Villasukkakilttejä

Kävin joulukuun alussa katsomassa Reijo Honkosen tekstiin pohjautuvan monologinäytelmän Puputtaja. Yksi tarinoista kertoi siitä, kuinka epäoikeudenmukainen joulupukki voikaan olla. Jotkut lapset saavat aina toivomansa lahjat vaikkeivät olisi yhtään kilttejä ja toiset, jotka ovat oikeasti tai ainakin yrittävät olla kilttejä saavat vain villasukkia ja suklaarasioita. He ovat kuulemma niitä villasukkakilttejä. Kylläpä pisti hymyilyttämään sillä meillähän tätä lajia piisaa :)

Avokin tyttärelle neuloin Olga-sukat Regia Stripemania colorista. Koko jotain 39-40, langanmenekki kolmosella neulottuna reilu 100 g.

Lapsenlapsen toiselle mummille neuloin sukat Regia 4-fädig langasta. Malli on melkein kuin Siiri-sukissa paitsi että kavennus/lisäys kohdat ovat aina samoin päin. Langanmenekki kakspuolosilla neulottuna noin 70 g, koko 39.

Myös nuoren perheen sukat on neulottu Regiasta. Oikealla oleviin vävypojan sukkiin sain idean Stephanie van der Lindenin Anni-sukista. Mallista on neulottu vain ensimmäinen osa eikä sitäkään ihan ohjeen mukaan (oikeat vaakaraidat ovat kolme kerrosta korkeat, ohjeessa kaksi). Keskimmäiset eli esikoisen sukat ovat taas yksi versio Rye-mallista. Pikkuiselle pojalle neuloin raitasukat isän ja äidin sukkien väreissä. Niistä tuli sattumalta just oikean kokoiset mutta saas nähdä mahtuvatko enää lopputalvesta jalkaan.

Kuopuksenkin sukat on neulottu yksinkertaisista aineksista eli siis omasta päästä.

Poika toivoi paksuhkoja sukkia ja sai sellaiset. Malli on ihan perussukka maustettuna varren nurjilla, harmailla raidoilla. Kuva on otettu hetkeä ennen pojan poislähtöä, joten alla oleva sukkaryhmäkuva jäi yhtä villasukkakilttiä vajaaksi :)

Ja sainhan minä yhdet lapasetkin neulottua.

Hihii, pikkupeukalon satuttaminen oikeaan koloon voi olla vähän haastavaa :)

Ja lopuksi vielä potkupallo, jonka väkertäminen olikin aika mielenkiintoinen homma. Virkkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vallankin kun löysin hyvät ohjeet.

Eikä kai kokoaminenkaan olisi ollut kovin vaikeaa, jos olisi käyttänyt vain kahta väriä, mutta useamman värin hahmottaminen pisti jo miettimään. Onneksi löysin kokoamiskuvan, jonka avulla homma helpottui huomattavasti.

Mietitytti vähän, jotta kuinkahan täytevanu tursuaa nuista pienistä reiistä, joita jäi väkisten tuohon pintaan. No kaveri vinkkas, että pallon voi täyttää vaikka muovipusseilla ja teinkin sitten niin, että laitoin parikolme kaupan hedelmäpussia päälekkäin, työnsin ne valkoisen viisikulmion kokoisesta aukosta pallon sisään ja täytin sen vanulla ja keskelle pistin vielä herneillä täytetyn kindermunan sisuksen noin niinkuin ääniefektiksi.

Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta meille kaikille!

Jouluaskareita

Minusta tässä joulun alusajassa on mukavinta nämä käsityöaskareet vallankin jos niiden tekemisessä ei tule kiire. No ainahan sitä voi nipistää aikaa siivoukselta ja leipomiselta jos niikseen tulee :)

Me järjestetään töissä piakkoin semmonen pieni joulutunnelmointi tapahtuma ja siihen piti keksiä jokin helpohko neule- tai virkkausjuttu. Sitä etsiessäni törmäsin tähän mainioon virkattuun tähteen, joka on yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja simppeli toteuttaa.

No ohjettahan piti tieten testata ja voi miten nopsakkaasti niitä alkoi syntyä. Meinas ihan mopo karata käsistä. Tein tähdistä hieman pienempiä kuin ohjeessa eli alun viidentoista pylvään sijasta tein kymmenen pylvästä ja kustakin sakarasta jätin tekemättä kaksoispylvään. Nuo nauhassa olevat tähdet on virkattu sillä kirjavalla puuvillalla, josta neuloin mm. vauvalle nutun. Joihinkin tähtiin jäi keskelle reikä ja siihenpä mahtui hyvin tuollainen pieni lasihelmi, joka sattui löytymään lokerikosta.

Kovetin tähdet sokeritärkillä, jossa oli kaksi osaa vettä ja yksi osa sokeria. Laitoin liemeen myös vähän vaniljasokeria ja sepä antoi tähdille mukavan tuoksun.

Pöydällä lojuu nyt jonnekin matkalla olevia tähtiä ja muutamia viisi- ja kuusikulmioita, josta ehkä tulee jotakin sitten kun niitä on tarpeeksi monta. Ja niitäpä tästä lähdenkin tekemään ellen sitten tartu sukkapuikkoihin.

Jos ei mittään, niin tokhan jottain

eli ei ole kovin kummoisia tuotoksia valmistunut viime aikoina. Suuritöinen (onhan se kun purkaa ja neuloo, purkaa ja neuloo) villatakki odottelee tuolla hihoja. Jossain vaiheessa epäilykset neuleen onnistumisesta olivat aika masentavat, mutta eiköhän siitä jotain syntyne.

Kuvassa olevat kappaleet on jo koottu liiviksi, joka siis odottelee niitä hihoja. No, toivottavasti minä tällä viikolla pääse niiden kimppuun. Tekisi niin mieli aloittaa kevätneule vähän vaaleimmista langoista, mutta tuo on saatava ensin valmiiksi. Voipi kyllä olla, että napinmetsästykseen menee taas oma aikansa eli Kuopion reissu edessä.

Tässä joutoajalla, siis sillä mikä on jäänyt kun en ole tarttunut härkää eli hihoja sarvista, olen neulonut yhet kärjestä aloitetut tiimalasikantapäiset sukat

kakkosen puikoilla Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle langalla neuloen. Tästä samaisesta langasta neuloin joku aika sitten sormikkaat, joita olen käyttänyt ahkerasti. Ja sen kyllä huomaa. Lanka nöyhtääntyy hupaisasti ja nyt näyttää siltä niinkuin sormikkaisiin olisi alkanut muodostua harmaata homekasvustoa. Kaikki jotka ovat olleet joskus mansikkapellolla töissä tai muuten vaan poimimassa tietävät miltä sellainen näyttää. Jään mielenkiinnolla seuraamaan homehtuvatko nämä sukatkin. Vuoden päästä vois taas tehdä sellaisen ennen/jälkeen postauksen näistä sukkalangoista.

Ja toinen joutoaikatekele on tämä suojapussukka/palli, jonka virkkasin ontelokuteesta palapelimattopaloille, jotka ostin neuleiden pingotusalustaksi täältä. On muuten kätevät palat, testattu on.

Kannen kiinnityssysteemi on vielä mietinnässä. Jahka ehtisin sinne nappikauppaan, niin hommaisin 9 suurta nappia, joilla saisin tuon kannen pingotettua paikoilleen, siksi nuo renksulatkin on tuossa. Vaan jos se ei toimi, niin ehkä sitten vetoketju. Olipa aika fyysistä vääntämistä tuo virkkaaminen. Taitaa jäädä meikäläiseltä tekemättä se suuri, pyöreä virkattu matto, josta olen haaveillut.

Sormikkaat

Hups, onpas vierähtynyt aikaa edellisestä postauksesta. Sehän ei toki tarkoita ettenkö olisi neulonut, olen kyllä, mutta perin verkkaisesti. Taitaa tulla kiire jos meinaan pukinkonttiin vielä jotain nitkuttaa.

Minulla on ollut ruskeiden sormikkaiden tarve jo pitemmän aikaa joten piti neuloa ruskeat sormikkaat. Nämä on tehty samoin kuin ne harmaat kämmekkäät tosin sormilla maustettuna. Ostin näitä varten lyhyet sormikaspuikot ajatellen, että homma luonnistuisi jotenkin joutuisammin,

mutta ei se ihan sitä tuntunut. Luulenpa, että 15 cm pitkät puikot toimisivat paremmin meikäläisellä, sillä nämä kymmensenttiset painoivat varsinkin vesemman käden kouraa.

No, pitänee kokeilla vielä toisenkin kerran josko homma alkaisi luistaa paremmin. Eikä meinannut valokuvauskaan onnistua tällä valon määrällä.

Malli  Ison Gnun pitsimalli omilla mausteilla istutettuna käsiin (55 silm.)
Lanka  Pro Lana Meine Wolle Sockenwolle
Menekki  n. 45 g
Koko  aikuisen naisen kädet :)
Puikot  2  mm

Tuo resori, joka jatkuu pikkurilliin ja etusomeen tekee niistä hupaisalla tavalla pulskan näköisiä, mutta ei haitanne. Hyvin lämmittävät käsiä ja mätsäävät huiviin ja pipoon.

Saas nähdä kuinka tuo lanka kestää kulutusta. Vähän epäilyttää, sillä suunnilleen samanlaisella lankakoostumuksella eli Austermann Step Classiclla neulotut sormikkaat ovat nöyhtääntyneet kovasti kämmenen puolelta. No mikä on kämmenselän vastakohta? Onko se koura? Siis sieltä on nöyhtääntynyt.

Eksyin tässä yhtenä päivänä Mattin sivuille ja sieltä löytyi hauska lumihiutaleen ohje. Ja eikun kokeilemaan.

Tuli vähän erinäköinen kuin Mattilla, muttei sekään haittaa.

Lintusia

Kiitos kaikille, jotka jaoitte edellisessä postauksessa kokemuksia, mielipiteitä ja vinkkejä. Teidän avustuksella olen jo laatinut itselleni sukkalankapuutelistan, johon kuuluvat ainakin Zitor Trekking, Opal, Super Socke ja Regia. Alkuviikosta kävin Kuopion Napissa ja Nauhassa ja katselin jo sillä silmällä hyllyjä, tosin nyt ei tarttunut mukaan kuin nappeja ja 6 kerää todella edullista Katia laine nylonia (1,50e/50 g). Myyjän mukaan on hyvä sukkalanka. No eikun testiin sekin. Mulla on tässä yks juttu meneillään ja jahka se selviää, jos selviää niin teen sen seuraavan ennenjälkeen postauksen, toivottavasti mahdollisimman pian.

Olen tikutellut pojan luotolaista tammikuusta lähtien. Nyt ollaan jo kyllä voiton puolella, sillä todennäköisesti saan toisen hihan ilalla valmiiksi eli sitten ei puutu kuin kaulus. Neulominen on välillä ollut vähän puuduttavaa, joten virkistykseksi on pitänyt keksiä jotain pientä välipalaa.

Sellainen oli tämä Atticin lintukoriste, joka oli esikuvana näille minun lintusille. Yritin saada vähän sellaista karjalanlinnun mallia, mutta tulipahan aika hassu kakadun ja jonkun muun sekamuoto.

Alkuperäisestä mallista eroten virkkasin tuosta vartalosta kuperan (vai koveranko?), jotta saisin linnulle notkoselän. Tein muka vähän päätä virkkaamalla muutaman ylimääräisen kerroksen ja sen jatkoksi mustan nokan.

Ompelin ensimmäisenä nokan kiinni ja tungin mustat langanpäät sen täytteeksi, tosin yhdellä päällä ompelin silmät. Sen jälkeen tein jalat ja ripustusnarun, virkkasin saumat kiinni jättäen mahan pohjalle täyttöaukon, muotoilin pyrstön, täytin linnun langanpätkillä, ompelin sauman ja kiinnitin jalat ja ripustusnarun.

Tällä vaalealla linnulla on silminä mustat pienet helmet.

Nämä oli aika nopiatekoisia joten tuotekehittelyä vois jatkaa jos ei muka muuta tähellisempää keksi.

Ruskie lippis, ruskie lippis

Olen huomannut, että mulla on taipumus tehdä samaa juttua useampaan kertaan. Voisko tätä nimittää ihan tuotekehittelyksi, hahaa :) vai jääkö vaan sama levy soimaan (tylsä neule siis)? No oli miten oli, tällainen tuli toisesta lippiksestä:

Malli kovasti muokattu versio Virkattu lippis, Ahkeraliisa 4/1968
Lanka Top Wool kaksinkertaisena, lipassa kolminkertaisena
Menekki 130 g
Koukku 4 ja 3,5 mm virkkuukoukut

Minulle virkkaaminen on vähän vieraampi juttu kuin neulominen eli termistö ei ole kovin hyvin hallussa. Yritän kuitenkin parhaani mukaan kertoa kuinka lippis syntyi

Edellinen lippis oli virkattu normaalisti kiintein silmukoin, tässä taas kiinteät silmukat on virkattu silmukan takareunaan. Aloitin päälaelta kaksinkertaisella langalla ja tein lisäyksiä ensin joka toiseen, sitten joka kolmanteen silmukkaan jne. kunnes halkaisija oli n. 23 cm. Edellisessä lippiksessä se tais olla n. 27 cm. Tein 4 välikerrosta ja sitten kavensin joka 9 s, välikrs, kavennus joka 6, välikrs, kavennus joka 7, välikrs. Kun päänympärys oli sopiva aloitin lipan virkkuun.

Lipan virkkasin kolminkertaisella langalla ja 3,5 mm koukulla tavallisin kiintein silmukoin. Oli aika tiukkaa koukuttelua mutta tulipahan jämäkkä jälkeä. Lipassa oli aluksi 32 silmukkaa ja kavensin sitä joka kerroksen alussa yhdellä silmukalla, että reunasta tulisi kaareva. Toisella kerroksella lisäsin 5 silmukkaa tasavälein eli 5 s, lisäys, 5 s, lisäys jne. Kolmannella kerroksella lisäsin 6 silmukkaa tasavälein edellisten lisäysten puoliväliin. Virkkasin vielä 5 kerrosta ilman lisäyksiä ja lopuksi jatkoin virkkaamista koko reunan ympäri.

Kummastako tykkään enemmän, tuosta edellisestä vai tästä? No, tämä uusi on ainakin mukavamman tuntuinen, saa sitten nähdä nyhjääntyykö kuten eräs villatakki. Tuo silmukan takareunaan virkkaaminen tekee jotenkin elävämmän pinnan. Edellisen lippiksen tein suljetuin kerroksin ja siitä jäi semmonen saumantyylinen rantu ja siksipä tein tämän sillain tavallisesti eli kerrokset jatkuu spiraalimaisesti. Paljon parempi näin.

Niin että antaa vaan pakastaa. Täällä ainakin ollaan ihan valmiina. Viime yönä tais jo ollakin pakkasta kun ranta oli jäätynyt hauskasti. Ihan niinkuin luontoäidin sädekavennuksia.