lauantai 31. elokuuta 2019

Kierreraitatakki

Näin syksyn kynnyksellä on aika muistella mennyttä kesää.


Huhtikuussa sain vihdoinkin puikoille kauan kuiskutelleet joululahjalangat. Halusin neuloa simppelin, lyhyehkön perusvillatakin mutta eihän sellainen vaivatta synny. Ensin pitää jahkailla tekisikö niin vai näin ja sitten pitää kokeilla näyttäisikö hyvältä niin vai näin. ja hyvä olisi myös laskea silmukkamääriä. Ja sitten tietenkin puretaan ja aloitetaan alusta. Näinhän se yleensä menee jos ei neulo ohjeesta. Niin meni nytkin.

Näin keväällä yhdessä tilaisuudessa todella kauniin villatakin. Sen oli neulonut villatakin omistajan romanialainen anoppi joskus aikoja sitten.


En tiedä onko tämä sen seudun perinneneuleita vai mitä, mutta kuviointi oli niin viehättävä, että heti piti ruveta ratkomaan sitä. Olikin mielenkiintoinen selvitettävä, mutta ei se sitten toiminutkaan ohuella lahjalangalla neulottuna. Montakymmentä senttiä ehdin neuloa todetakseni sen. No, ehkä joskus sovellan kuviota johonkin muuhun.


Ensimmäinen kokeilu siis purkuun ja eikun uusi aloitus. Lanka sinällään on niin kaunista, että ihan sileällä pinnalla olisi saanut kaunista aikaan, mutta jotta neulominen ei menisi tylsäksi, tälläsin etu- ja takakappaleiden keskiosiin kierreraitoja.


 Neuloin takin ylhäältä alas ja hihat pyöriöstä poimituilla silmukoilla. Tällä tyylillä olen neulonut monet villatakit. Helman, hihansuiden, pääntien ja etureunojen resorit neuloin kiertäen. Ja ai ihmettä, Nappitalosta löysin just täydelliset napit takkiini.


Ylhäältä alas neulottaessa saa olla tarkkana ettei helma tule pääteltyä liian kireästi. Olen kokeillut erilaisia tekniikoita, mutta tuntuu, että nyt löysin just sopivan päättelytavan You Tubesta, mutta enpä nyt muista mikä se oli nimeltään, joten laitetaan oma video.


Tämä ei siis ole minun keksima tekniikka.


Malli Omasta päästä
Lanka Isager Highland Wool
Menekki n. 240 g
Koko sopiva
Puikot 2,25  mm pyöröpuikot
Muuta 8 nappia
Fiilis no takkihan se

Ei tästä nyt täydellinen takki tullut, mutta uskon, että tulee käytettyä jahka ilmat viilenee. Ohuudestaan huolimatta neule on lämmin.

Viimekesäinen Valiant on vaihtunut Thunderbirdiin ja kappas, sen sisustusväri rimmaa aika kivasti villatakin kans :) 





Linssi otti nämä fiilistelykuvat toukokuussa Nikkilänmäen museotiellä.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Kuuttipussi

Huhtikuussa minusta tuli mummo toistamiseen. Uusin tulokas ei oikeastaan tarvinnut mitään neulottua, kun isoveljelleen tuli aikanaan neulottua takkia, sukkaa, pipoa, housua sun muuta ja eihän ne nyt yhdellä pienellä kovin kovassa kulutuksessa ole olleet. No jotakin kuiten teki mieli neuloa ja niinpä tein toukkapussin.


Ihan omasta päästäni en tohtinut ruveta neulomaan, joten googletin ohjetta ja löysin sairaanhoitajat.fi sivulta yksinkertaisen perusmallin. Otin siitä silmukkaluvut ja mitat, mutta levennykset tein omasta päästä. En ommellut pussin pohjaa kiinni, vaan tein sinne nauhakujan. Nauha jäi tekemättä, mutta eipä sitä tarvittukkaan, sillä


pussista tuli aika nafti. Ehdittiin sitä kuiten sen verran käyttää, että voitiin todeta toimivaksi lämmikkeeksi.

Pienimies oli kuin suloinen kuutinpoikanen pussukassaan :D


Mummohuumassa en muistanut kirjata ylös lankaa, puikkoja saati menekkiä, mutta odennäköisesti lanka oli Sandnesin Lanett Babyullia ja puikot ehkä 2,5-3 mm.


 Kevätvauva ei ehtinyt kovin monta kertaa pussitella ennen kesän tuloa. Tässä kuvassa nautiskellaan juhannuksen lämmöstä ja valosta.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Viheliäiset villahousut

Aina ei mene kuin Strömsöössä.


Neuloin lapsenlapselle villapuvun alkuvuodesta ja salaa toivoin, että tulis nyt pakkasia, jotta puvulle olisi käyttöä. Toive toteutuikin ja ensimmäisenä valmistuneet villahousut pääsivät lämmittämään lapsenlapsen jalkoja. Mutta voi kehveli, housut taisivat lämmittää/kuumentaa myös tunteita, sillä ne kuulemma kutittavat eikä lapsenlapsi haluais pukea niitä millään ylleen.


Housut tein Klompelompen Kovispöksyjen ohjeilla, joka havaittiin hyväksi muutama vuosi sitten. Tälläkin kertaa käytin ohjetta ohuempaa lankaa ja niinpä silmukkamäärät piti laskea erikseen ja luulenpa, että lahkeista tuli turhan tyköistuvat ja varmaan ne siksi kutittavat, vaikka lanka on pehmeää merinovillaa (Gjestal Bay Ull) paitsi tuo turkoosi raita, joka on Sandnes Garnin Sisua eikä sekään nyt mitään karheaa ole. Ehkä kannattaisi purkaa lahkeet haaroihin asti ja neuloa ne uudestaan ilman kavennuksia, jotta saisi vähän enemmän väljyyttä.

Villatakin tein omasta päästä, vähän jostain katselin mittoja ja laskin silmukkamäärät. Neuloin takin alhaalta ylös, päättelin olkapäät kolmen puikon menetelmällä, hihan silmukat poimin kädentie pyöriöstä ja neuloin ne ylhäälät alas. Ainoat saumat tuli taskujen reunoihin. Takista tuli jotenkin ukkimainen ja vahanaikaisen näköinen,

Todennäköisesti takin koko on oikea, mutta laspenlapsi ei suostunut sovittamaan sitä. Arveli varmaan, että taas on mummo neulonut raastinraudan :)


No, onneksi ollaan kevättä kohti menossa joten villavaatteet voi laittaa kohta jäähylle.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Villasukkia Strömsöstä -kirja

Reilu viikko sitten sain kustantajalta muutaman kappaleen uunituoreita sukkakirjoja. Olo oli kuin joululahjapakettia avaavalla pikkulapsella, hykerrytti ihan :)


Painojälki on kaunista ja tuntuu kuin kirjan kovat kannet antaisivat sille arvokkuutta.


Töissä pääsin muovittamaan omia kirjoja.


 Meillä kirjastossa järjestetään silloin tällöin Tarinakoukku-tapahtumia, joissa tutustutaan kulloisenkin aiheen mukaisiin kirjoihin kahvituksen ja käsitöiden lomassa. Perjantaisessa tapaamisessa esittelin myös uunituoreen sukkakirjan ja lupasin että ongelmatilanteissa voi tulla kysymään neuvoa kirjastolta. No, toivotaan kuiten että ohjeet olisi kirjoitettu sen verran tyhjentävästi ettei moiseen ole aihetta.


tiistai 15. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 satoa

Minusta tuntui etten tehnyt viime vuonna mitään muuta kuin sukkia. Tunne johtunee sukkakirjan tekoon käytetystä ajasta. Eipä mitä, kivahan sitä oli tehdä ja kerrankin sain paneuduttua ohjeiden kirjoittamiseen. Ensimmäisessä kuvakollaasissa Villasukkia Strömsöstä -kirjan satoa a'la Anna Kaisa.



Mitään oikein suurta/työlästä en saanut viime vuonna aikaan. Tuo pieni bolero oli kyllä mieluinen neulekokemus, ihana lanka ja ihmeen istuva malli. Kovasti olen tykännyt ja käyttänyt. 

Jahas, tästä kollaasista puuttuukin helmikuussa valmistunut iki-ihanainen punainen Kiuru, josta myös pidän erityisen paljon.


Ompelu- ja kirjontainnostusta oli myös havaittavissa viime vuonna. Onhan sitä muinakin vuosina ollut, mutta nyt näköjään sain jotakin aikaan. Klara-mekon kaavalla tuli ommeltua yhtä sun toista. Kaikki omepelukset ovat olleet käytössä, mutta navettamekko ja ensimmäinen makkarankuoriklara vain kotikäytössä. Voipi olla, että teen navettamekosta hameen eli leikkaan yläosan pois. Ehkä siitä siten tulisi enemmän käyttövaate.


Ehdottomasti mieluisimpia käsitöitä olivat nuo kirjotut puutarhat.

Ai niin, tulihan sitä kansallispukukurssillakin jotain tehtyä. Opin kuin opinkin nypläämään ja sain valmiiksi kirjotun tyllipitsin reunaan tulevan pitsin ja niinpä tuulettelin kesällä ensimmäistä kertaa myös tykkimyssyäni, jonka olin tehnyt edellisvuonna. Ompelin myös uuden liivin vanhaan, kunnostettuun Perä-Pohjolan pukuuni.


kuva Katariina Pölkki

Saas  nähdä mitä sitä tänä vuonna saa aikaan. Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta kaikille!

torstai 27. joulukuuta 2018

Salainen puutarha eli kirjotut tyynyt

Hahaa, löysin salaisen puutarhurin itsestäni. Minä jolla ei ole ollenkaan viherpeukaloa onnistuin loihtimaan kukoistavat puutarhat Tiia Erosen ihanilla Taito-lehdessä olleilla ohjeilla.

Aloitin kirjonnan maaliskuussa. Tarkoitus oli tehdä vain yksi puutarha, mutta kun pohjakankaita siunaantui kaksin kappalein ja kun uutta vinkkiä odottavan aika kävi pitkäksi, kirjoin molemmat kankaat. Varmistaakseni lankojen riittävyyden kirjoin ohuemmalle kankaalle kahdella säikeellä pienen puutarhan.


En tehnyt etukäteen mitään värisuunnitelmaa vaan valitsin kuvioon sopivan värin tuosta lahjoituslankavarastostani. Ostin ainoastaan yhden dokan mustaa lankaa. Oli jotenkin ihanan vapauttavaa maalailla langoilla ilman sen kummempia suunnitelmia.

Paksummalle pellavakankaalle syntyi suurempi puutarha.


Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka näin jälkikäteen ehkä tekisi jotain toisin. Minä olen ihan mahoton jahkailija ja siihen nähden on ihme etten joutunut kuin yhden kerran purkuhommiin. Vaihdoin punaiset pallukat eli ranskalaiset solmut tuon oikeassa alareunassa olevan pyöreän kukan keskiöstä valkoisiksi. En sitten tiedä olisivatko ne punaiset sittenkin sopineet lopulliseen kokonaisuuteen, mutta jotenkin nuo valkoiset rimmas paremmin vaaleanpunaisen kanssa.


Iso puutarha on kirjottu muutoin ohjeden mukaan, paitsi että lisäsin mustia viivoja viimeisenä kirjotun linnun pyrstöön, jotta se olisi tasapainossa mustalla reunustetun kukan kanssa.


Harmi, että kangas oli sen verran pieni, ettei siitä saanut 50 x 50 cm kokoista tyynyliinaa. Kuvio olisi tullut siinä koossa paremmin esiin. No, jospa minä jostain saisin hommattua hieman pulskemman 40 x 40 tyynyn tuonne alle niin lopputulos olisi pulleampi. Kelpaa se kyllä tuollaisenakin ja hyvin on jo kotiutunut kotisohvalle.


Pikkupuutarhan kuvio on suurentamaton ja se on kokonaan kirjottu kahdella säikeellä. Kuvioiden täytteissiin pistelin vähän omiani, lintuun varsinkin kun en malttanut odottaa viimeistä vihjettä.


Ei tullut tästäkään oikean kokoista tyynyä. Kuvion puolesta 30 x 30 cm tyyny olisi ollut optimaalisin, No en etsinnöistä huolimatta löytänyt sen kokoista tyynyä ja kun en laiskuuttani viitsinyt ruveta pienentämään isompaa tyynyä, niin päädyin sitten suurentamaan tyynyliinaa kokoon 40 x 40 cm. Sauman peitteeksi tälläsin vaaleanpunaista nauhaa etupuolella


ja takapuolella tein napinlävet nauhaan. Aika tavaran kaupitsee pitää todistettavasti paikkaansa. Tilasin aikaa sitten sydännapit Napiton-kaupasta ja nyt ne päätyivät juuri oikeaan paikkaa.


Tein pikkutyynyn tyttärenpojalle joululahjaksi. No arvaahan sen, ettei pehmeä paketti niin kovin poikaa innostanut mutta ehkä sentään äitiään.

Tämä vuoden mittainen kirjontamatka oli kyllä ihan mahdottoman mukava ja palkitseva. Vinkit tulivat siihen tahtiin, että hitaanpikin ehti hyvin kirjoa ennen seuraavaa vinkkiä. Oli kiva nähdä millaisia tuloksia syntyi eri värityksillä ja ihailla toisten töitä. Opin monta uutta pistoa ja kirjontainnostus eikun kasvoi. Kiitos yhteisestä matkasta.

Kirjontajuttuja

Kirjapaja lähetti minulle arvioitavaksi Cristin Morganin Kirjontajuttuja, 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa -kirjan.


Kirja on visuaalisesti kaunis. Ohjeet ovat selkeästi ja seikkaperäisesti vaihe vaiheelta edeten kirjoitettu. Kuvat ja kuvitukset tukevat mainiosti ohjeita.


Kirjassa on ruokaliinoja, kukkaruukkuja, tyynynpäällisiä, pussukoita, tauluja, pinssejä ja riipuksia erilaisine kirjailuineen. Mallit ovat nuorekkaita ja otaksun että varsinkin aloittelijalle tämä kirja voisi olla erityisen innostava. Monet malleista ovat nopeasti ja helposti toteutettavia.


Bonuksena ovat kirjan takakannen taskusta löytyvät silitettävät mallikuvat.


Itseäni miellytti eniten kirjan suloiset pienet ruususet joita jo vähän kokeilinkin.


En ehkä tule tekemään mitään kirjan valmiista malleista, siis pussukoista, tauluista tai pinsseistä, mutta varmasti sovellan kuvioita johonkin muuhun. Teen harvoin juttuja orjallisesti ohjeita noudattaen oli sitten kyseessä neuleet, kirjonta tai jokin muu tekniikka. Tykkään yhdistellä, muokata ja kokeilla ja siksi on kiva omistaa monenlaisia inspiroivia kirjoja kuten tämä Kirjontajuttuja.