sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Unelmaraidat

Käytiin piipahtamassa Lontoossa poikien ja tyttären kanssa. Ennen reissua piti hommata talvitakki, joka ei olisi liian paksu. Oman kylän kaupasta löytyi sopiva yksilö, joka suorastaan huusi neulehuivia seurakseen. No eikun mallia ja lankoja valkkaamaan.


Malliksi valikoitui selkeän kaunis Dream Stripes. Huiviin tulevat langat löysin varastoistani, mutta punaistesta on aina pula, siis tilaamaan. Nyt löytyikin sitten se täydellinen punainen (Malabrigo sock 661 Ravelry Red), mutta hinta on kyllä aika suolainen.


malli   Drem Stripes by Cailliau Berangere
lanka   Malabrigo Sock punainen ja sininen, Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
menekki   punaista 30 g, sinistä 40 g, vaaleita lankoja n. 30 g
puikot   3 mm pyöröpuikot

Huivia oli kiva neuloa, tosin tuli tunne, että ohjeessa oli virhe  vai enkö sittenkään ymmärtänyt oikein. No järkeilemällä sain huivista just semmosen kuin pitikin. Vaaleat langat neuloin yhtäaikaa, jotta sain saman paksuuden tai paremminkin ohuuden kuin punaisessa ja sinisessä langassa. Langat olivat ihania neulottavia ja ihana on myös valmiin neuleen tuntu, pinta on sileä ja silkkimäinen.



Reissussa huomasin, että pitsin reuna meinas rullaantua, vallankin kun huivi oli enimmäkseen kiedottuna kaulan ympärille. No kotiin tultua virkkasin huivin pitsireunaan kiinteitäsilmukoita ja nyt näyttäs että reuna pysyy paremmin kuosissaan, vaan saapa nähdä kuinka sitten käytössä.


Neuloin myös pipon. Ensimmäistä versiosta tuli ihan typerä ja toisesta vielä typerämpi eli purkupurkutuomio tuli. Onneksi lanka oli sen verran hyvää ettei ollut moksiskaan purkamisesta. Kolmannen version aloitin lähtöä edeltävänä päivänä. Onneksi oli viisi tuntia aikaa tikutella bussimatkalla Helsinkiin ja sain kuin sainkin pipon valmiiksi ja luojan kiitos ei tullut jännetuppitulehdusta. Hyvin lämmittivät huivi ja pipo matkalaista samoin ohut villakangastakki. Huivin ja takin yhteensopivuus mietityttivät vähän, mutta kai ne nyt jotenkin rimmaa, tosin on se yksivärinen punainen huivikin vielä joskus neulottava :)


Haa, vihdoinkin sain ostettua ohuenohuita puikkoja somasta pienestä lankakaupasta nimeltään Loop. Lankojakin hypistelin, mutta jäivät tällä kertaa ostamatta.


Kiva oli reissu, mainiot matkakumppanit ja suotuisat säät. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättäkin eli joskus uusiksi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 neuleet

On tullut hieman laiminlyötyä tätä armasta blogia. Käyneekö täällä edes kukaan enää kun niin harvoin päivittelen? No, ajanpuute tuntuu vaivaavan monen tekemisen suhteen ja silloin on karsittava jostain ja se jokin on ollut tämä blogi. Toinen syy hiljaisuuteen on vähäinen neuleiden valmistus ja toisaalta tylsät tuotokset. Kehtuuttaa postata joistain tavansukista, joissa ei ole mitään kertomista. Kolmas syy on kansallispukuharrastus. Aijai, että se on mukavaa ja mielelläni tekisin siihen liittyviä asioita kaiken vapaa-ajan, mutta nytkään en ole ehtinyt kirjonnan pariin moneen viikkoon kun on kaikenlaista muuta. Tänään oli aikomus, mutta saas nähdä jaksanko kun on kovin kehno olo, lentsu yrittää päälle.

Näitä menneen vuoden neulesaldoja on kertynyt muutamia, ei ihan joka vuodelta tosin, mutta näköjään olen tehnyt Neuleet kuvina -gallerioita vuoteen 2013 asti. Ne löytyvät sivun oikealta reunalta. Tässäpä on sitten viime vuoden neulomukset kuvina. Aika vaatimaton saldo, mutta jotain sentään.

Kappas, neuloin vain muutaman huivin. Tuota alakulman Matkantekijä-huivia olen käyttänyt paljon. Se on oikein mieleinen ja lämmin. Harmaa huivi on myös mieleinen, vaikka koko on hintsun verran liian pieni pyöräytettäväksi miehustan ympäri. Tuo vaalea silkkivillainen Lenni-viltti on lämmittänyt suloisesti monena iltana eikä ole sormiakaan paleltanut mennävuonna.


Lastenneuleita tuli tehtyä aika vähän. Lapsenlapselle hailuotolainen, muutama pipo ja villahousut. Kovasti ovat olleet käytössä ja sen huomaa ainakin paidan nyppyyntymisestä. Vaaleanpunainen vauvasetti meni kummitytölleni. Kävi vaan niin hassusti, että puku mahtui vain muutaman kerran päälle kun vauva jo kasvoi ulos siitä. No, jospa hän saisi sisaruksia joskus :)


Sukissa on tavallista enemmän raitoja. Muutama uus mallikokeilu, joista toinen onnistui (valkoiset sukat) ja toinen ei sitten ollenkaan (valkoisten alla olevat punaiset sukat). Eipä näistä oikein muuta.


Tänä vuonna ajattelin kuluttaa mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja, mutta kyllä kai sitä on lankakaupassakin piipahdettava :)

Hyvää neulerikasta vuotta meille kaikille!

tiistai 8. marraskuuta 2016

Jee, jee, jee, aijai palelee

Telkkarista tuli aikanaan maanmainio lastennäytelmä Villahousupakko ja siinä esitetty Villahousurock on yksi hauskimpia villabiisejä mitä olen kuulut (tämäkin on kyllä ihan hyvä :) Vinkatkaapa jos tiedätte muita neulebiisejä.

Asiaan eli villahousuihin. Lainasin kirjastosta kauniita kuvia ja kivoja lastenneuleohjeita sisältävän Klompelompe-kirjan. Jokunen aika sitten neuloin Lentäjänmyssyn kirjan ohjeilla ja nyt Kovispöksyt. Käytin tarkoituksella suositeltua ohuempaa lankaa ja pienempää puikkokokoa kuin mallissa eli piti laskeskella silmukkaluvut uusiksi.


En noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Aloitin kyllä vyötäröstä, mutta neuloin tasona muutaman sentin ja vasta sitten pyörönä, tälläviisiin sain kuminauhalle sopivan pujotusaukon. Kun olin neulonut kuminauhakujan käänteineen, poimin aloitusreunan silmukat ja neuloin ne ne yhteen päällipuolen silmukoiden kanssa ja näinpä sain valmiin kujan ilman erillistä sauman ompelua. Neuloin yhden nurjan kerroksen ennenkuin aloitin lyhennetyt kerrokset, joilla sai mukavasti istuvuutta housuihin.


Molemmille sivuille neuloin ruudullisen pystyraidan: 1n, 4o, 1n ja joka viides kerros 5n. Myös eteen neuloin samanlaisen pystyraidan johon muodostui viisi ruutua, joista joka toiseen sommittelin kolme pienenpientä nappia. Enpä arvannut, että noista pystyraidoista oli ihan konkreettista hyötyä. Haarojen jälkeen kun kaventelin lahkeita, oli helppo laskea tasavälit kavennuksille.


Tarkoituksella tein pöksyistä hiukan tyköistuvammat kuin kirjassa eli näissä ei haara roiku kovin alhaalla. Tämä siksi, että pöksyt istuisivat paremmin haalarin alla. En muuten tehnyt haaraankaan saumaa vaan yhdistin osat silmukoimalla ennenkuin neuloin lahkeet, tilanne yllä olevassa (huonossa) kuvassa.


Malli   Kovispöksyt Klompelompe-kirjasta
Lanka  Hjertegarn Sock 4, menekki n. 100 g
Puikot  2,5 mm pyörö- ja sukkapuikot
Koko   1-2 v
Muuta 3 nappia, pätkä 1,5 cm leveää kuminauhaa

Ylläripylläri pöksyistä tuli juuri oikean kokoiset. Tein muka pitkät resorit, jotta on kasvunvaraa, mutta hehheh, se vara tais mennä jo. Pikkumies ja äitinsä olivat tyytyväisiä ja mummo myös :)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Toinen huivi Matkantekijän malliin

Neuloin muutama kuukausi sitten meleeratulla langalla Matkantekijä-huivin ja jo silloin arvelin, että totta se raidallinenkin versio pitää tehdä. No, minäpä sitten aloitin raitaversion. Neuloin ensimmäisellä värillä, otin toisen värin mukaan ja sitten vielä kolmannen. Kovin pitkälle en päässyt, ennenkuin kyllästyin kertakaikkisesti raitalankakerien siirtelyyn. Etteikö muka ole helpompaa tapaa saada raidat aikaan? Aloitin siis koko homman alusta.


Huivin neulominen aloitetaan siis takaa kärjestä (suomenkielinenkin ohje on nyt saatavilla Ravelryssä). Ensin neuloin Pirtin kehräämön karstalangalla (140 tex x 2) kolmosen puikoilla huivin harmaan osuuden. Sen jälkeen aloitin ruskean raidan ja neuloin kunnes puikolla oli 13 silmukkaa eli 6 silmukkaa kummallekin reunalle. Kavensin keskimmäisen silmukan ja neuloin kerroksen loppuun, toisen reunan kuusi silmukkaa pujottelin hakaneulalle odottamaan vuoroaan. Poimin huivin toisesta pitkästä reunasta silmukat, joihin reunaraita oli helppo kaventamalla yhdistää. Nyt siis neuloin ruskeaa raittaa siten, että neuloin raidan viimeisen ja huivin reunasta poimitun silmukan takakautta yhteen, käänsin työn ja neuloin toisen kerroksen normaalisti. Näitä kahta kerrosta toistelin kunnes huivin reunasta poimittuja silmukoita oli jäljellä vain yksi. Jotta sain raidan reunan samansuuntaiseksi kuin huivin, neuloin lyhennettyjä kerroksia, ruskeassa raidassa kolme kertaa ja punaisessa noin kuusi kertaa. Kun lyhennykset oli tehty, neuloin raidan silmukat ja yhdistin eli siis kavensin takareunoistaan neuloen reunan ja huivin viimeiset silmukat. Käänsin työn ja päättelin raidan silmukat joustavasti.


Toisen puolen tein samanlailla. Yllä olevassa kuvassa olen aloittamassa punaisen raidan toista puolta. Raidan leveys on 13 silmukkaa per reuna. Mietin jotta huomaakohan, että reunojen kavennukset eivät tuleet samalle puolen huivia. Ehkä huomaa, mutta ei se haittaa.

Ensimmäinen huiviversio on sen verran suuri, että sen saa kiedottua reilusti ympärilleen. Tarkoituksella tein tästä hiukan pienemmän, leveys yläreunasta mitattuna on noin 125 ja korkeus kärjestä mitattuna noin 53 cm.


Vaan eipä tätä saakaan kiedottua ympärilleen, ei sitten millään. Kun on ohuempi lanka ja tiiviimpi neulos, niin eihän se veny yhtä reilusti kuin paksummalla langalla neulottu versio. Kietaisuhuivin tarttis kai olla hieman eri muotoinen, jotta se istuisi paremmin, mutta eiköhän tämä nyt riitä joksikin aikaa tätä lajia ja tokihan tämän yksilön saa kietaistua vaikka kaulan ympäri :)


Olen yllättynyt miten mallikkaasti tuo raidoitus onnistui, tosin sai aika tarkasti sihdata, että kärjen keskisauma osui just samalle kohtaa kummassakin raidassa. Noista huivin väreistä tykkään kyllä ihan älyttömästi.

Sukkiakin on tullut tehtyä. Tuo harmaa lanka on uusi tuttavuus nimeltään Hjerte sock 4. Tarttee kai neuloa siitä itselleenkin yhdet sukat, jotta näkee kulutuksenkeston.


Nyt villahousujen pariin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Perinteistä

Kansalaisopiston kansallispukupiiri alkoi kuukausi sitten. Viime keväänä sain tehtyä tykkimyssyn kopan valmiiksi ja nyt on meininki kirjoa silkki ja tehdä pitsi. Ensimmäisellä kerralla en päässyt vielä tykkimyssyn kimppuun joten teinpähän sitten hameen. Opettajalla oli myytävänä viisi metriä perinnekangasta ja ei tarvinnut hirveäti yllyttää muutamaa meistä kun oli jo kaupat tehty.


Mielestäni villahameesta tuli hillityn kaunis ja voi kuinka kivasti punainen villatakki käy sen kanssa. Alushamekangas on ostettuna eli ompelen siitä alushameen, joka käy kansallispuvun ja tämänkin hameen alle.

Neuloin muutama vuosi sitten itselleni lapitakin, josta olin haaveillut monta vuotta. Takista tuli aikalailla sellainen kuin olin kuvitellut, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut paljon käytettyä. Olisikohan pitänyt hurvitella suunnitteluvaiheessa reippaammin, niin ettei lopputulos olisi näin selvästi yhdistettävissä esikuvaansa eli Inarin saamenpukuun?


Lapinpuvuista tekee viehättävän juuri nuo takakappaleen vyötärölle ulottuvat pystyraidat. Ajattelin silloin suunnitellessa, että venytetäänpä niitä helmaan asti ja nyt sitten olen miettinyt, jotta oliko sittenkään hyvä ratkaisu. Olisiko raidat toimineet paremmin, jos takki olisi ollut reilusti pidempi ja raidat olisivat siten levenneet enemmän? Vaikka olenkin hyvä purkamaan, siihen en ryhdy nyt, sillä takin rakenne on sellainen, että joutuisin purkamaan hihoista lähtien jos haluaisin tehdä takakappaleen uudestaan.


Pituuttakin olen vähän vikonut, joten korjasin asian neulomalla vihreän raidan helmaan. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatkossa käytettyä enemmän.

Saamenpuvut ja niiden käyttö herättävät tunteita. Niitä ihaillaan, kuten itsekin teen, mutta sitten on niitä "teko"pukuja, jotka hämmentävät. Eipä muuten taida kansallispuvuista olla samanlaisia "teko"versioita liikkeellä kuin saamenpuvuista. Tuunaamunperinne tyyliset jutut saattavat närästää joitakin, mutta minusta on hienoa, että perinteisiä upeita tekstiilejä käytetään eikä vain säilötä komerossa. Myös saamenpuku voi olla hyvin persoonallinen kuten täältä käy ilmi. Itsekin olen haaveillut saamenpuvusta, vaikkapa sellaisesta yksinkertaisesta kesäpuvusta. Vaikka minulla on äidin kautta saamelaiset sukujuuret, saattaisi puvun käyttäminen siltikin kainostuttaa. Hämmentävää.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Pieniä myssyjä

Syyskuun alussa neuloin lapsenlapselle villamyssyn KlompeLompen lentäjänlakin ohjeilla. On muuten mainio lastenneulekirja. Eihän minulla tietenkään ollut ohjeen mukaista lankaa, vaan sekös nyt neulomasta estäis, ehei veikkonen. Sopivan harmaata  Karisma-lankaa löytyi varastosta ja eikun neulomaan. Oli taas arvoistus tulisiko sopiva, mutta aikalailla osui nappiin, paitsi että syvyyttä pipolla oli niin, että meinas silmätkin peittyä kuten alla olevasta kuvasta huomaa.


No, ajattelin että trikoovuoren lisäämällä saan muotoiltua hieman pipoa ja niin sainkin, paitsi että nyt siitä taisi tulla turhankin nafti eli vaihtoon menee. Vielä on Heikki-enon t-paitaa sen verran jäljellä, että siitä saa uuden, isomman vuoren :)


Pikkumies yrittää kastelemalla pelastaa mummon nuutuneita kukkia :)

 Olemme vaihtaneet aamukahvit aamuteehen. Oikein kunnon haudutettua teetä juodaan aina viikonloppuisin ja jotta tee pysyisi pitkään lämpimänä, tuli tarve pannumyssylle.


Neuloin joskus 2000-luvun alussa itselleni kirjoneuleen, joka joutui vahingossa pesukoneeseen ja huopui. Olen säilyttänyt sitä kaikki nämä vuodet ja silloin tällöin miettinyt mitä siitä tekisin, tyynyn, laukun vai tuolinpäällisen. Onneksi en mitään noista, sillä puserostahan sukeutui maanmainio pannumyssy. Vuorasin myssyn vielä vanulla ja topakalla puuvillakankaalla niin johan pysyy tee pitkään lämpimänä. Lämmöneristys on itseasiassa niin hyvä, että tartti tehdä myös patalappu, jotta voi tarttua kannun kahvaan.


En ole aikoihin ollut pahoillani villapaidan huopumisesta, enkä vallankaan nyt kun se sai vihdoinkin uuden elämän. Nyt pitäisi vielä saada vahingontekijä uskomaan, että näin todellakin on ja ettei tämä ole mikään kettuilumyssy vaan sympaattinen pannumyssy :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskylmiä odotellessa

Tämä yks täällä on on niin kovin ihastunut punaiseen väriin, puolukanpunaiseen vallankin, ettei sitä meinaa tarpeekseen saada. No metsään menemällä näkee punaista yllinkyllin ja on siellä tullut käytyäkin, mutta nyt laiskottaa jo marjastus vaan ei neulominen.


Keväällä neulomaani takkiin varattuja Pirtin kehräämön kampalankoja jäi sen verran yli, että sain neulottua niistä pipon ja sormikkaat, mutta huivia varten piti tehdä lisätilaus.


Huivi on tuubimallinen suljettuna neuleena kolmosen puikoilla tikutettu pötkylä, joka ympärysmitta on vajaa metri (246 s) ja korkeus 20 cm. Pintaneuleena on sama kuvio kuin neuletakissakin. Sadasta grammasta ei tuon isompaa huivia olisi tullutkaan, mutta ihan on sopiva minulle tuollainen pienehkö tuubi.

Pipo on aikalailla peruskamaa, tosin lyhennetyillä kerroksilla sain siihen mukavasti muotoa. Sitä ei ehkä kuvista huomaa, mutta käytössä pipo ei laskeudu liian syvään otsalle, joten otsatukka ei littaannu. Pipossa on silmukoita 150, pintaneule ja kupuosa on neulottu kakspuolosilla, pintaneuleen alla oleva osuus kakkosen puikoilla. Langanmenekki noin 60 grammaa.


Sormikkaat on neulottu suurin piirtein samoin kuin niin monet muut ennen näitä. Ohje tuohon viehättäävään peukalokiilaan löytyy ainakin kirjasta Villasta vilun varalle (Anjariitta Reimi-Orsa). Kirja on vuodelta 1969 ja lienee käytetty koulukirjana koskapa on Käsityönopettajien liiton julkaisu. Omani ostin kirjaston poistomyynnistä, mutta näyttää olevan vielä monessa kirjastossa lainattavana.


Ranteen neuloin virolaisen kirjan Kirjatud teekond (Kristi Joeste, Kristiina Ehin) ohjeen mukaan. Mallikerran voi neuloa joko 12 tai 14 silmukalla ja toistettavia kerroksia on vain kaksi. Näissä omissa sormikkaissa on 14 x 4 silmukkaa, langanmenekki oli noin 50 grammaa 2,25 mm puikoilla neulottuna. Kohdistin nuo peukalokiilan reikäkerrokset samaan kohtaa kuin ranteen reikäkerrokset.
 Olenko tyytyväinen? Juu, kyllä olen vaikka tuotokset ovatkin ihan simppeleitä perusneuleita, mutta itseni tuntien, juuri niille on eniten käyttöä. Ja kun ovat vielä punaisia!


Aamulla oli niin kuvauksellinen sumu vai usvako lie, että hilpastiin taas kerran mattolaiturille kuvaamaan. Punainen, tuo haasteellinen kuvattava pääsi oikeuksiin haaleassa valossa.