Kuuttipussi

Huhtikuussa minusta tuli mummo toistamiseen. Uusin tulokas ei oikeastaan tarvinnut mitään neulottua, kun isoveljelleen tuli aikanaan neulottua takkia, sukkaa, pipoa, housua sun muuta ja eihän ne nyt yhdellä pienellä kovin kovassa kulutuksessa ole olleet. No jotakin kuiten teki mieli neuloa ja niinpä tein toukkapussin.

Ihan omasta päästäni en tohtinut ruveta neulomaan, joten googletin ohjetta ja löysin sairaanhoitajat.fi sivulta yksinkertaisen perusmallin. Otin siitä silmukkaluvut ja mitat, mutta levennykset tein omasta päästä. En ommellut pussin pohjaa kiinni, vaan tein sinne nauhakujan. Nauha jäi tekemättä, mutta eipä sitä tarvittukkaan, sillä

pussista tuli aika nafti. Ehdittiin sitä kuiten sen verran käyttää, että voitiin todeta toimivaksi lämmikkeeksi.

Pienimies oli kuin suloinen kuutinpoikanen pussukassaan :D

Mummohuumassa en muistanut kirjata ylös lankaa, puikkoja saati menekkiä, mutta odennäköisesti lanka oli Sandnesin Lanett Babyullia ja puikot ehkä 2,5-3 mm.

 Kevätvauva ei ehtinyt kovin monta kertaa pussitella ennen kesän tuloa. Tässä kuvassa nautiskellaan juhannuksen lämmöstä ja valosta.

Viheliäiset villahousut

Aina ei mene kuin Strömsöössä.

Neuloin lapsenlapselle villapuvun alkuvuodesta ja salaa toivoin, että tulis nyt pakkasia, jotta puvulle olisi käyttöä. Toive toteutuikin ja ensimmäisenä valmistuneet villahousut pääsivät lämmittämään lapsenlapsen jalkoja. Mutta voi kehveli, housut taisivat lämmittää/kuumentaa myös tunteita, sillä ne kuulemma kutittavat eikä lapsenlapsi haluais pukea niitä millään ylleen.

Housut tein Klompelompen Kovispöksyjen ohjeilla, joka havaittiin hyväksi muutama vuosi sitten. Tälläkin kertaa käytin ohjetta ohuempaa lankaa ja niinpä silmukkamäärät piti laskea erikseen ja luulenpa, että lahkeista tuli turhan tyköistuvat ja varmaan ne siksi kutittavat, vaikka lanka on pehmeää merinovillaa (Gjestal Bay Ull) paitsi tuo turkoosi raita, joka on Sandnes Garnin Sisua eikä sekään nyt mitään karheaa ole. Ehkä kannattaisi purkaa lahkeet haaroihin asti ja neuloa ne uudestaan ilman kavennuksia, jotta saisi vähän enemmän väljyyttä.

Villatakin tein omasta päästä, vähän jostain katselin mittoja ja laskin silmukkamäärät. Neuloin takin alhaalta ylös, päättelin olkapäät kolmen puikon menetelmällä, hihan silmukat poimin kädentie pyöriöstä ja neuloin ne ylhäälät alas. Ainoat saumat tuli taskujen reunoihin. Takista tuli jotenkin ukkimainen ja vahanaikaisen näköinen,

Todennäköisesti takin koko on oikea, mutta laspenlapsi ei suostunut sovittamaan sitä. Arveli varmaan, että taas on mummo neulonut raastinraudan :)

No, onneksi ollaan kevättä kohti menossa joten villavaatteet voi laittaa kohta jäähylle.

Villasukkia Strömsöstä -kirja

Reilu viikko sitten sain kustantajalta muutaman kappaleen uunituoreita sukkakirjoja. Olo oli kuin joululahjapakettia avaavalla pikkulapsella, hykerrytti ihan :)

Painojälki on kaunista ja tuntuu kuin kirjan kovat kannet antaisivat sille arvokkuutta.

Töissä pääsin muovittamaan omia kirjoja.

 Meillä kirjastossa järjestetään silloin tällöin Tarinakoukku-tapahtumia, joissa tutustutaan kulloisenkin aiheen mukaisiin kirjoihin kahvituksen ja käsitöiden lomassa. Perjantaisessa tapaamisessa esittelin myös uunituoreen sukkakirjan ja lupasin että ongelmatilanteissa voi tulla kysymään neuvoa kirjastolta. No, toivotaan kuiten että ohjeet olisi kirjoitettu sen verran tyhjentävästi ettei moiseen ole aihetta.

Vuoden 2018 satoa

Minusta tuntui etten tehnyt viime vuonna mitään muuta kuin sukkia. Tunne johtunee sukkakirjan tekoon käytetystä ajasta. Eipä mitä, kivahan sitä oli tehdä ja kerrankin sain paneuduttua ohjeiden kirjoittamiseen. Ensimmäisessä kuvakollaasissa Villasukkia Strömsöstä -kirjan satoa a'la Anna Kaisa.

Mitään oikein suurta/työlästä en saanut viime vuonna aikaan. Tuo pieni bolero oli kyllä mieluinen neulekokemus, ihana lanka ja ihmeen istuva malli. Kovasti olen tykännyt ja käyttänyt. 

Jahas, tästä kollaasista puuttuukin helmikuussa valmistunut iki-ihanainen punainen Kiuru, josta myös pidän erityisen paljon.

Ompelu- ja kirjontainnostusta oli myös havaittavissa viime vuonna. Onhan sitä muinakin vuosina ollut, mutta nyt näköjään sain jotakin aikaan. Klara-mekon kaavalla tuli ommeltua yhtä sun toista. Kaikki omepelukset ovat olleet käytössä, mutta navettamekko ja ensimmäinen makkarankuoriklara vain kotikäytössä. Voipi olla, että teen navettamekosta hameen eli leikkaan yläosan pois. Ehkä siitä siten tulisi enemmän käyttövaate.

Ehdottomasti mieluisimpia käsitöitä olivat nuo kirjotut puutarhat.

Ai niin, tulihan sitä kansallispukukurssillakin jotain tehtyä. Opin kuin opinkin nypläämään ja sain valmiiksi kirjotun tyllipitsin reunaan tulevan pitsin ja niinpä tuulettelin kesällä ensimmäistä kertaa myös tykkimyssyäni, jonka olin tehnyt edellisvuonna. Ompelin myös uuden liivin vanhaan, kunnostettuun Perä-Pohjolan pukuuni.

kuva Katariina Pölkki

Saas  nähdä mitä sitä tänä vuonna saa aikaan. Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta kaikille!

Salainen puutarha eli kirjotut tyynyt

Hahaa, löysin salaisen puutarhurin itsestäni. Minä jolla ei ole ollenkaan viherpeukaloa onnistuin loihtimaan kukoistavat puutarhat Tiia Erosen ihanilla Taito-lehdessä olleilla ohjeilla.

Aloitin kirjonnan maaliskuussa. Tarkoitus oli tehdä vain yksi puutarha, mutta kun pohjakankaita siunaantui kaksin kappalein ja kun uutta vinkkiä odottavan aika kävi pitkäksi, kirjoin molemmat kankaat. Varmistaakseni lankojen riittävyyden kirjoin ohuemmalle kankaalle kahdella säikeellä pienen puutarhan.

En tehnyt etukäteen mitään värisuunnitelmaa vaan valitsin kuvioon sopivan värin tuosta lahjoituslankavarastostani. Ostin ainoastaan yhden dokan mustaa lankaa. Oli jotenkin ihanan vapauttavaa maalailla langoilla ilman sen kummempia suunnitelmia.

Paksummalle pellavakankaalle syntyi suurempi puutarha.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, vaikka näin jälkikäteen ehkä tekisi jotain toisin. Minä olen ihan mahoton jahkailija ja siihen nähden on ihme etten joutunut kuin yhden kerran purkuhommiin. Vaihdoin punaiset pallukat eli ranskalaiset solmut tuon oikeassa alareunassa olevan pyöreän kukan keskiöstä valkoisiksi. En sitten tiedä olisivatko ne punaiset sittenkin sopineet lopulliseen kokonaisuuteen, mutta jotenkin nuo valkoiset rimmas paremmin vaaleanpunaisen kanssa.

Iso puutarha on kirjottu muutoin ohjeden mukaan, paitsi että lisäsin mustia viivoja viimeisenä kirjotun linnun pyrstöön, jotta se olisi tasapainossa mustalla reunustetun kukan kanssa.

Harmi, että kangas oli sen verran pieni, ettei siitä saanut 50 x 50 cm kokoista tyynyliinaa. Kuvio olisi tullut siinä koossa paremmin esiin. No, jospa minä jostain saisin hommattua hieman pulskemman 40 x 40 tyynyn tuonne alle niin lopputulos olisi pulleampi. Kelpaa se kyllä tuollaisenakin ja hyvin on jo kotiutunut kotisohvalle.

Pikkupuutarhan kuvio on suurentamaton ja se on kokonaan kirjottu kahdella säikeellä. Kuvioiden täytteissiin pistelin vähän omiani, lintuun varsinkin kun en malttanut odottaa viimeistä vihjettä.

Ei tullut tästäkään oikean kokoista tyynyä. Kuvion puolesta 30 x 30 cm tyyny olisi ollut optimaalisin, No en etsinnöistä huolimatta löytänyt sen kokoista tyynyä ja kun en laiskuuttani viitsinyt ruveta pienentämään isompaa tyynyä, niin päädyin sitten suurentamaan tyynyliinaa kokoon 40 x 40 cm. Sauman peitteeksi tälläsin vaaleanpunaista nauhaa etupuolella

ja takapuolella tein napinlävet nauhaan. Aika tavaran kaupitsee pitää todistettavasti paikkaansa. Tilasin aikaa sitten sydännapit Napiton-kaupasta ja nyt ne päätyivät juuri oikeaan paikkaa.

Tein pikkutyynyn tyttärenpojalle joululahjaksi. No arvaahan sen, ettei pehmeä paketti niin kovin poikaa innostanut mutta ehkä sentään äitiään.

Tämä vuoden mittainen kirjontamatka oli kyllä ihan mahdottoman mukava ja palkitseva. Vinkit tulivat siihen tahtiin, että hitaanpikin ehti hyvin kirjoa ennen seuraavaa vinkkiä. Oli kiva nähdä millaisia tuloksia syntyi eri värityksillä ja ihailla toisten töitä. Opin monta uutta pistoa ja kirjontainnostus eikun kasvoi. Kiitos yhteisestä matkasta.

Kirjontajuttuja

Kirjapaja lähetti minulle arvioitavaksi Cristin Morganin Kirjontajuttuja, 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa -kirjan.

Kirja on visuaalisesti kaunis. Ohjeet ovat selkeästi ja seikkaperäisesti vaihe vaiheelta edeten kirjoitettu. Kuvat ja kuvitukset tukevat mainiosti ohjeita.

Kirjassa on ruokaliinoja, kukkaruukkuja, tyynynpäällisiä, pussukoita, tauluja, pinssejä ja riipuksia erilaisine kirjailuineen. Mallit ovat nuorekkaita ja otaksun että varsinkin aloittelijalle tämä kirja voisi olla erityisen innostava. Monet malleista ovat nopeasti ja helposti toteutettavia.

Bonuksena ovat kirjan takakannen taskusta löytyvät silitettävät mallikuvat.

Itseäni miellytti eniten kirjan suloiset pienet ruususet joita jo vähän kokeilinkin.

En ehkä tule tekemään mitään kirjan valmiista malleista, siis pussukoista, tauluista tai pinsseistä, mutta varmasti sovellan kuvioita johonkin muuhun. Teen harvoin juttuja orjallisesti ohjeita noudattaen oli sitten kyseessä neuleet, kirjonta tai jokin muu tekniikka. Tykkään yhdistellä, muokata ja kokeilla ja siksi on kiva omistaa monenlaisia inspiroivia kirjoja kuten tämä Kirjontajuttuja.

Tossukat

Niin vain päätyivät tossukatkin kirjaan vaikkeivät ole kirjoneuletta nähneetkään. Tossukoiden ohje on  ollut blogissani jo useamman vuoden, mutta kyllä siitä löytyi aikalailla parantamisen varaa. Minusta näiden neulominen on todella helppoa ja siksi ei ehkä hoksaa ajatella, että jollekin toiselle ei. Oli hyvä saada rakentavaa palautetta ja toivottavasti kirjassa oleva ohje on nyt yksiselitteinen.

Tämän tyylisiä tossuja on vilahdellut muuallakin, on virkattuna, ohuella langalla neulottuna jne, mutta kyllä näitä omaksi voi sanoa. Tossut on neulottu niin, ettei saumoja tule minnekään eikä lankoja tarvitse katkoa kesken työn. Homma etenee kantapäästä kärkeen aika vikkelään paksulla lankayhdistelmällä neulottuna.

Yleensä neulojat neulovat vyötteen puikkosuosituksella, mutta tossukat neulotaan langan paksuuteen nähden paljon pienemmillä puikoilla jotta tulisi topakkaa jälkeä. Tämä tuntui olevan suurin vaikeus, kun muutama vuosi sitten pidin tossukurssin.

Kirjan sisäsivuille päätyivät siniset tossut, jotka ovat tuossa lankakorissa keskeneräisinä. Nämä punaiset vilahtavat vain kansikuvassa.

Malli Tossukat, kirjasta Villasukkia Strömsöstä (Minerva)
Lanka Sitä sun tätä yhdistettynä esim. 3-4 keskipaksua ja ohutta lankaa
Menekki n. 100 g
Koko 37-39
Puikot 3,5-4,5 mm sukkapuikot
Fiilis on nämä vai lämpöset ja mukavat

Itse olen kuluttanut vaikka kuinka monet tossut puhki ja siksipä suosittelen lämpimästi, että pohja kannattaa vahvistaa ompelemalla sinne joko nahkaiset tai kuten kuvassa vanhasta vanuttuneesta villapaidasta leikatut pohjalliset.

Näitä tossuja oli vilissyt täällä blogissa kohta yli kymmenen vuotta ja meno eikun jatkuu. Nyt olen kehittelemässä remmitöntä versiota ja ohjeenkin laadin, jahka ollaan siinä vaiheessa.

Mulla on tuolla tuloillaan ihan älyttömän herkullisen punaiset tossut, joten taidanpa tästä lähteä puikkoja heiluttelemaan.