KoeLippis

Minulla on ongelma. Mulle ei käy oikein minkäänlaiset päänlämmittimet ja se johtunee ihan vaan päästä/kallon muodosta/naamataulusta ja hiusmallista ja eritoten otsatukasta. Huivia käytin aikanaan paljonkin, mutta sitten eräs kohtelias pieni koulupoika esitti kysymyksen: Miksi sinä käytätä huivia? Se on ihan kaunis mutta tekee sinusta mummon näköisen. Hmm, taidatkos sen suoremmin sanoa :)

Baskerimalliset päähineet on aika hyviksi havaittu. Musta ja punainen ovat palvelleet useamman vuodet moitteettomasti vaan ihminenpä kaipaa vaihtelua. Tässä kerran vanhoja lehtiä selatessa eteeni tuli tavan lippis ja ajattelinpa kokeilla sitä.

En viitsinyt edes vartavasten ostaa lankoja vaan kaivelin varastoista jotain ja ruskea seiskaveikka kävi värinsä puolesta aiemmin neulomaani huiviin ja sitä sattui olemaan vielä sopiva määräkin. Ja tämmöinen tuli:

Malli Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Seiskaveikka kaksinkertaisena
Menekki 150 g
Koukku 4 mm virkkuukoukku

Olin ihan positiivisesti yllättynyt eli vois virkata toisenkin ja kunnon langalla. Senverran muuttaisin, että virkkaisin lipan kolmin tai nelinkertaisella langalla ettei se lörpöttäis. No ei se sitä nytkään tee mutta jos käytössä pehmenee niin sekin on mahdollista.

Kun tuota ihanaista Maisa Tikkasen lankaa jäi villatakista niin neuloin siitä Baktus-huivin.


Malli Lacy Baktus by Terhi Montonen
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villa
Menekki !00 g
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot

Lankaa jäi vielä vähän mutta ei taida riittää lippikseen tai baskeriin, harmi.

Vanhasta uutta

Vielä kerran kiitos keltamekko kommenteista ja juu, en värjää en. Siinä ois sekin riski ettei tulis tasaista jälkeä ja sitten kyllä harmittais.

Minulla on neulekone, jolla neuloin kovastikin aikanaan. Myin sen kaverille, kun ei ole tullut käytettyä sitä aikoihin eikä fysiikka enää kestä sitä kelkan vetelyä. No silloin joskus neuloin mm. Maisa Tikkasen kuituvärjätystä villalangasta itselleni pitkän villatakin ja neulehameen sekä pelkkää neulosta, jonka huovutin koneessa. Lyhensin villatakin jokunen vuosi sitten, mutta eipä tuota tullut siltikään paljon käytettyä. Kuvassa takki ja vanha kukkamekko, jota käytin tuskin koskaan.


Sitten minulla oli villapusero, jonka olin tehnyt huovutetusta neuloksesta. Se oli turhan lämmin, hihat liian kapeat ja kaulus vääränlainen. Kuvasin senkin mutta minne lie kuva hävinnyt. No ikuistin sitten kasan tilkkuja. Tuosta sinivihertävästä tein neulekantilla reunustetun villapeiton poikavauvalle pari viikkoa sitten, mutta sepä jäi kokonaan kuvaamatta.


Ja eikun muokkaamaan hyllyntäytteestä käyttövaatetta siis villatakki ja paitapusero. Purin villatakin, kastelin, kuivatin ja kerin langat, leikkasin huovutetusta neuloksesta saumat auki ja mekon runsaasta helmaosasta leikkasin paitiksen osat.

Minulla oli visio takista; yksinkertainen, hiukan helmava, yläosa huovutettua neulosta. Aloitin helmaosasta, jonka neuloin poikittain. Kellomaisuus syntyi ainaoikein osuuden neljällä lyhennetyllä kerroksella. Olipahan aika pitkäveteistä neulottavaa ja koska lanka oli hiukkasen huopunut, se ei luistanut kovin vikkelästi. Hihoja neuloin kolme kipaletta. Ensimmäinen, levenevä versio oli liian lyhyt eikä oikein toiminut muutenkaan ja sai purkutuomion. Huovutettua neulosta pyörittelin aikani ennenkuin uskalsin leikata. Käytin paitiksen kaavoja ja ompelin myös muotolaskokset, sillä halusin tyköistuvan yläosan. Niistä huolimatta varsinkin takakappale muka lörpötti vähän. No se ongelma poistui, kun lopuksi lisäsin tuon ainaoikein vyön tuohon ylä- ja alaosan yhtymäkohtaan.

Etukappaleen reunan huolittelin virkkaamalla ja ihme kyllä löysin oman kylän kaupasta just passelit napit. Kaulustakin pähkäilin aikani, kunnes päätin neuloa tuollaisen yksinkertaisen pystykauluksen, jonka sisäpuoli on sileää neuletta.


Malli Oma
Lanka Maisa Tikkasen kuituvärjätty villalanka vuosien takaa
Menekki n. 330 g
Puikot 3 mm pyöröpuikot
Koukku 2,5 mm virkkuukoukku
Muuta pala huovutettua neulosta ja 10 nappia

Ja paitiksesta tuli ihan käyttökelpoinen. Sen tekemisessä käytin samaa kaavaa kuin aiemminkin.

Ja viimeisessä kuvassa tönkköposeeraa erittäin tyytyväinen villatakin omistaja. On lämmin ja mukava ja varmasti tulee käytettyä :)

Avokki sanoi, että tästä tulee mieleen roomalainen sotilas, ei siis minusta vaan villatakista :)?

Villainen vintagemekko

Kävin tänään äidin luona lanka-asioissa ja siinä varastoja penkoessa löytyi tällainen aarre eli villamekko 1970-luvun alusta, siis Wiikon Wanha, ollos hyvä:

Äiti on neulonut tämän koneella parikymppiselle pikkusiskolleen ja hän palautti sen äskettäin takaisin (oli kuulemma käynyt pieneksi). Terveisiä Tätsylle :)

Olkapäillä ja hihoissa on kauniit virkkaukset ja voi tuota väriä, niiiin 70-lukua kuin olla voi :)

Aika viehko mekko ja todella hyvin säilynyt, on selvästikin neulottu laatulangasta eli tod.näk. Marimbasta. Tätä vois aivan hyvin käyttää vaikka tunikana mutta öh, ei ole kyllä ihan minun väri.

Tottuiskohan tähän vai uskaltaisko värjätä?

Sitä samaa

vaan tästä tuutista eli tossuja, tossuja, tossuja. Alkaa jo tuntua, että riittää kiitos mutta vielä ois muutamat pykästävä. Nyssäkät tosin käy jo vähiin.

Tässä on 370 gramman edestä pienehköjä tossuja, joista ainakin neljät menee lahjaksi ja koskapa en tiedä lahjansaajien tarkkaa jalan kokoa, piti neuloman eri vaihtoehtoja. Tänään oli tarkoitus mennä synttäreille ja viedä tossuja, mutta minen uskaltanutkaan lähteä. Sain nimittäin sikarokotuksen torstaina ja kyläpaikassa on ilmeisesti ollut kyseistä tautia. Voihan tämä olla hätävarjelun liioittelua mutta toisaalta taas.... No käynpähän myöhemmin kylässä ja sitä ennen pitäisi ehkä kehitellä jotain tuonne tossun pohjiin, ovat nimittäin aika liukkaat. Voiskohan sitä mattojen alle laitettavaa liukuestettä käyttää vai onko sitä myytävänä jossain toisessakin muodossa siis enemmän kankaan tyylisenä? Vai pitäiskö askarrella nappulahanskoista pohjallisia?

Tosin liukkaushan voi olla myös positiivinen ominaisuus. Muistan kun minulla oli nuorempana useammatkin nutukkaat ja ne jos mitkä oli liukkaat. En muistaa kertaakaan liukastuneeni  mutta voi veljet miten hyvän vauhdin niillä sai alamäissä. Silloin olikin kyllä lumisempia ja kylmempiä talvia kuin nyt. Parhaat talvikengät mitkä mulla on ikinä ollu, eikä muuten palellu varpaita.

Ei kahta ilman kolmatta

Muutama haaste on tupsahtanut tänne meille, osa jo syyskuun puolella. Olen ollut hieman alavireinen ja saamaton, mutta nytpä olen reipas ja otan kaikki käsittelyyn.

Lämmin kiitos Harmaalle arjelle, jolta sain tällaisen hauskan tunnustuksen ja haasteen. 

eli ehkäpä ei ole tullut vielä kerrottua, että

1. Olen hyvin tunteellinen. Sopiva elokuva, musiikki, kirja, tunnelma tms. saa minut kyyneliin ja viimeaikoina on ollut hyvin kosteaa. 
2. Minulla on dosetti ja siellä paljon popsittavaa.
3. Olen tanssinut Kauko Röyhkän kans Oulussa Rattorissa.
4. Teen joka aamu sudokun aamukahvia juodessa.
5. Inhoan kiirettä. 
6. Se mikä on olutta, on mennyttä.
   
7. Luen iltaisin kirjaa. Tänä iltana: Seitsämännen portaan enkeli, Frank McCourt.

Ja ovelana tyttönä jatkan sujuvasti Villa Lankalalta saamani haasteen. Lämmin kiitos myös tästä :)

Tässä pitää kertoa  peräti kymmenen totuuta itsestään. No tuossahan tulikin jo sopivasti  7 mainittua, eli jatketaan :

8.  Mulla on suruja ja murheita. Tarttis saada jostain vähän peppipitkätossu- tai airasamulinenergiaa.

9.  Tykkään dokumenteista. Kohta alkaakin se miten maapallo asutettiin.

10. En pidä tositeeveestä. En viitsi edes vaahdota asiasta, jätän vain katsomatta. No, täytyy kyllä tunnustaa, että muodin huipulle sarjaa on tullut seurattua. Eli kohtuudella kaikkea (pätee myös kohtaan 6).

Ja sitten vielä Kesän Lapselta tullut aistihaaste. Ja tästäkin Lämmin kiitos :)

Näkö: Talvinen tähtitaivas revontulineen.

Haju: Puhtaat valkeat lakanat, ulkona kuivatut

Tuntu: ks. edellinen

Kuulo: Hiljaisuus kauneita musiikkii on

Maku: Wiener nougat

Ja nyt se vaikein osuus eli tässähän tarttis haastaa peräti parikymmentä ihmistä, mutta kun oon muutenkin niin huono jatkamaan näitä, niin tyydytään vähempään periaatteella "ei se määrä, vaan se laatu"

Helena : Hauska, haasteita pelkäämätön kädentaitaja.

Tess: Taitava, analyyttinen neuloja.

Matleena: Ahkera, osaava lämminhenkinen tsemppaaja.

KesänLapsi: Kotoinen, taitava perheenäiti.

Olkaa hyvä, ottakaa yksi, kaksi tai vaikka kaikki kolme haastetta tai jättääkää ottamatta jos siltä tuntuu :)

Huhhuh, olipas siinä haastetta kerrakseen.

Haikeutta

Tämän kertainen Wiikon Wanha on lasten lorukirja Tanssi, nukke, tanssi vuodelta 1984 ja sieltä eräs tietty runo. Kirjan on kuvittanut Rie Cramer ja suomentanut Kaarina Helakisa.

Muistan kun luin seuraavaa runoa silloin aikanaan ja mietin, että joskus tämä on ehkä ajankohtainen mutta että ei vielä pitkään pitkään aikaan.

Kolme pikkuista lasta

istui vanhalla aidalla

vihreän pellon laidalla.

Sepä lystiä oli vasta

Kolme pikkuista lasta

puhelivat hiljakseen,

mistä- en tiedä tarkalleen

ehkä taivaasta avarasta.

Kolme pikkuista lasta

ehkä uneksivat itsekseen,

ehkä kertoivat satuja toisilleen

tai lauloivat maailmasta

Kolme pikkuista lasta

pois juoksivat aidalta...hiljeni.

Ja ne kasvoivat kerran suuriksi,

ne kolme pikkuista lasta.

Ja nyt kun kuopuskin lähtee maailmalle huomaa haikeana, että eräs vaihe elämässä on päättynyt. Kuinkas se aika menikään niin nopeaan?

Minun lapskullat

Lämmikettä

Olen pähkäillyt kuinka neuloa tossut, jotka ois vähän maskuliinisemmat kuin nuo remmitossukat, semmoset poikaversiot. No oma Poikakulta, joka sopivasti kohta viettää synttäreitä saa olla koekaniini tämmöttiselle mallille:

Avokki toimitti mallin virkaa ja samalla tuli testattua koko (n. 42). Olipas väriensäätö taas ongelmallista. Hurautin kuvan tommoseksi pronssiversioksi, alemmassa värit on ehkä lähempänä totuutta. Tai no joo.

Malli  Oma, tämähän vois olla vaikka Kanootti :)
Lanka  Seiskaveikka, Top-woll, Maija
Menekki  140 g
Puikot  5 mm sukkapuikot

Aloitin nämä samoin kuin  remmitossut 18 silmukalla, mutta neuloinkin alkuun  neljä ainaoikein kerrosta. Kantalapun reunoista poimin 10 silmukkaa, joista neljä reunimmaista neuloin ainaoikein. Yhteensä silmukoita oli 26. Sain tuon ainaoikein reunuksen "kääntymään" mukavasti tekemällä lisäyksen sileän neuleen reunaan. Kun silmukoita oli 32, jatkoin neulomista pyörönä eli joka puikolla oli 8 s. Pyöristin ainaoikein reunan lopuksi siten, että yhdistin lisäyksen ja kavennuksen neulepintojen yhtymäkohdassa, niin että ainaoikein neuloksen osuus väheni. Tätä vois kyllä kehitellä lisää. Eli joku onnekas voi saada pukinkontista jotain tällaista, hihii. Mitä, kuuluiko jostain Voi ei ?

Serkkutytöllä on kuulemma kylymät kädet ja kynsikkäitä tarvittas. Neuloin samoilla silmukkaluvuilla ja peukalolevennyksillä kuin nuo aiemmat sormikkaat ja tällaiset tuli:

Malli  Oma kai

Lanka  Sandnes Lanett

Menekki  40 g

Puikot  2,5 mm

Onko kukaan nähnyt tällaista mallia aiemmin? Tein nämä kyllä omasta päästä, mutta tulipahan vaan mieleen etten ehkä ole ensimmäinen joka tekee tämmöiset, ovat sentään niin simppelit. Olen hiukka varovainen mallien omimisesta, sillä kunnioitan tekijänoikeuksia. Meinasin  nääs ohjetta väsätä, mutta kerro jos olet samanmoiseen jo törmännyt. Mitä sitä pyörää uudeleen keksimään :)

Tässä on nyt tarkempi kuva tuosta peukalon silmukanlisäyksistä, joista oli puhetta tuolla aiemmin:

Ja jos ei kuva aukene niin seuraavasta varmaan paremmin:

eli tässä niiden reikäsormikkaiden ohje ja lähdekin löytyi:  Villasta vilun varalle, Anjariitta Reimi-Orsa, 1969. Törmäsin kirjaan eräällä koululla ja näkyihän tuo kirjastossakin olevan. Minun peukaloihin ei vaan tullut tuollaista kaunista reikäriviä lisäysten kohdalle.

Ja sitten vielä yksi kiva. Matleena muisti minua hauskalla syystunnuksella. Kaunis kiitos siitä. Olen otettu :)

Ja kun minä olen tällainen tylsimys, en osaa taaskaan jakaa tätä muuta kuin näin kollektiivisesti. Kaikki te, jotka käytte täällä olette tärkeitä. Kiitos siitä :)