Huivien neulominen on sitten mukavaa. Pieni, kevyt neule on helppo ottaa mukaan reissuun kuin reissuun. Koon kanssa ei tarvitse pähkäillä ja langan riittävyyskään ei ole ongelma, varsinkin jos tekee mallin, jonka voi lopettaa milloin vaan. Tällainen malli on esim. Janina Kallion Tidelines, jota olen varioinut moneen huiviin:
lauantai 18. kesäkuuta 2022
Huivi, huivimpi, huivein
lauantai 28. toukokuuta 2022
Floti
Kirjastotyön mukava puoli on se, että pääsee tutustumaan uusiin neulekirjoihin. Minun islantilaisneuleeni -kirjasta silmiin osui Soile Pyhäniskan Floti-neule. Siinä oli jotakin leikkisää viikinkihenkeä ja niin oli kuopuksenkin mielestä joten hänelle semmoisen neuloin.
Lankavarastossani on riittämiin neulottavaa, joten kauppaan ei tarvinnut lähteä. Kuopus valitsi Lieko-langoista mieleiset värit ja muokkasimme mallin väritystä hieman. Lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeessa ja siksipä neuloin puseron isomman koon silmukkamäärällä.
sunnuntai 15. toukokuuta 2022
Kalina ja Malina
En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)
perjantai 13. toukokuuta 2022
Pikkuneuleita
Jaahas, se on näköjään melkein vuosi vierähtänyt viime postauksesta. En suinkaan ole ollut neulomatta, mutta jotenkin postaaminen on vaan jäänyt. Ei muka ole aikaa tai paremminkin niin, että sekin aika minkä menisi blogin päivittämiseen, menee neulomiseen. Mutta kokeillaanpa miltä tämä tuntuu. En kerro neulomuksista kronologisessa järjestyksessä, koska en edes muistaisi tekojärjestystä ja eihän sillä loppujen lopuksi ole edes merkitystä.
Minulla on ollut monta vuotta tavoitteena pienentää lankavarastoa ja siitä syystä aloitin aikanaan vauvanutun neulomisen. Niihin ei mene paljon lankaa eli lankanöttöset saa hyvin hyödynnettyä. Kivat väritkin löytyivät; harmaa, vaaleanpunainen ja valkoinen. Malliksi valikoitui Klompelompen kesälapset -kirjasta David-villatakki.
Nämä norjalaismalliset vauvamyssyt menivät KYSiin keskososastolle.
Ja lopuksi kaikkein pienimmät neulomukset.
Kaunis curvy-barbieni Kate sai villasukat. Neuloin ne kirjolangasta 1,5 mm puikoilla. Pitäisköhän ensi talveksi tehdä myös polvisukat.
sunnuntai 23. toukokuuta 2021
Neuletakki serkutytölle
Pidän kovasti Dropsin Cotton Merino -langasta. Olen neulonut siitä itselleni ja tyttärelleni puserot sekä lapsenlapselle takin ja nyt viimeksi tämän neuletakin. Lankaa on todella mukava tikutella ja neulepinnasta tulee miellyttävän tuntuinen. Ainut miinus on pesun jälkeinen nukkaantuminen, en sitten tiedä johtuiko se väärästä pesusta. No, nukastahan kyllä pääsi eroon nyppimällä eli ei se iso ongelma ole.
Haaveena oli raglahihainen, taskullinen, puolipitkä takki. Silmukkaluvut sovitin Veera Jussilan ylhäältä alas neulottavaan Muisto-neuletakin ohjeeseen. Samaisella ohjeella neuloin myös mieluisaksi tulleen punaisen takkini.
Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 600 g
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Mikä ettei :)
sunnuntai 24. tammikuuta 2021
Pitkästä aikaa kaarrokeneuleen parissa
Tämä islantilaisneuleiden tai ehkä paremminkin kaarrokeneuleiden buumi taisi imaista minutkin mukaansa. Ensimmäisen islantilaisneuleeni tein joskus 1970-luvun puolivälissä. Se oli paksu vaaleapohjainen luonnonharmailla ja -mustilla kuvioitu hupullinen villatakki. Harmi ettei siitä jäänyt edes kuvamuistoa. Takki hävisi aikanaan jonnekin neuvostomaahan. Seuraavan kaarrokeneuleen eli Revontulipaidan tein vuonna 1990. Se on tallella, mutta on aivan liian tyköistuva tähän nykyiseen vartaloon. Johan tässä olikin korkea aika palata kaarrokeneuleiden pariin.
Etsin hieman ohuemmalle langalle suunniteltua mallia, jossa pääntien muotoilu tehtäisiin lyhennetyin kerroksin. Luurailin Ravelryn neulemaailmassa ja ihastuin Jenn Steingassin malleihin. Monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin Midcoast-mallin.
Olin jo aiemmin tilannut Maisa Tikkasen kuituvärjättyä Lieko-lankaa muihin tarkoituksiin, mutta hoksasin että sehän soveltuisi paksuuden puolesta juuri tähän villapaitaan. No eikun äkkiä tilaamaan hieman lisää lankaa ja värejä. Näitä Lieko lankoja oli markkinoilla jo 90-luvulla vai oliko peräti jo 80-luvulla, tosin ei muistaakseni tuolla nimellä. Neuloin niistä aikanaan paljonkin ja myöhemmin vielä muokkasin vanhasta uutta mm. takin ja pipon.
maanantai 21. joulukuuta 2020
Karanteenikäsityöt osa 4, pellavamekko
Ja nyt tulee kevään karanteeniajan viimeinen käsityö. Kerkesinpäs postata ennen vuoden vaihdetta.
Ostin ihanaista Iltapäivä-pellavakangasta Kässäkerho Pompomista varmaankin vuosi sitten. Piti pitkään miettiä ja harkita mitä tästä ihanuudesta tekisi, sillä kangas oli sen verran tyyris, ettei uskaltanut suinpäin ryhtyä ompeluhommiin. Kun sitten vihdoinkin sain päätettyä mallin, loppu olikin helppoa.
Pellavaiset vaatteet ovat ihania, mutta ne rypyt. Mitä jos tähänkin jää pysyvät rypyt jos käytän sitä vaikka töissä, jossa istun suurimman osan ajasta? Toisaalta jos vaate päällä ei tohdi istua, niin kovin vähäiseksi jää käyttö. No näyttelyihin, museoon tai messuille vois mennä, mutta näinä aikoina ei sinnekkään. Alkaa jo kyllästyttämään tämä korona, mur.