Hameeseen sensijaan en saanut punaista vetoketjua. Koskapa en malttanut jättää hameen tekelettä kesken, ompelin siihen kotoa löytyneen mustan vetoketjun. Eipä tuo niin hirveästi tuolta irvistele.

Kangas on painettu seulalla, johon olen itse valottanut valokuvakollaasin meidän senaikaisesta aitan seinästä. Siitäpä kuosille tuo Mikkola nimi. Olisi pitänyt ajatella tarkemmin kuosin kuvion sijoittelua ennen kankaan leikkaamista.

 

Tuo neliönmallinen kuvio olisi saanut olla helmassa kokonainen, mutta nyt se on noin. No joo, jos hametta lyhentäs niin saishan siitä sellaisen, mutta näillä säärillä sitä ei kyllä ilkiäis käyttää.

Jos ei muuta niin on tämä ainakin ihan hyvä kotihame. Kaava oli ihan toimiva, joten käytän varmaan toistekin. Vielä kun oppisi käyttämään näitä hameitakin :)

Pitoneuleet

Tältä näytti siellä koskella eilissä päivänä.

Oli kyllä kaunista mutta hyytävän kylmää.

Monessa blogissa olen törmännyt kiinnostaviin postauksiin, joissa käydään läpi neulottuja töitä, mieleisiä ja vähemmänmieleisiä malleja, langan kulutuksenkestoa jne. Niitä on ollut kiva lukea. Siispä minäkin käännän katseen (taas kerran) taaksepäin ja katson mitä sitä onkaan tullut tehtyä. En minä nyt kaikkea käy läpi mutta jotain kuiten.

Huiveista tulee eniten käytettyä tätä mustaa Haapsalu-huivia vuodelta 2006 ja useimmiten päässä keikkuu musta baskeri. Minulle ei käy pipot sitten yhtään, harmi.

Brunellia käytän lähes päivittäin. Se on hyvä kiskaista aamulla yöpuvun päälle, kun haen lehden postilaatikolta. Hyvä pakkaspäivien neule, tykkään.

Se vaan nyppii kun lanka nyppyyntyy, mur. Ehkä mä teen vielä joskus toisen paremmasta langasta ja leveämmällä helmalla.

Hiirulainen on kans kovassa käytössä vaikka se kieltämättä onkin aikas nafti.

Takki on ihanan kevyt ja ohuudestaan huolimatta mukavan lämmin. Ihan pikkuisen on nyppyjä muttei haitaksi asti. Uskaltaisin tehdä toisenkin takin Floricasta. Tätäkin käytän paljon samoin kuin tytär omaansa.

Tämä takki on kans usein päällä ja kovasta käytöstä huolimatta ei ole mitään moitittavaa. Siispä uskallan suositella Peer Gynttiä täydestä sydämestä.

Tämä on minun lempitakki:

Ihan peruskamaa, mutta ah, niin hyvä, lämmin, hellä ja kaiken lisäksi musta. Tykkään, minä tylsä tyyppi. Miksi ihmeessä Marimba-lankaa ei enää ole markkinoilla vai onko muka?

Ja tässä rakas kotihame:

En edes muista milloin lienen neulonut tämän hamosen, varmaan yli 8 vuotta sitten. Mutta koska hame on neulottu Peer Gyntistä (mainos), se on edelleen kuin tuliterä. Eipä palele tämä päällä. Huomatkaa punaiset villasukat, lempisellaiset.

Ja sokerina pohjalla, vilunkarkoitusvillatakki;

Aiotko sinä panna tuon hameen valokuvaan, kysyi valokuvaaja hämmästyneenä.

Tämä mulla on aina päällä kun palelee, siis aika usein. Miten voi lanka olla niin lämmintä, pehmoista, hyvää ja kestävää. Tämähän on takki, jolla on jo toinen elämä ja on muuten eka neule, jonka esittelin blogissani. Takkia on pestykin aika usein eikä lanka, Pirtin kehräämön kampalanka ole siitä moksiskaan. Tätä neuletta ei voi moittia naftiksi, on väljyyttä juuri sen verran, että voi oikein kääriytyä lämmittelemään sen syliin.

Todennäköisesti tuo hame on neulottu Floricasta, mutta enpä muista milloin tai joo, kauan kauan sitten. Hyvä kotihame.

Jaa, että minäkö villatakki-ihminen? Kyllä vain, mutta vielä uupuu ainakin punainen ja harmaa takki :)