Salainen puutarha eli kirjotut tyynyt

Hahaa, löysin salaisen puutarhurin itsestäni. Minä jolla ei ole ollenkaan viherpeukaloa onnistuin loihtimaan kukoistavat puutarhat Tiia Erosen ihanilla Taito-lehdessä olleilla ohjeilla.

Aloitin kirjonnan maaliskuussa. Tarkoitus oli tehdä vain yksi puutarha, mutta kun pohjakankaita siunaantui kaksin kappalein ja kun uutta vinkkiä odottavan aika kävi pitkäksi, kirjoin molemmat kankaat. Varmistaakseni lankojen riittävyyden kirjoin ohuemmalle kankaalle kahdella säikeellä pienen puutarhan.

En tehnyt etukäteen mitään värisuunnitelmaa vaan valitsin kuvioon sopivan värin tuosta lahjoituslankavarastostani. Ostin ainoastaan yhden dokan mustaa lankaa. Oli jotenkin ihanan vapauttavaa maalailla langoilla ilman sen kummempia suunnitelmia.

Paksummalle pellavakankaalle syntyi suurempi puutarha.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka näin jälkikäteen ehkä tekisi jotain toisin. Minä olen ihan mahoton jahkailija ja siihen nähden on ihme etten joutunut kuin yhden kerran purkuhommiin. Vaihdoin punaiset pallukat eli ranskalaiset solmut tuon oikeassa alareunassa olevan pyöreän kukan keskiöstä valkoisiksi. En sitten tiedä olisivatko ne punaiset sittenkin sopineet lopulliseen kokonaisuuteen, mutta jotenkin nuo valkoiset rimmas paremmin vaaleanpunaisen kanssa.

Iso puutarha on kirjottu muutoin ohjeden mukaan, paitsi että lisäsin mustia viivoja viimeisenä kirjotun linnun pyrstöön, jotta se olisi tasapainossa mustalla reunustetun kukan kanssa.

Harmi, että kangas oli sen verran pieni, ettei siitä saanut 50 x 50 cm kokoista tyynyliinaa. Kuvio olisi tullut siinä koossa paremmin esiin. No, jospa minä jostain saisin hommattua hieman pulskemman 40 x 40 tyynyn tuonne alle niin lopputulos olisi pulleampi. Kelpaa se kyllä tuollaisenakin ja hyvin on jo kotiutunut kotisohvalle.

Pikkupuutarhan kuvio on suurentamaton ja se on kokonaan kirjottu kahdella säikeellä. Kuvioiden täytteissiin pistelin vähän omiani, lintuun varsinkin kun en malttanut odottaa viimeistä vihjettä.

Ei tullut tästäkään oikean kokoista tyynyä. Kuvion puolesta 30 x 30 cm tyyny olisi ollut optimaalisin, No en etsinnöistä huolimatta löytänyt sen kokoista tyynyä ja kun en laiskuuttani viitsinyt ruveta pienentämään isompaa tyynyä, niin päädyin sitten suurentamaan tyynyliinaa kokoon 40 x 40 cm. Sauman peitteeksi tälläsin vaaleanpunaista nauhaa etupuolella

ja takapuolella tein napinlävet nauhaan. Aika tavaran kaupitsee pitää todistettavasti paikkaansa. Tilasin aikaa sitten sydännapit Napiton-kaupasta ja nyt ne päätyivät juuri oikeaan paikkaa.

Tein pikkutyynyn tyttärenpojalle joululahjaksi. No arvaahan sen, ettei pehmeä paketti niin kovin poikaa innostanut mutta ehkä sentään äitiään.

Tämä vuoden mittainen kirjontamatka oli kyllä ihan mahdottoman mukava ja palkitseva. Vinkit tulivat siihen tahtiin, että hitaanpikin ehti hyvin kirjoa ennen seuraavaa vinkkiä. Oli kiva nähdä millaisia tuloksia syntyi eri värityksillä ja ihailla toisten töitä. Opin monta uutta pistoa ja kirjontainnostus eikun kasvoi. Kiitos yhteisestä matkasta.

Kesäisiä ompeluksia

Kävin muutama kuukausi sitten lunastamassa joululahjaksi saamani lahjakortin Kuopion nappiin ja nauhaan. Ai että oli ilo valikoida nappeja ja ompelulankoja oikein ajan kanssa. Kangastakin lähti mukaan, mutta harvinaista kyllä ei yhtään neulelankaa. Nyt on sitten pitkäksi aikaa nappitarve tyydytetty. Tuon edellisen postauksen napit kuuluivat tähän lahjasatsiin samoin kuin seuraavien ompelusten napit.

Ostamani kangas on tilkkutyökangasta, mutta ei kukaan kiellä ompelemasta siitä muutakin. Kankaan hulpossa lukee Woodland Friend II ja sen on suunnitellut Ellen Crimi-Trent. Ai että tykkään tästä kuosista ja väri tuntuu ainakin tällä hetkellä just hyvältä. Kangasta oli reilu kolme metriä, joten siitäpä sai railusti puseron ja kesämekon.

Toiveissa oli lyhythihainen peruspaitis joten käytin taas hyväksi havaittua Ottobreen (5/2013) Girly Touch -kaavaa.

 Muokkasin mallia hieman eli tein lyhyet hihat ja erilaisen kauluksen. Eipä uskoisi että noinkin simppelin kauluksen kanssa sai tahkota vaikka kuin kauan ennenkuin tuli mieleinen. No kaiken aa ja oo on tietenkin hyvät kaavat ja kun rupesin sooloilemaan niin eihän niitä kauluskaavoja ollut, vaan nytpä on :)

Nappeja arvuuttelin tyttärieni kanssa ja tulimme siihen lopputulokseen, että metalliset sopii tähän paremmin kuin oranssit napit. Tuli muka vähän marimekkomaista ilmettä.

Rinnanympäryksen takia minun pitää nykyään valita kooksi 42 ja sen seurauksena väljyyttä tulee vyötäröllekin vähän liikaa. No laskoksia syventämällä tai lisäämällä ongelman voisi ratkaista. Myös olkalinjan kans saa olla tarkkana. Nytkin jouduin purkamaan jo kertaalleen ompelemani hihat ja istuttamaan ne hieman ylemmäksi, jotta istuisivat paremmin. Ai että jos olisi mallinukke niin oiskohan ompeleminen helpompaa.

Olen suunnitellut jo monta vuotta tekeväni itselleni kesämekon Ottobreen (2/2012) Cordelia-mallin mukaan. No nyt sattui malli ja kangas kohtaamaan joten eikun ompelemaan.

Tein tämänkin koossa 42 ja saipahan taas istutella hihoja ennekuin asettuivat kohdilleen, mutta mikä positiivista, napit ei naura eli ei kinnaa rintojen kohdalta. Muokkasin mallia siten, että leikkasin ylä- ja alaosan erikseen, rypytysten sijaan laitoin laskokset, kavensin hihat eli niistä ei tullut puhvit enkä ommellut vetoketjua sivuun, sillä mekko tuntui solahtavan päälle muutoinkin. Lisäsin ylätakakappaleen alaosaan laskokset ja pujottelin vielä ohuen rypytyslangan kapeaan ala- ja yläosan yhdistävään saumakujaan, jotta saisin liikaa väljyyttä eli mammamekkomaisuutta vähennettyä ja hyvinhän se näytti onnistuvankin. Saa sitten nähdä kauanko se ohut rypytyslanka kestää.

Oli melkoista säätämistä näiden ompeluksien kanssa, mutta mitäpä tuosta, valmista tuli ja ihan mieleistä vaikkei ompeluopettaja ehkä kymppiä olis antanutkaan.

Käytiin kuvausreissulla Syrjässä, jossa on pohjavedellä täyttynyt muinainen ratakivilouhos. Vesi oli kyllä hienon väristä, mutta muuten paikassa oli jotenkin outo tunnelma. 

Vauvaneuleet yksi ja kaksi

Aijai että onkin ihana neuloskella näitä pikkuisia neuleita ja vieä omaan perheeseen. Oi onnea :)

Muutama vuosi sitten neuloin ystäväpariskunnan vauvalle nutun Dropsin ohjeilla ja jo silloin tuumasin, että teen samanlaisen jos joskus tulee sellaisen tarve. Ja tämä nykyinen värivalintakin taisi jo silloin olla mielessä ja mikä hauskinta, tuleva äitikin tykkää siitä.

Koska vauva syntyy keväällä, ajattelin ettei hän heti välttämättä tarvitse villavaatteita, no myssyn ja sukat tietenkin mutta noin muuten. Neuloin nutun 6-9 kuisen koolla, jotta sillä olisi pidempi käyttöaika. Noita mittasuhteita katsoessa helma näyttää vähän lyhyeltä verrattuna hihoihin, mutta äkkiäkös sen pidentää vaikka neulomalla valkoisen reunan siihen. No mallataan sitä sitten aikanaan.

Malli Dropsin vauvanuttu 
Lanka  Drops Baby Merino 
Menekki n. 150 g 
Koko 3-9 kk 
Puikot 2,5 mm puikot
Muuta  6 nappia

Neuloin hihat samaan tyyliin kuin silloin aiemmin eli tein niihin muutaman kerroksen enemmän leveyttä kuin ohjeessa ja silmukoin hihan alasauman. Pääntietä kavensin tekemällä kaulukseen lyhennettyjä kerroksia tasavälein. Niitä tuli yhteensä 15 ja nyt ei sitten tarvitse neuloa tai virkata kiristyskerrosta jälkikäteen.

Napeiksi valikoitui suloiset kookostähtinapit. Saas nähdä kuinka käytännöllisiksi ne sitten osoittautuvat, meinaan jos vauva oikein innostuu möngertämään puettaessa niin voi tulla hieman haastetta pukijalle. Tätä silmällä pitäen virittelin jo hieman noiden napinläpien reunoja niin etteivät sakarat eksy silmukoiden väliin. No saahan nuo vaihdettua jos eivät toimi.

Myssyjäkin on tullut neulottua oikein kaksinkappalein ja saumattomaan norjalaiseen malliin. Ensimmäisen neuloin 6 kk ikäiselle eli aloitussilmukoita oli 121 ja toisen tein muka pienemmän eli vähensin alotussilmukoita kuudella, mutta kyllä niistä tuli melkein samankokoiset.

Tällä kertaa Jaana-nukke oli vähän liian pieni malliksi, mutta pitihän sen päästä poseeraamaan kun on näin merkittävät neuleetkin kysymyksessä. Ja nyt tämä lähtis neulomaan pöksyjä nutun kaveriksi.

Takki ja paita

Kävin muutama viikko sitten lankaostoksilla Kuopiossa. Mielessä oli ihan tietyntyyppistä lankaa simppeliin ostomalliin, mutta en löytänyt just mieleistä. No ostin kuitenkin tätä Katia linen lankaa, vaan tämäpä halusikin tulla vallan joksikin muuksi kuin olin ajatellut.

Kevät ei ole täällä kovin pitkällä kuten huomaa tuosta kuvan pikkukoivusta. Itse asiassa ruiski räntää just kun mentiin kuvausreissulle mutta kyllä se aurinkokin pilkahti, vaan ei lämmittänyt.

Malliin katsoin hieman ohjeistusta vanhasta käsityölehdestä, mutta silmukkaluvut sun muut on omasta päästä. Kuten tavallista, neuloin takin ylhäältä alas ja samoin kuin hihat. Mietin, jotta annanko häiritä itseäni tuon lyhennetyistä kerroksista johtuen tulleen hihapyöriön reunan. Se on vähän rosoinen, mutta toisaalta kun se on yhtä rosoinen toisessakin pyöriössä niin olkoot.

Muotoilin takkia hieman rintojen ja vyötärön kohdilta lyhennetyin kerroksin ja lisäämällä ja kaventamalla silmukoita. Puuvillapellavasekoitelanka oli uusi tuttavuus. Villaa on kieltämättä mukavampi neuloa, mutta meni se tämäkin ja lopputulos vaikuttaa oikein kivalta. On varmaan sopivan vilpoinen lämpimillä ilmoilla.

Malli Bolero-ohje omilla muokkauksilla Suuri käsityölehti 6-7/2009
Lanka Katia linen (53% puuvillaa, 47% pellavaa)
Menekki n. 400 g
Koko m
Puikot  3,5 mm 
Muuta  9 nappia

Tällä kertaa ei ollut säätämistä nappien kans sillä hoksasin, että sen kökkölankatakin napit olis just passelit tähän. Siis napit vaihtoon, tosin saapa nähdä milloin saan ommeltua siihen onnettomaan toiset tilalle. Voi sitä kökköä sentään kotona käyttää ja miksei metsässäkin, muttei oikein immeistenilmoilla.

Ja ommeltukin on. Kokeilin taas uutta paitismallia, että josko se istuisi paremmin kuin esim. se yksi.
Ja kyllä istuu. Varmaankin tuolla olkakaarrokkeella on osuutensa istuvuuteen samoin kuin oikealla koolla. Ohjeesta poiketen jätin kauluksen tuommoseksi pystyversioksi. Voi olla, että syvemmillä muotolaskoksilla olisi saanut enemmän istuvuutta mutta toisaalta ihan hyvä ettei paita ole liian tyköistuva, olen nimittäin huomannut että muutoksia tapahtuu, siis kehossa. Olen ikäni ollut suurin piirtein saman kokoinen, mutta aivan kuten ystävät varoittelivat, viidenkympin jälkeen alkoi tapahtua kehitystä leveyssuuntaan :)

Malli Girly Touch paitapusero Ottobre 5/2013
Kankaan menekki n. 1,5 m ehkä
Koko 42
Muuta  11 nappia

Ostin tämän ihanaisen puuvillakankaan Kuopion Napista ja nauhasta ja nuo napitkin ovat samaisesta kaupasta. Siellä oli joskus myynnissä hirmu halvalla semmosia sekanappipusseja ja ostin muutaman. Joitakin nappeja on harmittavasti vain kolme tai neljä, mutta sitten on joitakin, niinkuin nyt näitä vaikka kuin ja voi hitsi miten hyvin nämä minusta sopivatkaan tähän hieman nostalgiseen kankaaseen.

Paita on vähän tylsän tavallinen (niinkuin tekijänsäkin :), mutta olen ihan tyytyväinen samoin kuin tuohon neuletakkiin ja uskon että tulen käyttämään niitä.

Ai että oli kauniita värejä luonnossa, vaikka vihreys oli vielä vähissä. 

Lapintakki

Nyt se on sitten kuvattu tämä minun muutama viikko sitten valmistunut neuleeni, jonka inspiraation lähde on maantieteellisesti, arvaattekos missä :)

Takin idea kuiskutteli ajatuksissa useamman vuoden ajan ja viime syksynä sain vihdoin ostettua langat siihen. Mulla oli ennestään Karen Jomppasen Lapin käsityöt ja ostin myös Sámi Duodji ry:n kustantaman Suomen saamelaispuvut kirjat, joita myös käytin idealähteinä.

Suomen saamelaispuvut kirjan lopussa on ihania vanhoja ja muutamia uusiakin kuvia paikallisista ihmisistä puvuissaan. Kirja on muutenkin todella upea teos, suosittelen.

Tarkoitus ei ollut kopioda suoraan mitään mallia, mutta kyllä tämä lopputulos taitaa aika hyvin kavaltaa lähteensä. Herra Linssi kysyikin jotta onko tuo joku protestitakki. Höh, mikkään rotesti.

Aloitin tekemisen etukappaleista, jotka neuloin samaan aikaan pyöröpuikoille, tulivat siis aivan varmasti samankokoisiksi :) Ja koska taskut on hyviksi havaittu, neuloin myös ne.

Olkapään silmukat jätin päättelemättä, sillä jahka takakappale olisi valmis, päättelisin ne kolmen puikon päättely. Valmiit kappaleet pingotin ja

laitoin kostumaan huuhteluaineessa lilluneiden harsojen alle. Tämä käsittely poistikin aika hyvin sähköisyyttä.

Ennen kuin poimin silmukat sivusaumoista neuloakseni takakappaleen, ompelin taskujen saumat ja ne olivatkin ainoat ompelukset tässä takissa. Aloitin neulomisen oikean puoleisen etukappaleen reunasta. Ajattelin, että pystyraidoituksen tekeminen käy kätevimmin neulomalla ne näin poikittain.

Takakappaleen korkeus oli takakaarrokkeen verran vajaa. Tein sivusaumojen viereen ja raitojen keskelle lyhenttyjä kerroksia saadakseni takkiin levenevän helman. Kun olin neulonut takakappaleen vasempaan reunaan asti, yhdistin reunat silmukoimalla. Mietin, josko olisi sittenkin pitänyt neuloa takakappale siten, että olisi edennyt molemmista reunoista ja silmukointi kohta olisi ollut tuo keskellä oleva vihreä raita, mutta epäilytti olisinko saanut siitä sittenkään tarpeeksi siistin. Nyt en ole varma vedättääkö takakappale suuntaan tai toiseen, vähän vaikuttaais että on vasemmalle kallellaan. No sen näkenee käytössä, paitsi etten minä sitä tieten näe, jos olen käyttäjä :)

Kun takakappale oli yhdistetty etukappaleisiin, poimin silmukat takakappaleen yläosasta takakaarrokketta varten ja neuloin raitaosuuden normaalisti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä eli ei siis saumanompelua täälläkään. Seuraavaksi neuloin helman, etukaitaleet ja kauluksen (pariinkin otteeseen :), jonka jälkeen

poimin kädensuuaukosta silmukat hihaa varten ja neuloin ne kuten ennenkin ylhäältä alas. Kun aloitin toista hihaa, oli jo hieman haikea olo, että tässäkö tämä nyt oli, ei enää mitään säätämistä eikä funtsimista :)

Reunat meinasin huolitella alunperin i-cord päättelyllä, mutta päädyin kuitenkin virkkaukseen, sillä siten sain reunaraidasta suurinpiirtein saman levyisen kuin neulotusta raidasta. Alla oleva kuva paljastaa etten saa noita lyhennettyjen kerrosten vaihtumakohtia ihan näkymättömiksi, mutta tuskinpa kukaan ilkiää tulla ihan takalistoon kiinni niitä ihmettelemään :)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nappien kanssa ei tällä kertaa ollutkaan hirmu säätämistä, vaan kaikki kävi hyvin kivuttomasti. Olen niiiiin tyytyväinen näihin sarvinappeihin kuin olla voi.

Malli  omasta päästä
Lanka  Esito huopalanka
Menekki  n. 570 g (sininen 380, punainen 120, oranssi, keltainen ja vihreä kukin 20 g)
Koko  m
Puikot  3,5 ja 3  mm pyörö- ja sukkapuikot, 3 mm virkkukuoukku
Muuta 7 nappia

(tonttu savolaismetsässä)

Olenko tyytyväinen lopputulokseen? No sanotaanko, että olen yllättynyt kuinka vaivattomasti ja vähillä purkamisilla tästä tuli aika lailla se mitä olin kuvitellutkin. Olin valmistautunut purkuhommiin varsinkin tuon takakappaleen suhteen, mutta vain helman ja etulistat tein kahteen kertaan. Niin että kyllä olen tyytyväinen ellei tuo helma sitten ala veättämään. Sen huomasin tätä tehdessä, että melkeinpä se suunnittelu ja pähkäileminen tuovat enemmän iloa kuin itse valmis neule. Siis onko matka tärkeämpi kuin määränpää.

Viime aikoina olen käsitellyt kuvat pixlr.com ohjelmalla, jolla saa aika vaivatta ihan hyviä nettikokoisia kuvia. Eihän se nyt ihan photoshopin veroinen ole, mutta toimii ja voi miten kivoja efektejä saa tuolla pixlr-o-maticilla, jolla käsittelin esim. tämän postauksen ensimmäisen ja viimeisen kuvan. Tämä ei nyt sitten ole maksettu mainos vaan kerronpahan vaan kokemuksesta. Olisipa kiva tietää millä ohjelmalla te käsittelette kuvianne?

Yhteistyötä

Jokunen aika sitten sain yhteydenoton Taito-lehden toimittajalta liittyen Hailuotolaiseen perinneneuleeseen. Hän oli törmännyt puserosta tekemääni postaukseen ja tiedusteli, josko voisi käyttää kuviani lehtijutussa. Ihan mielelläni suostuin eikä pojallakaan ollut mitään sitä vastaan ja siellä ne nyt komeilee (oikea olkapää vähän vinksahtaneena :) Taito-lehdessä.

Lehdessä oli paljon hyvää luettavaa ja voi miten koskettava oli se tarina lapsuudenystävän neulomasta tikkuripaidasta, jota omistaja ei suostunut vaihtamaan mihinkään muuhun. Itsekin olen joskus lahjaneuletta neuloessa miettinyt miten siihen väkistenkin neuloo lämpimiä ajatuksiaan neuleen saajaa kohtaan, niinkuin nyt tähän pojan paitaankin.

Lehdessä mainitsin, että olen muuttanut kaulusta pojan toiveiden mukaiseksi ja koska asia on jäänyt postaamatta niin tehdäänpä se nyt. Jotta kaulus suojaisi ja lämmittäisi enemmän kaulaa, purin alkuperäisen taitoksen ja siihen virkatun nappilistan ja virkkasin nappilistan näin:

Napitettuna ja käännettynä kaulus näyttää tältä:

Hmm, tulipa tässä mieleeni, että tuonne kauluksen ylimmäisen napin taakse parin sentin päähän voisi lisätä vielä yhden napin. Jos haluais kauluksen asettuvan vähän napakammin kaulaa vasten, niin napittaisi sitten siihen. Hmm, pitääpä mallata jahka poika paitoineen tulee kotosalla käymään.

Olen ehkä kerran jos toisenkin valitellut täällä blogissa neuleisiin tulevien nappien valitsemisen ja ostamisen vaikeutta. Ilmeisesti joku tällainen valitusvirsi oli osunut nappikaupan pitäjän silmiin ja hänpä otti yhteyttä.

Meidän kylällä on yksi kangaskauppa joka myy lähinnä verhokankaita ja siksikin nappitarjonta on hyvin pieni. Seuraavaksi lähin nappikauppa on 25 kilometrin ja paras 50 kilometrin päässä. Ja voi minua hassua kun en ole hoksannut netistä etsiä moisia. No minä nyt muutenkin vietän hyvin vähän aikaa koneella ja vallankin ostoksia tekemässä. En tiedä miten muilla, mutta minulla ainakin on tarve hypistellä lankoja ja kankaita ennen ostopäätöstä ja nappien kans on vähän sama, tai no niissä ei niinkään se tuntu ole oleellista vaan pikemminkin väri/sävy. Ja yksi asia mikä minusta on vähän hankalaa nettiostosten suhteen on juuri tuo väri. Kertooko kuva välttämättä värin oikein, miten paljon siihen vaikuttaa koneen väriasetukset tai kuvan laatu? Hmm, nämä joskus askarruttaa.

No tässä nappikaupassa (Napiton) asia meni hyvin vaikka pelattiinkin vain virtuaaliväreillä ja vaikka käyttämäni langan lankakartta ei ainakaan sinisen kohdalla pitänyt ihan paikkaansa. Sain kahdet neuleeseen sopivat napit ja toiset oli just passelit eli ihan kuin juuri tähän takkiin tehdyt, kiitos niistä
Susannalle. Takki on valmis ja napitettu, joten palaan asiaan jahka kuvat on otettu.

Hyvää lauantaiehtoota kaikille :)