sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskylmiä odotellessa

Tämä yks täällä on on niin kovin ihastunut punaiseen väriin, puolukanpunaiseen vallankin, ettei sitä meinaa tarpeekseen saada. No metsään menemällä näkee punaista yllinkyllin ja on siellä tullut käytyäkin, mutta nyt laiskottaa jo marjastus vaan ei neulominen.


Keväällä neulomaani takkiin varattuja Pirtin kehräämön kampalankoja jäi sen verran yli, että sain neulottua niistä pipon ja sormikkaat, mutta huivia varten piti tehdä lisätilaus.


Huivi on tuubimallinen suljettuna neuleena kolmosen puikoilla tikutettu pötkylä, joka ympärysmitta on vajaa metri (246 s) ja korkeus 20 cm. Pintaneuleena on sama kuvio kuin neuletakissakin. Sadasta grammasta ei tuon isompaa huivia olisi tullutkaan, mutta ihan on sopiva minulle tuollainen pienehkö tuubi.

Pipo on aikalailla peruskamaa, tosin lyhennetyillä kerroksilla sain siihen mukavasti muotoa. Sitä ei ehkä kuvista huomaa, mutta käytössä pipo ei laskeudu liian syvään otsalle, joten otsatukka ei littaannu. Pipossa on silmukoita 150, pintaneule ja kupuosa on neulottu kakspuolosilla, pintaneuleen alla oleva osuus kakkosen puikoilla. Langanmenekki noin 60 grammaa.


Sormikkaat on neulottu suurin piirtein samoin kuin niin monet muut ennen näitä. Ohje tuohon viehättäävään peukalokiilaan löytyy ainakin kirjasta Villasta vilun varalle (Anjariitta Reimi-Orsa). Kirja on vuodelta 1969 ja lienee käytetty koulukirjana koskapa on Käsityönopettajien liiton julkaisu. Omani ostin kirjaston poistomyynnistä, mutta näyttää olevan vielä monessa kirjastossa lainattavana.


Ranteen neuloin virolaisen kirjan Kirjatud teekond (Kristi Joeste, Kristiina Ehin) ohjeen mukaan. Mallikerran voi neuloa joko 12 tai 14 silmukalla ja toistettavia kerroksia on vain kaksi. Näissä omissa sormikkaissa on 14 x 4 silmukkaa, langanmenekki oli noin 50 grammaa 2,25 mm puikoilla neulottuna. Kohdistin nuo peukalokiilan reikäkerrokset samaan kohtaa kuin ranteen reikäkerrokset.
 Olenko tyytyväinen? Juu, kyllä olen vaikka tuotokset ovatkin ihan simppeleitä perusneuleita, mutta itseni tuntien, juuri niille on eniten käyttöä. Ja kun ovat vielä punaisia!


Aamulla oli niin kuvauksellinen sumu vai usvako lie, että hilpastiin taas kerran mattolaiturille kuvaamaan. Punainen, tuo haasteellinen kuvattava pääsi oikeuksiin haaleassa valossa.

lauantai 20. elokuuta 2016

Huivi Matkantekijän malliin

Olen seurannut neulomisen lomassa Outlander-Matkantekijä sarjaa. Ei se nyt mikään lempiohjelma ole, mutta sainpahan sieltä kivan neuleidean. Muutamassakin jaksossa Clarella on ollut ihanan yksinkertainen kietaisuhuivi ja kun laitoin fb:n neulontaryhmään kuvakaappauksen huivista, sain vinkkejä Ravelrystä löytyvistä ohjeista. Kiitos niistä.

(kuvakaappaus yle Areenan Outlander sarjasta)

Valitsin Claire Petersenin ilmaisohjeen, johon tein pienenpieniä muokkauksia. Neuleinto oli niin kova, että heti piti päästä tekemään huivia ja niinpä jäi sitten reunaraidat tekemättä, kun ei talosta löytynyt sopivia raitalankoja, mutta onneksi löytyi juuri sopiva huivilanka. Pirtin kehräämön meleerattu karstalanka oli vuoden odotellut sopivaa mallia lankalaatikossa ja nyt se sitten tuli.

Joku kyseli suomenkielisen ohjeen perään. En rupea sanastasanaan kääntämään englanninkielistä ohjetta, koska en itsekään seurannut sitä kirjaimellisesti, mutta voin kyllä kertoa kuinka itse neuloin huvin. 


Huivi on ainaoikein neuletta ja se aloitetiin kärjestä, reunasilmukat nostetiin aina neulomatta. Ensin loin 3 silmukkaa ja neuloin eka kerroksen oikein, sitten alkoivat kaksi kerrosta, joita toistelin kunnes oli aika neuloa etukolmiot vai miksi niitä nyt sanoisi. Neule oli aluksi eli lisäyksiä neulottaessa neliön mallinen ja kun alettiin tekemään kavennuksia puolivälistä reunoja kohti, siitä tuli ensin puolisuunnikas (?) ja kun molemmat etuset oli tehty, huivin muoto oli kolmio.


Kaksi toistettavaa kerrosta menivät niin, että oikealla puolella tein lisäykset keskisilmukan molemmille puolille ja nurjalla kerroksella neuloin kaikki oikein. En halunnut reikäriviä keskisilmukan laidoille, joten neuloin langankierrot takareunoistaan. Tein lisäyksiä kunnes silmukkaluku oli 175.

Kavennukset tein niin, että ensin neuloin huivin oikean puolen ja kun se oli valmis, sitten vasemman puolen. Yllä olevassa kuvassa oikea puoli on neulottu ja vasen puoli odottaa neulomista. Ensimmäisen kavennuksen tein oikealla puolen niin, että neuloin kunnes ennen keskisilmukkaa oli viisi silmukkaa. Nämä viisi silmukkaa neuloin seuraavasti: 2 yhteen, 1 o ja 2 yhteen. Tässä lähtien neuloin sitten huivin oikeaa puolta eli käänsin työn ja neuloin nurjan kerroksen oikein (vasemman reunan silmukat jäivät odottamaan vuoroaan). Kavennuskerrokset tein tästä eteenpäin siten, että neuloin kunnes silmukoita oli jäljellä 3, kavensin 2 yhteen ja neuloin viimeisen silmukan. Nurjat puolet neuloin oikein (kuulostaapa hassulta :). Kavennuksia jatkoin kunnes silmukoita oli jäljellä 4. Niillä neuloin 50 cm pitkän nauhan i-cordina.

Huivin vasemman puolen kavennukset aloitin keskeltä työn oikean puolen ollessa itseeni päin. Nostin ensimmäisen silmukan neulomatta ja neuloin seuraavat 2 yhteen takareunoistaan, loput silmukat neuloin oikein, nurjan puolen silmukat neuloin oikein. Noita kahta kerrosta toistelin kunnes jäljellä oli 4 silmukkaa, joilla neuloin i-cord nauhan.


Lankaa huiviin meni 200 grammaa nelosen puikolla neuloen. Vyötteen puikkosuositus on 2-2,5 mm, mutta välillä lanka varsinkin toisessa vyyhdissä oli paksumpaa, joten itse suosittelisin kolmosen puikkoja. Tarkoituksella otin nelosen puikot, jotta neulepinnasta tulisi kevyempää. Nyt kyllä mietin, josko napakampi pinta olisi sittenkin ollut parempi. Tuosta kuvakaappauksestakin voisi päätellä, että huivi on aika napakkaa neulosta. No, ehkäpä teen toisenkin huvin tällä mallilla reunaraitojen kera ja hieman pienempänä.

En kastellut huivia ennen pingottamista vaan laitoin märät huuhteluvedessä kastellut harsokankaat päälle. En sitten tiedä tarttuiko siitä sähköisyyttä vähentävää huuhteluainetta huiviin.



Huivin pisin sivu on 150 cm ja molempien reunojen nauhat 50 cm. Kolmion keskikohta on 65 cm pitkä eli kokoa on. Saas nähdä kuinka paljon huvi venyy käytössä. No, jos niin käy, puran nuo nauhat pois ja käytän huivia huivina enkä sydämenlämmittäjänä :)


Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Lanka pääsee oikeuksiinsa tuossa mallissa ja uskon, että huivia tulee varmasti käytettyä.


Käytiin neulekuvauskeikalle eilen illalla Mustinmäellä, joka on meidän kunnan kaunis maisemakylä. Linssi ikuisti kopterikameralla loppukesän auringossa kylpevää maalaismaisemaa. Kaanista on, sanos savolainen :)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Syysvauvalle lämmikettä

Tänä kesänä on tullut neulottua kovin laiskanlaisesti. Lupasin tehdä syksyllä syntyvälle sukulaiselle vauvasetin ja sen neulominen olikin leppoisaa kesäpuuhaa mm. lomareissulla autoillessa.

Ihanan vaaleanpunainen lanka on Lanett Babyullia ja sitä meni tähän settiin noin 200 grammaa. Resoreissa vilahtava valkoinen on Dropsin Babymerinoa ja sitä meni noin 20 grammaa. Resorit, sukat, lapaset ja pipon neuloin kakkosen puikolla ja muut osat kakspuolosilla.

Housun mallia katsoin Dropsin ohjeesta, mutta yläosan sommittelin omasta päästä.


Saas nähdä ovatko henkselit ollenkaan oikean mittaiset. Jos minulla olisi ollut enemmän nappeja, olisin ehkä tehnyt niin, että olisin laittanut napit henkseleihin ja napinlävet etuläppään. Nyt napinlävet ovat henkseleissä ja varmuuden vuoksi tein niitä kahdet, että on jonkinlaista säätövaraa.

Takin mallina oli Dropsin ohje jota olen ennenkin käyttänyt. En viitsinyt ihan pelkkää sileää neuloa, joten tein ainaoikeinraitoja piristämään pintaa.


Kuopion napista ja nauhasta löytyi just passelit napit neuleeseen. Aluksi meinasin neuloa setistä ihan yksivärisen, mutta sitten tuumin, jotta napit erottuisivat paremmin vaalealta pohjalta ja kun sattui olemaan sopivaa lankaakin, niin tein vaaleat resorit.



Jaana pääsi taas toimittamaan mallinvirkaa vaikka kovin pieni hän oli vaatteiden kokoon nähden. No myssy sentään oli just oikean kokoinen. Tein sen norjalaisen mallin mukaan. Aika nafti siitä tuli vaikka neuloin kuusikuisen ohjeella ja varmaankin siksi, kun tiheys ei ehkä täsmännyt.


Tässäpä sitten koko setti junasukkineen ja lapasineen.


Selvästi huomaa, että syksy on tuloillaan kun neulesuunnitelmat ja haaveet alkavat pyöriä päässä. Odotessa neulon lisää pituutta pitsiseen vauvapeittoon ja ehkä yhteen villatakkiinkin.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesäisiä ompeluksia

Kävin muutama kuukausi sitten lunastamassa joululahjaksi saamani lahjakortin Kuopion nappiin ja nauhaan. Ai että oli ilo valikoida nappeja ja ompelulankoja oikein ajan kanssa. Kangastakin lähti mukaan, mutta harvinaista kyllä ei yhtään neulelankaa. Nyt on sitten pitkäksi aikaa nappitarve tyydytetty. Tuon edellisen postauksen napit kuuluivat tähän lahjasatsiin samoin kuin seuraavien ompelusten napit.

Ostamani kangas on tilkkutyökangasta, mutta ei kukaan kiellä ompelemasta siitä muutakin. Kankaan hulpossa lukee Woodland Friend II ja sen on suunnitellut Ellen Crimi-Trent. Ai että tykkään tästä kuosista ja väri tuntuu ainakin tällä hetkellä just hyvältä. Kangasta oli reilu kolme metriä, joten siitäpä sai railusti puseron ja kesämekon.

Toiveissa oli lyhythihainen peruspaitis joten käytin taas hyväksi havaittua Ottobreen (5/2013) Girly Touch -kaavaa.


 Muokkasin mallia hieman eli tein lyhyet hihat ja erilaisen kauluksen. Eipä uskoisi että noinkin simppelin kauluksen kanssa sai tahkota vaikka kuin kauan ennenkuin tuli mieleinen. No kaiken aa ja oo on tietenkin hyvät kaavat ja kun rupesin sooloilemaan niin eihän niitä kauluskaavoja ollut, vaan nytpä on :)


Nappeja arvuuttelin tyttärieni kanssa ja tulimme siihen lopputulokseen, että metalliset sopii tähän paremmin kuin oranssit napit. Tuli muka vähän marimekkomaista ilmettä.

Rinnanympäryksen takia minun pitää nykyään valita kooksi 42 ja sen seurauksena väljyyttä tulee vyötäröllekin vähän liikaa. No laskoksia syventämällä tai lisäämällä ongelman voisi ratkaista. Myös olkalinjan kans saa olla tarkkana. Nytkin jouduin purkamaan jo kertaalleen ompelemani hihat ja istuttamaan ne hieman ylemmäksi, jotta istuisivat paremmin. Ai että jos olisi mallinukke niin oiskohan ompeleminen helpompaa.

Olen suunnitellut jo monta vuotta tekeväni itselleni kesämekon Ottobreen (2/2012) Cordelia-mallin mukaan. No nyt sattui malli ja kangas kohtaamaan joten eikun ompelemaan.



Tein tämänkin koossa 42 ja saipahan taas istutella hihoja ennekuin asettuivat kohdilleen, mutta mikä positiivista, napit ei naura eli ei kinnaa rintojen kohdalta. Muokkasin mallia siten, että leikkasin ylä- ja alaosan erikseen, rypytysten sijaan laitoin laskokset, kavensin hihat eli niistä ei tullut puhvit enkä ommellut vetoketjua sivuun, sillä mekko tuntui solahtavan päälle muutoinkin. Lisäsin ylätakakappaleen alaosaan laskokset ja pujottelin vielä ohuen rypytyslangan kapeaan ala- ja yläosan yhdistävään saumakujaan, jotta saisin liikaa väljyyttä eli mammamekkomaisuutta vähennettyä ja hyvinhän se näytti onnistuvankin. Saa sitten nähdä kauanko se ohut rypytyslanka kestää.

Oli melkoista säätämistä näiden ompeluksien kanssa, mutta mitäpä tuosta, valmista tuli ja ihan mieleistä vaikkei ompeluopettaja ehkä kymppiä olis antanutkaan.



Käytiin kuvausreissulla Syrjässä, jossa on pohjavedellä täyttynyt muinainen ratakivilouhos. Vesi oli kyllä hienon väristä, mutta muuten paikassa oli jotenkin outo tunnelma. 

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Puolukanpunainen villatakki

Jo pitemmän aikaa on haaveissa ollut punainen, yksinkertainen, lyhyehkö perusvillatakki. Jokunen aika sitten silmiin sattui Pirtin kehräämön lankatarjous ja kun tarjolla oli punaista lankaa, niin siitähän se sitten lähti. Neuloin oikein mallitilkun ja kokeilin eri pintaneuleita, sillä vaikka yksikertaista halusinkin niin en nyt sentään pelkkää sileää neuletta. Ja menihän siinä aikansa kun jahkailin ja jahkailin jotta mikä kelpais. Tarkoitus oli neuloa koko takki pintaneuleena, mutta kun en osannut ratkaista yhtä ongelmaa, niin yhdistin sitten kandenlaista pintaa.

Neule on neulottu ylhäältä alas ja tällä kertaa mallasin silmukkamääriä ja mittoja Tuulia Salmelan mainioon Neulo saumattomasti ylhäältä alas -kirjaan. Hihoja en kuitenkaan tehnyt Tuulian malliin, sillä minulla on vieläkin mielessä ensimmäinen kerta, jolloin tuolla tekniikalla neulotut hihan menivät jokseenkin mönkään. Miehustan neulomisen jälkeen poimin hihaan tulevat silmukat pyöriöstä sitä mukaa kun hiha eteni.


 Pintaneuleen mallineule on hyvin yksinkertainen:
Se mikä aiheutti ongelman pintaneulen kans olivat lyhennetyt kerrokset eli rintalaskokset, joiden avulla sain neuleesta istuvamman (kun on tuota rintamusta). Lyhennetyt kerrokset olisivat aiheuttaneet joko just rintojen kohdalle tai sitten selkäosaan epäsymmetriaa kuvion suhteen. En sitten tiedä olisiko ongelma ollut vältettävissä jos esim. "sivusaumojen" kohdalla olisi ollut selkeä raja jolloin kuvion ei olisi tarvinnutkaan jatkua symmetrisenä etu- ja takakappaleissa. No tulipas sekavasti selitettyä. Ratkaisin ongelman siten, että tein kyllä rintalaskokset lyhennetyin kerroksi, mutta neuloin pintaneuletta vain yläosaan ja hihoihin, alosan tein neljä oikein, kaksi nurin neuleena samoin kuin hihansuut, kauluksen kääntövaroineen sekä nappilistat.


Kuopion Napista ja nauhasta löytyi just passelit napit, jotka muka aiemmista kokemuksista viisastuneena ostin ennekuin edes aloitin neuletta. Vaan eipä se mennyt nytkään ihan nappiin, sillä napinläpiä tuli enemmän kuin minulla oli nappeja. Tänään käytiin muutenkin Kuopiossa joten eikun nappikauppaan ja jihuu, vielä löytyi just näitä yksilöitä.


Takki on neulottu Pirtin kehräämön kampalangasta 90 tex 3, jota kului 350 grammaa, puikkokoko oli 2,5 mm ja nappeja takiin meni kymmenen kappaletta. Reunat on päätelty islantilaisittain.


Olenko tyytyväinen lopputulokseen? Olen kyllä. Saattaa näyttää, että takki on lyhenläntä, mutta tällä kertaa se ei ollut vahinko vaan ihan tarkoitus, sillä ajattelin käyttää tätä myös hameiden ja mekkojen kanssa. Sunnuntain kuvausreissulla oli tosin sen verran vilpoista, että ei ois tarjennu ilman housuja ja kalsareita, joten siksi ei hamekuvia :)


Tässä nyt sitten odotellaan kesäkelejä, siis lämpöisiä sellaisia, jotta vois hamosenkin kans mallata takkia, tosin ei se yhtään riitele housujenkaan kanssa :)


Suloista suvea toivon ja toivottelen kaikille meille :)

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Vähän isompi vauvaviltti

Reilu vuosi sitten neuloin tulevalle lapsenlapselle pienen villapeiton ja jo silloin ajattelin toteuttaa saman mallin vähän isompana. No nyt sen siten tein. Tulipahan samalla testattua tuo kirjoittamani Lenni-vauvaviltti ohje ja huomattua, että siellähän oli virhe, vaan eipä ole enää kun korjasin sen. Toivottavasti en ole aiheuttanut kenellekkään harmaita hiuksia, sillä mikään ei ärsytä niin kuin virheelliset neuleohjeet.


Neuloin viispuolosen puikolla Pirtin kehräämön silkkivillaa. Viltissä on kuusi mallikertaa eli silmukoita 125 ja kooksi tuli noin 90 x 110 cm kun lankaa oli 300 g. Yksikin kerä olisi tehnyt viltistä vähän paremman kokoisen. Ehkäpä vielä jatkan vilttiä, mutta vähän mietityttää saako enää just samanlaista, siis että onko eri kehräyserien langoissa miten paljon eroa. No laitoin Pirtille Kehräämölle kyselyn ja jos ei muuta niin lähden viltin kanssa sinne ostoksille :)


Jos neuloisin vielä joskus tällaisen viltin, niin ehkä tekisin reunaosuuksista hiukan leveämmät.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vihdoinkin valmista

Tänä talvena jäi neulomukset yllättäen aika vähiin. Ei ole ollut puute innosta eikä langastakaan, vaan syy on kansalaisopiston kansallispukupiirin. Vanhan puvun entraaminen imaisi niin mukaansa, ettei oikein muuta malttanut tehdäkkään.

Todennäköisesti 30-luvulta peräisin olevan puvun ensimmäinen omistaja oli opettaja Annaliisa Hakosalo, joka teki elämäntyönsä pohjoisessa. Äitini sai puvun häneltä eli opettajaltaan joskus 50-luvun alkupuolella. Kun puku alkoi kiristämään äitiä muutama vuosi sitten, oli  minun vuoro saada se omakseni. Kuvakollaasissa pukumuistoja 80-luvulta ja pari otosta ennekuin aloitin uudistamisen.


Irrotin liivin ja hameen toisistaan, jotta puvun pukeminen olisi helpompaa. Korjasin hameessa olleen repeämän, mutta ei siitä kovin siistiä tullut. No onneksi juuri tuo kohta jää essun alle piiloon. Tein helmakäänteen pellavakankaasta, jotta sain hyödynnettyä kankaan koko pituuden. Vyötärölle ompelin vyötärökaitaleen ja napit ja kohta saan ommella lisänappeja, sillä vyötärössä on väljyyttä. Onko ihme tapahtunut, olenko muka laihtunut? No se vain sopii, ihan mielelläni ompelen kiristysnappeja :)


Liivistä ei tarvinnut korjata kuin nyörinreiät. Vyötärökaitaletta varten ostamani kangaspala on sen verran suuri, että siitä saisi uuden liivin ja ehkä jossain vaiheessa teeenkin sen, tämä nykyinen kun on todella tyköistuva. Vanha silkkinen essu oli aivan liian lyhyt, joten tein uuden puuvillakankaasta. Helman pakotettu reikäommel kirvoitti ensimmäiset tuskanhiet ja ilman suurennuslasilamppua se olisi jäänyt tekemättä. Vaikka on noin vaatimaton essu, niin kyllä sen tekemiseen sai aikaa kulumaan. Vaan tulipahan tuo valmiiksi.


Huiville ei tarvinnut tehdä muuta kuin huollitella reunat ja ennen sitä purkaa vastakkaisilta reunoilta hapsujen ulkoreunoille jätetyt loimilangat. No saikohan tuosta nyt selvää. No huivista tuli kuiten hyvä, vaikka se onkin aika ohut.


Puseron tekemisestäkään ei voi puhua ilman tuskanhikeä. Melkein työläintä oli pujotella kiristyslankoja neljän langan yli ja kuuden ali. Oli mennä silimät sikkaralle. Kirjonta sen sijaan oli oikein mukavaa kun ensin keksin miten kuvio eteni jouhevasti.


Paljon tuli opittua uutta ja vaikkei lopputulos nyt ihan mestariluokkaa ole, niin olen kyllä oikein tyytyväinen.


Kuvaaja Linssi sanoi, että pitää ottaa virallisemmat ja "hienommat " kuvat jossain vaiheessa puvusta, mutta nämä kyllä kelpaa minulle. Oiskohan hänellä mielessä kesä ja rantakoivut :)

Ja lopuksi vielä talvi-iltana kuvattu videonpätkä eli näin syntyi kauluksen etupistokirjonta.


Nyt on suurennuslasilamppu pakattu odottamaan ensi syksyä ja tykkimyssyn tekoa ja ehkä seuraavana talvena pitsinnypläystä eli homma jatkuu.