Ja sitten ne sormikkaat

Takin neulomisesta ylijääneet langat vähenevät pikkuhiljaa ja muuan väri loppui jo vallan kesken. Meinasin nääs tehdä oranssit sormikkaat, mutta piti ottaa sininen, punainen ja vihreä avuksi jotta joka sormi pysyisi lämpimänä. Ja koska lopputulos näytti jotenkin hupaisalta, yritin pelastaa tilannetta kursimalla kuvioita kämmenselkään ja lopputulos on jotensakin hupsu mutta kelpaa kyllä mulle.

Ostin muutama vuosi sitten Haapsalusta ihanaisen Kirjatud teekond-kirjan, joka on täynnä todella kauniita neulottuja ja kirjottuja sormikkaita. Olen selaillut ja ihastellut sitä silloin tällöin ja nyt nyysin sieltä simppelin kirjonta-aiheen sormikkaisiini.

Olen kirjonut hyvin vähän ja piti muutaman kerran kokeilla ennenkuin sain kunnon jälkeä. En tiedä kuinka toimitaan oikeaoppisesti, mutta minun piti ottaa apuväline pingottamaan tuota kämmenselkää kirjonnan helpottamiseksi. Sattumoisin muovisen mehukannun kansi oli just sopiva tähän puuhaan ja jotta rinkulasta tulisi pyöreä, piti tehdä kaava.

Tuo huopalanka on kolmisäikeistä ja sellaisenaan liian paksua tähän kirjontaan, joten ohensin sitä erottamalla säikeitä toisistaan. Punainen rinkula on kirjottu kaksisäikeisellä ja ruksit yksisäikeisellä langalla. Hidasta puuhaa tällaiselle noviisille. Kävi mielessä, että nuo rinkulat olis ehkä voinu jättää täyttämättäkin ja jos siinä olis vielä ollut alekkain punainen, sininen ja vihreä rinkula niin ois voinu toimia niinkin.

Sormikkaat on neulottu kakspuolosen puikoilla ja samalla hyväksi havaitulla mallilla kuin aiemminkin ja sen ohjeistus löytyy kirjasta Villasta vilun varalle, jonka on kirjoittanut Anjariitta Reimi-Orsa (1969).

Luen parhaillaan Viktoria Hislopin kirjaa Elämänlanka, jonka yksi päähenkilö on Katerina, joka kolmetoistavuotiaana on niin taitava kirjoja, että kun hän on ollut kolme viikkoa ompelimossa töissä, kaikki vaikeimmat ja eniten tarkkuutta vaativat kirjontatyöt tuodaan hänelle. Höh, oikein harmitti niiden talossa olleiden ammattilaisten puolesta, jotka olivat tehneet niitä hommia kymmeniä vuosia, että eikö muka sellaisella kokemuksella ole merkitystä. No jaa, ei pitäisi niin tosikkona lukea, mutta minua jotenkin ärsyttää kun elämä kuvataan ihan satuna, että yhenäkin ollaan jossakin ihan huippuhyviä. Niin.

Ja nyt tämä lähtis neulomaan vaihteeksi sukkia. Hyvää viikonloppua kaikille.