Onni elää käsityössä, varsinkin neuletyössä

Eilen vietettiin Taitojärjestön valtakunnallista Käsityölauantaita ja minäkin olin menossa mukana. Sain kutsun tulla neulomaan Varkauden Taito Shopiin ja mielelläni sinne meninkin.

Sain neulottavakseni vaalean version Mustikka-puolukka lapasista. Oli niin mukava jutustella ihmisten kanssa ettei neule paljon edistynyt. No malliksi kuiten edes vähän :)

Neulepisteeni eli punainen sohva oli aseteltu houkuttavasti lankahyllyjen viereen. En muistanutkaan, kuinka kaunis ulkonäkymä avautui takapihalle, olin nimittäin töissä täällä kauan sitten.

Virkkauspisteessä koukuteltiin ahkerasti, alakerran kirjontapisteessä Tarjan ohjauksessa kirjottiin ihastuttavia nappeja ja Anni myi lankoja ja muita tarvikkeita minkä kerkes. Ja olipa kiva kun tiloihin oli tullut popup kahvila. Lettuleidien karjalanpiirakat olivat niiin hyviä ja kyllä kahvikin maistui.

Minulla oli näytteillä muutamia neuletöitä ja niiden tiimoilta tuli jutusteltua kaikenlaista ja lupasin laittaa tänne blogiin joitakin juttuja.

Leppävirta-lapasten ohje löytyy monesta kirjasta. Itse olen käyttänyt mallina vuoden 1927 Kotiliedessä ollutta ohjetta. Ystävällisesti Herra Linssi teki siitä minulle ruutupiirroksen, jossa on myös peukalo. Kuvan voi tulostaa ken tahtoo.

Alla olevan kuvan lapaset on neulottu Pirtin kehräämön kaksisäikeisestä karstalangasta muistaakseni kakkosen puikoilla.

Matkantekijä-huivi herätti kiinnostusta. Suomennettu ohje löytyy Ravelrystä. Riippuu tietenkin langan paksuudesta ja puikkokoosta, mutta joku sanoi, että ohjeen silmukkamäärillä huivista tulee aika pieni. Kokoa on helppo suurentaa, kunhan muistaa olla tarkkana siinä missä kohtaa aletaan kaventamaan etusiivekkeitä.

Kuvassa Puulaveden kansallispuku, jota käytiin kuvaamassa viime syksynä. Oli jo aika vilpoisaa ja välillä piti kietoutua huiviin pysyäkseen lämpimänä.

Näistä palmikkokaapelisukista ei tainnut olla puhetta lauantaina, mutta laitetaanpa nekin tänne kun joku kyseli taannoin kaaviota sukissa olevaan palmikkoon.

Aika pieni tuli tästä kaaviosta, mutta jospa siitä sais selvää.

Oman kylän malliin

Kolmisen vuotta sitten löysin vanhasta Kotiliedestä Leppävirta-lapasen mallin, joka poikkesi hieman siitä mallista, joka löytyy Mary Oljen kirjasta Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä (s. 68). Tuolla vuoden 1927 mallilla on tullut neulottua jo muutamat lapaset ja tässä taas yhdet.

Olipa hauska huomata, että joku muukin oli löytänyt saman mallin. Työn tuomana etuna pääsen hypistelemään uusia kirjoja, eritoten uusia neulekirjoja. No tässä yhtenä päivänä selailin Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset kirjaa ja ai kun ilahdutti löytää tuttu malli.

Mutta voi harmi kun painovirhepaholainen oli päässyt lipsahtamaan ruutukaavioon, ranne ja kämmenpuoli kun pitäisi olla kahden silmukan ruudukkoa.

 

Taitopirkanmaa on tehnyt kivoja neulepaketteja, joissa on langat ja ohjeet kirjolapasiin. Kuopion lapasmallia katsellessa leppävirtalaiset voisivat kyllä mielensä pahoittaa, sillä sehän on meidän lapanen, niin kerta :( No liekö tuo värien lisääminen parantanut mallia, en tiedä. Itse tykkään enemmän tästä kaksvärisestä versiosta. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1953) on Hamina-lapasen malli, joka on myös hyvin samanlainen kuin meidän tosin ranne on erilainen eli varmaan noita samoja kuvioaiheita on käytetty muuallakin.

Neuloin nämä lapaset Pallas-langasta kolmosen puikoilla, menekki oli n. 80 g. Pirtinkehräämön karstalanka olisi ollut kyllä parempi vaihtoehto. Harmaata mulla oliskin ollut ja ruskeaakin, mutta vain ohuena. Kokeilin josko ruskeaa olisi voinut neuloa kaksinkertaisena harmaan kanssa ja kyllähän sitä neuloi, mutta peeveli kun olikin hankalaa. Kieli keskellä suuta sain neuloa, jotta varmasti molemmat säikeet tuli neulottua. Ranteen sain tehtyä ja luovutin, sitä paitsi lapasesta näytti tulevan liian iso. Kyllä tuo Pallaskin toimii ja varsinkin jos lapasen saaja on herkkä hipiäinen, mutta sitähän minä en tiedä :)

Jottei sormet paleltuis

Solveig Hisdalin iki-ihanassa kirjassa Kuviot silmukoiksi - nostalgisia neuleita on semmoinen neulottu muhvi, johon oli jälkikäteen virkattu erisävyisiä röyhelörivejä. Tuumin aikanaan, jotta onpas mainio tapa uppottaa pienet lankanöttöset kuleksimasta kaapin kätköistä ja tekaisin samalla tyylillä moniaita rannekkeita. No, tässä tapauksessa kävi sitten niin, että pienten lankanöttösten sijaan kaapin kätköihin jäi kuleksimaan hieman suurempia rannekkeita. Olihan ne kivan näköisiä, mutta ei niille oikein käyttöä ollut ja muutamat olivat vähän liian tiukkojakin. Aina silloin tällöin mietiskelin, jotta mitä niille tekisi, kunnes viime syksynä päätin kokeilla josko ne toimisivat lapasten tai sormikkaiden ranteina. Niinpä ostin kolmillle rannekkeille langat ja aloitin hommat vaaleimmasta päästä.

Sain ekan sormikkaan peukaloa vaille valmiiksi joskus marraskuussa ja sitten se jäi jouluneuleruuhkan jalkoihin. Viime viikolla ajattelin, jotta nyt täytyy tehdä se toinenkin valmiiksi ennekuin syvennyn niihin herkkulankoihin. No, sieltähän se toinen ranneke löytyi ja eikun neulomaan. Kun aloin vertaamaan peukalon paikkaa huomasin, että hitto soikoon rennekkeet eivät olleetkaan samanväriset. Äääh! No eihän siinä hirmuinen homma ois ollut purkaa, mutta neuloinpahan vaan menemään. Ajattelin, jotta jospa sitä ranteiden värieroa ei huomais, mutta kyllä sen huomaa.

Kävin sitten ostamassa toisen kerän vaaleaa Woolia ja neuloin toisetkin sormikkaat, kun kerta olivat niin kovin tuloillaan. Mutta ei ollut vieläkään hyvä. Rannekkeet olivat mielestäni liian pitkät. Ainakin minun käsillä ne oli vähän hankala vetää käteen, kun olivat peijakkaat niin tiukatkin, siis ne rannekkeet. Mutta kun oli alettu ähräämään (luulin että tämä olisi ollut nopsa neuletyö), niin ährättiin sitten oikein kunnolla. Lyhensin molemmat rannekkeet ja virkkasin noihin lyhempiin tuollaisen nirkkoreunan ja toisiin ihan tavallisen huolittelun. 

Ja kyllähän nämä ihan sormikkailta näyttävät, oikeastaan aika kivatkin. Muttamutta, valkoinen on aika arka väri käsineisiin. Woolihan on konepestävää ja taitaa olla sekin lanka, jolla ranneosa on neulottu, mutta noista raitavirkkauksista en tiedä. No, minullahan on nyt neljä ylimääräistä lyhyttä ranteenpätkää, joten eikun koepesuun jossain vaiheessa. Voi nimittäin olla, että nämä menevät ehkä lahjavakkaan ja silloin täytyy kyllä osata sanoa kuinka ne pestään.

Malli perussormikkaat rannekkeihin, joissa on virkatut raidat
Lanka Novita Wool käsiosassa, ranteissa mitäsunsattuu
Menekki n. 6o g (kämmenosaan 50 g)
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Sieltä kaapin kätköistä löytyi myös keskeneräiset joululahjaksi tarkoitetut Leppävirta lapaset. Neuloin nekin valmiiksi. En tehnyt peukaloita mallin mukaan vaan uskaltauduin muokkaan perinneneuletta, hui sentään :) 

Malli Leppävirta lapaset Kotiliesi, nro 24, 1927
Lanka Novita Nalle
Menekki n. 7o g 
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Langalla on näköjään suuri merkitys lopputulokseen. Hyvät tuli näistäkin muttei läheskään niin hyvät kuin niistä aiemmista, karstalangalla neulotuista lapasista.

Kotiliesi N:o 24, 1927

"Viime aikoina on erilaisten villalankatöitten valmistus kotitarpeiksi tullut yhä enemmän käytäntöön ja samalla virinnyt erityinen vanhojen mallien harrastus. Kansanomaisena mallina esitän erään lapasen mallin Leppävirran sydänmaalta.

Luulen jokaisen voivan mallia seuraten neuloa lapasen, sillä se on helppoa kuvan mukaan.

Tällaiset somat lapaset ehtii nytkin vielä ennen joulua valmistaa.

Nykyjäänhän urheillaan ja jokainen niitä tarvitsee.

On niistä sekin etu, että voimme käyttää lankojemme tähteitä lapasien neulomiseen. Varsinkin kotikehruisesta villasta tulee lämpimät ja kestävät. Olga Tepponen "

Kirjoneulekintaat

Tuolla ohjekansiossa on majaillut vuosikausia kopioitu ohje Leppävirta-lapasiin. On ollut meininki tehdä ne mutta vasta nyt Lapaskuun innoittamana pääsin tarttumaan härkää sarvista.

Malli Leppävirta-kinnas (Mary Olki, Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä)
Lanka Nalle ja Wool, menekki yhteensä 70 g
Koko naisen käsiin
Puikot 3 mm sukkapuikot
Neuloin kintaat muutoin ohjeen mukaan, mutta muunsin hieman ranteen resorin ja ruudutuksen yhdistelmää. Ohje oli aika suuntaa antava verrattuna esim. Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia-kirjan ohjeisiin. Sieltä muuten löytyi Hamina-malli, joka on melkein sama kuin tämä Leppävirta.

Mietin pitkään väriyhdistelmää ja jossain vaiheessa näytti ettei tämäkään punavalkoinen oikein toimi, mutta kivaltahan ne näyttävät kun takkikin on saman värinen. Perinteisestihän nuo kintaat on neulottu valealla ja ruskealla langalla. Joskus vois kokeilla sitäkin yhdistelmää.


Arvatkaapa mikä se tuolla taustalla virtaa?