Hiljuska-sukat

Kirjaston kerhohuoneen seinällä on Leppävirta-raanu, jota olen ihaillut vuosia. Siitä lähti muhimaan raanuraitasukkaidea, mutta vasta kirjaprojektin sysäsi suunnitelmat liikkeelle.

Ensimmäiset sukat neuloin Regian 4 fädig -langasta kakkosen puikoilla. Pitkien sukkien raidoitus on melkolailla yksyhteen raanun raitojen kanssa. Toimii näinkin, mutta ei kovin omaperäistä.

Neuloin sukista myös lyhytvartisia versioita. Alla olevat kuvat otettiin yhtenä helmikuun pakkassunnuntaina Unnukan jäällä kun sattui kohille aivan mahdottoman kuvauksellinen sää. Muutama tämän kuvaussession kuva päätyi kirjaan.

Miksikähän talvikuvia näkyy aika vähän neulekirjoissa, varsinkin sukkakirjoissa? No ilmeisesti kesän valossa tai sisällä on vaan on helpompi ottaa kuvia. Jos tekisin joskus vielä neulekirjan, niin suosisin kyllä talvikuvia.

Aikani säädettyä ruutu- ja raitarivejä päädyin alla olevassa kuvassa olevaan Hiljuskan lopulliseen versioon, jotka on neulottu Pirkanmaan Kirjo-Pirkasta. Senjan sorjasääret päätyivät kirjaan samaisessa portaikossa otetussa kuvassa (ei tämä).

Malli Hiljuska, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka Pirkanmaan kotityön Kirjo-Pirkka
Menekki sininen pohjaväri (36) n. 75 g, oranssi (46) n. 20 g, luonnonvalkoinen (47) n. 10 g, punainen (45) n. 5 g
Koko 37-38
Puikot 2-2,5 mm sukkapuikot
Fiilis no mikä ettei 

Neuloin nyt syksyllä vielä yhdet mustavalkoharmaat lyhytvartiset sukat eräälle maisterille valmistujaislahjaksi.

Hiljuska nimi on kunnianosoitus edesmenneelle isotädilleni, joka tietämättään jätti minulle mainion tekstiiliperinnön; innostuksen kaikenlaisiin käsitöihin. Nyt kun mietin, niin olisihan se nimi voinut olla joku muukin siis siinä mielessä, että tämä sukkamalli käy kaikille sukupuolille. Toisaalta onko nimellä väliä? Kyllä minä ainakin kehtaisin neuloa ja käyttää Kalle- tai Ville-sukkia jos oisivat hyvän näköiset :)

Leppis-sukat

Lähetin silloin aikanaan Leelle muokatun version perinteisessä Leppävirta-lapasessa olevasta leppäpuusta. Se ei päätynyt Suomi 100 -neulesettiin, mutta itse muokkailin sitä sukkiin ja rannekkeisiin jo ennenkuin kirjan tekemisestä oli mitään tietoa. Alla olevassa kuvassa oikealla ensimmäisiä versioita ja vasemmalla lopullinen versio.

Vaihdoin Nykälän langan aika karhean Sofian, josta yllä olevan kuvan sukat on neulottu, TeeTeen Pallakseen, jota sain Varkauden Taito-shopista. He lupautuvat ystävällisesti lankasponsorikseni ja ei tarvinnut tehdä kuin yksi reissu paikanpäälle sillä heillä oli juuri sopivat langat ja värit, joilla pääsin mallejani neulomaan. 

Sukkien kuvaaminen oli mieleistä hommaa ja oli mukava miettiä kuvauspaikkoja, kuvakulmia ja esillepanoa. Koska sattumoisin Leppis-sukkien värimaailma rimmasi just passelisti Leppävirran kansallispuvun kanssa, lainasin kaverin puvun hametta ja sitten kipaisimme laiturille kuvaamaan sukkia. 

Näistä heijastuskuvista tuli mielestäni todella kauniita ja niissä on vahva kotiseutuhenki; Leppävirran kansallispuvussa Leppävirralla, virran varrella Leppissukissa ja leppä sukissa, hah. 

Malli Leppis, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka TeeTeen Pallas
Menekki vihreä pohjaväri (0024) n. 45 g, luonnonvalkoinen(0007) n. 25 g, sininen (0014) n. 7 g
Koko 37-38
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis no mikä ettei 

 Lainasimme kuvauksiin myös sorjasäärisen ystäväni Senjan jalkoja. Hän asuu miehensä kanssa viehättävässä rintamamiestalossa ja siellä ikuistetuissa kuvissa vilahtavat sukkien lisäksi heidän kauniit lautalattiat, portaikot ja kirjan kanteen päätynyt kapsäkki.

Olen tarkistanut ohjeitani neulomalla kustakin mallista toiset versiot. Halusin kokeilla kuinka Leppis-malli toimisi pitkävartisena versiona. Lyhytvartisten sukkien suussa on 5 mallikertaa ja pitkissä 6.

Hyvin toimii ja lopputulos on jotenkin nostalgisen oloinen. Vielä kun neuloisi pipon, huivin ja lapaset tähän settiin niin tulisipa oiva lisä hiihtoasuun.

Hiihtokelejä odotellessa.

Villasukkia Strömsöstä -kirjaprojekti

Ei sitä aina arvaa mitä jännää elämä tuo tullessaan. Tämä tarina alkaa reilun vuoden takaa. Silloin Lee Esselström kyseli kirjoneule-ehdotuksia suunnitellakseen Suomi 100 -neulesetin. Minäkin lähetin ehdotuksen ja kappas vain, sain muiden ehdotuksia lähettäneiden kanssa kutsun tulla neulomaan Strömsööhön ja sinnehän sitä mentiin. Neulesessio tuli ulos itsenäisyyspäivänä Kohti linnanjuhlia - ja myöhemmin myös Strömsö-ohjelmassa. No, sitten kävi niin, että muuan kustannustoimittaja oli nähnyt ohjelman ja ehdotti meille, josko haluaisimme tehdä neulekirjan. Halusimme juu.

Kustantajan toivomuksesta kirjassa olisi vain kirjoneulesukkia ja niitäpä sitten suunnittelemaan ja kirjaa tekemään. Aikataulusyistä johtuen kaikki neuleiltaan osallistuneet eivät voineet tulla mukaan kirjaprojektiin, mutta viiteen pekkaan (Lee Esselström, Tanja Majava, Eva-Maria Oksman, Marianne Wasberg ja minä) saimme suunniteltua kirjallisen verran malleja. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kirja on viimeistä silausta vaille valmis ja se ilmestyy ensi tammikuussa. Kirjan voi jo tilata Minerva kustantamon sivuilta ja muistakin nettikaupoista.

Koin aluksi hieman haasteellisena kirjoneuleiden suunnittelun, sillä melkeinpä kaikki aiemmat suunnitelmani neulemallit ovat olleet pintaneuleita. Epäilin myös kirjoneulekäsialani, että olisiko se tarpeeksi tasaista. Mutta oppia ikä kaikki ja mukavat fiilikset jäi koko prosessista, vaikka välillä olikin epäilyksen hetkiä.

Tämä kirjaprojekti on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen, opettavainen kokemus ja haasteellinenkin siinä mielessä, että me tekijät emme tunteneet toisiamme ennestään. Asumme eri puolilla Suomea, joten yhteiset tapaamiset eivät onnistuneet. Nokakkain olisi moni asia ehkä selvinnyt joutuisammin, mutta toisaalta onnistuihan se yhteydenpito sähköisestikin.

Sain muuten lankasponsoriksi Varkauden Taito Shopin. Olipa ilo saada valita heidän hyvästä lankavalikoimasta mieleiset langat. Lämmin kiitos heille :)

Seuraavat viisi postausta ovat kirjaan tulleista sukistani.

Heleppo huivi

Me käytiin viime kesänä kattomassa Mari Boinea Keitele jazzissa. Oijoi, mikä keikka, oli silmän- ja korvanruokaa kyllikseen.

Siellä oli yleisönä myös pohjosen tyttöjä ja heillä kivasti tuunaamunperinne -tyyliset vaatteet.

(anteeksi huono kännykkäkuvanlaatu)

Oli niin paljon inspiraation aiheita, että hetihän ne rupes neulesuunnitelmiksi muuttumaan. Aluksi ajattelin sellaista mustaa isoa huivia, jonka pisin reuna olisi punaista poimutettua neulosta, siis vähän samaan tyyliin kuin tuossa kuvan hameessa. Tuumin toimisiko homma niin, että neuloisin ensin punaisen reunan ainaoikeinneuleena poikittain ja rynkyt tekisin lyhennetyin kerroksin. Sitten kun reuna olisi valmis, poimisin silmukat reunasta ja neuloisin itse huivin. No suunnitelmat eivät ehtineet toteutumaan, sillä hoksasin Veera Välimäen Huivileikki kirjasta Frilla mallin, jossa nuo suunnittelemani jutut oli jo toteutettu, hiukan toisin, mutta kumminkin. No sitten jossain vaiheessa bongasin myös yksinkertaisen huivimallin ja ajattelin jotta testaanpa ensin sen. Ja tällainen tuli:

Lankoina ovat Pirtin kehräämön ruskea ja punainen kampalanka 90 tex 3, vihreä raita on Regia 4-fädigä ja oranssi Malabrigoa. Pääväriksi ei tullutkaan musta vaan ruskea ja hyvä niin, sillä se rimmaa paremmin mun muihin neuleisiin. En laskenut montako silmukkaa oli lopussa, mutta arvelen että jotain 280. Reunan päättelin joustavasti eikä se kyllä kirraa yhtään. 3,5 puikoilla neuloen lankaa meni vajaat sata grammaa.

Olipa muuten vaikea saada tuo punainen näyttämään kuvissa oikealta, meinas mennä puhki ja menikin. Vaikka kuin yritin säätää niin kameraa kuin jälkikäteen värejä, niin ei oikein onnistunut.

Tylsänä tyyppinä teen sen toisenkin huivin eli Frillan tuosta ruskeasta langasta.

Joulua odotellessa

Tähän aikaan vuodesta ei voi oikein julkaista neuleaiheisia postauksia kun ei tiedä ketä täällä oikein käy :) No onneksi on tuo r. paikka jonne voi laittaa muistiin tekemisiään.

Kymmenkunta vuotta sitten neuloin itselleni mustan huivin, jossa oli mielenkiintoinen pintaneule. Jostakin käsityölehdestä sen löysin mutten enää muista mistä. No, tutkin huivia ja sain kopsattua siitä mallin, jota sitten kehittelin edelleen.

Tavoitteena oli malli, jossa ei olisi selkeästi oikeaa ja nurjaa puolta, tyyliin molempi parempi ja sain jopa jotain aikaan. Mallineule on neulottu ihanaisella Malabrigo sukkalangasta. Alla olevassa kuvassa se vanha huivi.

Epäilen että tämäkin voisi olla haapsalu malleja vaikken löytänytkään sitä siitä Haapsalu Saal kirjasta. Tulipa vaan mieleen, että milloin sitä voi ruveta omimaan jotakin mallia, jos näin selkeästi kopio aiheet jostakin valmiista? Ja mistä sen tietää onko joku muu päätynyt just samaan lopputulokseen joskus jossakin? No eipähän tässä ole mitään tarvetta ruveta omimaan mitään.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan kotikylän kirjolapasia. Notkeita neulomuksia teillekin :)

Näitäkin on nähty

eli nyt on jäänyt jumi päälle. Tuutista tulee samanoloisia sukkia kuin aiemminkin.


Erona aiempiin on vain silmukkaluku ja resorin oikeat silmukat, jotka on neulottu takareunoistaan.


Mitenkä tästä sais kiskastua itsensä jonkun uuden pariin. Punainen villatakki odottaa tulemistaan. Malli on selvillä, mallitilkku odottaa laskijaa, excell-taulukko odottaa lukuja, puikot odottavat silmukoita ja mitä tekee hän? Neuloo vaan sukkia. Tässä velipojalle synttärisukat eli Onnea Tampeleelle!


Tässä on mukavan raukea olo parituntisen tanssin ja hyvän ruoan jälkeen. Mitäpä jos en tekiskään opiskeluhommia vaan ottaisin härkää (tässä tapauksessa kylläkin Hiirulaista) sarvista ja keskittyisin neulomiseen tai siis sen aloittamiseen. Ah, niin houkutteleva ajatus.

Kuin kaksi marjaa

Selailin torstaina uusinta Suuri Käsityölehteä (11-12/2010) ja yllätyin kovasti nähdessäni hyvin tutunoloisen sukkamallin. Sivulla 14 on Minna Metsäsen suunnittelemat tytön ja naisen pitsisukat, joista jälkimmäisen ulkonäkö ja mallikerta on just sama kuin vuonna 2007 suunnittelemissani Siiri-sukissa.


Tai no, lehden mallissa on kaksyhteen/langankierto kerrosten välillä yksi välikerros, kun taas minun mallissa niitä on kolme. Ja kärkikavennus näyttää olevan erilainen. Tuleekohan näistä se kuuluisa 10 % erilaisuus, jolloin malli tulkitaan uudeksi? Ohjetiedusteluihin vastaa, ylläriylläri Novita.

Tässä muutama vanha kuva tekemistäni Siiri-sukista, joiden ohje on ollut tuosta oikealla sivupalkissa jo useamman vuoden.


Että tämmöstä.

Aavistelua

Olen haistellut ilmoja, että josko olisi aavistus syksyä, sillä se saa minut innostumaan neulomisesta jopa vielä enemmän kuin tavallisesti. No ehkä sitä on jo aavistus.

Taannoisella kesäreissulla ostin Pirtinkehräämöltä reilun kilon ohutta kampalankaa (ja halvalla). Siitä pitäisi tuleman villatakki ja tein jo pienen mallitilkun kaksinkertaisella langalla. Vitsi miten kätsyä on leikitellä photoshopilla, ihan niinkuin olis neulonut enemmänkin :)

Tosin tarkasti katsottuna huomaa kuvien liitoskohdat, mutta kyllä tämä asiansa ajaa, eli auttaa hahmottamaan suunnitelmat paremmin. Siis jotain tämäntyylistä olen ajatellut.

Mutta antaapas ajatuksen vielä vähän muhia.

Olen tehnyt jotain ennenkokematonta. Epämääräisistä langanjämistä päästäkseni olen neuloskellut tossukoita. No se nyt ei varsinaisesti ole mitään uutta ja ihmeellistä, vaan se, että valmistauduin jo jouluun. En ole ikikuunapäivänä tehnyt joululahjoja näin varhain. Mitä tämä merkitsee, olenko tulossa vanhaksi vai?

Jostain kumman syystä näistä tulee mieleen ne Dorothyn rubiinikengät siellä ihmemaa Ozissa. Taidankin ottaa omaan käyttöön ja lauleskella jotta somewhere over the rainbow...

No ei ne nyt ehkä ihan samaa luokkaa ole :)

En erityisemmin pidä nallecolorista mutta ihan hyvinhän tuo uppoaa muiden lankojen joukkoon. Näissä molemmissa tossuissa se on yhtenä neljästä langasta.

Kokeilin myös tämmöistä mallia:

Neuloin tossukat vitosen puikoilla ja pakko myöntää, että olipahan aika fyysistä hommaa. Neljä aika ohutta lankaa yhdessä neulottuna on kuitenkin suht paksuhkoa, eli olisi voinut käyttää kutosenkin puikkoja. Toisaalta tulipahan jämäkkää neulosta ja sehän on hyvä tossuista puheen ollen. Yhteen pariin meni vajaa 100 g lankaa. Vielä sais monenmonta tossua langanlopuista, mutta sitä ennen jotain muuta.