Kirjontajuttuja

Kirjapaja lähetti minulle arvioitavaksi Cristin Morganin Kirjontajuttuja, 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa -kirjan.

Kirja on visuaalisesti kaunis. Ohjeet ovat selkeästi ja seikkaperäisesti vaihe vaiheelta edeten kirjoitettu. Kuvat ja kuvitukset tukevat mainiosti ohjeita.

Kirjassa on ruokaliinoja, kukkaruukkuja, tyynynpäällisiä, pussukoita, tauluja, pinssejä ja riipuksia erilaisine kirjailuineen. Mallit ovat nuorekkaita ja otaksun että varsinkin aloittelijalle tämä kirja voisi olla erityisen innostava. Monet malleista ovat nopeasti ja helposti toteutettavia.

Bonuksena ovat kirjan takakannen taskusta löytyvät silitettävät mallikuvat.

Itseäni miellytti eniten kirjan suloiset pienet ruususet joita jo vähän kokeilinkin.

En ehkä tule tekemään mitään kirjan valmiista malleista, siis pussukoista, tauluista tai pinsseistä, mutta varmasti sovellan kuvioita johonkin muuhun. Teen harvoin juttuja orjallisesti ohjeita noudattaen oli sitten kyseessä neuleet, kirjonta tai jokin muu tekniikka. Tykkään yhdistellä, muokata ja kokeilla ja siksi on kiva omistaa monenlaisia inspiroivia kirjoja kuten tämä Kirjontajuttuja.

Villasukkia Strömsöstä -kirjaprojekti

Ei sitä aina arvaa mitä jännää elämä tuo tullessaan. Tämä tarina alkaa reilun vuoden takaa. Silloin Lee Esselström kyseli kirjoneule-ehdotuksia suunnitellakseen Suomi 100 -neulesetin. Minäkin lähetin ehdotuksen ja kappas vain, sain muiden ehdotuksia lähettäneiden kanssa kutsun tulla neulomaan Strömsööhön ja sinnehän sitä mentiin. Neulesessio tuli ulos itsenäisyyspäivänä Kohti linnanjuhlia - ja myöhemmin myös Strömsö-ohjelmassa. No, sitten kävi niin, että muuan kustannustoimittaja oli nähnyt ohjelman ja ehdotti meille, josko haluaisimme tehdä neulekirjan. Halusimme juu.

Kustantajan toivomuksesta kirjassa olisi vain kirjoneulesukkia ja niitäpä sitten suunnittelemaan ja kirjaa tekemään. Aikataulusyistä johtuen kaikki neuleiltaan osallistuneet eivät voineet tulla mukaan kirjaprojektiin, mutta viiteen pekkaan (Lee Esselström, Tanja Majava, Eva-Maria Oksman, Marianne Wasberg ja minä) saimme suunniteltua kirjallisen verran malleja. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kirja on viimeistä silausta vaille valmis ja se ilmestyy ensi tammikuussa. Kirjan voi jo tilata Minerva kustantamon sivuilta ja muistakin nettikaupoista.

Koin aluksi hieman haasteellisena kirjoneuleiden suunnittelun, sillä melkeinpä kaikki aiemmat suunnitelmani neulemallit ovat olleet pintaneuleita. Epäilin myös kirjoneulekäsialani, että olisiko se tarpeeksi tasaista. Mutta oppia ikä kaikki ja mukavat fiilikset jäi koko prosessista, vaikka välillä olikin epäilyksen hetkiä.

Tämä kirjaprojekti on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen, opettavainen kokemus ja haasteellinenkin siinä mielessä, että me tekijät emme tunteneet toisiamme ennestään. Asumme eri puolilla Suomea, joten yhteiset tapaamiset eivät onnistuneet. Nokakkain olisi moni asia ehkä selvinnyt joutuisammin, mutta toisaalta onnistuihan se yhteydenpito sähköisestikin.

Sain muuten lankasponsoriksi Varkauden Taito Shopin. Olipa ilo saada valita heidän hyvästä lankavalikoimasta mieleiset langat. Lämmin kiitos heille :)

Seuraavat viisi postausta ovat kirjaan tulleista sukistani.

Sormikkaat sormikkaat

Vajaat neljä vuotta sitten ostin Viron reissulta ihanaisen neulekirjan, joka on ollut inspiraation lähteenä aiemmin ja niin nytkin, mutta vieläkin nämä minun versiot ovat aika riisuttuja verrattuna kirjan kirjottuihin malleihin.

Ranteen mallineule oli helppo ja joutuisa neuloa. Mallikerrassa on joko 12 tai 14 silmukkaa ja vain kaksi erilaista kerrosta. Neuloin sormikkaat kakkosen puikoilla, 56 silmukalla ja langanmenekki oli noin 45 g. Punainen ja vihreä lanka ovat Regian sukkalankaa, orasssi raita Malabrigoa ja ruskea osuus Pirtin kehräämön ohutta karstalankaa.

Punasen värin säätö voi olla sitten vaikeaa, huoh.

Olen todella tyytyväinen sormikkaisiin ja luulenpa, että hyödynnän toistekin tätä mallia. Toivottavasti lanka kestää kulutusta paremmin kuin ohuet sukkalangat, joista olen neulonut muutamat sormikkaat. Ne on niin nyhrääntyneitä kämmenen puolelta, ettei niitä kehtaa käyttää kuin alussormikkaina tumppujen kanssa, tosin tärkeä virka se on sekin.

Nämä sormikkaat tein pariksi tuolle ruskealle huiville, josta on tullut tämän talven suosikki. Pirtin kehräämön ohut karstalanka on suloisen lämmin ja mukavan tuntuinen ihoa vasten. Saiskohan sitä vielä jonkilaisen pipon tuosta loppulangasta niin sittenpä olis kokonainen setti :)

Oman kylän malliin

Kolmisen vuotta sitten löysin vanhasta Kotiliedestä Leppävirta-lapasen mallin, joka poikkesi hieman siitä mallista, joka löytyy Mary Oljen kirjasta Kirjokintaista kauneimmat ja muita neuletöitä (s. 68). Tuolla vuoden 1927 mallilla on tullut neulottua jo muutamat lapaset ja tässä taas yhdet.

Olipa hauska huomata, että joku muukin oli löytänyt saman mallin. Työn tuomana etuna pääsen hypistelemään uusia kirjoja, eritoten uusia neulekirjoja. No tässä yhtenä päivänä selailin Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset kirjaa ja ai kun ilahdutti löytää tuttu malli.

Mutta voi harmi kun painovirhepaholainen oli päässyt lipsahtamaan ruutukaavioon, ranne ja kämmenpuoli kun pitäisi olla kahden silmukan ruudukkoa.

 

Taitopirkanmaa on tehnyt kivoja neulepaketteja, joissa on langat ja ohjeet kirjolapasiin. Kuopion lapasmallia katsellessa leppävirtalaiset voisivat kyllä mielensä pahoittaa, sillä sehän on meidän lapanen, niin kerta :( No liekö tuo värien lisääminen parantanut mallia, en tiedä. Itse tykkään enemmän tästä kaksvärisestä versiosta. Eeva Haaviston kirjassa Sata kansanomaista kuviokudinmallia (1953) on Hamina-lapasen malli, joka on myös hyvin samanlainen kuin meidän tosin ranne on erilainen eli varmaan noita samoja kuvioaiheita on käytetty muuallakin.

Neuloin nämä lapaset Pallas-langasta kolmosen puikoilla, menekki oli n. 80 g. Pirtinkehräämön karstalanka olisi ollut kyllä parempi vaihtoehto. Harmaata mulla oliskin ollut ja ruskeaakin, mutta vain ohuena. Kokeilin josko ruskeaa olisi voinut neuloa kaksinkertaisena harmaan kanssa ja kyllähän sitä neuloi, mutta peeveli kun olikin hankalaa. Kieli keskellä suuta sain neuloa, jotta varmasti molemmat säikeet tuli neulottua. Ranteen sain tehtyä ja luovutin, sitä paitsi lapasesta näytti tulevan liian iso. Kyllä tuo Pallaskin toimii ja varsinkin jos lapasen saaja on herkkä hipiäinen, mutta sitähän minä en tiedä :)

Kirjallinen Wiikon Wanha

lainaus Pentti Haanpään kirjasta Muistiinmerkintöjä vuosilta 1925-1939:

JUHANNUSYÖ INARILLA

... Puolenyön hetkellä lähdettiin me kolme ja Viekkolan isäntä neljäntenä. Yö oli kaunis. Emaljimukia käsiteltiin ja silmäiltiin kiikarilla Inarin saaria, niemiä ja salmia.

Ajeltiin kapeata Mahlatin salmea ja poikettiin sen toisessa päässä olevaan Lapin taloon Nuora-Juhaniin. Paikka oli kaunis.

Ranta kallioinen aittoineen.

Asuinrakennus oli maalattu punaiseksi. Akkunasta näin joitakin lehtiä. Siis sivistystä täälläkin. Laajassa pirtissä makasi lappalaistyttö täysissä pukimissa, jotka kuitenkin olivat lantalaiset. 

Jatkettiin matkaa ja maisteltiin nelikulmaisen taimenen rasvaa. Sitten tuli näkyviin Ukonsaari, lappalaisten muinainen uhrauspaikka, korkeana ja kallioisena, muutamia mäntyjä laellaan...

Niin sitten alkoi paluu. Inarin kirkolla ei käyty. Nuora-Juhanissa käytiin jälleen. 

Tyttö keitteli kahvit Lapin takassa.

Katon rihmassa riippuvia lankarullia arvailtiin ja niitä sanottiin olevan yksi vaille puolestatoista sadasta.

Ja moottori kävi jälleen ja matka leikkaantui. Tuli Koppelon kylä ja Ransu ja ryyppyjä ja uinti ja hieman untakin ja hieman paluuta takaisin...

Ivalo 25.VI.30

Kuvat ovat tämän kesän lomareissulta ja juurikin kirjan mainitsemasta paikasta. Mitähän on mahtanut lappalaistytön eli mummoni mielessä liikkua kun maistissa olut miesporukka on keskellä yötä tullu kylään :). Tekstissä mainitut lantalaispukimet tarkoittavat tavallisia vaatteita, siis niitä joita lantalaiset eli pohjoissuomalaiset (ei saamelaiset) käyttivät. Lieneekö kirjailija hämmästynyt kun kaikki eivät olleetkaan lapintamineissa. Rihmassa riippuvia lankarullia on edelleen Nuoran Juhanin tuvassa, muttei enään niin paljoin kuin vuonna 1930. Nykyään tuo muistorikas, rakas paikka on serkkupojan omistuksessa ja voi miten siellä oli taas lystiä.

Sirilehekiri

Ostin viisi vuotta sitten ihanaisen Haapsalu Sall kirjan ja yhä vaan se jaksaa inspiroida pitsihuivin neulontaan. Tämä sirilehekiri oli haaveissa kauan ja vihdoin viime heinäkuussa pistin sen puikoille. Kesällä se oli mainio reissuneule helposti opittavan mallikerran ansiosta ja tulihan tuota talvellakin tikuteltua. Valmistuminen olisi saattanut pitkittyä vieläkin, mutta niin vain sain huivin valmiiksi odotellessani viikon verran lankakauppaan pääsyä. Näin pitkä valmistusprosessi ei ole ollenkaan minun tyylistä, mutta ei tästä mitään stressiä tullut eikä onneksi ufoakaan.

Voi miten mukava kun sain houkuteltua lomailemaan tulleet tyttäreni huivimalleiksi eli kerrankin pääsin kameran taakse, joka on paljon mieluisempi paikka kuin edessä oleminen. Annoin vapaat kädet huivin mallaukselle ja kas näin nuorekkaasti sen laittoi kuopus:

Välillä heitimme huivin omenapuun oksalle

Minusta tämä malli on siinäkin mielessä kiva, että se toimii molemmin puolin.

Huivi on neulottu kaksinkertaisella langalla ja sen tuntu on aivan ihanan kevyt ja pehmoinen.

Malli Sirilehekiri Haapsalu Sall kirjasta
Lanka Drops Lace ja Titan Wool Merinos Extra
Menekki n. 170 g
Koko n. 70 x 170 cm
Puikot 3,5 mm

Tässä kuopus on assarina ja esikoinen mallina

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen ja eiköhän tälle käyttöäkin löydy.

Siellä kirjassa olis vielä monta mallia, joita tekis mieli neuloa ja ajattelinkin, että ehkä seuraavaan voisi neuloa myös ne reunapitsit. Mutta ensin neulon jotain vallan muuta.

Loppuun tällainen aurinkoinen pääsiäisposeeraus, jonka myötä

toivottelen iloista pääsiäistä kaikille :)

Ja sitten ne sormikkaat

Takin neulomisesta ylijääneet langat vähenevät pikkuhiljaa ja muuan väri loppui jo vallan kesken. Meinasin nääs tehdä oranssit sormikkaat, mutta piti ottaa sininen, punainen ja vihreä avuksi jotta joka sormi pysyisi lämpimänä. Ja koska lopputulos näytti jotenkin hupaisalta, yritin pelastaa tilannetta kursimalla kuvioita kämmenselkään ja lopputulos on jotensakin hupsu mutta kelpaa kyllä mulle.

Ostin muutama vuosi sitten Haapsalusta ihanaisen Kirjatud teekond-kirjan, joka on täynnä todella kauniita neulottuja ja kirjottuja sormikkaita. Olen selaillut ja ihastellut sitä silloin tällöin ja nyt nyysin sieltä simppelin kirjonta-aiheen sormikkaisiini.

Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.

Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.

Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).

Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.

Lapintakki

Nyt se on sitten kuvattu tämä minun muutama viikko sitten valmistunut neuleeni, jonka inspiraation lähde on maantieteellisesti, arvaattekos missä :)

Takin idea kuiskutteli ajatuksissa useamman vuoden ajan ja viime syksynä sain vihdoin ostettua langat siihen. Mulla oli ennestään Karen Jomppasen Lapin käsityöt ja ostin myös Sámi Duodji ry:n kustantaman Suomen saamelaispuvut kirjat, joita myös käytin idealähteinä.

Suomen saamelaispuvut kirjan lopussa on ihania vanhoja ja muutamia uusiakin kuvia paikallisista ihmisistä puvuissaan. Kirja on muutenkin todella upea teos, suosittelen.

Tarkoitus ei ollut kopioda suoraan mitään mallia, mutta kyllä tämä lopputulos taitaa aika hyvin kavaltaa lähteensä. Herra Linssi kysyikin jotta onko tuo joku protestitakki. Höh, mikkään rotesti.

Aloitin tekemisen etukappaleista, jotka neuloin samaan aikaan pyöröpuikoille, tulivat siis aivan varmasti samankokoisiksi :) Ja koska taskut on hyviksi havaittu, neuloin myös ne.

Olkapään silmukat jätin päättelemättä, sillä jahka takakappale olisi valmis, päättelisin ne kolmen puikon päättely. Valmiit kappaleet pingotin ja

laitoin kostumaan huuhteluaineessa lilluneiden harsojen alle. Tämä käsittely poistikin aika hyvin sähköisyyttä.

Ennen kuin poimin silmukat sivusaumoista neuloakseni takakappaleen, ompelin taskujen saumat ja ne olivatkin ainoat ompelukset tässä takissa. Aloitin neulomisen oikean puoleisen etukappaleen reunasta. Ajattelin, että pystyraidoituksen tekeminen käy kätevimmin neulomalla ne näin poikittain.

Takakappaleen korkeus oli takakaarrokkeen verran vajaa. Tein sivusaumojen viereen ja raitojen keskelle lyhenttyjä kerroksia saadakseni takkiin levenevän helman. Kun olin neulonut takakappaleen vasempaan reunaan asti, yhdistin reunat silmukoimalla. Mietin, josko olisi sittenkin pitänyt neuloa takakappale siten, että olisi edennyt molemmista reunoista ja silmukointi kohta olisi ollut tuo keskellä oleva vihreä raita, mutta epäilytti olisinko saanut siitä sittenkään tarpeeksi siistin. Nyt en ole varma vedättääkö takakappale suuntaan tai toiseen, vähän vaikuttaais että on vasemmalle kallellaan. No sen näkenee käytössä, paitsi etten minä sitä tieten näe, jos olen käyttäjä :)

Kun takakappale oli yhdistetty etukappaleisiin, poimin silmukat takakappaleen yläosasta takakaarrokketta varten ja neuloin raitaosuuden normaalisti. Olkasaumat päättelin kolmen puikon päättelyllä eli ei siis saumanompelua täälläkään. Seuraavaksi neuloin helman, etukaitaleet ja kauluksen (pariinkin otteeseen :), jonka jälkeen

poimin kädensuuaukosta silmukat hihaa varten ja neuloin ne kuten ennenkin ylhäältä alas. Kun aloitin toista hihaa, oli jo hieman haikea olo, että tässäkö tämä nyt oli, ei enää mitään säätämistä eikä funtsimista :)

Reunat meinasin huolitella alunperin i-cord päättelyllä, mutta päädyin kuitenkin virkkaukseen, sillä siten sain reunaraidasta suurinpiirtein saman levyisen kuin neulotusta raidasta. Alla oleva kuva paljastaa etten saa noita lyhennettyjen kerrosten vaihtumakohtia ihan näkymättömiksi, mutta tuskinpa kukaan ilkiää tulla ihan takalistoon kiinni niitä ihmettelemään :)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, nappien kanssa ei tällä kertaa ollutkaan hirmu säätämistä, vaan kaikki kävi hyvin kivuttomasti. Olen niiiiin tyytyväinen näihin sarvinappeihin kuin olla voi.

Malli  omasta päästä
Lanka  Esito huopalanka
Menekki  n. 570 g (sininen 380, punainen 120, oranssi, keltainen ja vihreä kukin 20 g)
Koko  m
Puikot  3,5 ja 3  mm pyörö- ja sukkapuikot, 3 mm virkkukuoukku
Muuta 7 nappia

(tonttu savolaismetsässä)

Olenko tyytyväinen lopputulokseen? No sanotaanko, että olen yllättynyt kuinka vaivattomasti ja vähillä purkamisilla tästä tuli aika lailla se mitä olin kuvitellutkin. Olin valmistautunut purkuhommiin varsinkin tuon takakappaleen suhteen, mutta vain helman ja etulistat tein kahteen kertaan. Niin että kyllä olen tyytyväinen ellei tuo helma sitten ala veättämään. Sen huomasin tätä tehdessä, että melkeinpä se suunnittelu ja pähkäileminen tuovat enemmän iloa kuin itse valmis neule. Siis onko matka tärkeämpi kuin määränpää.

Viime aikoina olen käsitellyt kuvat pixlr.com ohjelmalla, jolla saa aika vaivatta ihan hyviä nettikokoisia kuvia. Eihän se nyt ihan photoshopin veroinen ole, mutta toimii ja voi miten kivoja efektejä saa tuolla pixlr-o-maticilla, jolla käsittelin esim. tämän postauksen ensimmäisen ja viimeisen kuvan. Tämä ei nyt sitten ole maksettu mainos vaan kerronpahan vaan kokemuksesta. Olisipa kiva tietää millä ohjelmalla te käsittelette kuvianne?

Niitä näitä

Minulla taitaa olla meneillään raitasukkaputki ja mikäpä tässä raidoitellessa kun on niin meheviä värejä näissä ostamissani Pirkanmaan Roosa nauha langoissa. Mutta ai hassua kuinka langan paksuuksissa on eroa. Niinkuin kuvasta huomaa, valkoinen on paksumpi kuin nuo muut, mutta eipä se nyt maata kaada, varsinkaan raitasukassa.

Vaikka tässä on vielä muutamat sukat kutomatta, alan jo valmistautua tulevaan. Päässä on jo jonkin aikaa muhinut ajatus tietyntyyppisestä villatakista ja langatkin on jo hommattu ja jotta pääsisin tekemään mallitilkkua, piti vyyhdet veivata kerälle. Minulla on tällaiset parinkymmentä vuotta vahat sirkansääret eli vyyhdinpuut muistona kutoma-ajoilta (kangaspuilla). Muutama rima on pitänyt korjata jätskitikkujen ja jeesusteipin avulla, mutta muuten on toimiva peli. Ja lundian päätytikkaat käy vyyhtitelineestä.

Ja entäs tämä äidiltä peritty rakas, vanha, uskollinen kerintälaite. On kuulkaas kestänyt 60-luvulta tähän päivään, eikä ihme sillä se on tehty tolkun materiaaleista. Pikkusenvähän on lohjennu puuta tuosta kerintätapin juuresta, mutta se ei menoa haittaa. Ikupeli, veikkaisin.

Runokirjasta voi olla näinkin konkreettista hyötyä. Sisältöä yhtään väheksymättä, tässä tapauksessa vaakakupissa painaa enemmän kirjan paksuus ja kannen luistamaton pinta :). Tämmönen tulos syntyi eilisestä veivauksesta:

Ja sitten muutama neulekirjavinkki. Susan Anderson-Freediltä on ilmestynyt Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet kirja, jossa on mainioita kirjoneulebaskereita, -sormikkaita ja -sukkia. Mutta voi sentään kun pisti silmään muuten niin taidokkaasti neulottujen sukkien kantapäät ja varsinkin niistä poimitut silmukat. Tarttis varmaan itsekin kokeilla tekeekö tuo kirjoneulomus silmukoiden poimisesta noin haastelliista. Kirjan kuvat ovat todella kauniita ja neulemallit hienoja, niin että ei kai pitäisi juuttua kantapäihin :)

Toinen oikeinkin mielenkiintoiselta vaikuttava kirja on Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita. Kirja on visuaalisesti upea ja neulemallit klassisen kauniita. Ohjeita en ole tavannut, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta tämä toimii vallan hyvin ihan katselukirjanakin.

Nyt tämä lähtis neulomaan ja viettäkäämme virkistävä viikonloppu itse kukin tykönämme.