"North with Finland's Lapps

Big in Heart and Hospitality Are the Little People of Lapland - and a Taxi Will Take You to an Arm of the Artic Ocean" 

Tällainen otsikko ja johdanto sekä tieten juttu löytyy The National Geographic Magazine lehdestä elokuulta 1954 (vol. CVI, number two). 30 sivun pituisen jutun ovat kirjoittaneet ja kuvanneet Jaen ja Franc Shor. En ole vielä lukenut kaikkea vaan lähinnä ihaillut valokuvia, joita on runsaasti. 

Saamelaiten kansallispäivän kunniaksi tämän kertaiseksi Wiikon Wanhaksi valitsin kuvan pienestä, vanhasta ladystä, joka kurottautuu sytyttämään Franck Shoren piippua.

Kuvatesti suomennettuna: "Lapinmiesten keskipituus on 1,52 cm ; tämä Nilppa mummo mitattiin kuusi tuumaa lyhemmäksi (1,37 cm). Koosta riippumatta lappalaiset ovat jänteviä, ketteriä ja vahvoja"

Samasta aiheesta puhuttiin myös Taustapeili ohjelmassa, jossa Petri Rinne haastatteli Suvi Westiä ja Kirste Aikoita, tyttöjä jotka ovat tehneet Märät Säpikkäät ohjelman. No, mitäkö olen mieltä tuosta TV-ohjelmasta? Osa jutuista on todella hauskoja, varsinkin ne kansatieteelliset katsaukset, mutta osa vähän turhan härskejä. Vaan kyllä minä net kaikki aion kattoa. Ja lopuksi kiitos sukulaismiehelle, joka tiesi kiinnostukseni ja ystävällisesti lähetti kyseisen lehden minulle.

Herkkulankaa(ko)

Kävimme joulukuun alussa tyttöporukalla Tallinassa ja kaiken muun lisäksi ehdimme käydä myös lankaostoksilla Karnaluksessa.

Ajattelin, että nyt kun halvalla saa niin ostanpa villatakkilangaksi jotain herkkua ja semmoiselta vaikutti Austermannin Merino Silk. Langat odottelivat kiltisti komeron nurkassa kunnes olin saanut a) muut neuleet neulottua ja  b) mallin suunniteltua.

Lanka oli olemukseltaan melkein samanlaista kuin TeeTeen Primavera, josta neuloin aikanaan villatakin itselleni. Siittä tuli vähän iso, joten annoin sen äidille, jolle se istui paljon paremmin. Tästä viisastuneena neuloin tällä kertaa ihan mallitilkun ja se kyllä kannatti. 

Aloitin neulomisen ylhäältä Tuulian malliin, mutta hihat tein vasta jälkikäteen You Tubesta löytyneen kaksi osaisen Top-Down Sleeve ohjeen mukaan. Mainio paikka tuo juutuup. Tai oikeastaan neuloin miehustaa jonkun matkaa kainalon alle ja varmistaakseni langan riittävyyden, neuloin hihat tässä vaiheessa valmiiksi. Sain niistä oikein hyvin istuvat eli kyllä käytän tätä tapaa toistekin.

Malli omasta päästä
Lanka Austermann Merino Silk
Menekki n. 530 g
Koko M
Puikot 4 mm (miehusta ja kauluksen keskiosa), 3,5 mm (nappilista ja kauluksen alku), 4,5 mm (kauluksen loppu)

Mallineule on yksinkertaista, oikealla puolen kaikki oikein ja nurjalla yks oikein, yks nurin. Nuissa pitkittäisraidoissa olevat nypykät ovat tarkoituksella littanoita, siis eivät sellaisia terhakoita pallukoita niinkuin yleensä. Ajattelin että sellaiset todennäköisesti litistyisivät selkäpuolella. 

Lanka oli aivan mahdottoman ihanaa neulottavaa. Tuntui että neule edistyi kuin itsestään, tosin siihen vaikutti myös se, että nyt on ollut joutilasta aikaa ja innokasta asennetta. Tässä ylhäältä alas neulomisessa on monta hyvää puolta, esim.se ettei tule ommeltavia saumoja ja se, että neuletta voi sovittaa matkan varrella. Toisaalta huono puoli on se, että loppuvaiheessa koko neule pyörii sylissä. No näillä pakkasilla se oli vain hyvä juttu, mutta

kuinka ollakkaan, tämä herkkulanka näytti nyhjääntymisen merkkejä. En tiedä erottuuko se tuosta yllä olevasta kuvasta (klikkaamalla isommaksi), mutta siellä täällä on havaittavissa sellaista vaaleaa nukkaa ihan niinkuin neuletta olisi vedetty pitkin pölyistä lattiaa. Onko se sitten silkkiä vai kasmiriä joka tunkee pintaan, en tiedä. Hitsi, saahan nähdä kuinka se pidossa pahenee. Ja sekin jää nähtäväksi venähtääkö neule kuinka paljon. No pituudessa se ei haittaisikaan. 

Olin tainnut ladata aika paljon toiveita tämän neuleen suhteen, mutten osaa sanoa olenko sittenkään ihan tyytyväinen lopputulokseen. Siinä mielessä kyllä, että takki on aivan ihanan tuntuinen päällä. Mallista (neule) tuli vähän pliisu ja toisesta mallista on tullut punkero. Totta haastoivat vuosi sitten kun sanoivat, että viidenkympin jälkeen ihminen alkaa lihomaan. Syön ja liikun samanverran kuin ennenkin ja paino vaan nousee ja rinnat kasvaa, plööh. Tarttis kai tehrä jotain, jos ei muuta niin ruveta neulomaan vähemmän tyköistuvia neuleita.

Huoneentauluista

Muutama vuosi sitten pidin kuva-arvoituksen, jonka takaa paljastui isotätini 1920-luvulla tekemä huoneentaulu.

Ilmeisesti noiden postausten perusteella sain yhteydenoton taiteilija Mirka Hokkaselta. Hänellä on meneillään mielenkiintoinen huoneentauluprojekti, josta enemmän tietoa täällä.

Käykää ihmeessä vastaamassa kyselyyn, jos omistatte huoneentauluja tai jos olette nähneet niitä jossain tai jos niihin liittyy omakohtaisia muistoja tai jos muuten vaan olette kiinnostuneita. Minäkin kävin :)

Jottei sormet paleltuis

Solveig Hisdalin iki-ihanassa kirjassa Kuviot silmukoiksi - nostalgisia neuleita on semmoinen neulottu muhvi, johon oli jälkikäteen virkattu erisävyisiä röyhelörivejä. Tuumin aikanaan, jotta onpas mainio tapa uppottaa pienet lankanöttöset kuleksimasta kaapin kätköistä ja tekaisin samalla tyylillä moniaita rannekkeita. No, tässä tapauksessa kävi sitten niin, että pienten lankanöttösten sijaan kaapin kätköihin jäi kuleksimaan hieman suurempia rannekkeita. Olihan ne kivan näköisiä, mutta ei niille oikein käyttöä ollut ja muutamat olivat vähän liian tiukkojakin. Aina silloin tällöin mietiskelin, jotta mitä niille tekisi, kunnes viime syksynä päätin kokeilla josko ne toimisivat lapasten tai sormikkaiden ranteina. Niinpä ostin kolmillle rannekkeille langat ja aloitin hommat vaaleimmasta päästä.

Sain ekan sormikkaan peukaloa vaille valmiiksi joskus marraskuussa ja sitten se jäi jouluneuleruuhkan jalkoihin. Viime viikolla ajattelin, jotta nyt täytyy tehdä se toinenkin valmiiksi ennekuin syvennyn niihin herkkulankoihin. No, sieltähän se toinen ranneke löytyi ja eikun neulomaan. Kun aloin vertaamaan peukalon paikkaa huomasin, että hitto soikoon rennekkeet eivät olleetkaan samanväriset. Äääh! No eihän siinä hirmuinen homma ois ollut purkaa, mutta neuloinpahan vaan menemään. Ajattelin, jotta jospa sitä ranteiden värieroa ei huomais, mutta kyllä sen huomaa.

Kävin sitten ostamassa toisen kerän vaaleaa Woolia ja neuloin toisetkin sormikkaat, kun kerta olivat niin kovin tuloillaan. Mutta ei ollut vieläkään hyvä. Rannekkeet olivat mielestäni liian pitkät. Ainakin minun käsillä ne oli vähän hankala vetää käteen, kun olivat peijakkaat niin tiukatkin, siis ne rannekkeet. Mutta kun oli alettu ähräämään (luulin että tämä olisi ollut nopsa neuletyö), niin ährättiin sitten oikein kunnolla. Lyhensin molemmat rannekkeet ja virkkasin noihin lyhempiin tuollaisen nirkkoreunan ja toisiin ihan tavallisen huolittelun. 

Ja kyllähän nämä ihan sormikkailta näyttävät, oikeastaan aika kivatkin. Muttamutta, valkoinen on aika arka väri käsineisiin. Woolihan on konepestävää ja taitaa olla sekin lanka, jolla ranneosa on neulottu, mutta noista raitavirkkauksista en tiedä. No, minullahan on nyt neljä ylimääräistä lyhyttä ranteenpätkää, joten eikun koepesuun jossain vaiheessa. Voi nimittäin olla, että nämä menevät ehkä lahjavakkaan ja silloin täytyy kyllä osata sanoa kuinka ne pestään.

Malli perussormikkaat rannekkeihin, joissa on virkatut raidat
Lanka Novita Wool käsiosassa, ranteissa mitäsunsattuu
Menekki n. 6o g (kämmenosaan 50 g)
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Sieltä kaapin kätköistä löytyi myös keskeneräiset joululahjaksi tarkoitetut Leppävirta lapaset. Neuloin nekin valmiiksi. En tehnyt peukaloita mallin mukaan vaan uskaltauduin muokkaan perinneneuletta, hui sentään :) 

Malli Leppävirta lapaset Kotiliesi, nro 24, 1927
Lanka Novita Nalle
Menekki n. 7o g 
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Langalla on näköjään suuri merkitys lopputulokseen. Hyvät tuli näistäkin muttei läheskään niin hyvät kuin niistä aiemmista, karstalangalla neulotuista lapasista.

Hitaat sukat

Enpä muista, että sukan kutominen olisi ennen tuntunut näin työläältä ja hitaalta kuin nyt. Nämä pistettiin puikoille jo marraskuun lopussa ja nyt vasta valmistuivat. Tosin ehdin siinä välissä neulomaan muutakin, kun nämä eivät kuitenkaan olisi ehtineet pukinkonttiin jonne olivat matkalla. Malttaiskohan näitä säilöä ensi vuoden konttiin :)

Malli Pomatomus by Cookie A.
Lanka Novita Tico Tico
Menekki n. 65 g
Koko n. 37
Puikot 2 mm sukkapuikot

Malli oli ihan mielenkiintoinen neulottava, mutta hitaaksi sen tekivät ohuet puikot ja lanka sekä tiukka käsiala. Ja se että minä pöljä neuloin sukan pohjan oikeat silmukat kiertäen. No ehkä sukista tuli silläviisiin kestävämmät, mutta voi kun olikin hidasta. Tein alunperin kärkeen nauhakavennuksen, mutta se näytti kummasti toispuoleiselta, vaikka varmasti oli kohdillaan eli keskellä sukkaa. Olisko ne kierretyt silmukat tehneet sen kiertovaikutuksen? No, tein sitten varmuuden vuoksi tavalliset sädekavennukset kärkiin. Lilluttelin valmiita sukkia huuhteluainevedessä ja se kyllä poisti kieroilut eli ois kai se nauhakavennuskin asettunut aloilleen.

Nämäkin sukat istuu kyllä hyvin jalassa, mutta ehkä kantalapussa saisi olla hieman enemmän pituutta. Näyttää vähän höpsöltä kun tuo terän kavennusosa on niin lyhyt.

Mutta voi olla, etten tee enää toisia Pomatomuksia. Olen kyllä hyvä hermoinen (välillä liiankin), mutta en jaksa nyhjätä sukkien kanssa ikuisuuksia.

Lopuksi jotakin kummallista. Meidän joulukuusi rupesi puskemaan kerkkiä!

Sillä sitä ei ole vielä raskittu heittää ulos. Vähän aikaa kun odotellaan niin saadaan korjata kerkkäsatoa ja tehdä niistä vaikka juomaa. Ihan ovat syötäviä, maistoi juuri :)

Parhaita pastilleja, osa 1

Yritän tänä vuonna olla hieman tunnollisempi näiden Wiikon Wanhojen kanssa. Wiikon Wanhat ovat siis katsaus menneisiin aikoihin ja muistoihin; valokuviin, lehtiin, kirjoihin, käsitöihin, mihin milloinkin. Aloitan tämän vuoden esittelemällä 30-luvun tyylikkäitä Fazerin makeismainoksia ja tässä niistä ensimmäinen:

Näin samantyylisen mainoksen ensimmäisen kerran mainiossa PopuLAARI-blogissa viime keväänä. Kohta sen jälkeen töissä tuli tiedonhakutehtävä, jossa etsimme asiakkaalle tiettyä runoa Kuluttajain-lehdistä (edistysmielisen osuuskauppaväen äänenkannattaja, 1916-1957). Selattavina oli useampi vuosikerta ja sieltähän löytyi vaikka mitä mielenkiintoista mm. nämä tyylikkäät makeismainokset. Fazerin salmiakki on tullut markkinoille 1938, mutta tämä koko vuoden kestänyt mainoskampanja oli muistaakseni  vuoden 1939 lehdissä.

Vuodenvaihteessa

on tapana kerrata menneitä, mutta koska analysointi kehtuuttaa, annan kuvan puhua puolestaan. Kollaasissa kaikki menneen vuoden neulomukset:

Kovin oli sukkavaltaista. Ei valmistunut hailuotolainen viime vuonna, mutta jospa tänä vuonna kumminkin. Toiveissa/suunnitelmissa myös itselle villatakki Virosta ostetuista herkkulangoista sekä ohuenohut pitsihuivi ja toki paljon muutakin, mutta katsotaan nyt mitä tuleman pitää.

Oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!