Muttikka puolukka sano lapsenlapsi

Tammikuussa vietettiin Taitojärjestöjen valtakunnallista käsityölauantaita mm. Varkaudessa. Olin  mukana tapahtumassa ja sain neulottavakseni vaalean version Mustikka-Puolukka lapasista. Tammikuussa neuloin mustapohjaisen versio samaisesta lapasesta ja ajattelin jo silloin, että tekisin yhden muutoksen jos vielä samaista mallia neuloisin. Nyt siis tuli tilaisuus.

Vaaleissa lapasissa aloitin kierreraitojen jälkeen alkavan kuvio-osuuden kaksi kerrosta alempaa kuin mustissa lapasissa. Tämä siksi, että puolukkakuviosta ehti tulla kokonainen ennen peukaloaukon silmukoiden ottamista apulangalle ja varsinkin siksi, että seuraavalla kerroksella aukon taakse tulevat silmukat sai luotua yhdellä värillä. Ja onhan tuo kokonainen puolukka kivemman näköinen kuin puolikas :) Kärkeen tuli siis kaksi ylimääräistä kuviotonta kerrosta, mutta ihan on tasapainoisen näköinen lopputulos näinkin. Jos näistä ahdesta väristä pitäisi valita niin melkeinpä kallistuisin vaalean puoleen.

Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki n. 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Raikkaat ja lämpimät :)

Lankaa jäi tälläkin kertaa yli joten neuloin pikkulapaset pikkumarjoilla kohta kolmivuotiaalle lapsenlapselleni. Niistäpä tuli just sopivat, vallan somat ja kaiken lisäksi saajalleen mieleiset. Ei kuulunut kuin muttikka, puolukka, muttikka, puolukka kun lapasia soviteltiin ja otettiin käyttöön.

Tämä savolainen lapasperhe lämmittää nyt tyttären, vävypojan ja lapsenlapsen käsiä etelä-Suomessa.

Mustikka-puolukka lapaset

Neuloin viime maaliskuussa Muikku-lapaset, jotka kuuluvat Taito Itä-Suomi ry:n julkaisemaan Lapasesta lähtöö Savosta lapasmalleihin, jotka suunniteltiin Suomen juhlavuoden kunniaksi. Niihin kuuluu myös tämä Mustikka-puolukka malli, jonka sain valmiiksi vuoden viimeisenä päivänä.

Ohje oli selkeä ja helppolukuinen. Hieman sai pähkäillä punaisen värin kanssa, siis että onko ensimmäiset ruudut kirkkaampaa vai tummempaa punaista. Yritin tulkata myös kuvaa, mutten saanut selvää. No, punainen mikä punainen, eikä minua haittaa jos tulkkasinkin väärin. Vihreiden lankojen kanssa kävi niin, että toinen sävy loppui kesken. Toisen lapasen ylin lehtikuvio tuli kokonaan vaaleammasta vihreästä, mutta koska sävyt ovat niin lähellä toisiaan, ei sitä paljon huomaa ja minua se ei ainakaan haittaa.

Malli Mustikka-puolukka by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki 100 g (jäin n. 50 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Eipä palele käsiä :)

Mustaa lankaa oli niin reilusti, että sain neulottua siitä pannan. 15 silmukkaa ainaoikein neuleena kolmosen puikoilla, marjojen kohdalla on sileää neuletta. Langanmenekki 23 grammaa. 

Nicke sai toimia pantamallina kotipihalla, sillä edellispäivän ajoittain lumisella kuvausretkellä ei tullut selkokuvia pannasta.

 Kyllä voi luminen luonto olla sitten kaunis.

Ja lopuksi tarjoan mustikkaa, puolukkaa ja juolukkaa, ollos hyvät :)

Lapasesta lähtöö Muikku

Heti alkuun varoitus. Postaus sisältää tuotesijoittelua ja lavastettuja kuvia :)

Taito Itä-Suomi ry on julkaissut Suomi 100-vuotta juhlavuoden kunniaksi 15 lapasmallia, jotka Taito Pirkanmaa on suunnitellut. Kaikki mallit löytyvät Lapasesta lähtöö savossa -ohjevihkosta ja yksittäiset mallit tarvikepakkauksista. Ohjevihko on siinä mielessä nerokas, että kaikki mallit on suunniteltu melkein samaan muottiin. Kaikissa on samanlainen peukalo ja kärkikavennus, ranteen aloituksiakin on vain kahta mallia, mutta kämmenen kirjoneule on tieten omanlainen jokaisessa.

Jokunen aika sitten sain Muikku-lapas tarvikepaketin. Enpä ole ennen tarvikepakettia omistanutkaan, kun enimmäkseen neulon omasta päästä ja niistä langoista mitä nyt sattuu varastossa olemaan. Kieltämättä oli vaivatonta, kun ei tarvinnut arvuutella esim. lankojen riittävyyttä. Ohje oli kirjoitettu selkeästi ja kuviomallia oli helppo seurat ruutupiirrokesta. Keksin mielestäni hyvän tavan seurata mallia. Laitoin ruutupiirroksen ja A4-paperin muovitaskuun ja siirsin A4:sta ruutupiirroksella sitämukaa, kun työ eteni. Varmaan on nerokkaampiakin tapoja, mutta tämä on tällainen karvalakkiversio.

Ideasta innoissani laitoin kyseisen kuvan, tosin ilman sumennuksia FB:n Neulonta ryhmään. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että olisin tarkoituksella jakanut maksullista mallia, mutta joistakin se vaikutti siltä. Rupesin sitten itsekin katsomaan kuvaa sillä silmällä ja myönnän, että olihan se vähän uskalias. Yleensä olen todella tarkka siitä, etten riko tekijänoikeuksia enkä jaa ostettuja malleja, mutta nyt ideasta innostuminen teki tepposet. Lopulta poistin kuvan Neulonta ryhmästä ja laitoin sinne myöhemmin sellaisen version, jossa ruutupiirrosta näkyi huomattavasti vähemmän. Siitä näki idean ihan yhtä hyvin kuin tuostakin kuvasta.

Asia vaivasi sen verran, että otin yhteyttä Taito Itä-Suomeen, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että kuvan olisi voinut jättää näkyville. Meinasinkin lisätä sen tänne, mutta laitanpahan kuitenkin tämmöisen sumennetun version.

Pirkka lapaslanka on kivaa neulottavaa, mutta oli se sen verran paksua, että tekeminen tuntui käpälissä. Kolmosen puikoilla tikuttelin ja lapasista tuli just sopivat. No nyt vasta hokasin, että lapasen suut eivät olekkaan ihan ohjeen mukaiset. Ihmetteli jossain vaiheessa, että mitenkä ne näyttää mallikuvassa erilaiselta. Joopa joo, huomaa että sitä on luettu ohje huolimattomasti. No pari kerrosta sinne tänne, lämmittää nuo kuitenkin :)

Malli Muikku by Taito Pirkanmaa Oy, Minna Ahonen & Tiina Jaakkola
Lanka Taito Pirkanmaa OY:n Paksu Pirkka
Menekki 106 g (jäin 40 g ylimääräistä lankaa)
Puikot 3 mm sukkapuikot
Fiilis Jee :)

Varastosta löytyi iki-ihanat vanhat puusukset. Otettiin ne kuvausrekvisiitaksi Lahden MM-kisojen kunniaksi. Meikäläinen on muka niin urheilullinen, mutta kaikki on vain lavastusta. Tässä on maattu kuumeessa kohta viis päivää ja tänäänkin oli vielä pientä lämpöä, joten ei suksi luista, ei.

Lapasia vaihteeksi

Täällä on ollu aika hurjat pakkaset jo kohta toista viikkoa vaan eipä haittaa. Ostin tosi lämpimät talvikengät, vähän semmoset huopikkaan tyyliset joihin mahtuu parit villasukat päällekkäin ja niitähän mulla piisaa. Nyt on tullut erityisen paljon käytettyä niitä pitkävartisia hillasukkia, jotka tikuttelin monta vuotta sitten. Toppahousut on kans kova sana. Ja kunnon lapaset tieten.

Kaivelin laatikoita ja löysin sieltä joskus ammoin ostettua Pirtin kehräämön hahtuvalankaa muutamia nöttösiä. Iki-ihanat käsityöaarteet kirjasta löysin lovikkaitten ohjeen ja sitä hieman mukaellen aloitin neulomisen kuutosen puikoilla. Toisen lapsen tehtyäni ihmettelin miksi se näyttää pienemmältä kuin ensimmäinen vaikka varmasti neuloin saman määrän kerroksia, kerrankin oikein laskin. No siinä vaiheessa sitten hoksasin että niillä lankanöttösillä oli paksuuseroja. No eikun neulomaan ohuemmalle tumpulle paria kerta sitä ohuempaa lankaa oli tarpeeksi. Nyt mulla oli kolme lapasta, yksi pari ja yksi paksumpi pariton. Melkein meinasin jättää tuon yhen parittomaksi vallankin kun tässä vaiheessa ei ollut enää paksua lankaa tarpeeksi, jotta siitä ois saanu koko lapasen. Vaan aattelinpa sitten, että jospa sen puuttuvan parin saisi muodostettua neulomalla ohutta ja paksua lankaa vuorokerroksin. Ja saihan sen, tosin on ne vähän eripariset, vaan kukapa ei olis :)

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa ne "ohuemmat" lapaset, joiden rannekkeisiin virittelin ruskeista ja valkoisista langoista kuvion. Tuolla hyisellä kuvausreissulla hoksasin, että ranteissa olisi saanut olla hieman lisää pituutta, muutoin kyllä lämmittivät käsiä vallan mainiosti, vallankin kun alla oli neulotut sormikkaat.

Kotona ratkaisin pituus- tai siis lyhyysongelman virkkaamalla muutaman väriraidan rannekkeen jatkoksi ja saman tein myös "paksumille" lapasille.

Sieltä laatikon pohjalta löytyivät myös esikoiselle joskus joululahjaksi neulotut lapaset, joista peukalot olivat kuluneet puhki ja kämmenselän kiekurat meinasivat irrota. Siellä ne olivat kiltisti odottaneet uutta tulemista muutaman vuoden. Onneksi lankaa jäi sen verran, että sain neulottua uudet peukut ja kiekurat kiinnitin uudelleen neulahuovuttamalla. Ja sieltä samaisesta laatikosta löytyi myös koiravillalankaa, jonka olen joskus voittanut jostakin blogista ja siitähän sitä vasta saiskin hyvät lovikkaat. Tekis mieli het ruveta neulomaan, mutta taidanpa tikutella ensin yhdet sukat.

Villasukkakilttejä

Kävin joulukuun alussa katsomassa Reijo Honkosen tekstiin pohjautuvan monologinäytelmän Puputtaja. Yksi tarinoista kertoi siitä, kuinka epäoikeudenmukainen joulupukki voikaan olla. Jotkut lapset saavat aina toivomansa lahjat vaikkeivät olisi yhtään kilttejä ja toiset, jotka ovat oikeasti tai ainakin yrittävät olla kilttejä saavat vain villasukkia ja suklaarasioita. He ovat kuulemma niitä villasukkakilttejä. Kylläpä pisti hymyilyttämään sillä meillähän tätä lajia piisaa :)

Avokin tyttärelle neuloin Olga-sukat Regia Stripemania colorista. Koko jotain 39-40, langanmenekki kolmosella neulottuna reilu 100 g.

Lapsenlapsen toiselle mummille neuloin sukat Regia 4-fädig langasta. Malli on melkein kuin Siiri-sukissa paitsi että kavennus/lisäys kohdat ovat aina samoin päin. Langanmenekki kakspuolosilla neulottuna noin 70 g, koko 39.

Myös nuoren perheen sukat on neulottu Regiasta. Oikealla oleviin vävypojan sukkiin sain idean Stephanie van der Lindenin Anni-sukista. Mallista on neulottu vain ensimmäinen osa eikä sitäkään ihan ohjeen mukaan (oikeat vaakaraidat ovat kolme kerrosta korkeat, ohjeessa kaksi). Keskimmäiset eli esikoisen sukat ovat taas yksi versio Rye-mallista. Pikkuiselle pojalle neuloin raitasukat isän ja äidin sukkien väreissä. Niistä tuli sattumalta just oikean kokoiset mutta saas nähdä mahtuvatko enää lopputalvesta jalkaan.

Kuopuksenkin sukat on neulottu yksinkertaisista aineksista eli siis omasta päästä.

Poika toivoi paksuhkoja sukkia ja sai sellaiset. Malli on ihan perussukka maustettuna varren nurjilla, harmailla raidoilla. Kuva on otettu hetkeä ennen pojan poislähtöä, joten alla oleva sukkaryhmäkuva jäi yhtä villasukkakilttiä vajaaksi :)

Ja sainhan minä yhdet lapasetkin neulottua.

Hihii, pikkupeukalon satuttaminen oikeaan koloon voi olla vähän haastavaa :)

Ja lopuksi vielä potkupallo, jonka väkertäminen olikin aika mielenkiintoinen homma. Virkkaaminen ei tuottanut vaikeuksia, vallankin kun löysin hyvät ohjeet.

Eikä kai kokoaminenkaan olisi ollut kovin vaikeaa, jos olisi käyttänyt vain kahta väriä, mutta useamman värin hahmottaminen pisti jo miettimään. Onneksi löysin kokoamiskuvan, jonka avulla homma helpottui huomattavasti.

Mietitytti vähän, jotta kuinkahan täytevanu tursuaa nuista pienistä reiistä, joita jäi väkisten tuohon pintaan. No kaveri vinkkas, että pallon voi täyttää vaikka muovipusseilla ja teinkin sitten niin, että laitoin parikolme kaupan hedelmäpussia päälekkäin, työnsin ne valkoisen viisikulmion kokoisesta aukosta pallon sisään ja täytin sen vanulla ja keskelle pistin vielä herneillä täytetyn kindermunan sisuksen noin niinkuin ääniefektiksi.

Hyvää ja neulerikasta uutta vuotta meille kaikille!

Oman kylän malliin

Kolmisen vuotta sitten löysin vanhasta Kotiliedestä Leppävirta-lapasen mallin, joka poikkesi hieman siitä mallista, joka löytyy Mary Oljen kirjasta Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä (s. 68). Tuolla vuoden 1927 mallilla on tullut neulottua jo muutamat lapaset ja tässä taas yhdet.

Olipa hauska huomata, että joku muukin oli löytänyt saman mallin. Työn tuomana etuna pääsen hypistelemään uusia kirjoja, eritoten uusia neulekirjoja. No tässä yhtenä päivänä selailin Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset kirjaa ja ai kun ilahdutti löytää tuttu malli.

Mutta voi harmi kun painovirhepaholainen oli päässyt lipsahtamaan ruutukaavioon, ranne ja kämmenpuoli kun pitäisi olla kahden silmukan ruudukkoa.

 

Taitopirkanmaa on tehnyt kivoja neulepaketteja, joissa on langat ja ohjeet kirjolapasiin. Kuopion lapasmallia katsellessa leppävirtalaiset voisivat kyllä mielensä pahoittaa, sillä sehän on meidän lapanen, niin kerta :( No liekö tuo värien lisääminen parantanut mallia, en tiedä. Itse tykkään enemmän tästä kaksvärisestä versiosta. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1953) on Hamina-lapasen malli, joka on myös hyvin samanlainen kuin meidän tosin ranne on erilainen eli varmaan noita samoja kuvioaiheita on käytetty muuallakin.

Neuloin nämä lapaset Pallas-langasta kolmosen puikoilla, menekki oli n. 80 g. Pirtinkehräämön karstalanka olisi ollut kyllä parempi vaihtoehto. Harmaata mulla oliskin ollut ja ruskeaakin, mutta vain ohuena. Kokeilin josko ruskeaa olisi voinut neuloa kaksinkertaisena harmaan kanssa ja kyllähän sitä neuloi, mutta peeveli kun olikin hankalaa. Kieli keskellä suuta sain neuloa, jotta varmasti molemmat säikeet tuli neulottua. Ranteen sain tehtyä ja luovutin, sitä paitsi lapasesta näytti tulevan liian iso. Kyllä tuo Pallaskin toimii ja varsinkin jos lapasen saaja on herkkä hipiäinen, mutta sitähän minä en tiedä :)

Pienelle Ruusunnupulle

Työkaveri sai vauvan pari viikkoa sitten. No mehän tieten haluttiin onnitella häntä jollain pienellä ja yksi (arvaatte varmaan kuka) ehdotti jotain neulottua. Niinpä sitten neuloskelin Lanetista pienen neulesetin eli pipon, sukat ja lapaset.

Jaana-nukke on sitten kiitollinen kuvattava, kiltisti paikallaan istuu hän. Muuten tuo autokuvioinen trikooasu on 50-luvun lopulta ja kuului aikanaan veljelleni. Kai se oon minäkin sitä käyttänyt, pitääpä kysyä äidiltä kun en itse muista :)

Junasukat on neulottu sillä kuuluisalla ohjeella, tosin neuloin jalkapöydän hieman lyhyemmäksi kun saaja on vielä niin kovin pieni. Lapaset sävelsin sukkiin mätsääväksi.

Hatun ohjeen löysin jostain käsityölehdestä, tosin tämä on melkein just kuin se norjalainen malli. Ei taida erota muutoin kuin että kavennukset on tehty hieman toisin. Sama, hyvin istuva, saumaton lopputulos kuitenkin. Nauhat neuloin i-cordina (no kuulostaapas höpsöltä, liekö sillä suomalaista vastinetta?). Koko settiin meni lankaa vain 75 g.

Nyt on Ruusunnupun lämmikkeet laitettu lahjapakettiin. Toivottavasti ovat sopivat ja tarpeelliset.

Jottei sormet paleltuis

Solveig Hisdalin iki-ihanassa kirjassa Kuviot silmukoiksi - nostalgisia neuleita on semmoinen neulottu muhvi, johon oli jälkikäteen virkattu erisävyisiä röyhelörivejä. Tuumin aikanaan, jotta onpas mainio tapa uppottaa pienet lankanöttöset kuleksimasta kaapin kätköistä ja tekaisin samalla tyylillä moniaita rannekkeita. No, tässä tapauksessa kävi sitten niin, että pienten lankanöttösten sijaan kaapin kätköihin jäi kuleksimaan hieman suurempia rannekkeita. Olihan ne kivan näköisiä, mutta ei niille oikein käyttöä ollut ja muutamat olivat vähän liian tiukkojakin. Aina silloin tällöin mietiskelin, jotta mitä niille tekisi, kunnes viime syksynä päätin kokeilla josko ne toimisivat lapasten tai sormikkaiden ranteina. Niinpä ostin kolmillle rannekkeille langat ja aloitin hommat vaaleimmasta päästä.

Sain ekan sormikkaan peukaloa vaille valmiiksi joskus marraskuussa ja sitten se jäi jouluneuleruuhkan jalkoihin. Viime viikolla ajattelin, jotta nyt täytyy tehdä se toinenkin valmiiksi ennekuin syvennyn niihin herkkulankoihin. No, sieltähän se toinen ranneke löytyi ja eikun neulomaan. Kun aloin vertaamaan peukalon paikkaa huomasin, että hitto soikoon rennekkeet eivät olleetkaan samanväriset. Äääh! No eihän siinä hirmuinen homma ois ollut purkaa, mutta neuloinpahan vaan menemään. Ajattelin, jotta jospa sitä ranteiden värieroa ei huomais, mutta kyllä sen huomaa.

Kävin sitten ostamassa toisen kerän vaaleaa Woolia ja neuloin toisetkin sormikkaat, kun kerta olivat niin kovin tuloillaan. Mutta ei ollut vieläkään hyvä. Rannekkeet olivat mielestäni liian pitkät. Ainakin minun käsillä ne oli vähän hankala vetää käteen, kun olivat peijakkaat niin tiukatkin, siis ne rannekkeet. Mutta kun oli alettu ähräämään (luulin että tämä olisi ollut nopsa neuletyö), niin ährättiin sitten oikein kunnolla. Lyhensin molemmat rannekkeet ja virkkasin noihin lyhempiin tuollaisen nirkkoreunan ja toisiin ihan tavallisen huolittelun. 

Ja kyllähän nämä ihan sormikkailta näyttävät, oikeastaan aika kivatkin. Muttamutta, valkoinen on aika arka väri käsineisiin. Woolihan on konepestävää ja taitaa olla sekin lanka, jolla ranneosa on neulottu, mutta noista raitavirkkauksista en tiedä. No, minullahan on nyt neljä ylimääräistä lyhyttä ranteenpätkää, joten eikun koepesuun jossain vaiheessa. Voi nimittäin olla, että nämä menevät ehkä lahjavakkaan ja silloin täytyy kyllä osata sanoa kuinka ne pestään.

Malli perussormikkaat rannekkeihin, joissa on virkatut raidat
Lanka Novita Wool käsiosassa, ranteissa mitäsunsattuu
Menekki n. 6o g (kämmenosaan 50 g)
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Sieltä kaapin kätköistä löytyi myös keskeneräiset joululahjaksi tarkoitetut Leppävirta lapaset. Neuloin nekin valmiiksi. En tehnyt peukaloita mallin mukaan vaan uskaltauduin muokkaan perinneneuletta, hui sentään :) 

Malli Leppävirta lapaset Kotiliesi, nro 24, 1927
Lanka Novita Nalle
Menekki n. 7o g 
Koko sopiva
Puikot 2,5 mm sukkapuikot

Langalla on näköjään suuri merkitys lopputulokseen. Hyvät tuli näistäkin muttei läheskään niin hyvät kuin niistä aiemmista, karstalangalla neulotuista lapasista.

Kotiliesi N:o 24, 1927

"Viime aikoina on erilaisten villalankatöitten valmistus kotitarpeiksi tullut yhä enemmän käytäntöön ja samalla virinnyt erityinen vanhojen mallien harrastus. Kansanomaisena mallina esitän erään lapasen mallin Leppävirran sydänmaalta.

Luulen jokaisen voivan mallia seuraten neuloa lapasen, sillä se on helppoa kuvan mukaan.

Tällaiset somat lapaset ehtii nytkin vielä ennen joulua valmistaa.

Nykyjäänhän urheillaan ja jokainen niitä tarvitsee.

On niistä sekin etu, että voimme käyttää lankojemme tähteitä lapasien neulomiseen. Varsinkin kotikehruisesta villasta tulee lämpimät ja kestävät. Olga Tepponen "