sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Pitkästä aikaa kaarrokeneuleen parissa

 Tämä islantilaisneuleiden tai ehkä paremminkin kaarrokeneuleiden buumi taisi imaista minutkin mukaansa. Ensimmäisen islantilaisneuleeni tein joskus 1970-luvun puolivälissä. Se oli paksu vaaleapohjainen luonnonharmailla ja -mustilla kuvioitu hupullinen villatakki. Harmi ettei siitä jäänyt edes kuvamuistoa. Takki hävisi aikanaan jonnekin neuvostomaahan. Seuraavan kaarrokeneuleen eli Revontulipaidan tein vuonna 1990. Se on tallella, mutta on aivan liian tyköistuva tähän nykyiseen vartaloon. Johan tässä olikin korkea aika palata kaarrokeneuleiden pariin.

Etsin hieman ohuemmalle langalle suunniteltua mallia, jossa pääntien muotoilu tehtäisiin lyhennetyin kerroksin. Luurailin Ravelryn neulemaailmassa ja ihastuin Jenn Steingassin malleihin. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin Midcoast-mallin

Olin jo aiemmin tilannut Maisa Tikkasen kuituvärjättyä Lieko-lankaa muihin tarkoituksiin, mutta hoksasin että sehän soveltuisi paksuuden puolesta juuri tähän villapaitaan. No eikun äkkiä tilaamaan hieman lisää lankaa ja värejä. Näitä Lieko lankoja oli markkinoilla jo 90-luvulla vai oliko peräti jo 80-luvulla, tosin ei muistaakseni tuolla nimellä. Neuloin niistä aikanaan paljonkin ja myöhemmin vielä muokkasin vanhasta uutta mm. takin ja pipon.


Tätä Lieko lankaa myy ainakin Pielisen kaluste ja Valtimodesign.

No, kun malli- ja lanka-asiat oli saatu kuntoon, piti vielä hommata sopivat puikot. Kuopion napista ja nauhasta tuli 3,25 mm pyöröpuikot postin välityksellä hyvin sutjakkaasti. Ja sitten eikun neulomaan.

Oli jo Ravelryssä katsellut muiden paitoja ja eräs neuloja oli muokannut mallia siten, että ripotteli pääntien jälkeiset lisäykset tasaisemmin kuin ohjeessa, jossa ne on tehty jo mallikerran 12. kerrokseen mennessä. Tämä sai aikaan pientä pullotusta varsinkin jos pääntie ei ollut kovin avara. No minäkin sitten jakamaan lisäyksiä pidemmälle, mutta eihän se niin vain onnistunutkaan jos oletuksena oli, että kuvio säilyisi ohjeen mukaisena. 


Sain ripoteltua lisäykset 12 kerroksen sijaan 24:lle kerrokselle ja niihän siinä kävi, että kuvio muuttui hieman. Ja AI KAMALA, vasta näitä kuvia katsoessa huomasin, että tuoltahan puuttuu monta valkoista tiplua kuvion loppupäässä. No nehän saa sinne tieten silmukoimalla, mutta vähän naurattaa tämä huolimattomuusvirhe.

En noudattanut ohjeita muutenkaan orjallisesti. Koko vaihtoehtoja oli peräti kuusi. Neuloin pienimmän koon silmukkamäärällä kirjoneuleen loppuun saakka. En ole varma millä koolla vartalo-osuus tuli, kun en enää siinä vaiheessa seurannut ohjetta. Tein sivulle lisäksiä, jotta sain puserosta a-linjaisen. Helmassa oli lopulta 230 silmukkaa. Hihansuihin tein resorit kirjoneuleiden sijaan.


Malli Midcoast by Jenn Steingass (Rav link)
Lanka Lieko 100 % suomalaista villaa 125x2 tex, kuituvä
Menekki murrettu oranssi (440) n. 280 g, sininen (230) n. 50 g, 
valkoinen (100) n. 30 g, keltainen (420) n. 10 g, yhteensä n.370 g
Koko  aloitettu pienemmällä koolla, yhdistetty isompia kokoja
Puikot 3,25  mm 
Fiilis no mikä ettei


Konepesin valmiin puseron käsinpesuohjelmalla, huuhteluaineena pyykkietikkaa. Puseron hieman karhea tuntu pehmeni mukavasti ja neulekäsialakin tasaantui. Pähkäilin pitkään kuinka saisin helman, joka ei rullaudu. En sitten ethnytkään i-cord päättelyä, vaan neuloin oranssin värin viimeisen kerroksen nurin, sinisellä eka kerros oikein, seuraava nurin ja päättelykerros oikein. Eipä rullaannu.

Olen suht tyytyväinen lopputulokseen vaikka kirjoneulomisessa on vielä parantamisen varaa. Lyhennetyin kerroksin tehty muotoilu pääntiellä takasi sen, ettei kaulus etupuolella paina kurkkua eikä puseroa tarvi kiskoa etupuolelta alas. Pituus on vielä vähän mietinnässä. Hieman lyhyempänä pusero kävisi myös hameiden kanssa pidettäväksi. No makustellaan nyt jonkin aikaa tätä kokonaisuutta. 

maanantai 21. joulukuuta 2020

Karanteenikäsityöt osa 4, pellavamekko

 Ja nyt tulee kevään karanteeniajan viimeinen käsityö. Kerkesinpäs postata ennen vuoden vaihdetta. 

Ostin ihanaista Iltapäivä-pellavakangasta Kässäkerho Pompomista varmaankin vuosi sitten. Piti pitkään miettiä ja harkita mitä tästä ihanuudesta tekisi, sillä kangas oli sen verran tyyris, ettei uskaltanut suinpäin ryhtyä ompeluhommiin. Kun sitten vihdoinkin sain päätettyä mallin, loppu olikin helppoa.


Nolottaa kun en muista millä kaavalla mekko on ommeltu eli se tämän postauksen infomatiivisyydestä. Mekko on ihan simppeli, hieman sivuilta helmaan levenevää mallia. Helmassa ja hihansuissa on halkiot. Kaula-aukko on sen verran iso, että mekko sujahtaa pääntien kautta päälle.  


Parhautta tässä on tietenkin taskut.

Minulle käy joskus niin, että uudet vaatteet jää pitkäksi aikaa käyttämättä. Saattavat seisoa vuodenkin kaapissa odottamassa oikeaa ulostuloa. Tämänkin kanssa on käynyt niin, tosin kaappiin asti se ei ole vielä päässyt vaan roikkuu ihaltavana  työhuoneen hyllykössä. 

Pellavaiset vaatteet ovat ihania, mutta ne rypyt. Mitä jos tähänkin jää pysyvät rypyt jos käytän sitä vaikka töissä, jossa istun suurimman osan ajasta? Toisaalta jos vaate päällä ei tohdi istua, niin kovin vähäiseksi jää käyttö. No näyttelyihin, museoon tai messuille vois mennä, mutta näinä aikoina ei sinnekkään. Alkaa jo kyllästyttämään tämä korona, mur.

tiistai 3. marraskuuta 2020

Karanteenikäsityöt osa 3, Inarinsaamen arkipuku

 Meikällä on asiat joskus pitkässä mietinnässä ja juoksussa. Monta, monta vuotta olen haaveillut tekeväni itselleni Inarinsaamen arkipuvun ja lakin vaan mistäpä ohjeet? Karen Jomppasen Lapin käsitöitä -kirjasta (WSOY 1982) oli kyllä apua, mutta vasta Ella Sarren Anarâš pivtâstem -kirja (Sämitigge 2012) sai kipinän syttymään oikein kunnolla. Viime mainittu kirja on tosin saamenkielinen, mutta oli siinä sen verran selkeä kuvitus, että pääsin juonesta kiinni.


Lakin tein jo tammikuussa 2019 ja kesällä leikkasin puvun kaavat ja tein lakanakankaasta sovitusversion ja kun vihdoin löysin sopivaa kangasta, leikkasin lopullisen puvun. Homma seisahtui kun tuli syksy ja muut harrastuskiireet. No tänä keväänä kaivelin osaset laatikosta ja rohkaistuin jatkamaan ompelemista.


Pääntien kanssa oli vähän värkkäämistä ja helmaa pähkäilin tovin. Yleensä helman punaisen raidan jälkeen on vielä pohjakangasraita, mutta päädyin punaiseen helmaan. Leikkasin punaisen kankaan poikkisuuntaisesti, taitoin kahtia ja ompelin helmaan.


 Takakappaleen kiilat tuovat pukuun kauniin muodon ja voi miten somasti tuuli heiluttelee helmoja.


Kuvasimme puvun viime kesänä äidin suvun maisemissa Tupavaaralla ja Inarin rannalla. Koivunoksa ei ole pelkkä rekvisiitta, vaan selviytymisväline, oli meinaan mäkäräisiä ihan mahottomasti. Kun tarkkaan katsoo, niin niitä näkyy pieninä pisteinä alla olevassa kuvassa.


Niisivyön on tehnyt isoisotätini Nili-Aili eli Aili Mattus. Onneksi tämä sympaattinen vyö on juuri sopivan mittainen. Jos tästä vielä pulskistuu, niin on tehtävä uusi vyö. Se onkin ollut haaveena pitkään, mutta noinkohan osaisin? 

Anssi on kuvannut ja kuvaa yhä edelleen kansallispukuisia ihmisiä upeissa maisemissa. Näistä kuvia on koottu Suomalaisuuden kirjopukineet fb-sivun. Sieltä löytyy myös otoksia pohjosen saamelaispukuisista neitosista.

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Karanteenikäsityöt osa 2, huivit Alavuden puvun väreissä

 Lähipiiri tietää, että olen innostunut kansallispuvuista ja silloin tällöin sattuu siihen liittyviä mieluisia lahjoituksia. Sellainen oli Alavuden kansallispuku tai oikeastaan kuoropuku, joka kotiutui meille jokunen aika sitten. Tämä meille tullut yksilö oli pienehkö, mutta ei hätää. Irroitin liivin hameesta, vekitin ja rypytin hameen uudelleen ja ompelin sopivan vyötärönauhan ja niinpä sain kauan himoitsemani tuunnaamunperinnehameen nimenomaan Alavuden kuosilla. TMP eli tuunamunperinne tarkoittaa, että pukeutumisessa käytetään jotakin kansallispukuun kuuluvaa osaa muun vaatetuksen kanssa. 

Halusin hameeseen sopivan sinivoittoisen huivin, mutta oikean värin löytäminen olikin hiukan haasteellista. Värimuistiin ei voi luottaa, joten lankaostoksille piti lähteä hame päällä. Juuri ennen karanteenin alkua olimme Jyväskylässä ja samalla reissulla piipahdin Titi Tyy -lankakaupassa. Sieltä löytyi kuin löytyikin oikeaa sinistä sekä oranssia ja mustaa. 


Olen niin tykästynyt Janina Kallion hiukan epäsymmetrisiin kolmiohuiveihin, että tälläkin kertaa se valikoitui malliksi. Raidoituksesta tai kuvioinnista en ollut vielä varma ja loppujen lopuksi kävi niin, että huiveja siunaantuikin kaksin kappalein. Ensimmäiseen huiviversioon tein ohuita raitoja oranssilla langalla. 


Kattelin sitä aikani ja tuumin, jotta yksivärisenä toimisi paremmin. No eikun purin raitaosuuden ja neuloin sen yksivärisellä uudestaan. Hyvä niin. Nyt huivia voi yhdistellä monipuolisemmin muiden vaatteiden kanssa.


                                    Malli vähän niinkuin Tidelines by Janina Kallio
                                    Lanka Filcolana Arwetta Classic (20 %nylon, 80 % merinovillaa)
                                    Menekki n. 120 g
                                    Koko  n. 160 x 50 cm (kolmion kärjen korkeus)
                                    Puikot 3,75  mm 
                                    Fiilis just hyvä

Toisessa huivissa on edelleen sama malli, mutta nyt ilman reikärivejä. Raidoitus on kopsattu suoraan Alavuden hameesta. Oranssi taisi olla Isager Alpaca -lankaa, joka oli paksuudeltaa samaa kuin sininen ja musta lanka. 



Kävimme kesäisellä kuvauskeikalla Kalvitsan asemalla. Siellä on kesäkahvila, jossa kannattaa piipahtaa. Takapihalta löytyy resina, jolla pääsee huristelemaan pienen matkan. Edellisestä resina-ajelusta olikin vierähtänyt muutama vuosikymmen.


Molemmat huvit ovat tunnultaan miellyttävän pehmeitä eli kyllä voi sukkalangastakin huiveja neuloa.

tiistai 6. lokakuuta 2020

Karanteenikäsityöt osa 1, Muisto-neuletakki

 Keväinen karanteeniaika lopetti kaikki kansalaisopiston harrastukset, joten neulomisaikaa jäi tavallista enemmän. Töissä sentään kävin koko ajan, mutta siitäkin huolimatta olin aika ahkera käsityörintamalla. Ompelin pellavatunikan ja Inarinsaamen arkipuvun, neuloin pari huivia, sukkia ja takin. 


Aloitetaan takista. Mielessä oli pyörinyt jo pidemmän aikaa kesäinen neuletakki ja sitten satuin huomaamaan Riika-Piikan verkkokaupassa lankalauantain tarjouksen. No sieltäpä silmiini osui mielenkiintoinen pellavaviskoosilanka ja niinpä ostahutin kaikki ihanan punaiset langat. Jotta saisin hyödynnettyä koko lankamäärän, päätin neuloa takin ylhäältä alas.

Malliksi valikoitui Käsityökekkereiden Veera Jussilan Ylhäältä alas neuletakki. Tykästyin tähän selkeän simppeliin, saumattomaan malliin, johon oli helppo lisätä omia muokkauksia. Silmukkamäärät laskin omalle langalleni sopivaksi ja sileän neuleen sekaan tälläsin kaks kerrosta 1 oikein, 1 nurin neuletta. Mallineule on simppeli ja mielestäni kivan näköinen. Istuvuuden parantamiseksi neuloin tähänkin takkiin rintalaskokset lyhennetyin kerroksin.


Lanka oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa neulottavaa, mutta lopputuloksesta tuli paksuhko ja aika raskas. Alunperin ajattelin, että tämä pituus sopisi mainiosti hameiden kanssa pidettäväksi, mutta käytössä neule löpristyi ja venyi hieman ja lopputulos ei oikein mairitellut pyöristynyttä vatsan seutua. Kuulostaa kuin olisin raskaana, mutta en sentään, ei enää näillä kymmenillä :)


                                    Malli Muisto by Veera Jussila omin muokkauksin
                                    Lanka Soft Linen Mix Schachenmayr (70 % viskoosi, 30 % pellava)
                                    Menekki n. 500 g
                                    Koko  M
                                    Puikot 3,5  mm 
                                    Fiilis onko sittenkin liian lyhyt

Monta kuukautta käytin neuletta ja pähkäilin, josko sittenkin jatkaisin helman pituutta. No punaista lankaa ei enää saanut, mutta kävipä uskomaton mäihä kun Riika Piikasta löytyi pieni erä samaista lankaa  ja vielä värissä, joka rimmasi kivasti punaisen kanssa. Värityksestä tuli mieleen vanhat talot ja varsinkin tämä kaunis yksilö Kristiinankaupungista.


Purin nappilistat ja kauluksen ja jatkoin helman pituutta hieman erilaisella pintaneuleella, jota käytin myös nappilistoihin ja kaulukseen.


Nappien väriä piti pähkäillä tovi ennekuin päädyin siniseen.




Olen huomattavasti tyytyväisempi tähän pidempään versioon eli kannatti nähdä vaiva.


perjantai 2. lokakuuta 2020

Taskuhuivi

 Mitenkähän tämän blogihiljaiselon osais keriä umpeen? Kovasti on tullut tehtyä kaikenlaista sitten viime näkemän, mutta muistaneeko tuota enää missä järjestyksessä. No, heittäydytään hurjaksi ja postataan vallan epäjärjestyksessä. Aloitetaan huiveista, mistäpä muustakaan. 

Työkaverilla on ihana taskullinen saalihuivi, jonka hän on perinyt edesmenneeltä tädiltään. 

Täti oli taitava neuloja ja varmaan myös kärsivällinen. Monesti on mietitty noita hapsuja. Mikäpä  niiden neulomisessa, mutta se päättelyn paljous, huhhuh. 



Meillä on kirjastolla neljästi vuodesssa Tarinakoukku tapahtuma, jossa työkaveri ja minä esittelemme ja vinkkaamme tietyn teeman ympärille koottuja teoksia. Tapahtumassa on iso rooli myös käsitöillä ja aloitammekin aina neulekuulumisilla. Tämä saalihuivi on herättänyt ihastusta  tarinakoukkulaisten parissa ja niinpä niitä on neulottu oikein urakalla. Minäkin olen tehnyt jo kaksi.

Neuloin ensimmäisen huivini vuosi sitten Karismasta. Väri määräytyi sen mukaan, mitä varastossa sattui olemaan. Silmukkaluku oli kolmella jaollinen niin että yksi kolmasosa oli taskun leveys. Oliskohan tässä ollut jotain 80-90 silmukkaa.



Huivista tuli ihanan paksu ja lämmin, mutta pituus meinasi venähtää hiukan liian pitkäksi. Sen kanssa saakin olla näköjään tarkkana. No huivi lähti lämmittämään serkkutytön hartioita, joka ihastui juuri tähän väritykseen. 


Neuloin seuraavan huivin itselleni Esiton huopalangasta. Päätyraidoitukset on kopioitu ja suurennettu Inarinsaamenpukuni helmaraidoista.



Malli valmiista huivista kopioitu
Lanka Esiton huopalanka
Menekki n. 400 g
Koko n. 42 x 160 cm
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot
Fiilis kyllä lämmittää

Huivin silmukkaluku on 93 eli 31 s oikea reuna, 31 s tasku, 31 s vasen reuna). Helmat ja reunat ovat ainaoikein neuletta. Mallikerrassa on neljä kerrosta, joista kaksi ensimmäistä ainaoikein ja kaksi seuraavaa 1 o, 1, n.


Minullakin on täti. Myös hän haluisi neuloa taskuhuivin, mutta epäili ettei osaa tehdä taskuja. No minäpä tein hänelle ohjevideoita. Mietin kehtaanko laittaa niitä julkiseksi, mutta antaa mennä vaan. Kuvanlaatu on välillä epätarkka ja jotta sain edes vähän lyhennettyä videota, lisäsin välillä nopeutta. Samalla löysin sisäisen oravani :)

Taskuhuivin ensimmäisen taskun ohjevideo:



Taskuhuivin toisen taskun ohjevideo:


Ja laitetaanpas vielä yksi eläväkuva. Keväällä kun kirjasto oli suljettuna, teimme muutaman Tarinakoukku videon. Rentoudu neuloessa -videolla taskuhuivitkin taipuvat moneen.


tiistai 31. joulukuuta 2019

Huivivuosi

On jäänyt blogin päivitykset aika vähiin. Toki koko ajan on jokin neule ja monta muuta käsityötä meneillään, mutta aika ei tahdo riittää niistä kertomiseen. Silloin tällöin tulee laitettua jokunen kuva Instaan tai FB:iin, mutta Ravelrynkin päivitys on jäänyt hunniggolle. Voisi tehdä uudenvuodenlupauksen asian suhteen, mutta enpä oikein tiedä. Se lupaus voisi tulla nopsasti rikottua. No, vuodatuksesta huolimatta nautin edelleen käsillä tekemisestä ja niinpä esittelen hiukka jälkijättöisesti valmistuneita neuleita tai oikeammin osaa niistä, sillä ei ole tullut edes kuvattua kaikkkea.

Keväällä neuloin muutamankin huivin Janina Kallion ohjeilla. Ensimmäisenä valmistui pienehkö perushuivi mielenkiintoisesta uudesta lankatuttavuudesta. Se oli keveydessään maanmainio kesäneulontalanka.




Lanka Holst Garn Noble
Menekki n. 35 g
Koko 115 x 41 cm
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot
Fiilis pieni perushuivi

Lempi eli Ardent-malli löytyi aivan ihastuttavasta Lumoavat neulehuivit -kirjasta. Että voi kirja olla kaikin puolin onnistunut; kuvat, graafinen ilme, mallit, ohjeet ja jopa paperin tuntu puhuivat samaa tyylikästä kieltään. Ja voi sentään, miten nerokkaasti kolmiohuivit oli suunniteltu. Eipä tarvinnut olla huolissaan langan riittävyydestä, kun mallin saattoi lopettaa silloin kun lanka oli loppumaisillaan.


Lanka Holst Garn Noble
Menekki n. 80 g
Koko 188 x 53 cm (kolmio kärjen korkeus)
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot
Fiilis just hyvä perushuivi


Huivi valmistui juuri sopivasti Jyväskylän neulefestarireissulle. Matkaneulomuksena oli sovellettu versio tuosta Lempi huivista. Ravelrystä bongasin sittemmin Janinan Tidelines-mallin, joka kyllä kovasti muistuttaa tätä minun tuotostani. Raidoissa on hiukan eroa ja huivin loppuun tekemilläni lyhennetyillä raitakerroksilla sain hieman epäsymmetriaa huiviin.

Huivia kuvattiin elokuisella kanoottiretkellä, loppukesän kukkaniityllä ja autoretkellä, mutta minusta nämä marraskuun pakkasilla otetut kuvat ovat parhaimpia.



Malli vähän niinkuin Tidelines by Janina Kallio
Lanka Uncommon Everyday
Menekki n. 100 g
Koko 155 x 40 cm (kolmio kärjen korkeus)
Puikot 3,25  mm pyöröpuikot
Fiilis ehdottomasti lempihuivi


Väri on just mieleinen ja niin on kyllä langan tuntukin. Tätä tulee käytettyä melkein joka päivä.

Sitten ois vielä yks huivi, mutta jätän postaamisen toiseen kertaan, sillä nyt lähden juhlistamaan uutta vuotta. Hyvää, neulerikasta vuotta myös kaikille teille! (käyköhän täällä enää ketään :)