Lintusia

Kiitos kaikille, jotka jaoitte edellisessä postauksessa kokemuksia, mielipiteitä ja vinkkejä. Teidän avustuksella olen jo laatinut itselleni sukkalankapuutelistan, johon kuuluvat ainakin Zitor Trekking, Opal, Super Socke ja Regia. Alkuviikosta kävin Kuopion Napissa ja Nauhassa ja katselin jo sillä silmällä hyllyjä, tosin nyt ei tarttunut mukaan kuin nappeja ja 6 kerää todella edullista Katia laine nylonia (1,50e/50 g). Myyjän mukaan on hyvä sukkalanka. No eikun testiin sekin. Mulla on tässä yks juttu meneillään ja jahka se selviää, jos selviää niin teen sen seuraavan ennenjälkeen postauksen, toivottavasti mahdollisimman pian.

Olen tikutellut pojan luotolaista tammikuusta lähtien. Nyt ollaan jo kyllä voiton puolella, sillä todennäköisesti saan toisen hihan ilalla valmiiksi eli sitten ei puutu kuin kaulus. Neulominen on välillä ollut vähän puuduttavaa, joten virkistykseksi on pitänyt keksiä jotain pientä välipalaa.

Sellainen oli tämä Atticin lintukoriste, joka oli esikuvana näille minun lintusille. Yritin saada vähän sellaista karjalanlinnun mallia, mutta tulipahan aika hassu kakadun ja jonkun muun sekamuoto.

Alkuperäisestä mallista eroten virkkasin tuosta vartalosta kuperan (vai koveranko?), jotta saisin linnulle notkoselän. Tein muka vähän päätä virkkaamalla muutaman ylimääräisen kerroksen ja sen jatkoksi mustan nokan.

Ompelin ensimmäisenä nokan kiinni ja tungin mustat langanpäät sen täytteeksi, tosin yhdellä päällä ompelin silmät. Sen jälkeen tein jalat ja ripustusnarun, virkkasin saumat kiinni jättäen mahan pohjalle täyttöaukon, muotoilin pyrstön, täytin linnun langanpätkillä, ompelin sauman ja kiinnitin jalat ja ripustusnarun.

Tällä vaalealla linnulla on silminä mustat pienet helmet.

Nämä oli aika nopiatekoisia joten tuotekehittelyä vois jatkaa jos ei muka muuta tähellisempää keksi.

Ennen ja jälkeen, osa 1

Lehdissä on joskus sellaisia laihdutuskuurimainoksia, joissa on laihduttajan kuva ennen kuuria ja sen jälkeen. Minä ainakin olen sen verran skeptinen etten hevillä usko ja otaksun, että kuvankäsittelijällä on ollut näppinsä pelissä. Seuraava ennen ja jälkeen -kuvakavalkaadi on kuitenkin täyttä totta, tosin värinmääritykset eivät kaikissa tapauksissa ole osuneet ihan nappiin.

Mulla on ollut jo jonkin aikaa mielessä tehdä postaus langan kulutuksenkestävyydestä eli siitä, miltä neule näyttää vuoden tai parin käytön jälkeen. Tämä ei ole mikään tieteellinen vertailu, sillä muuttuvia tekijöitä on paljon, mutta onpahan sellainen mutuvertailu kuiten. Kulutukseen vaikuttaa käytön lisäksi myös pesu. Olen sen koulukunnan ihmisiä, etten pese neuleita kovin usein, vaan tuuletan niitä. Sukkia pesen käytöstä riippuen noin pari-kolme kertaa vuodessa ja jos tarve vaatii niin useammin.

Selasin tekeleitäni ja huomasin, että loppujen lopuksi neuleisiin käyttämäni lankavalikoimani on ollut aika suppea. Mutta näillä mennään. Koska keskityn nyt kulutuksen kestoon, otin vertailtavaksi lähinnä sukat ja villatakit eli neuleet joita käytän eniten. Villasukkia käytän melkein koko ajan kesäkuukausia lukuunottamatta, joten katson olevani sukkien suurkuluttaja. Jotta postauksest ei tulisi liian pitkä, teen sen kahdessa osassa. Tällä kertaa tutkailemme sukkia ja yksiä sormikkaita. Kuvaparin vesemmanpuoleinen kuva on otettu silloin kun neule on valmistunut ja oikeanpuoleinen eilen tai tänään.

Lokakuussa 2007 neulotut sukat Novita Nalle-langasta. Käytetty jonkun verran.

Olen neulonut Nallesta paljonkin sukkia, mutta harmi, ettei itselleni ole jäänyt kuin nämä, joten siinä mielessä vertailu ei ole aivan aukoton. Epäilen, että tämä Nalle-lanka on jotakin vanhempaa erää, sillä se on kestänyt kulutusta hyvin, tosin ei niitä niin hirveästi ole käytetty. Olenkohan väärässä kun epäilen, etteivät ne nykyiset kestä tai kestää juu, mutta nyppyyntyvät herkemmin kuin ennen? Kertokaa omista kokemuksista.

Elokuussa 2008 neulotutu unisukat Schoeller+Stahl Wollfrauen-langasta. Käytetty paljon.

Nämä reumavillasta neulotut unisukat ovat jumalaisen lämpimät ja sen tähden kovasti käytetyt, mutta vain sängyssä. Neulepinnassa ei ole nyppyyntymistä ollenkaan, mutta nyt alkavat hiutua kantapäistä, eikä kyllä ihmekkään sillä sen verran ovat käytössä olleet. Toinen on jo paikattu ja kai tuo toinenkin pitäisi, vai jokohan ois aika neuloa uudet unisukat. Tätä lankaa voi susositella lämpimästi, mutta ei ehkä kestäisi ihan käyttösukkana.

Toukokuussa 2008 neulotut sukat Gjestal Maija- ja Novita Nalle-langoista. Käytetty paljon.

Tuo punakirjava on Kool-aidilla värjättyä Nalle-lankaa ja beige Maijaa. Eipä voi moittia näitäkään sukkia, mitä nyt värit ovat kulahtaneet. Ei ehkä kannata värjätä mehulla arkisukkia, tosin toimii nuo kulahtaneenakin.

Syyskuussa 2009 neulotut sukat Austermann Step classic-langasta. Käytetty tosi paljon.

Nämä lempisukat ovat olleet jatkuvassa käytössä siitä lähtien kun valmistuivat. Hiukan ne löpöttävät ja pohjassa on hieman nyppyjä eli kuluminen näkyy, mutta mainiot sukat edelleen. Kantapään sisäpinnalle on muodostunut ikäänkuin huovuttunut nukkapinta ja sitähän ei tieten kannata ottaa pois, koska se lisää kannan kestävyyttä. Sanoisinko, että hyvä sukkalanka.

Lokakuussa 2009 neulotut sormikkaat Austermann Step classic-langasta. Käytetty tosi paljon.

Sormikkaat ovat mielyttävän ohuet ja kivan tuntuiset kädessä. Käytän niitä yksinään ja kovilla pakkasilla lapasen alla. Kämmenpuolet ovat nukkaantunut kovasti, paljon enemmän kuin sukan pohjat. Ei siis ehkä paras mahdollinen valinta sormikaslangaksi.

Marraskuussa 2010 neulotut sukat Novita 7 veljestä-langasta. Käytetty aika vähän.

Tunnustan, että tämä sukkapari sai minut alunperin ajattelemaan koko ennenjälkeen postausta. Lanka on varmaan yks suosituimmista sukkalangoista, mutta ei kyllä hyvältä näytä jos parissa vuodessa vähäisellä käytöllä kantapäät ovat tuon näköiset. Vai onko hinta laatu suhde sittenkin paikallaan? Mitä mieltä olette, onko kokemuksia? Olisipa kiva nähdä teidän muiden käytössä olleita seiskaveikkasukkia ja muitakin, että kuinka se kulutus näkyy. Mitä sukkalankaa suosittelisitte?

Mikä neuvoksi minulle?

Kalevalan päivän kunniaksi Wiikon Wanhana laulu numero 55. Kantelettaresta, jossa kerrotaan mielenkiintoinen keino suhtautua murheisiin. Voisi toimia nykyäänkin :).

Mikä neuvoksi minulle,

mikä neuvon antajaksi?

Neuo neitonen minua,

opastellos orpolapsi!

Ei neijestä neuvojata,

orvosta opastajata,

neuottu itseki neiti,

opastettu orpolapsi.

Enkä huoli huolimahan,

suuresti sureksimahan;

Annan huolia hevosen,

murehtia mustan ruunan,

rautasuisen surkutella,

suuripäisen päivitellä.

Hevosell' on pää parempi,

pää parempi, luu lujempi,

koko ruumis runsahampi,

kaulasuonet kantavammat.

Muutama vuosi sitten löysimme tämän aarteen kirjaston poistomyynnistä; Kantelettaren ensimmäinen painos vuodelta 1840, präntätty J. Simeliuksen lesken tykönä.

Ystäväni

Kuinkahan monella minun ikäpolven ihmisellä on ollut lapsuudessaan Ystäväkirja, se sellainen johon kirjatiin lempiaineet, inhokit ja haaveet? Muistaakseni omilla tytöillänikin oli sellaiset, mutta miten lie nykyään? 

Tämän kertaisena Wiikon Wanhana muutama ote omasta Ystävänikirjasta, joka on ilmeisesti vuodelta 1971. Tähän villiin johtopäätökseen tulin siitä, että melkein kaikkien kavereiden urheilijaihenne oli Juha Väätäinen (EM-mitaleita juoksusta samaisena vuonna). Muistaakseni sain kirjan lahjaksi Eeva-tädiltäni, joka on täyttänyt ensimmäiset sivut. Hänen hartain toiveensa on ollut paljon aikaa. Lieneekö se vihdoinkin toteutunut tuoreella eläkeläisellä :)

Seuraavaksi kirjaa on täyttänyt kouluaikojen paras ystäväni. Hänestä ei tainnut tulla sihteeriä vaan jotain paljon taiteellisempaa. Siitä puolesta oli vinkkejä jo silloin lapsuudessa. Kovasti paljon piirreltiin ja suunniteltiin kaikenlaista, jopa musiikkivideoita (Led Zeppelinille) vaikkei niitä edes ollut olemassa siihen maailman aikaan :)

Enoni hartain toive on ollut oikein suuri lohi. Sen hän lienee saanutkin, mutta aikomus tulla vanhaksi ei toteutunut, sillä hän kuoli tapaturmasiseti muutaman vuoden kuluttua tuosta.

Aina ei haaveet toteudu, mutta joskus sentään. Minusta ei sitten tullut laulajaa, mutta velipojasta tuli urkuri. Kirjan liikuttavimman Miksi aion tulla vastauksen oli kirjoittanut meidän luokan mukavin poika. Ei enempää eikä vähempää kuin hyväksi ihmiseksi. Aika hienosti tuumittu kymmenvuotiaalta.

Hyvä ystävänpäivää kaikille! Pidetään huolta toinentoisistamme ja ollaan hyviä ihmisiä :)

"North with Finland's Lapps

Big in Heart and Hospitality Are the Little People of Lapland - and a Taxi Will Take You to an Arm of the Artic Ocean" 

Tällainen otsikko ja johdanto sekä tieten juttu löytyy The National Geographic Magazine lehdestä elokuulta 1954 (vol. CVI, number two). 30 sivun pituisen jutun ovat kirjoittaneet ja kuvanneet Jaen ja Franc Shor. En ole vielä lukenut kaikkea vaan lähinnä ihaillut valokuvia, joita on runsaasti. 

Saamelaiten kansallispäivän kunniaksi tämän kertaiseksi Wiikon Wanhaksi valitsin kuvan pienestä, vanhasta ladystä, joka kurottautuu sytyttämään Franck Shoren piippua.

Kuvatesti suomennettuna: "Lapinmiesten keskipituus on 1,52 cm ; tämä Nilppa mummo mitattiin kuusi tuumaa lyhemmäksi (1,37 cm). Koosta riippumatta lappalaiset ovat jänteviä, ketteriä ja vahvoja"

Samasta aiheesta puhuttiin myös Taustapeili ohjelmassa, jossa Petri Rinne haastatteli Suvi Westiä ja Kirste Aikoita, tyttöjä jotka ovat tehneet Märät Säpikkäät ohjelman. No, mitäkö olen mieltä tuosta TV-ohjelmasta? Osa jutuista on todella hauskoja, varsinkin ne kansatieteelliset katsaukset, mutta osa vähän turhan härskejä. Vaan kyllä minä net kaikki aion kattoa. Ja lopuksi kiitos sukulaismiehelle, joka tiesi kiinnostukseni ja ystävällisesti lähetti kyseisen lehden minulle.

Herkkulankaa(ko)

Kävimme joulukuun alussa tyttöporukalla Tallinassa ja kaiken muun lisäksi ehdimme käydä myös lankaostoksilla Karnaluksessa.

Ajattelin, että nyt kun halvalla saa niin ostanpa villatakkilangaksi jotain herkkua ja semmoiselta vaikutti Austermannin Merino Silk. Langat odottelivat kiltisti komeron nurkassa kunnes olin saanut a) muut neuleet neulottua ja  b) mallin suunniteltua.

Lanka oli olemukseltaan melkein samanlaista kuin TeeTeen Primavera, josta neuloin aikanaan villatakin itselleni. Siittä tuli vähän iso, joten annoin sen äidille, jolle se istui paljon paremmin. Tästä viisastuneena neuloin tällä kertaa ihan mallitilkun ja se kyllä kannatti. 

Aloitin neulomisen ylhäältä Tuulian malliin, mutta hihat tein vasta jälkikäteen You Tubesta löytyneen kaksi osaisen Top-Down Sleeve ohjeen mukaan. Mainio paikka tuo juutuup. Tai oikeastaan neuloin miehustaa jonkun matkaa kainalon alle ja varmistaakseni langan riittävyyden, neuloin hihat tässä vaiheessa valmiiksi. Sain niistä oikein hyvin istuvat eli kyllä käytän tätä tapaa toistekin.

Malli omasta päästä
Lanka Austermann Merino Silk
Menekki n. 530 g
Koko M
Puikot 4 mm (miehusta ja kauluksen keskiosa), 3,5 mm (nappilista ja kauluksen alku), 4,5 mm (kauluksen loppu)

Mallineule on yksinkertaista, oikealla puolen kaikki oikein ja nurjalla yks oikein, yks nurin. Nuissa pitkittäisraidoissa olevat nypykät ovat tarkoituksella littanoita, siis eivät sellaisia terhakoita pallukoita niinkuin yleensä. Ajattelin että sellaiset todennäköisesti litistyisivät selkäpuolella. 

Lanka oli aivan mahdottoman ihanaa neulottavaa. Tuntui että neule edistyi kuin itsestään, tosin siihen vaikutti myös se, että nyt on ollut joutilasta aikaa ja innokasta asennetta. Tässä ylhäältä alas neulomisessa on monta hyvää puolta, esim.se ettei tule ommeltavia saumoja ja se, että neuletta voi sovittaa matkan varrella. Toisaalta huono puoli on se, että loppuvaiheessa koko neule pyörii sylissä. No näillä pakkasilla se oli vain hyvä juttu, mutta

kuinka ollakkaan, tämä herkkulanka näytti nyhjääntymisen merkkejä. En tiedä erottuuko se tuosta yllä olevasta kuvasta (klikkaamalla isommaksi), mutta siellä täällä on havaittavissa sellaista vaaleaa nukkaa ihan niinkuin neuletta olisi vedetty pitkin pölyistä lattiaa. Onko se sitten silkkiä vai kasmiriä joka tunkee pintaan, en tiedä. Hitsi, saahan nähdä kuinka se pidossa pahenee. Ja sekin jää nähtäväksi venähtääkö neule kuinka paljon. No pituudessa se ei haittaisikaan. 

Olin tainnut ladata aika paljon toiveita tämän neuleen suhteen, mutten osaa sanoa olenko sittenkään ihan tyytyväinen lopputulokseen. Siinä mielessä kyllä, että takki on aivan ihanan tuntuinen päällä. Mallista (neule) tuli vähän pliisu ja toisesta mallista on tullut punkero. Totta haastoivat vuosi sitten kun sanoivat, että viidenkympin jälkeen ihminen alkaa lihomaan. Syön ja liikun samanverran kuin ennenkin ja paino vaan nousee ja rinnat kasvaa, plööh. Tarttis kai tehrä jotain, jos ei muuta niin ruveta neulomaan vähemmän tyköistuvia neuleita.

Huoneentauluista

Muutama vuosi sitten pidin kuva-arvoituksen, jonka takaa paljastui isotätini 1920-luvulla tekemä huoneentaulu.

Ilmeisesti noiden postausten perusteella sain yhteydenoton taiteilija Mirka Hokkaselta. Hänellä on meneillään mielenkiintoinen huoneentauluprojekti, josta enemmän tietoa täällä.

Käykää ihmeessä vastaamassa kyselyyn, jos omistatte huoneentauluja tai jos olette nähneet niitä jossain tai jos niihin liittyy omakohtaisia muistoja tai jos muuten vaan olette kiinnostuneita. Minäkin kävin :)