On ollut ja on yhä edelleen ilo olla näin kannustavassa ja mukavassa porukassa. Sanat neulominen ja neule ovat saaneet paljon sisältörikkaamman merkityksen kuin aikaisemmin. Vaikka minun neuletaival pakkaa ajoittain olemaan kuoppainen ja mutkikas, niin eipä haittaa, voihan täällä vaikka muistella menneitä aikansa kuluksi ja seurata ja inspiroitua toisten monella tapaa taitavista tuotoksista.Otetaanpas santsikierros ja muistellaan oikein porukalla. Anne tuolla jo vähän aloittelikin teemaa ja minäpä jatkan kysymällä onko sinulla joku erityinen muisto, joka liittyy johonkin neuleeseen tai itse neulomiseen?
Minun muisto liittyy kuvassa olevaan villatakiin.
Siinä lomareissulla virkistäytynyt äitee palailee pyykkinarulta. Vuosi on 1992 ja kuvanlaatu surkea, sori. En ole raskaana vaikka siltä näyttääkin :)Tapahtuu 90-luvun taitteessa: neuloin tuota takkia seuratessani telkkarista Linnan Täällä pohjan tähden alla elokuvaa vai sarjako se oli. Siinä oli sellainen kohtaus, jossa vietiin naisia teloitettavaksi ja yhdellä heistä (taisi olla Tuula Nyman) oli päällään punainen villapaita. Se jotenkin hätkähdytti ja rupes miettimään, että missähän sitä itse olisi ollut tuohon aikaan, olisiko minua marssitettu jonnekin punaisen villatakkini kanssa? Muutenkin tuo teos oli/on hyvin koskettava. Saapas nähdä mitä se Koivusalo saa siitä aikaan, vähän hirvittää. Villatakista tuli muuten mieleinen arkivaate ja käytin sen kirjaimellisesti loppuun. Lanka taisi olla vuosikertakamaa, sillä se lahosi ajan myötä. Että ei ollut silläkään pitkä ikä.
Muistelijoiden kesken arvotaan jotain uutta, vanhaa, pientä, muttei lainattua.
Kiitos käynnistä ja tullos uudelleen :)
Muistelin blogissani, http://sudrana.blogspot.com/2009/03/muistelua.html :)
VastaaPoistaOnnittelut kaksivuotiaalle! :)
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle!
VastaaPoistaJopa keksit hauskan muistelun.
Vaikka en mikään himopenkkiurheilija ole, niin kuitenkin monista neuleista tulee mieleen urheilutapahtuma ja toisin päin. Esimerkiksi, kun Mieto hävisi niillä sekunnin sadasosilla (kuuntelin silloin radiosta) neuloin sinivalkosita kirjoneulevillapuseroa, joka aina tulee isompia hiihtokisoja katsellessa. Ja kun Nykänen (muistaakseni) Oslossa hyppäsi sumun seasta voittohypyn, neuloin luonnonvalkoista palmikkopuseroa. Ja näitä esimerkkejä nimenomaan talviurheiluun riittää.
Ja pientä nallevillatakkia (jota nyt viimeksi käyttivät lapsenlapseni) neuloin vielä ennen synnyttämään lähtöä. Heräsin aamuyöllä nykyisen murkun ilmoittaessa syntyvänsä lähitunteina ja kiirehän siinä tuli, villatakille meinaan. Sohvalla takkia tein valmiiksi, välillä piti kävellä ja kun takki oli valmis, olin myös valmis lähtemään synnyttämään. LOppu hyvin, kaiiki hyvin!
Aurinkoista kevään odotusta!
Onnittelut leikki-ikään tulevalle =D
VastaaPoistaAloittelin neuleiden tekemistä noin 14 vuotiaana. Näin ihanan kaarroke neuleen silloisessa Käsityökerholehdessä, joka oli neulottu keltaisesta mohairista ja kultalangalla raidoitettu kaarokkeen osalta. Valitsin väreikseni valkoisen ja hopean. Neuloin ja purkasin, neuloin ja purkasin moneen kertaan. Valkoinen mohairi oli jo nuhraantunut hieman harmaaksi, mutta sitkeästi neuloin, purin ja neuloin, kunnes vaate oli vihdoin valmis. Laitoin sen ensi kertaa ylle Discoon (tämä tapahtuis siis 80-luvulla), jonne silloin pääsin ensi kerran, Wau... Järkytys oli valtaisa, kun Discossa, jonne ylpeänä uudessa itsetehdystäensimmäisessäneuleessa menin, vastaan kävi heti illan alussa nuori neiti, jolla oli samanlainen neule ja vielä samoilla väreillä. Neule jäi illan jälkeen muutamaksi vuodeksi hautumaan kaapin perukoille, koska se muistutti minua siitä, etten ollutkaan niin perin omintakeinen värivalinnoissani kuin neulehuumassani kuvittelin =D
Nykyisin en suhtaudu ihan noin neuroottisesti samanlaisiin neuleisiin ;)
Onnittelut mielenkiintoisen blogin pitäjälle!
VastaaPoistaPaljon onnea mahtavalle kaksivuotiaalle blogille! Olkoon blogilla paljon vuosia vielä edessään! :-)
VastaaPoistaMinun muistoni liittyy jääkiekon maailmanmestaruukilpailuihin, jolloin suomi voitti maaailman mestaruuden. Neuloin kirjoneule villatakkia ja loppuhuipennuksen aikana tuli neulottua ylimääinen kerros pohjavärillä kirjoneuleen sijaan. Itse aina huomasin tuon ylimääräisen pohjavärillä neulotun kerroksen ja muistin tapahtuneen.
Nykyään villatakki on neuleiden taivassa kutistuttuaan pahasti pesussa.
Onnea mukavalle kaksivuotiaalle! Ja paljon lisää bloggailuvuosia!
VastaaPoistaMinulla ei nyt tule mieleen mitään erityistä muistoa neulomiseen tai neuleeseen liittyen, mutta paria neulepuseroa voisin muistella. Tein lapsilleni joskus vuosina noin 1976-1977 neulepuserot, joissa oli hirvenkuva edessä ja siksi niitä meillä tietenkin kutsuttiin hirvipuseroiksi. Malli oli muistaakseni Pirkka-lehdestä. Minulle puserot ovat jääneet hyvin mieleen, koska pidin niistä. Sittemmin puserot kierrätettiin veljeni perheeseen. Viime aikoina olen muistellut näitä puseroita ja harmikseni todennut, ettei löydy edes yhtä valokuvaa, jossa nämä puserot olisivat.
Minun muistoni on ala-asteelta, 90-luvun alkupuolelta. Halusin neuloa villapaidan itselleni ja kirjoneulehan olisi kiva, olinhan juuri tehnyt koulussa rannekkaat, joissa on kirjoneuletta (näissähän ei ole mitään ero, rannekkaat tai paita). Langat hankittiin, vanhaa kunnon 7 veljestä. Paita valmistuikin melko nopeasti, mutta kirjoneuleen sijaan se olikin raidallinen. Käytin sitä vielä riparilla, sen jälkeen kasvoin leveyttä, eikä se enää mahtunut. Nykyään äiti käyttää sitä mökkipaitana. Neulos on siistiä ja paita pysynyt muuten hyvänä, mutta siinä on muutamia tahroja, jotka eivät pesussa lähde.
VastaaPoistaOnnea !!!
VastaaPoistaPaljonhan niitä muistoja kai on, mutta nyt kaivoin tähän ylä-asteella neulomani villapaidan. Tienitytön rohkeudella ja itseluottamuksella tein sen vain laskemalla silmukat, ja kokeilemalla, ilman ohjeita. Ja kappas- hihoista tuli super-isot sekä löysät, ja kaula-aukko on sellainen vene, ilman mitään kavennuksia. Mutta se sopi hyvin kahdeksannen luokan "lookkini"- pillifarkut ja löysät paidat, vuonna- 88. Hihoihin laitoin lasten ne nipsut, joilla pidetään lapasia kiinni haalarissa, ja taisipa siihen asuun kuulua vielä henkselitkin...
Vauvaneuleita katsellessa tulee mukavat muistot mieleen siltä ajalta, kun vauvat olivat vielä vatsassa potkiskelemassa. Samaan aikaan sitä ihmettelee, onko ne joskus mahtuneet niinkin pieniin neuleisiin... Aika menee nopeasti. :)
VastaaPoistaOnnea kaksivuotiaalle!
VastaaPoistaMinulla on tapana kutoa luennoilla. Niinpä muistan yhden luentosarjan erityisesti siksi, koska sain neulottua siellä sukat itselleni, ystävälleni, lapselleni ja vielä yhdet tilaustyö sukatkin. Mies näki minun neulovan, ja pyysi minua neulomaan itselleenkin sukat. Lupauduin, koska sain hyvän syyn käydä lankakaupassa;)
Onnea kaksivuitiaalle!!
VastaaPoistaMulla on tosi vähän mitään muistoja, oon aika hetkosen vasta kutonu.. Mutta sen muistan, kun vannoin ala-asteella, etten ikinä ala kutomaan..Meidän piti kutoa lapaset, ja mun käsiala oli JÄRKYTTÄVÄN tiukkaa, puikot nitisi ja natisi hikisissä käsissä ja se oli kamalaa hommaa!! Tulos oli kaksi enemmän tai vähemmän hikistä erikokoista lapasta.. Niitä ei käytetty kertaakaan.
Onnea!
VastaaPoistaMinulla on saman tyylinen muisto kuin edellisellä, eli ensimmäisiä käsityötunteja. Tarkoituksena neuloa jollain sinapin värisellä jämälangalla ja kolmosen puikoilla lappu ainaoikealla. Hyvinhän se muuten onnistui, mutta käsiala oli niiiiin tiukkaa, ettei minun voimat riittäneet sen liikuttamiseen :D Joten open täytyi ottaa työ ja neuloa rivi löysempää, mutta parin rivin jälkeen oltiinkin taas jumissa! :)
Onnea kaksi vuotiaalle!
VastaaPoistaMulla tulee ensimmäiseksi mieleen 16- tai 17-vuotiaana neulomani paksu villatakki. Näin muistaakseni Pirkka-lehdessä kauniin villatakkiohjeen ja halusin tehdä itselleni samanmoisen. Ohjeen vaatimaa lankaa ei ollut saatavilla ja äitini avustuksella valikoitui 7-veljestä lanka kyseiseen neuletyöhön. Lopputulos ei ollut lähellekään samannäköinen kuin ohjeessa eikä kauhean hyvinistuva, mutta siitä tuli kuitenkin mun lemppari, jota käytin vuosikausia kovilla pakkasilla toppatakin alla ja kotosalla palellessani kovasti. Noin vuosi sitten laitoin sen lopulta menemään, kun se oli jo niin kärsineen näköinen. Hyvä kun en itkua vääntänyt, kun lopulta luovuin siitä. Se villatakki kulki kovin pitkän taipaleen kanssani ja oli osana monia iloisia ja surullisia muistoja.
Menee vähän aiheen vierestä, mutta kertomastani villatakista näkee hyvin sen, että seiskaveikka oli aikanaan hyvälaatuinen lanka. Neuloin nimittäin vuosi sitten palmikkovillatakin seiskaveikasta, joka alkoi jo alkutalvesta näyttää aikansa eläneeltä :(
Onnea ja pitkää ikää blogillesi!
VastaaPoistaMun ensimmäinen neuletyö oli koulussa muistaakseni tokaluokalla neulottu penaali, joka oli niin löysä, että kynät tulivat silmukoista läpi. Ensimmäisen puseron neuloin sitten muutaman vuoden päästä. Innolla sitä aloitin ja keskeneräisenä se jäi lojumaan pariksi vuodeksi. Sitten piti saada ihana pusero, jonka malli oli Suuressa käsityölehdessä (oliko se käsityökerho silloin, meillä puhutaan vieläkin niin?). No se edellinen oli pakko tehdä valmiiksi ennen kuin sai luvan uuteen. En minä sitä pitänyt kuin ehkä kaksi kertaa. Yläasteiässä neuloin mielettömän hienon kirjoneulesukan, siis sukan, toiseen sukkaan ei enää riittänyt kärsivällisyys. Pidin kyllä sitä yhtä sukkaa, toisessa jalassa joku toinen sukka. Lukiossa neuloin tunneilla aina kun vain pystyin. Tästä ei uskonnonopettaja pitänyt, hänen kommentti oli, ettei nyt olla ompeluseuroissa. Minä laitoin neuleen vähäksi aikaa laukkuun ja hetken kuluttua otin sen uudestaan käsiin. Tätä jatkui kunnes opettaja luovutti. Muutamia vuosia myöhemmin serkkuni, joka oli samassa koulussa, kertoi että tämä opettaja kertoo juttua oppilaasta joka neuloi tunneilla. "Ja se näkyi kyllä numeroissa, aina oli hyvät numerot." Siksihän mä siellä neuloin etten olisi nukahtanut.
Onnea onnea! Minun muistoni liittyy ensimmäiseen villapaitaani, olisinko ollut 8. luokalla kun sen neuloin. Oli vielä kirjoneuletta koko työ, on siinä pienellä ihmisellä ollut kova tavoite :) tehtyä tuli, mutta taisi mennä pesussa jotakuinkin piloille... on se jossain tallessa, täytynee ehkä kaivella ja kenties esitellä blogissani.
VastaaPoistaOnnea 2-vuotiaalle blogillesi!
VastaaPoistaEipä nyt tule mieleen erityisiä neulehetkiä. Yksi epämukava neule kyllä juolahti mieleen, neuloin joskus reippaasti yli 20 vuotta sitten (en todellakaan neulonut silloin kuin sattumoisin) kutittavasta langasta villapaidan, jäi kammo pitkäksi aikaa...
Onnea kaksivuotisen taipaleelle.
VastaaPoistaOma kiva kässymuisto on virkkaus.
Jokin mäkihyppykisa menossa, olin silloin innokas seuraamaan. Mitään tullut kisojen katsomisesta,kun helmivirkkaus oli niin innostavaa.
Eikä meinannut virkkuukaan onnistua, kun Suomen poijjaat ne komiasti hyppi.
Onnea 2-vuotiaalle! Olin 8-vuotias ja äiti neuloi kirjoneulekaarrokepuseroa itselleen. Puseron pääväri oli turkoosinsininen ja kuvioväreinä oli valkoista ja yhtä, kahta muuta väriä. Pusero oli menossa siinä kaarrokevaiheessa ja minua himotti hirveästi neuloa sitä, niinpä koulusta tultuani äidin ollessa vielä töissä neuloin salaa muutamia kirjoneulekerroksia siihen. Äiti ei huomannut mitään, enkä koskaan kertonut, että olin puseroa salaa neulonut.
VastaaPoistaNeuloin villisti lukioikäisenä, vaikkeivät tuotokset kovin kummoisia olleetkaan. Ihanat opet antoivat neuloa tunneillakin (terveisiä vaan ussan- ja hissanopettajille). Opettelin neulomaan katsomatta työhön, jotta pystyin olemaan vakuuttavan ja kuuntelevan näköinen. Nykyäänkin mielelläni aina neulon , jos joudun kuuntelemaan esitelmiä tms. pitkään. Auttaa keskittymään.
VastaaPoistaTäällä on kiva poikkeilla. Onnea 2-vuotiselle taipaleella ja tästä eteenpäin.
VastaaPoistaOnnittelut blogille ja kiitokset mansikoista sekä virkistysjuomasta :) .
VastaaPoistaIhanimmat neulemuistoni liittyvät muutaman vuoden taakse jolloin oikein kunnolla haksahdin kutomiseen. Ensimmäiset sukkakirjat, ensimmäiset ei-novitalaiset langat... Kokonaan uusi maailma :) .
Oi kiitos, mansikoista ja virkistysjuomasta - tuli oikein tarpeeseen :D
VastaaPoistaLuin viime keväänä Täällä pohjan tähden alla ensimmäisen osan - kun muita ei ollutkaan - jos piakkoin aloittaisi seuraavia. Minulla on vaan se vika, että kirja vie niin mennessään, että ajatus ei ole sitten ollenkaan tässä hetkessä ... yleensä keväällä tulee luettua, kun pääsee sunnuntaisin puistoon - ja sitten kesälomalla.
Onnea kaksivuotiaalle ! Niin kiva, kun löysin sinut.
Onnea 2-vuotiaalle blogillesi!
VastaaPoistaMulle mieluisin muisto on ensimmäinen villapuseroni, jonka neuloin 7. luokalla. Oli ihana, että opettaja luotti siihen, että teen puseron valmiiksi, sitä varten taidettiin ihan lähteä ostamaan lankaa. Tein luonnonvalkoisen puolipatenttineuleen, joka onnistui hyvin ja jota pidin monen monituista vuotta. Sen jälkeen neuloinkin puseroita ja villatakkeja tasaiseen tahtiin.
Onnea kaksi-vuotiaalle blogille!
VastaaPoistaMuistan kuinka pienenä tyttönä istuin mummin vieressä ja opettelin virkkaamaan ja neulomaan. Siitä lähtien on aina ollut joku käsityö menossa elikkäs noin kolmenkymmenen vuoden ajan.
T: Anu
Onnea blogillesi!
VastaaPoistaMuistoissa 17 kesäisenä neulottu ihka ensimmäinen keltainen puseron tekele! Ihana ribbineule ja poolokaulus. Valmistuikin aikanaan,ulottui polviin asti(myös hihat).Onneksi minulla oli isokokoisempi ystävä,jolle pusero oli just sopiva. Sen jälkeen mallitilkku on ollut tärkein,mikä neulotaan ensin!
Hyvää maaliskuun jatkoa!
Onnea blogille merkkipäivästä! Itse muistan elävästi ensimmäisen neuletyöni ala-asteelta: pannulappu, josta tulikin hiiri. Se taitaa edelleen olla myös tallessa, ja esittelen sen vielä joskus blogissani.
VastaaPoistaMuistan niin elävästi yhden kesälomani, jolloin neuloin itselleni puseron, lanka taisi olla Cottonella. Sain neuleen valmiiksi ja se oli kamala. Tuli tunne, että loma meni ihan hukkaan. Siitä lähtien olen yrittänyt muistaa, että koko lomaa ei saa tehdä vain käsityötä. Tästä on ainakin viisitoista vuotta.
VastaaPoistaOnnittelut kertyneistä vuosista. :)
VastaaPoistaOllessani kolmannella elikkä 9-vuotiaana sain joulupukilta sinapinkeltaista villalankaa ja koukun. Siitäpä syntyi pylväillä meikälle hame jota käytin koulussakin. :) Olisippa kiva, jos se olisi tallessa, mutta ei ole muuta kuin muistot.
Onnea! Blogiasi on todella mukava seurata, kuulunkin vakiovierailijoihin, vaikka kommentointi tahtookin jäädä vähemmälle.
VastaaPoistaHetken miettimisen jälkeen, ehkä se ensimmäinen neulepusero (se joka tehtiin koulussa), on jäänyt kaikkein parhaiten mieleen. Se, joka tappoi neuleharrastuksen jo alkumetreille. Ohuehko puuvillalanka, pitsiraita, toinen raita tehostelankaa -yhdistelmä, jota en tule ikinä enää tekemään. Tuskien taival oli puseron valmistuminen, mutta se tuli valmiiksi ja sitä pidin paljon. Taidanpa joskus esitellä sen blogissanikin. En muista langan merkkiä, mutta hyvälaatuista se on. Ajatuksissa on purkaa pusero ja neuloa langasta kassi -jonain päivänä.
Se oli joskus 80 -luvun lopulla.
Kiitos ihanan blogin perustamisesta ja sen päivittämisestä.
VastaaPoistaKun tänne on piipahtanut lukemaan, tietää poistuvansa jotenkin kokonaisempana ja parempana.
Ja niin aina käy.
Kivoja muisteluksia :) Ja onnittelut vuosipäivän johdosta!
VastaaPoistaEi voi olla muistamatta omaa ikinä ekaa neulomaani puseroa, jostain K-kaupan punajuurenvärisestä langasta. Oli kai mulla joku ohjekin (lienenkö ollut juur ja juur yläasteella silloin). No paidasta tuli s-kokoiselle liian iso, taisi olla mallia lainapeite ;D Se virui pitkän aikaa kaapissa, kun oli eka oma rakas tekele. Lopulta raaskin sen purkaa, ja tein myöhemmin toisenlaisen puseron noista langoista, äidilleni. Hän piti sitä pitkään, ja se oli jopa sopivan kokoinen :)
Vielä n. 20 vuotta myöhemmin niitä purettuja keriä pyöri muovipussissa kissankarvoilla höystettynä (saattaa löytyä vieläkin!). Taisin tehdä niistä aika monta pannulappua... :p