Kalina ja Malina

Olen seurannut Ilun Handu duunaa -vlogia siitä lähtien kun Ilu alkoi julkaista sitä. Eräässä jaksossa Ilu kertoi neuleideastaan, joka lähti kansanlaulusta (jakso 35, Pahoinvointijakso). Se poiki hersyvän neulemallin, muutaman iloisen teams-tapamisen laulun merkeissä ja paljon hauskoja, persoonallisia neuleita. Ja kaikki tämä lysti ilmaiseksi.

En koe olevani kummoinen kirjoneuloja ja koska vierastan pitkiä langanjuoksuja, kuvion isot mummelit vaikuttivat hieman haasteellisilta. Aikani pähkäiltyä päätin kokeilla mummojen kutistusta ja kokeeksi tein rannekkeet. Mummo se on tämäkin :)

 

Pikkumummot asettuivat hyvin kaarrokkeeseen ja levennykset tein suurin piirtein samoissa kohdissa kuin ohjeessa.

Mummojen naamat ja hiukset tein jälkikäteen kirjomalla ja samoin kuin essujen ja hameiden helmat. Naamatauluista tuli kyllä aikamoisia, jotkut ihan spuukeja :D

Malli Kalina ja Malina omin muokkauksin
Lanka Tekstiiliteollisuuden huopalanka
Menekki liiviin n. 300 g ja liivihameeseen n. 630 g

Koko M
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Fiilis Olipa kerrassaan hauska neulottava:)

Tarkoituksella tein neuleesta liivin enkä puseroa. Taisin muutaman kerran käyyttääkin neuletta, mutta hyvin tyköistuvana se kyllä korosti aikalailla vaatsanympärystä. En ollut satavarma tulisiko tätä käytettyä sittenkään. No eikun pähkäilemään olisiko mitään tehtävissä.. 

Tulin siihen tulokseen, että ehkä neuletta tulisi käytettyä paljon enemmän jos se olisikin liivihame. Olin haaveillut villahameesta/mekosta jo jonkin aikaa ja nythän mulla oli jo yläosa valmiina. Purin vihreän raidan pois ja aloitin heti sydänrivin jälkeen levennykset siten, että levennyskerroksella lisäsin yhteensä kahdeksan silmukkaa (oletettujen sivusaumojen molemmin puolin kaksi sekä etu- ja takakappaleisiin kaksi). Toistin lisäyskerroksia noin kolmen sentin välein.

Raidoitusta en suunnitellut etukäteen vaan annoin mennä fiilispohjalta ja niillä langoilla mitä laatikosta löytyi. Helmaan virkkasin lopuksi pykäreunan ja kirjoin keltaisen raidan reunan vaaleanpunaisella.

Tästä tuli kyllä iloinen, hyvätuulen mekko. Kiitos ohjeesta Ilu ja kiva kun kokosit sivuillesi Kalina ja Malina tietopaketin. 

Ylen mieluisa joululahja

Olipa kerran neuloja, jolla oli kolme kilttiä lasta. Joulun lähestyessä lapset miettivät lahjaa äidilleen. He tiesivät ettei saa ostaa neulekirjoja eikä lankoja, sillä äiti on hyvin nirso niiden suhteen. Lapset muistivat kuulleensa äidin riemunkiljahduksia muutama joulu sitten, jolloin anopin antamasta kirjekuoresta löytyi lahjakortti lankakauppaan. Ja niinpä lapset ajattelivat, että lahjakortilla mekin ilahdutamme äitiä. Eikä tässä vielä kaikki. Yllätyksekseen äiti sai peräti kaksi lahjakorttia, toisen Kuopion ja toisen Lontoon lankakauppaan. Voi sitä riemua ja iloa.

Heti kohta joulun jälkeen neuloja ja herra Linssi lähtivät ostoksille Kuopioon. Kiltit lapset kera muutaman kiltin aikuisen olivat muistaneet myös herra Linssiä lahjakortilla. He parkkeerasivat auton torin alle ja lähtivät hymyssä suin kohti lanka- ja levykauppaa, jotka joku viisas oli sijoittanut kätevästi aivan lähekkäin. Siellä he sitten hyörivät ja pyörivät tyytyväisyyttään hyristen kumpikin omassa kaupassaan. Neulojan kassiin kertyi monta kerää suloisen kevyttä tweed-lankaa ja Linssin kassiin muutama vinyyli ja ainakin sata levypussia.

Kotiin saavuttuaan herra Linssi laittoi lahjavinyylit pyörimään kun taas neulojan päässä alkoi toisenlainen pyöritys, nimittäin neuleideapyöritys. Sitä jatkui ja jatkui monta päivää kunnes idea selkiytyi ja lukunutun tapainen hartianlämmitin alkoi hahmottua.

Raglankavennuksiin ja silmukkamääriin neuloja otti vinkkiä keväällä nelomastaan aurinkorannikko- puserosta ja kuten esikuvansa, tämäkin neulottiin ylhäältä alas saumattomana. Etureunojen viistoaminen meni sattumalta niinkuin Strömsöössä eli hyvin, vaikka neulojalta taisi jäädä mallitilkut ja viistouslaskelmat tekemättä.

Kauluksesta neuloja halusi mahdollisimman lämmittävän, vilukissa kun on. Ensin siitä tuli liian pitkä ja löpsöttävä, sitten hieman lyhyempi ja edelleen vähän löpsöttävä. 

Neuloja kun on aikamoinen jahkaaja niin hän miettii yhä vaan onko tuo kaulus vieläkään tarpeeksi hyvä. Uskois vaan, että on. Ehkäpä hän neuloo vielä toisenkin nutun toisenlaisella kauluksella ja loivemmin viistotuilla etureunoilla.

Malli Sunshine coast by Heidi Kirrmaier omin muokkauksin

Lanka Rowan felted tweed
Menekki n. 160 g

Koko sopiva
Puikot 3,5  mm pyöröpuikot, kauluksen alareuna neulottu 4 mm puikoilla
Fiilis Ihmeen hyvä ja todella lämmin

Lontoon lahjakorttiostosten tekeminen vei neulojalta monta monituista päivää. Pitä ihastella lankoja ja värejä, piti valita ja karsia, piti luurailla ravelryssä mitä mistäkin langasta oli neulottu ja millaisilla langanmenekeillä jne. Ei ollut helppoa ei, mutta kylläkin ylen mukavaa.

Nyt nuo ihanuudet kuiskuttelevat lankalaatikossa, mutta pitää malttaa vielä hetki jos toinenkin ennenkuin niihin pääseee käsiksi.

Lasten lankalahjakortit toivat äidille monenlaista iloa; valitsemisen riemua, haaveilun, ideonnin ja suunnittelun riemua sekä loppujen lopuksi lämmintä ylle. Kiltisti tehty ja ajateltu. Sen pituinen se.

PS. Neuloja kun on hurahtanut tuunaamunperinne-juttuihin niin laitetaanpa loppuun kuva, jossa hän esittelee (taas) isoisotätinsä Nili-Ailin tekemää niisivyötä. Ai kuinka somasti se sopii perinnekankaasta tehdyn hameen kanssa.

Kolmas versio

No niin, nyt valmistui se kolmaskin versio tästä simppelistä liivistä ja jotenkin tuntuu, että eiköhän nämä nyt piisaa meikäläiselle. Vielä kun sais sen ohjeen tehtyä, mutta ensin kyllä pidän vähän liivipaussia, meinaan kun alkaa kohta jo kyllästyttämään.

Lankana tässä versiossa on Lankamaailmasta tilaamani Gjestalin Jade. Se oli paksuudestaan huolimatta aika mukavaa ja kevyttä neulottavaa, mutta ei pitäis tilata sikaa säkissä. En ole kyllä aivan varma olisinko hypistelemälläkään osannut arvata kuinka selvästi vaaleat kuidunpätkät puskee neulepinnasta esiin (ilmeisesti valkoinen alpakka yrittää päästä vapauteen), sillä kerä ei paljasta tätä. Näyttää vähän siltä kuin meillä olisi joku valkokarvainen lemmikki, jolla on karvanlähtöaika. En nyt oikein tiedä kuinka suhtautua asiaan, toisaalta harmittaa, mutta voisko tämän ajatella vain kuuluvan asiaan. No aika näyttää ja näyttää varmaan senkin lisääntyykö karvaisuus käytössä.

Jupinoista huolimatta olen varma, että tästä tulee mieluinen pitoneule. Leveys ja pituus ovat mielestäni nyt paremmat kuin tuossa ruskeassa versiossa, samoin nappien paikat. Taskutkin sain saumattua jotenkin paremmin, tai ehkä niiden huomaamattomuus johtuu vain tummasta väristä ja karvaisesta pinnasta. Tosin niistä johtunee myös se, ettei selkämyksen ainaoikein pystyraidatkaan oikein näy. Jottei tällaisen vilukissan tarvitsisi käyttää erillistä huivia liivin kanssa, tein tähän versioon kauluksen.

Käväisin torstaina meidän kylän Taito-shopissa ja voi ihme miten ihania, herkullisen punasävyisiä sukkalankoja siellä olikaan myynnissä. Hyvällä omallatunnolla ostin näitä Roosa nauha lankoja ja jahka saan kohta sinisukat puikoilta tartun näihin. Ei meinaa malttaa odottaa kun ovat niin ihanaisia. Noiden ruskeiden, harmaiden ja mustien neuleiden jälkeen näistä neulominen voi olla hyvin terapeuttista :)

Ja lisää mainontaa. Jokunen aika sitten telkkarissa näytettiin englantilaista Kotirintaman naiset-sarjaa ja nyt se tulee uusintana. Se on taattua englantilaista laatua ja voi miten kauniita neuleita siellä vilisee. Sieltä sain inspiraation mm. siihen kesällä neulomaani puuvillatakkiin. Suosittelen lämmöllä.

Värillä ei väliä kunhan on ruskea

Ihan aluksi kiitän edellisen postauksen kommenteista. Omalla kohdalla olen huomannut, että blogien seuraaminen ja kommentointi on selvästi vähentynyt sen jälkeen kun tuo onneton google meni lopettamaan sen syötteenlukijapalvelun, höh. Onhan se feedlykin ihan toimiva, mutta niin vain jäin kaipaamaan sitä vanhaa kätevää tapaa. Ja myönnän kyllä, että välillä kehtuuttaa aikalailla tämä päivittelykin. Ja väriskaalakin on mennyt niin värittömäksi; ruskeeta, harmaata, beessiä ja tummemmaksi vaan menee, tilasin nääs äsken mustaa lankaa. Vaan ei ole toivo ihan kokonaan mennyttä, sillä onhan minulla tuolla pussillinen värikkäitä vyyhtejä. Jospa niihin pääsisi käsiksi sydäntalvella eli sitten kun on se pitkä pimeä. Nyt on onneksi vielä valoa ja väriä, eilenkin niin ihana ilta kuin olla voi.

Linssi oli käynyt edellisellä viikolla tutkailemassa luolia jossain Sorsakoskella ja kuvista päätellen paikka vaikutti niin kuvaukselliselta, että pitihän se minunkin sinne päästä ja parahiksi valmistui kuvattavaakin.

Muokkasin hieman ohjetta, jonka mukaan neuloin liivin kolmisen vuotta sitten. Meininki oli, että tekisin peräti ohjeen tähän, mutta en ole ihan tyytyväinen lopputulokseen eli tarttee vielä muokata. Lankana tässä on vanha Florica kaksinkertaisena (kiitos Sirkku :) nelosen puikoilla neulottuna. Tiheydeksi tuli noin 19 s/10 cm.

Tykkään kovasti taskuista ja niistä on todellista hyötyä varsinkin töissä (kynä, muistilaput jne), mutta jäin miettimään onko ne sittenkään kivat noin paksussa neuleessa, meinaan kun niitä saumoja ei saa näkymättömäksi. Tästä tuli pidempi ja leveämpi kuin siitä ensimmäisestä liivistä ja en ole varma kumpi ois parempi. Ja nappien paikkojakin miettisin tarkemmin eli neulon vielä sen kolmannenkin version ja katson syntyykö siitä mitä, ehkäpä ohjekin, mutta nähtäväksi jää.

Kysymykseen miltä tämä näyttää Linssi tuumas, jotta ihan kirjastotätivaatteelta. Ottaisko tuon kohteliaisuutena :)

No joo, osa 2

Ennen neuleasiaa pitää todeta että kylläpäs oli mainiot ilman pääsiäisenä, niin mainiot että ulkona on tullut pelattua, kahviteltua, ruokailtua, muuten vaan touhuttua ja tietenkin neulottua.


Huonosti istuvan puuvillapuseron tuunaus on edennyt vaiheeseen. Suunnitelma oli seuraavanlainen; a) otan hihat pois huonosti istuvasta puserosta, b) neulon kädentiekaitaleet ja kiinnitän ne hihattomaan puseroon eli saan liivin, c) neulon hihoille uuden takin ja d) värjään neuleet ruskeaksi.

Kaikki tuo on nyt tehty. Neuloin hihoille takin, laitoin lankaa vyyhdelle ja pistin sen neuleiden kanssa koneeseen värjäytymään. Se onnistuikin mainiosti Nitor koneväreillä, jälki on todella tasaista ja tykkään väristä. Leikkasin hihat puserosta huoliteltuani sitä ennen reunat muutamalla kolmipistosiksakkierroksella. Neuloin kädentiekaitaleet ja kiinnitin ne hihattomaan puseroon koneompeleella


ja liivihän siitä tuli


mutta vähän nörttisellainen :)


No ehkä alla olevaa puseroa vaihtamalla saa muka vähän lievemmän nörttivaikutelman. Saas nähdä tuleeko käytettyä.

Mutta voivoi, ne hihat ei istu, ei sitten millään. Ja hihoille neulotusta takista tuli ylläri ylläri aika nafti ja lyhyenläntä. Harsin hihat takkiin nähdäkseni miltä näyttää


vain todetakseni että ei hyvältä. Mutta minähän en näin vähällä luovuta. Aloitin päivällä neulomaan uusia hihoja ja teen noista vanhoista vaikka ne kuuluisat tuluskukkarot, jos en muuta keksi.

Wanhalle uutta

Hehheh, oli ihan pakko laittaa moinen otsikko. Jäljenpänä selitys.

Pahoittelen heti alkuun kuvien laatua. Ne on otettu kiireessä ja vähässä valossa eli luvassa daideellisia otoksia. Uusia ei ehdi ottamaan vähään aikaan eli tyytyminen tähän.

Töissä olen huomannut, että melkeinpä käyttökelpoisin villavaate on joku kevyt liivi. Se ei ole liian kuuma ja lämmittää kuitenkin sopivasti. Pari minulla jo onkin mutta eipä yhtään kietaisuliiviä. No eikun tekemään vallankin kun tuli ostettua sopivan ohutta lankaa. Ja kun viidestoista päivä alkoi lähestyä niin ajattelin, että liivihän voisi sopia myös juhla-asusteeksi (sikälimikäli valmistuisi ajoissa), vallankin kun langan ja koltun väri sattumalta rimmasi niin hyvin.


Koska olin neulonut samaisesta langasta ennenkin, uskalsin ryhtyä toimeen ilman senkummempia laskelmia, periaatteella koko homma hatusta ja mututuntumalla. Vanhassa mustassa neuletakissa on kiva, pelkistetty pintaneule joka toimii molemmin puolin ja ajattelin tehdä tähän samoin. No mallineuleenkin kaivelin hatusta ja jossain vaiheessa huomasin ettei se mennytkään ihan samoin. No ei väliä, toimii näinkin.

Aloitin olkapäiltä, koska siten oli helpompi sovittaa neuletta sen edetessä. Kauluksen uurteet ja kädentiet onnistuivat hyvin, takana olevat kiilat myös, mutta


kietaisuvyöt ovat ehkä turhan leveät. Mietinkin tässä, josko purkaisin ja tekisin ne uudestaan. Se kylläkin edellyttää, että puran koko helmaosan sillä vyöt on neulottu työhön lisäämällä silmukoita. Neuleessa ei ole siis yhtään saumaa. Ja en ole aivan varma onko tämä nurjapuoli sittenkään kivan näköinen.

Malli omasta päästä
Lanka Novita Florica
Menekki 200 g
Koko sopiva
Puikot 3,5 mm pyöröpuikot
Virkkukoukku 3 mm

Liivi kyllä valmistui ajoissa, mutta kävi sitten niin, etten kuitenkaan laittanut tätä, enkä liion samanväristä kolttuakaan synttäreilleni, joita vietettiin viime lauantaina. Aiemmin mainittu vanha musta villatakki sai luvan lämmittää hartioita ja tunnelman lämpimyydestä vastasi satapäinen ystäväjoukko. Kiitos heille kaikille. Voi että oli lystiä, vieläkin hymyilyttää :)

Satuin vielä saamaan lahjaksi ystäväni tyttären tekemän huovutetun kaulanauhan ja sehän sopi tällaiselle villanystävälle kuin nenä päähän ja sai luvan heilui kaulalla koko illan. Ja kyllä se heiluikin. Kiitos Idalle :)

JK. Unohdin mainita, että sain toisenkin käsitöihin liittyvän lahjan. Tuossa alimmassa kuvassa olevat henkilöt plus herra R. (kiitos vielä kerran :) olivat porukalla kehränneet kultalangasta minulle tuollaisen kultalevyn ja niinkuin suuressa maailmassa tapana on, minäkin ripustin sen vessan seinälle :)

Liivit liivit

lauloivat meidän muksut pieninä kun katselivat Olipa kerran elämä-sarjaa. Siinähän laulettiin alussa ruotsiksi että livet livet...öh, tämä oli kömpelö aasinsilta. Siis tuli villaisen liivin tarve joten neuloin sellaisen itselleni. Pahoittelen kuvien hämärähköä tunnelmaa.

Hih, tässähän on jotain samaa kuin edellisen postauksen kuvassa. Hauska vahinko. Eipä tuolla takapihalla kyllä kauan pystynyt patsastelemaan kun oli niin kylymä.

Valokuvaaja Linssi kysäisi, että onko tämä nyt kirjastotätilookkia? Vois vaikka ollakin. Töitä silmällä pitäen tämän neuloinkin. Joskus tuntuu, että villatakki on liian kuuma, mutta ilman sitä tulee helposti vähän kylmä eli liivi voisi olla hyvä ratkaisu. Testataanpas ensi viikolla.

Malli omasta päästä
Lanka Sandnes Peer Gynt (100% villa)
Menekki 400 g
Puikot 4 mm pyöröpuikot
Muuta 10 nappia

Kuten tavallista, neuloin helmaosan pöyrönä eli liivistä tuli kokonaan saumaton. Oman kylän kaupasta sattui parahiksi löytymään just oikean väriset ja kokoiset napit. Jottei mallista olisi tullut ihan tylsä, tein tuonne taakse pystyraitoja, joiden välissä tein viisi kavennusta eli aloitin siis liivin helmasta. Kaarrokkeen kavennuksiin otin hieman vinkkiä mohairvillatakin mallista (nro 30), joka löytyi Modasta 5/2008. Kaarrokkeen lyhennettyjen kerrosten ansiosta istuvuudesta tuli oikein hyvä, tosin ne, siis lyhennykset näkyvät hieman, mutta haitanneeko tuo.

Simppelihän siitä tuli mutta niin oli tarkoituskin.

Kivoja pieniä asioita on tapahtunut. Kiitos Sarille muistamisesta. Oli niin kaunis kirjekuorikin että piti oikein varovasti aukaista. Sisältä löytyi ihana mustavalkoinen kortti, joka on nyt peilin kupeessa. Ai kun uskaltaisi ottaa elämän ja kaikki sen haasteet vastaan noin avosylin ja rohkeasti kuin kuvan nainen.


Ja Annalle kaunis kiitos tunnustuksesta. Olen tehnyt paljastuksia ennenkin mutta tehdäänpä vielä kerran.

1. Olen yhden neuleen ihminen, eli harvoin aloitan uutta ennenkuin entinen on valmis.
2. Edellisestä johtuen minulla ei juuri ole keskeneräisiä neuleita. No ehkä joskus joku.
3. Olen yksiväristen ystävä, tosin nyt tekee hirveästi mieli punaista raitavillatakkia.
4. Suurin osa neulomuksistani on omasta päästä. Minusta on mukava sävellellä itse, tosin ohjeiden kirjoittajana ole laiska.
5. Harkitsen ja suunnittelen pitkään minkä aloittaisin seuraavaksi. Joskus ajatus muhii hyvinkin pitkään, joskus taas lähtee liukkaasti.
6. Minulle neulominen on tapa rentoutua ja mietiskellä.
7. Haluan pitää neulomisen harrastuksena ja siksi en ole erityisen innostunut tilaustöistä.
8. Pidän luonnokuiduista ja enemmän ohuista kuin paksuista langoista.
9. Minulla ei ole suurta lankavarastoa.
10. Pidän melkein aina villasukkia paitsi kesäisin jolloin olen paljainjaloin.

Enkä malta olla lisäämättä tänne loppuun kuvaa erikoisesta nukestani, kun kerran nukeista on puhe:

Hänestä lisää joskus myöhemmin.