tiistai 8. marraskuuta 2016

Jee, jee, jee, aijai palelee

Telkkarista tuli aikanaan maanmainio lastennäytelmä Villahousupakko ja siinä esitetty Villahousurock on yksi hauskimpia villabiisejä mitä olen kuulut (tämäkin on kyllä ihan hyvä :) Vinkatkaapa jos tiedätte muita neulebiisejä.

Asiaan eli villahousuihin. Lainasin kirjastosta kauniita kuvia ja kivoja lastenneuleohjeita sisältävän Klompelompe-kirjan. Jokunen aika sitten neuloin Lentäjänmyssyn kirjan ohjeilla ja nyt Kovispöksyt. Käytin tarkoituksella suositeltua ohuempaa lankaa ja pienempää puikkokokoa kuin mallissa eli piti laskeskella silmukkaluvut uusiksi.


En noudattanut ohjetta kirjaimellisesti. Aloitin kyllä vyötäröstä, mutta neuloin tasona muutaman sentin ja vasta sitten pyörönä, tälläviisiin sain kuminauhalle sopivan pujotusaukon. Kun olin neulonut kuminauhakujan käänteineen, poimin aloitusreunan silmukat ja neuloin ne ne yhteen päällipuolen silmukoiden kanssa ja näinpä sain valmiin kujan ilman erillistä sauman ompelua. Neuloin yhden nurjan kerroksen ennenkuin aloitin lyhennetyt kerrokset, joilla sai mukavasti istuvuutta housuihin.


Molemmille sivuille neuloin ruudullisen pystyraidan: 1n, 4o, 1n ja joka viides kerros 5n. Myös eteen neuloin samanlaisen pystyraidan johon muodostui viisi ruutua, joista joka toiseen sommittelin kolme pienenpientä nappia. Enpä arvannut, että noista pystyraidoista oli ihan konkreettista hyötyä. Haarojen jälkeen kun kaventelin lahkeita, oli helppo laskea tasavälit kavennuksille.


Tarkoituksella tein pöksyistä hiukan tyköistuvammat kuin kirjassa eli näissä ei haara roiku kovin alhaalla. Tämä siksi, että pöksyt istuisivat paremmin haalarin alla. En muuten tehnyt haaraankaan saumaa vaan yhdistin osat silmukoimalla ennenkuin neuloin lahkeet, tilanne yllä olevassa (huonossa) kuvassa.


Malli   Kovispöksyt Klompelompe-kirjasta
Lanka  Hjertegarn Sock 4, menekki n. 100 g
Puikot  2,5 mm pyörö- ja sukkapuikot
Koko   1-2 v
Muuta 3 nappia, pätkä 1,5 cm leveää kuminauhaa

Ylläripylläri pöksyistä tuli juuri oikean kokoiset. Tein muka pitkät resorit, jotta on kasvunvaraa, mutta hehheh, se vara tais mennä jo. Pikkumies ja äitinsä olivat tyytyväisiä ja mummo myös :)

maanantai 24. lokakuuta 2016

Toinen huivi Matkantekijän malliin

Neuloin muutama kuukausi sitten meleeratulla langalla Matkantekijä-huivin ja jo silloin arvelin, että totta se raidallinenkin versio pitää tehdä. No, minäpä sitten aloitin raitaversion. Neuloin ensimmäisellä värillä, otin toisen värin mukaan ja sitten vielä kolmannen. Kovin pitkälle en päässyt, ennenkuin kyllästyin kertakaikkisesti raitalankakerien siirtelyyn. Etteikö muka ole helpompaa tapaa saada raidat aikaan? Aloitin siis koko homman alusta.


Huivin neulominen aloitetaan siis takaa kärjestä (suomenkielinenkin ohje on nyt saatavilla Ravelryssä). Ensin neuloin Pirtin kehräämön karstalangalla (140 tex x 2) kolmosen puikoilla huivin harmaan osuuden. Sen jälkeen aloitin ruskean raidan ja neuloin kunnes puikolla oli 13 silmukkaa eli 6 silmukkaa kummallekin reunalle. Kavensin keskimmäisen silmukan ja neuloin kerroksen loppuun, toisen reunan kuusi silmukkaa pujottelin hakaneulalle odottamaan vuoroaan. Poimin huivin toisesta pitkästä reunasta silmukat, joihin reunaraita oli helppo kaventamalla yhdistää. Nyt siis neuloin ruskeaa raittaa siten, että neuloin raidan viimeisen ja huivin reunasta poimitun silmukan takakautta yhteen, käänsin työn ja neuloin toisen kerroksen normaalisti. Näitä kahta kerrosta toistelin kunnes huivin reunasta poimittuja silmukoita oli jäljellä vain yksi. Jotta sain raidan reunan samansuuntaiseksi kuin huivin, neuloin lyhennettyjä kerroksia, ruskeassa raidassa kolme kertaa ja punaisessa noin kuusi kertaa. Kun lyhennykset oli tehty, neuloin raidan silmukat ja yhdistin eli siis kavensin takareunoistaan neuloen reunan ja huivin viimeiset silmukat. Käänsin työn ja päättelin raidan silmukat joustavasti.


Toisen puolen tein samanlailla. Yllä olevassa kuvassa olen aloittamassa punaisen raidan toista puolta. Raidan leveys on 13 silmukkaa per reuna. Mietin jotta huomaakohan, että reunojen kavennukset eivät tuleet samalle puolen huivia. Ehkä huomaa, mutta ei se haittaa.

Ensimmäinen huiviversio on sen verran suuri, että sen saa kiedottua reilusti ympärilleen. Tarkoituksella tein tästä hiukan pienemmän, leveys yläreunasta mitattuna on noin 125 ja korkeus kärjestä mitattuna noin 53 cm.


Vaan eipä tätä saakaan kiedottua ympärilleen, ei sitten millään. Kun on ohuempi lanka ja tiiviimpi neulos, niin eihän se veny yhtä reilusti kuin paksummalla langalla neulottu versio. Kietaisuhuivin tarttis kai olla hieman eri muotoinen, jotta se istuisi paremmin, mutta eiköhän tämä nyt riitä joksikin aikaa tätä lajia ja tokihan tämän yksilön saa kietaistua vaikka kaulan ympäri :)


Olen yllättynyt miten mallikkaasti tuo raidoitus onnistui, tosin sai aika tarkasti sihdata, että kärjen keskisauma osui just samalle kohtaa kummassakin raidassa. Noista huivin väreistä tykkään kyllä ihan älyttömästi.

Sukkiakin on tullut tehtyä. Tuo harmaa lanka on uusi tuttavuus nimeltään Hjerte sock 4. Tarttee kai neuloa siitä itselleenkin yhdet sukat, jotta näkee kulutuksenkeston.


Nyt villahousujen pariin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Perinteistä

Kansalaisopiston kansallispukupiiri alkoi kuukausi sitten. Viime keväänä sain tehtyä tykkimyssyn kopan valmiiksi ja nyt on meininki kirjoa silkki ja tehdä pitsi. Ensimmäisellä kerralla en päässyt vielä tykkimyssyn kimppuun joten teinpähän sitten hameen. Opettajalla oli myytävänä viisi metriä perinnekangasta ja ei tarvinnut hirveäti yllyttää muutamaa meistä kun oli jo kaupat tehty.


Mielestäni villahameesta tuli hillityn kaunis ja voi kuinka kivasti punainen villatakki käy sen kanssa. Alushamekangas on ostettuna eli ompelen siitä alushameen, joka käy kansallispuvun ja tämänkin hameen alle.

Neuloin muutama vuosi sitten itselleni lapitakin, josta olin haaveillut monta vuotta. Takista tuli aikalailla sellainen kuin olin kuvitellut, mutta jostain syystä sitä ei ole tullut paljon käytettyä. Olisikohan pitänyt hurvitella suunnitteluvaiheessa reippaammin, niin ettei lopputulos olisi näin selvästi yhdistettävissä esikuvaansa eli Inarin saamenpukuun?


Lapinpuvuista tekee viehättävän juuri nuo takakappaleen vyötärölle ulottuvat pystyraidat. Ajattelin silloin suunnitellessa, että venytetäänpä niitä helmaan asti ja nyt sitten olen miettinyt, jotta oliko sittenkään hyvä ratkaisu. Olisiko raidat toimineet paremmin, jos takki olisi ollut reilusti pidempi ja raidat olisivat siten levenneet enemmän? Vaikka olenkin hyvä purkamaan, siihen en ryhdy nyt, sillä takin rakenne on sellainen, että joutuisin purkamaan hihoista lähtien jos haluaisin tehdä takakappaleen uudestaan.


Pituuttakin olen vähän vikonut, joten korjasin asian neulomalla vihreän raidan helmaan. Saa nyt sitten nähdä tuleeko tätä jatkossa käytettyä enemmän.

Saamenpuvut ja niiden käyttö herättävät tunteita. Niitä ihaillaan, kuten itsekin teen, mutta sitten on niitä "teko"pukuja, jotka hämmentävät. Eipä muuten taida kansallispuvuista olla samanlaisia "teko"versioita liikkeellä kuin saamenpuvuista. Tuunaamunperinne tyyliset jutut saattavat närästää joitakin, mutta minusta on hienoa, että perinteisiä upeita tekstiilejä käytetään eikä vain säilötä komerossa. Myös saamenpuku voi olla hyvin persoonallinen kuten täältä käy ilmi. Itsekin olen haaveillut saamenpuvusta, vaikkapa sellaisesta yksinkertaisesta kesäpuvusta. Vaikka minulla on äidin kautta saamelaiset sukujuuret, saattaisi puvun käyttäminen siltikin kainostuttaa. Hämmentävää.

tiistai 4. lokakuuta 2016

Pieniä myssyjä

Syyskuun alussa neuloin lapsenlapselle villamyssyn KlompeLompen lentäjänlakin ohjeilla. On muuten mainio lastenneulekirja. Eihän minulla tietenkään ollut ohjeen mukaista lankaa, vaan sekös nyt neulomasta estäis, ehei veikkonen. Sopivan harmaata  Karisma-lankaa löytyi varastosta ja eikun neulomaan. Oli taas arvoistus tulisiko sopiva, mutta aikalailla osui nappiin, paitsi että syvyyttä pipolla oli niin, että meinas silmätkin peittyä kuten alla olevasta kuvasta huomaa.


No, ajattelin että trikoovuoren lisäämällä saan muotoiltua hieman pipoa ja niin sainkin, paitsi että nyt siitä taisi tulla turhankin nafti eli vaihtoon menee. Vielä on Heikki-enon t-paitaa sen verran jäljellä, että siitä saa uuden, isomman vuoren :)


Pikkumies yrittää kastelemalla pelastaa mummon nuutuneita kukkia :)

 Olemme vaihtaneet aamukahvit aamuteehen. Oikein kunnon haudutettua teetä juodaan aina viikonloppuisin ja jotta tee pysyisi pitkään lämpimänä, tuli tarve pannumyssylle.


Neuloin joskus 2000-luvun alussa itselleni kirjoneuleen, joka joutui vahingossa pesukoneeseen ja huopui. Olen säilyttänyt sitä kaikki nämä vuodet ja silloin tällöin miettinyt mitä siitä tekisin, tyynyn, laukun vai tuolinpäällisen. Onneksi en mitään noista, sillä puserostahan sukeutui maanmainio pannumyssy. Vuorasin myssyn vielä vanulla ja topakalla puuvillakankaalla niin johan pysyy tee pitkään lämpimänä. Lämmöneristys on itseasiassa niin hyvä, että tartti tehdä myös patalappu, jotta voi tarttua kannun kahvaan.


En ole aikoihin ollut pahoillani villapaidan huopumisesta, enkä vallankaan nyt kun se sai vihdoinkin uuden elämän. Nyt pitäisi vielä saada vahingontekijä uskomaan, että näin todellakin on ja ettei tämä ole mikään kettuilumyssy vaan sympaattinen pannumyssy :)

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syyskylmiä odotellessa

Tämä yks täällä on on niin kovin ihastunut punaiseen väriin, puolukanpunaiseen vallankin, ettei sitä meinaa tarpeekseen saada. No metsään menemällä näkee punaista yllinkyllin ja on siellä tullut käytyäkin, mutta nyt laiskottaa jo marjastus vaan ei neulominen.


Keväällä neulomaani takkiin varattuja Pirtin kehräämön kampalankoja jäi sen verran yli, että sain neulottua niistä pipon ja sormikkaat, mutta huivia varten piti tehdä lisätilaus.


Huivi on tuubimallinen suljettuna neuleena kolmosen puikoilla tikutettu pötkylä, joka ympärysmitta on vajaa metri (246 s) ja korkeus 20 cm. Pintaneuleena on sama kuvio kuin neuletakissakin. Sadasta grammasta ei tuon isompaa huivia olisi tullutkaan, mutta ihan on sopiva minulle tuollainen pienehkö tuubi.

Pipo on aikalailla peruskamaa, tosin lyhennetyillä kerroksilla sain siihen mukavasti muotoa. Sitä ei ehkä kuvista huomaa, mutta käytössä pipo ei laskeudu liian syvään otsalle, joten otsatukka ei littaannu. Pipossa on silmukoita 150, pintaneule ja kupuosa on neulottu kakspuolosilla, pintaneuleen alla oleva osuus kakkosen puikoilla. Langanmenekki noin 60 grammaa.


Sormikkaat on neulottu suurin piirtein samoin kuin niin monet muut ennen näitä. Ohje tuohon viehättäävään peukalokiilaan löytyy ainakin kirjasta Villasta vilun varalle (Anjariitta Reimi-Orsa). Kirja on vuodelta 1969 ja lienee käytetty koulukirjana koskapa on Käsityönopettajien liiton julkaisu. Omani ostin kirjaston poistomyynnistä, mutta näyttää olevan vielä monessa kirjastossa lainattavana.


Ranteen neuloin virolaisen kirjan Kirjatud teekond (Kristi Joeste, Kristiina Ehin) ohjeen mukaan. Mallikerran voi neuloa joko 12 tai 14 silmukalla ja toistettavia kerroksia on vain kaksi. Näissä omissa sormikkaissa on 14 x 4 silmukkaa, langanmenekki oli noin 50 grammaa 2,25 mm puikoilla neulottuna. Kohdistin nuo peukalokiilan reikäkerrokset samaan kohtaa kuin ranteen reikäkerrokset.
 Olenko tyytyväinen? Juu, kyllä olen vaikka tuotokset ovatkin ihan simppeleitä perusneuleita, mutta itseni tuntien, juuri niille on eniten käyttöä. Ja kun ovat vielä punaisia!


Aamulla oli niin kuvauksellinen sumu vai usvako lie, että hilpastiin taas kerran mattolaiturille kuvaamaan. Punainen, tuo haasteellinen kuvattava pääsi oikeuksiin haaleassa valossa.

lauantai 20. elokuuta 2016

Huivi Matkantekijän malliin

Olen seurannut neulomisen lomassa Outlander-Matkantekijä sarjaa. Ei se nyt mikään lempiohjelma ole, mutta sainpahan sieltä kivan neuleidean. Muutamassakin jaksossa Clarella on ollut ihanan yksinkertainen kietaisuhuivi ja kun laitoin fb:n neulontaryhmään kuvakaappauksen huivista, sain vinkkejä Ravelrystä löytyvistä ohjeista. Kiitos niistä.

(kuvakaappaus yle Areenan Outlander sarjasta)

Valitsin Claire Petersenin ilmaisohjeen, johon tein pienenpieniä muokkauksia. Neuleinto oli niin kova, että heti piti päästä tekemään huivia ja niinpä jäi sitten reunaraidat tekemättä, kun ei talosta löytynyt sopivia raitalankoja, mutta onneksi löytyi juuri sopiva huivilanka. Pirtin kehräämön meleerattu karstalanka oli vuoden odotellut sopivaa mallia lankalaatikossa ja nyt se sitten tuli.

Joku kyseli suomenkielisen ohjeen perään. En rupea sanastasanaan kääntämään englanninkielistä ohjetta, koska en itsekään seurannut sitä kirjaimellisesti, mutta voin kyllä kertoa kuinka itse neuloin huvin. 


Huivi on ainaoikein neuletta ja se aloitetiin kärjestä, reunasilmukat nostetiin aina neulomatta. Ensin loin 3 silmukkaa ja neuloin eka kerroksen oikein, sitten alkoivat kaksi kerrosta, joita toistelin kunnes oli aika neuloa etukolmiot vai miksi niitä nyt sanoisi. Neule oli aluksi eli lisäyksiä neulottaessa neliön mallinen ja kun alettiin tekemään kavennuksia puolivälistä reunoja kohti, siitä tuli ensin puolisuunnikas (?) ja kun molemmat etuset oli tehty, huivin muoto oli kolmio.


Kaksi toistettavaa kerrosta menivät niin, että oikealla puolella tein lisäykset keskisilmukan molemmille puolille ja nurjalla kerroksella neuloin kaikki oikein. En halunnut reikäriviä keskisilmukan laidoille, joten neuloin langankierrot takareunoistaan. Tein lisäyksiä kunnes silmukkaluku oli 175.

Kavennukset tein niin, että ensin neuloin huivin oikean puolen ja kun se oli valmis, sitten vasemman puolen. Yllä olevassa kuvassa oikea puoli on neulottu ja vasen puoli odottaa neulomista. Ensimmäisen kavennuksen tein oikealla puolen niin, että neuloin kunnes ennen keskisilmukkaa oli viisi silmukkaa. Nämä viisi silmukkaa neuloin seuraavasti: 2 yhteen, 1 o ja 2 yhteen. Tässä lähtien neuloin sitten huivin oikeaa puolta eli käänsin työn ja neuloin nurjan kerroksen oikein (vasemman reunan silmukat jäivät odottamaan vuoroaan). Kavennuskerrokset tein tästä eteenpäin siten, että neuloin kunnes silmukoita oli jäljellä 3, kavensin 2 yhteen ja neuloin viimeisen silmukan. Nurjat puolet neuloin oikein (kuulostaapa hassulta :). Kavennuksia jatkoin kunnes silmukoita oli jäljellä 4. Niillä neuloin 50 cm pitkän nauhan i-cordina.

Huivin vasemman puolen kavennukset aloitin keskeltä työn oikean puolen ollessa itseeni päin. Nostin ensimmäisen silmukan neulomatta ja neuloin seuraavat 2 yhteen takareunoistaan, loput silmukat neuloin oikein, nurjan puolen silmukat neuloin oikein. Noita kahta kerrosta toistelin kunnes jäljellä oli 4 silmukkaa, joilla neuloin i-cord nauhan.


Lankaa huiviin meni 200 grammaa nelosen puikolla neuloen. Vyötteen puikkosuositus on 2-2,5 mm, mutta välillä lanka varsinkin toisessa vyyhdissä oli paksumpaa, joten itse suosittelisin kolmosen puikkoja. Tarkoituksella otin nelosen puikot, jotta neulepinnasta tulisi kevyempää. Nyt kyllä mietin, josko napakampi pinta olisi sittenkin ollut parempi. Tuosta kuvakaappauksestakin voisi päätellä, että huivi on aika napakkaa neulosta. No, ehkäpä teen toisenkin huvin tällä mallilla reunaraitojen kera ja hieman pienempänä.

En kastellut huivia ennen pingottamista vaan laitoin märät huuhteluvedessä kastellut harsokankaat päälle. En sitten tiedä tarttuiko siitä sähköisyyttä vähentävää huuhteluainetta huiviin.



Huivin pisin sivu on 150 cm ja molempien reunojen nauhat 50 cm. Kolmion keskikohta on 65 cm pitkä eli kokoa on. Saas nähdä kuinka paljon huvi venyy käytössä. No, jos niin käy, puran nuo nauhat pois ja käytän huivia huivina enkä sydämenlämmittäjänä :)


Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Lanka pääsee oikeuksiinsa tuossa mallissa ja uskon, että huivia tulee varmasti käytettyä.


Käytiin neulekuvauskeikalle eilen illalla Mustinmäellä, joka on meidän kunnan kaunis maisemakylä. Linssi ikuisti kopterikameralla loppukesän auringossa kylpevää maalaismaisemaa. Kaanista on, sanos savolainen :)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Syysvauvalle lämmikettä

Tänä kesänä on tullut neulottua kovin laiskanlaisesti. Lupasin tehdä syksyllä syntyvälle sukulaiselle vauvasetin ja sen neulominen olikin leppoisaa kesäpuuhaa mm. lomareissulla autoillessa.

Ihanan vaaleanpunainen lanka on Lanett Babyullia ja sitä meni tähän settiin noin 200 grammaa. Resoreissa vilahtava valkoinen on Dropsin Babymerinoa ja sitä meni noin 20 grammaa. Resorit, sukat, lapaset ja pipon neuloin kakkosen puikolla ja muut osat kakspuolosilla.

Housun mallia katsoin Dropsin ohjeesta, mutta yläosan sommittelin omasta päästä.


Saas nähdä ovatko henkselit ollenkaan oikean mittaiset. Jos minulla olisi ollut enemmän nappeja, olisin ehkä tehnyt niin, että olisin laittanut napit henkseleihin ja napinlävet etuläppään. Nyt napinlävet ovat henkseleissä ja varmuuden vuoksi tein niitä kahdet, että on jonkinlaista säätövaraa.

Takin mallina oli Dropsin ohje jota olen ennenkin käyttänyt. En viitsinyt ihan pelkkää sileää neuloa, joten tein ainaoikeinraitoja piristämään pintaa.


Kuopion napista ja nauhasta löytyi just passelit napit neuleeseen. Aluksi meinasin neuloa setistä ihan yksivärisen, mutta sitten tuumin, jotta napit erottuisivat paremmin vaalealta pohjalta ja kun sattui olemaan sopivaa lankaakin, niin tein vaaleat resorit.



Jaana pääsi taas toimittamaan mallinvirkaa vaikka kovin pieni hän oli vaatteiden kokoon nähden. No myssy sentään oli just oikean kokoinen. Tein sen norjalaisen mallin mukaan. Aika nafti siitä tuli vaikka neuloin kuusikuisen ohjeella ja varmaankin siksi, kun tiheys ei ehkä täsmännyt.


Tässäpä sitten koko setti junasukkineen ja lapasineen.


Selvästi huomaa, että syksy on tuloillaan kun neulesuunnitelmat ja haaveet alkavat pyöriä päässä. Odotessa neulon lisää pituutta pitsiseen vauvapeittoon ja ehkä yhteen villatakkiinkin.