Blogin kirjoittelu alkoi Vuodatuksen puolella ja tässä ujo avaus. Aloituksen ajankohta ei osunut oikein nappiin, sillä vasen ranne oikutteli pahemman kerran ja neulominen oli suorastaan tuskaan noina alkuaikoina. Mulla oli todettu nivelreuma 2000-luvun alussa ja reumapeikko kerkis nakerrella vasemman ranteen sellaiseen kuntoon, että siihen oli vaihdettava tekonivel syksyllä 2007. Jänskätti kovin, josko enään kykenisin neulomaan, mutta onneksi kykenin. Sairauden lisäksi oli muutakin murhetta ja se heijastui alakulona alkuaikojen teksteissä.
Paljon on ehtinyt tapahtua kymmenessä vuodessa. Lapset ovat lentäneet pesästä, uusi ammatti on opiskeltu, vakituinen työ on saatu ja mikä parasta; mummoksi on tultu. Pakko on myöntää, että kymmenen vuotta näkyy myös kropassa. On tullut ryppyjä, tukka alkaa harmaantua (ei haittaa), kuppikoko kasvaa ja minne lie vyötärökin hävinnyt.
Aikanaan kirjoittelin ahkerasti kirjeitä ja päiväkirjaa, mutta en ole kokenut olevani kummoinen tekstin tuottaja. Blogin kirjoittaminen on pistänyt hiukan ponnistelemaan, että saisi ilmaistua itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Lienenkö onnistunut, mutta nyt kirjoittaminen on paljon vaivattomampaa kuin ihan alukuaikoina, jolloin piti paljon enemmän miettiä tekstiään. Olen huomannut, että myös opiskelussa ja työelämässä on ollut hyötyä taidoista, joita on tullut blogia kirjoittaessa. Opiskeluaikana vaadittiin päiväkirjanpitoa opiskeluista ja minä tein sen suljetussa blogissa, jonka jaoin ohjaajan ja opettajien kanssa. Töissä minulla oli hanke ja tein hankepäiväkirjan suljettuun blogiin ja kas, siinä mulla on muistiinpanot ja työkalu tulevia vuosia ajatellen.
Olen aina pitänyt valokuvaamisesta ja blogin mukanaantuoma neulekuvaus on erityisen mukavaa ja joskus haasteellistakin (miten kuvata tavan villasukat mielenkiitoisesti). Linssikin harrastaa valokuvausta ja meillä on ollut monta hauskaa kuvauskeikkaa. Jos on ollut kuvattavia neuleita, ne on otettu luontoretkille mukaan ja joskus on lähdetty ihan vaan neuleen ehdolla etsimään kivoja kuvauspaikkoja. Minä yleensä ohjastan kuvaajaa, mutta otan myös ideoita vastaan kuten alla olevassa kuvassa. Oltiin viikko sitten kuvaamassa täältä meiltä päin löytynyttä kalliomaalausta ja samalla Leppävirta-lapasia. Linssi keksi, että tällätään lappaset kalliomaalauksen viereen ja sen hän teki.
Tämä ei ole se virallinen lapaskuva :)
Monta vuotta kuvioissa pyöri mukana wiikonwanhat eli vanhat valokuvat, lehtijutut ja esineet. Nimestään huolimatta ne ilmestyivät hyvin epäsäännöllisesti eivätkä suinkaan kerran viikossa, niinkuin ehkä joskus suunnittelin. Nyt on ollut takoa, mutta saattaahan niitä vieläkin julkaista. Nimi pitäis kyllä vaihtaa, mutta kuukaudenwanha tai wuodenwanha ei rimmaa niin hyvin kuin wiikonwanha.
Näitä tyylikkäitä Fazerin mainoksia löytyi 30-luvun Kuluttajain-lehdestä.
Kansallispukuharrastus on verottanut neuleiden määrää. On ollut ilo oppia uusia tekniikoita ja näyttää siltä, että eläkevuosille suunniteltu pitsinnypläys on aloitettava huomattavasti aikaisemmin :)
Olen päivitellyt kansallispukujuttuja aika harvakseltaan, sillä itsekin miellän tämän blogin lähinnä neuleblogiksi, mutta ei kait se moninaisuus mitään haittaisi.
Tässä matkan varrella olen tutustunut moneen taitavaan ja tuotteliaaseen kanssabloggaajaan, tosin moni blogi on ehtinyt hiljentyäkin matkan varrella. Olen saanut ideoita, inspiraatioita, hyvää mieltä, lohdutusta ja kannustusta toisilta bloggaajilta joten kiitän yhteisestä matkasta. On ilo olla osa tällaista yhteisöä.
Jos sinulla on blogi, niin olisi kiva tietää mikä saa sinut bloggaamaan ja mikä siinä on antoisinta.
