sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Punainen Kiuru

Vaikka minulla on huiveja kiitettävästi, yhtä puuttui, nimittäin punaista huivia. Katselin jo kesällä Veera Välimäen Huivileikki kirjasta Kiurua sillä silmällä, että toteuttaisin sen jossain vaiheessa ja ihan vartavasten kävin Pirtin kehräämöltä ostamassa punaista lankaakin. Niin että eikun neulomaan.


Ohjeen mukaan ainaoikein osuus neulotaan viitosen puikoilla, mutta minä neuloin sen nelosilla. Tuntui muka, että viitoset ois liian paksut. Tein levennyksiä enemmän kuin ohjeessa ja niinpä silmukkaluvutkin olivat hieman erit kuin ohjeessa.



Kun ainaoikein osuus oli valmis, poimin silmukat alareunasta pitsineuletta varten. Siinäpä olikin vähän säätämistä, että sain silmukkamäärän täsmäämään pitsikuvioon. Piti peruutella pariinkin otteeseen ja loppujen lopuksi tein aloituksenkin hieman toisin kuin ohjeessa. En ollut tyytyväinen huivin ja pitsireunan yhtymäkohtaan joten neuloin siihen samanlaisen reikärivin kuin mikä tuli myös pitsin alareunaan.

Pähkäilin josko viitosilla löysästi neulottu pitsiosuus näyttää löperöltä, mutta hyvinhän tuo näyttää toimivan. Päättelin huivin joustavasti ettei varmasti kiristäisi.


Malli Kiuru by Veera Välimäki
Lanka Pirtin kehräämön karstalanka tex 140 x 2
Menekki n. 190 g
Koko leveys 2,20, kärjen korkeus 0,60
Puikot 4  mm ja 5 mm pyöröpuikot
Fiilis Tulipa siitä valtava!

Huivin ainaoikein osuuden teki mielenkiintoiseksi lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu rytmitys. Joskus voisi tehdä samanmoisen huivin ilman pitsireunusta.


Nyt tuli tyydytettyä punaisen huivin tarve kerta heitolla ja oikein isosti, mutta pitänee se pienikin huivi vielä väsätä :)

maanantai 22. tammikuuta 2018

Ylen mieluisa joululahja

Olipa kerran neuloja, jolla oli kolme kilttiä lasta. Joulun lähestyessä lapset miettivät lahjaa äidilleen. He tiesivät ettei saa ostaa neulekirjoja eikä lankoja, sillä äiti on hyvin nirso niiden suhteen. Lapset muistivat kuulleensa äidin riemunkiljahduksia muutama joulu sitten, jolloin anopin antamasta kirjekuoresta löytyi lahjakortti lankakauppaan. Ja niinpä lapset ajattelivat, että lahjakortilla mekin ilahdutamme äitiä. Eikä tässä vielä kaikki. Yllätyksekseen äiti sai peräti kaksi lahjakorttia, toisen Kuopion ja toisen Lontoon lankakauppaan. Voi sitä riemua ja iloa.

Heti kohta joulun jälkeen neuloja ja herra Linssi lähtivät ostoksille Kuopioon. Kiltit lapset kera muutaman kiltin aikuisen olivat muistaneet myös herra Linssiä lahjakortilla. He parkkeerasivat auton torin alle ja lähtivät hymyssä suin kohti lanka- ja levykauppaa, jotka joku viisas oli sijoittanut kätevästi aivan lähekkäin. Siellä he sitten hyörivät ja pyörivät tyytyväisyyttään hyristen kumpikin omassa kaupassaan. Neulojan kassiin kertyi monta kerää suloisen kevyttä tweed-lankaa ja Linssin kassiin muutama vinyyli ja ainakin sata levypussia.


Kotiin saavuttuaan herra Linssi laittoi lahjavinyylit pyörimään kun taas neulojan päässä alkoi toisenlainen pyöritys, nimittäin neuleideapyöritys. Sitä jatkui ja jatkui monta päivää kunnes idea selkiytyi ja lukunutun tapainen hartianlämmitin alkoi hahmottua.


Raglankavennuksiin ja silmukkamääriin neuloja otti vinkkiä keväällä nelomastaan aurinkorannikko- puserosta ja kuten esikuvansa, tämäkin neulottiin ylhäältä alas saumattomana. Etureunojen viistoaminen meni sattumalta niinkuin Strömsöössä eli hyvin, vaikka neulojalta taisi jäädä mallitilkut ja viistouslaskelmat tekemättä.


Kauluksesta neuloja halusi mahdollisimman lämmittävän, vilukissa kun on. Ensin siitä tuli liian pitkä ja löpsöttävä, sitten hieman lyhyempi ja edelleen vähän löpsöttävä. 


Neuloja kun on aikamoinen jahkaaja niin hän miettii yhä vaan onko tuo kaulus vieläkään tarpeeksi hyvä. Uskois vaan, että on. Ehkäpä hän neuloo vielä toisenkin nutun toisenlaisella kauluksella ja loivemmin viistotuilla etureunoilla.


Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier omin muokkauksin
Lanka Rowan felted tweed
Menekki n. 160 g
Koko sopiva
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot, kauluksen alareuna neulottu 4 mm puikoilla
Fiilis Ihmeen hyvä ja todella lämmin

Lontoon lahjakorttiostosten tekeminen vei neulojalta monta monituista päivää. Pitä ihastella lankoja ja värejä, piti valita ja karsia, piti luurailla ravelryssä mitä mistäkin langasta oli neulottu ja millaisilla langanmenekeillä jne. Ei ollut helppoa ei, mutta kylläkin ylen mukavaa.


Nyt nuo ihanuudet kuiskuttelevat lankalaatikossa, mutta pitää malttaa vielä hetki jos toinenkin ennenkuin niihin pääseee käsiksi.

Lasten lankalahjakortit toivat äidille monenlaista iloa; valitsemisen riemua, haaveilun, ideonnin ja suunnittelun riemua sekä loppujen lopuksi lämmintä ylle. Kiltisti tehty ja ajateltu. Sen pituinen se.


PS. Neuloja kun on hurahtanut tuunaamunperinne-juttuihin niin laitetaanpa loppuun kuva, jossa hän esittelee (taas) isoisotätinsä Nili-Ailin tekemää niisivyötä. Ai kuinka somasti se sopii perinnekankaasta tehdyn hameen kanssa.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Onni elää käsityössä, varsinkin neuletyössä

Eilen vietettiin Taitojärjestön valtakunnallista Käsityölauantaita ja minäkin olin menossa mukana. Sain kutsun tulla neulomaan Varkauden Taito Shopiin ja mielelläni sinne meninkin.


Sain neulottavakseni vaalean version Mustikka-puolukka lapasista. Oli niin mukava jutustella ihmisten kanssa ettei neule paljon edistynyt. No malliksi kuiten edes vähän :)


Neulepisteeni eli punainen sohva oli aseteltu houkuttavasti lankahyllyjen viereen. En muistanutkaan, kuinka kaunis ulkonäkymä avautui takapihalle, olin nimittäin töissä täällä kauan sitten.


Virkkauspisteessä koukuteltiin ahkerasti, alakerran kirjontapisteessä Tarjan ohjauksessa kirjottiin ihastuttavia nappeja ja Anni myi lankoja ja muita tarvikkeita minkä kerkes. Ja olipa kiva kun tiloihin oli tullut popup kahvila. Lettuleidien karjalanpiirakat olivat niiin hyviä ja kyllä kahvikin maistui.


Minulla oli näytteillä muutamia neuletöitä ja niiden tiimoilta tuli jutusteltua kaikenlaista ja lupasin laittaa tänne blogiin joitakin juttuja.

Leppävirta-lapasten ohje löytyy monesta kirjasta. Itse olen käyttänyt mallina vuoden 1927 Kotiliedessä ollutta ohjetta. Ystävällisesti Herra Linssi teki siitä minulle ruutupiirroksen, jossa on myös peukalo. Kuvan voi tulostaa ken tahtoo.


Alla olevan kuvan lapaset on neulottu Pirtin kehräämön kaksisäikeisestä karstalangasta muistaakseni kakkosen puikoilla.


Matkantekijä-huivi herätti kiinnostusta. Suomennettu ohje löytyy Ravelrystä. Riippuu tietenkin langan paksuudesta ja puikkokoosta, mutta joku sanoi, että ohjeen silmukkamäärillä huivista tulee aika pieni. Kokoa on helppo suurentaa, kunhan muistaa olla tarkkana siinä missä kohtaa aletaan kaventamaan etusiivekkeitä.


Kuvassa Puulaveden kansallispuku, jota käytiin kuvaamassa viime syksynä. Oli jo aika vilpoisaa ja välillä piti kietoutua huiviin pysyäkseen lämpimänä.


Näistä palmikkokaapelisukista ei tainnut olla puhetta lauantaina, mutta laitetaanpa nekin tänne kun joku kyseli taannoin kaaviota sukissa olevaan palmikkoon.



Aika pieni tuli tästä kaaviosta, mutta jospa siitä sais selvää.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Mustikka-puolukka lapaset

Neuloin viime maaliskuussa Muikku-lapaset, jotka kuuluvat Taito Itä-Suomi ry:n julkaisemaan Lapasesta lähtöö Savosta lapasmalleihin, jotka suunniteltiin Suomen juhlavuoden kunniaksi. Niihin kuuluu myös tämä Mustikka-puolukka malli, jonka sain valmiiksi vuoden viimeisenä päivänä.


Ohje oli selkeä ja helppolukuinen. Hieman sai pähkäillä punaisen värin kanssa, siis että onko ensimmäiset ruudut kirkkaampaa vai tummempaa punaista. Yritin tulkata myös kuvaa, mutten saanut selvää. No, punainen mikä punainen, eikä minua haittaa jos tulkkasinkin väärin. Vihreiden lankojen kanssa kävi niin, että toinen sävy loppui kesken. Toisen lapasen ylin lehtikuvio tuli kokonaan vaaleammasta vihreästä, mutta koska sävyt ovat niin lähellä toisiaan, ei sitä paljon huomaa ja minua se ei ainakaan haittaa.



Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Eipä palele käsiä :)

Mustaa lankaa oli niin reilusti, että sain neulottua siitä pannan. 15 silmukkaa ainaoikein neuleena kolmosen puikoilla, marjojen kohdalla on sileää neuletta. Langanmenekki 23 grammaa. 

Nicke sai toimia pantamallina kotipihalla, sillä edellispäivän ajoittain lumisella kuvausretkellä ei tullut selkokuvia pannasta.


 Kyllä voi luminen luonto olla sitten kaunis.


Ja lopuksi tarjoan mustikkaa, puolukkaa ja juolukkaa, ollos hyvät :)

Joululahjasukkia

Hmm, taitaa tulla niukkasanainen postaus. Raidallisia perussukkia erinäisistä langanlopuista, neulottu kakkosen ja kakspuolosen puikoilla. En muistanut punnita yksiäkään.





Kelpasivat saajilleen. Sen pituinen se.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden 2017 neuleet

Viime vuoden neulesatopostaus päättyi toiveeseen: Tänä vuonna ajattelin kuluttaa mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja, mutta kyllä kai sitä on lankakaupassakin piipahdettava :). No, ehkä aikomus ei toteutunut aivan niinkuin odotin, mutta eipä mitä, kokeillaan josko tänä vuonna saisin pienennettyä lankavarastoa.

Raitasukkiin sain kiitettävästi kulutettua jämälankoja. Suurin osa sukista meni lämmittämään lähimmäisten jalkoja, mutta jätin muutamat itsellenikin.



Strömsöön keikan innoittaman innostuin pitkästä aikaa kirjoneuleista. Oli ilo tikutella kirjosukkia, rannekkeita, sormikkaita ja lapasia.


Pitkästä pitkästa aikaa neuloin myös puseroita. Ensin tein itselleni oranssin puseron, johon myös tyttäreni ihastui joten neuloin myös hänelle samanlaisen. Lankoja jäi sopivasti ja niistäpä sitten lapsenlapselle neuletakki. Mutta mitä kummaa, yhtään neuletakkia en neulonut tänä vuonna itselleni.


Muutaman huivinkin neuloin. Kaikki ovat mieleisiä ja koko ajan käytössä. Pipotkin ovat olleet kovassa käytössä ja mikä ettei kun eivät kiristä.


Olen omasta mielestäni hieman saamaton ompelusten suhteen ja aloittaminen joskus kehtuuttaa, mutta tänä vuonna on tullut valmistakin. Ihan yllätin itseni. Kankaita on vielä ja ideoitakin, joten toivotaanpa, että ensi vuonnakin saisin jotakin aikaan.


Olen ihan tyytyväinen tämän vuoden käsityösaldoon vaikkei se suurensuuri olekkaan ja vaikkei mitään ihmeellistä tullut tehtyä. Se että kädet ylipäätään pelittää on hieno homma, joten ei mitään valittamista.

Neulerikasta tulevaa vuotta toivottelen meille kaikille!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kukka- ja raitakuosissa

Hahaa, olen ollut aika ahkera ompelija tänä vuonna. Elokuussa otetun kuvan kankaista kaikki on jo ommeltu, mitä nyt pieniä tilkkuja jäi jäljelle. Nauhoja sen sijaan on käytetty säästeliäästi, joten suurin osa vielä odottaa paikkaansa tässä maailmassa, mutta aika tavaran kaupitsee, kuten sanotaan.


Pinon alimmasta kankaasta tuli just hyvä rimpsualushame tuunaamunperinne-hamoselle, jonka muokkasin pieneksi menneestä Keski-Suomen kansallispuvustani. Toki alushametta voi käyttää ja on käytettykin myös muiden hameiden ja mekkojen alla.


Kuvan sinisestä kankaasta ompelin paitapuseron samoin kuin päällimmäisestä ihanastaa punaista kukkakangasta, jonka ostin Inarista. Jos kangasta olisi ollut enemmän, olisin ommellut siitä mekon, mutta nyt oli tyytyminen paitapuseroon.

Punainen pusero on tehty hyväksi haivatulla kaavalla, joka löytyy Modasta 3/2007. Etupuolella on rintalaskosten lisäksi kaksi muotolaskosta ja takakappaleessa on keskitakasuma sekä muotolaskokset sen molemmin puolin, joten istuvuus on aika kohillaan.


Halusin tähän puseroon ripauksen pohojosen tunnelmaa ja sitä sain ompelemalla rannekkeisiin kukkanauhaa. Hyödynsin kansallispukukurssin oppeja ja tein nappilenkin napinläven sijasta.


5.12. työpaikalla vietettiin itsenäisyyspäivän etkoja ja pukeuduimme työkaverin kanssa tuunaamunperinne-tyylisesti. Tämä oikeastaan innostikin punaisen puseron ompeluun, sillä keväällä ostamani Munsalan puvun hame suorastaan vaati itselleen kaveriksi jotain iloista kukkajuttua.


Työkaverilla on mummonsa kutoma ja ompelema Järviseudun hame ja sellaistapa ei näillä main ole kovin usein nähty.


Ostin Munsalan liivihameen kesän alussa. Ompelujälki ei ollut kovin kummoista ja liiviosa ei ollut aivan esikuvansa näköinen joten en edes yrittänyt retusoida pukua oikeaan kuosiin.


Sen sijaan irrotin liivin hameesta, pesin kankaat, ompelin hameeseen mustan vyötärönauhan, huolittelin liivin helman ja ompelin hakaset kiinnittimiksi.


Liivi on niin tyköistuva ettei parane yhtään lihoa.

En sitten malttanut olla kokeilematta miltä liivi ja hame näyttäisivät yhdessä, vaikka tästä voisi kansallispukupoliisi sakottaa kovin :)