Huivi, huivimpi, huivein

 Huivien neulominen on sitten mukavaa. Pieni, kevyt neule on helppo ottaa mukaan reissuun kuin reissuun. Koon kanssa ei tarvitse pähkäillä ja langan riittävyyskään ei ole ongelma, varsinkin jos tekee mallin, jonka voi lopettaa milloin vaan. Tällainen malli on esim. Janina Kallion Tidelines, jota olen varioinut moneen huiviin:

Ilun mini sinkku oli lankana tässä kevyen kevyessä huivissa, jonka neuloin 2,75 puikoilla. Lanka oli niin ohut, että reiät eivät muka erottuneet kunnolla ja siksipä teinkin ne tuplasti eli näin; ensimmäisellä reikärivillä tein 2 o yht.,2 o ja langankierrot tuplana (tätä toistaen), toisella eli nurjalla kerrokselle tein langankierrot normaalisti, kolmannella kerroksella jatkoin ainaoikein neuletta. Nyt erottuu reiät!

Ainaoikein huivi ilman reikiä on neulottu Malabrigo Sock (845 Cirrus Gray)-langasta. On yksi lempparihuiveista.

Kävimme viime elokuussa Kristiinan kaupungissa ja tottahan se piti Kissanpiiskaajankuja nähdä ja ikuistaa kuviin. Vaan onneksi ei näkynyt piiskajia eikä kyllä kissojakaan. Koko kaupunki oli aika lailla tyhjä, sillä venetsialaiset ja hyvä ilma olivat houkutelleet asukkaat mökeillensä.

Tämä ihanainen risku on ostettu inarilaiselta Kaksama Graft Galleryltä.

Hmm, mistähän lngasta tämä huivi sitten olikaan. Yleensä säilytän lankojen vyötteet ja laitan vielä langanpätkän tunnisteeksi, mutta nyt on käynyt unohdus. Tämä saattais olla Uschitita Merino Singles, yksisäikeinen merinovilla. Loppuun neuloskelin pari värillistä raitaa. On suloisen pehmeä ihoa vasten. Ehdottomasti yksi lempihuiveistani.

Ja sitten mennään astetta räväkämpiin väreihin.

Vaaleanpunainen unelma on Heidi Alanderin Space between ja lankana Riikka-Piikan HipHei -ohut merinolanka.

Olipa mainiosti kirjoitettu ohje ja tällä kertaa seurasin sitä ilman omia virityksiä. Neuloin huivia koronaviikolla hissukseen ja sain samalla ilahduttavaa väriterapiaa. 

Vaaleansininen ja -punainen huivi vilahtavat Leppävirran kirjaston Neulelukutaito-aiheisessa Tarinakoukussa.

Huivipostauksen lomaan ujuttautuu näköjään ruskea villatakk joten kerrotaanpa siitäkin.

Sain puolitoistavuotta sitten lahjakortin TitiTyyhyn, josta tilasin mm. tämän villatakin ja tuon vaaleansinisen huivin langat. Olin tilaavinani mustaa lankaa, mutta tulikin tumman ruskeaa. Ei haittaa, on hyvä väri tämäkin.

 Cumbria on uusi ihastuttava lankatuttavuus. Harvoin on neulominen niin joutuisaa ja miellyttävää kuin tällä langalla. Mallina on Veera Jussilan Muistoneule omilla muokkauksilla. Pintakuviossa vuorottelevat sileät ja yks oikein, yks nurin kerrokset. Lopputulokseen ole oikein tyytyväinen. Langan pehmeys voi kyllä vaikuttaa siihen, että nukkaa saa nyppiä vallankin kainaloiden seudulta.

Neljää ensimmäistä kuvaa lukuunottamatta otokset on kuvattu kesäkuun eka viikolla eräällä syrjäisellä metsäniityllä täällä Savon sydänmailla. Siellä oli niin lumoavan kaunista, että viikon päästä piti palata takaisin hiukan eri vaatteissa:

Lempeää kesää kaikille!

Neuletakki serkutytölle

 Pidän kovasti Dropsin Cotton Merino -langasta. Olen neulonut siitä itselleni ja tyttärelleni puserot sekä lapsenlapselle takin ja nyt viimeksi tämän neuletakin. Lankaa on todella mukava tikutella ja neulepinnasta tulee miellyttävän tuntuinen. Ainut miinus on pesun jälkeinen nukkaantuminen, en sitten tiedä johtuiko se väärästä pesusta. No, nukastahan kyllä pääsi eroon nyppimällä eli ei se iso ongelma ole.

Haaveena oli raglahihainen, taskullinen, puolipitkä takki. Silmukkaluvut sovitin Veera Jussilan ylhäältä alas neulottavaan Muisto-neuletakin ohjeeseen. Samaisella ohjeella neuloin myös mieluisaksi tulleen punaisen takkini.

Yläosan punaisella osuudella sekä kauluksessa, nappilistoissa ja hihansuissa on ainaoikein kerroksilla ja nostetuilla silmukoilla neulottuja raitoja.

Jäkikäteen harmittelin punaisen osuuden pituutta. Se olisi saanut olla reilusti pidempi. Yritin tasapainottaa  mittasuhteita ompelemalla virkattuja ympyröitä punaisen osuuden alle. Hmm, tiiä sitten onnistuinko.

Malli Muisto by Veera Jussila omin muokkauksin
Lanka Drops Cotton merino
Menekki n. 600 g

Koko M
Puikot 4 mm pyörö- ja sukkapuikot
Fiilis Mikä ettei :)

Itselleni olin takkia tekemässä, mutta sitten välähti, että josko tämä nyt vihdoin olisi se neuletakki, jonka olin luvannut neuloa serkkutytölleni vuosikymmeniä sitten. Värit ja koko ovat just passelit serkulle ja on kuulemma ollut mieluinen ja lämpöinen vaate eli loppu hyvin, kaikki hyvin ja lupaukset lunastettu.

Kolme alimmaista kuvaa on otettu viime kesänä Konesvaaran rinteellä. Taustalla siintää Ivalojoen suistoalue ja ihana Inari saarineen ja rantoineen. Sinnepä kaipaa ihmisen mieli nytkin.

Karanteenikäsityöt osa 1, Muisto-neuletakki

 Keväinen karanteeniaika lopetti kaikki kansalaisopiston harrastukset, joten neulomisaikaa jäi tavallista enemmän. Töissä sentään kävin koko ajan, mutta siitäkin huolimatta olin aika ahkera käsityörintamalla. Ompelin pellavatunikan ja Inarinsaamen arkipuvun, neuloin pari huivia, sukkia ja takin. 

Aloitetaan takista. Mielessä oli pyörinyt jo pidemmän aikaa kesäinen neuletakki ja sitten satuin huomaamaan Riika-Piikan verkkokaupassa lankalauantain tarjouksen. No sieltäpä silmiini osui mielenkiintoinen pellavaviskoosilanka ja niinpä ostahutin kaikki ihanan punaiset langat. Jotta saisin hyödynnettyä koko lankamäärän, päätin neuloa takin ylhäältä alas.

Malliksi valikoitui Käsityökekkereiden Veera Jussilan Ylhäältä alas neuletakki. Tykästyin tähän selkeän simppeliin, saumattomaan malliin, johon oli helppo lisätä omia muokkauksia. Silmukkamäärät laskin omalle langalleni sopivaksi ja sileän neuleen sekaan tälläsin kaks kerrosta 1 oikein, 1 nurin neuletta. Mallineule on simppeli ja mielestäni kivan näköinen. Istuvuuden parantamiseksi neuloin tähänkin takkiin rintalaskokset lyhennetyin kerroksin.

Lanka oli yllättävän joutuisaa ja mukavaa neulottavaa, mutta lopputuloksesta tuli paksuhko ja aika raskas. Alunperin ajattelin, että tämä pituus sopisi mainiosti hameiden kanssa pidettäväksi, mutta käytössä neule löpristyi ja venyi hieman ja lopputulos ei oikein mairitellut pyöristynyttä vatsan seutua. Kuulostaa kuin olisin raskaana, mutta en sentään, ei enää näillä kymmenillä :)

                                    Malli Muisto by Veera Jussila omin muokkauksin

                                    Lanka Soft Linen Mix Schachenmayr (70 % viskoosi, 30 % pellava)
                                    Menekki n. 500 g

                                    Koko  M
                                    Puikot 3,5  mm 

                                    Fiilis onko sittenkin liian lyhyt

Monta kuukautta käytin neuletta ja pähkäilin, josko sittenkin jatkaisin helman pituutta. No punaista lankaa ei enää saanut, mutta kävipä uskomaton mäihä kun Riika Piikasta löytyi pieni erä samaista lankaa  ja vielä värissä, joka rimmasi kivasti punaisen kanssa. Värityksestä tuli mieleen vanhat talot ja varsinkin tämä kaunis yksilö Kristiinankaupungista.

Purin nappilistat ja kauluksen ja jatkoin helman pituutta hieman erilaisella pintaneuleella, jota käytin myös nappilistoihin ja kaulukseen.

Nappien väriä piti pähkäillä tovi ennekuin päädyin siniseen.

Olen huomattavasti tyytyväisempi tähän pidempään versioon eli kannatti nähdä vaiva.

Kierreraitatakki

Näin syksyn kynnyksellä on aika muistella mennyttä kesää.

Huhtikuussa sain vihdoinkin puikoille kauan kuiskutelleet joululahjalangat. Halusin neuloa simppelin, lyhyehkön perusvillatakin mutta eihän sellainen vaivatta synny. Ensin pitää jahkailla tekisikö niin vai näin ja sitten pitää kokeilla näyttäisikö hyvältä niin vai näin. ja hyvä olisi myös laskea silmukkamääriä. Ja sitten tietenkin puretaan ja aloitetaan alusta. Näinhän se yleensä menee jos ei neulo ohjeesta. Niin meni nytkin.

Näin keväällä yhdessä tilaisuudessa todella kauniin villatakin. Sen oli neulonut villatakin omistajan romanialainen anoppi joskus aikoja sitten.

En tiedä onko tämä sen seudun perinneneuleita vai mitä, mutta kuviointi oli niin viehättävä, että heti piti ruveta ratkomaan sitä. Olikin mielenkiintoinen selvitettävä, mutta ei se sitten toiminutkaan ohuella lahjalangalla neulottuna. Montakymmentä senttiä ehdin neuloa todetakseni sen. No, ehkä joskus sovellan kuviota johonkin muuhun.

Ensimmäinen kokeilu siis purkuun ja eikun uusi aloitus. Lanka sinällään on niin kaunista, että ihan sileällä pinnalla olisi saanut kaunista aikaan, mutta jotta neulominen ei menisi tylsäksi, tälläsin etu- ja takakappaleiden keskiosiin kierreraitoja.

 Neuloin takin ylhäältä alas ja hihat pyöriöstä poimituilla silmukoilla. Tällä tyylillä olen neulonut monet villatakit. Helman, hihansuiden, pääntien ja etureunojen resorit neuloin kiertäen. Ja ai ihmettä, Nappitalosta löysin just täydelliset napit takkiini.

Ylhäältä alas neulottaessa saa olla tarkkana ettei helma tule pääteltyä liian kireästi. Olen kokeillut erilaisia tekniikoita, mutta tuntuu, että nyt löysin just sopivan päättelytavan You Tubesta, mutta enpä nyt muista mikä se oli nimeltään, joten laitetaan oma video.

Tämä ei siis ole minun keksima tekniikka.

Malli Omasta päästä

Lanka Isager Highland Wool
Menekki n. 240 g

Koko sopiva
Puikot 2,25  mm pyöröpuikot

Muuta 8 nappia
Fiilis no takkihan se

Ei tästä nyt täydellinen takki tullut, mutta uskon, että tulee käytettyä jahka ilmat viilenee. Ohuudestaan huolimatta neule on lämmin.

Viimekesäinen Valiant on vaihtunut Thunderbirdiin ja kappas, sen sisustusväri rimmaa aika kivasti villatakin kans :) 

Linssi otti nämä fiilistelykuvat toukokuussa Nikkilänmäen museotiellä.

Taaperon takki

Omasta ja tyttären kesäpuserosta jäi sen verran lankoja (sitä ihanaista Dropsin Cotton Merinoa), että tein niistä lapsenlapselle neuletakin. Ravelryssa tai jossain näin tosi kivan mallin, josta muokkasin oman version.

Aloitin takin neulomalla helmaan ainaoikeinraidan, jonka jälkeen neuloin siihen taskut joiden etureunat jatkuivat kaulukseen asti. Seuraavaksi poimin taskun alareunasta silmukat taskun sisäpuolta varten. Koska sinistä lankaa oli aika naftisti, neuloin ne oranssilla. Neuloin samaan aikaan myös takakappaleen tarkoituksella erillisenä. Arvelin, että taskujen sivuista tulisi napakammat kun niihin tulisi saumat ja niin niistä tulikin. Kun taskun korkeus oli neulottu, yhdistin etu- ja takakappaleet ja jatkoin neulomista sinisellä langalla kainaloon asti. Neuloin etu ja takakappaleet erillisinä ja yhdistin olkasaumat kolmen puikon päättelyllä.

Hihat neuloin suoraan takkiin eli poimin aluksi 5 + 5 silmukkaa olkasauman molemmin puolin, sitten neuloin edestakaisin ja poimin aina uuden silmukan kerroksen alussa ja lopussa, kainalon alta poimin 8 silmukkaa yhdellä kertaa ja sitten neuloskelin hihaa pyörönä tehden kavennuksia tasaisin välein.

Poimin pääntiestä kaulussilmukat ja neuloin niillä muutaman sentin. Neuloin taskujen kapeat liepeet kaulusen korkuisiksi ja yhdistin ne kaulukseen neulomalla. Seuraavalla kerroksella lisäsin kauluksen takaosaan kymmenkunta silmukkaa tasaisin välein, jotta saisin huppuun väljyyttä. Hupun takaosaan tein lisäyksiä joka neljäs kerros. Päättelin hupun kolmen puikon päättelyllä. 

Oikean väristä vetoketjua ei löytynyt sitten millään, mutta ihme kyllä oman kylän kangaskaupasta löytyi sentään just oikean eli 32 cm mittainen ketju. Ompelin sen käsin etukappaleiden ja taskun reunojen väliin. Näin siitä tuli siisti myös nurjalta puolen.

Jottei taskujen reunat löpsähtäisi, virkkasin niihin kerroksen kiinteitäsilmukoita.

Olen lopputulokseen aikas tyytyväinen, tosin hupun koko tuli arvioitua vähän väärin, mutta äkkiäkös siitä pienemmän tekee purkamalla kerroksia ja yhdistämällä uudelleen. Purkamalla saisi myös kapeammaksi hupun oranssin keskiraidan. Harmi, ettei hupusta tullut yksiväristä. Taskujen sisäpuolen oranssi meinaa pilkahdella taskun suusta mutta ei kuulemma haittaa. Takki jäi punnitsematta, joten en osaa sanoa langanmenekkiä.

Se että taapero selvästikin viihtyy takissaan on paras kiitos neulovalle mummolle.

Viime viikonloppuna meidän kylällä oli Maaseutuparlamentti ja sen yhteydessä tuuleteltiin taas kansallispukuja. Torilta ostettiin mahottoman suuria Malviina-mansikoita ja voi pojat että olivatkin hyviä. Ilmassa oli vielä pienenpieni ripaus kesän tuntua.

Miltä mummot näyttää?

No tämä mummo näyttää tältä:

Olin varannut loman vähän sitä silmällä pitäen, että voisin olla tarvittaessa tyttäreni apuna kun tämä ensimmäinen lapsenlapsi syntyy, mutta eipä osunut ajoitus ihan nappiin. Kyläilin kyllä tyttären ja vävypojan luona, mutta vauva päätti tulla maailmaan heti seuraavana päivänä kun lähdin sieltä eli viime maanantaina. En ole vielä nähnyt pientä suloista poikaa kuin valokuvista, mutta annappas kun ensi perjantai koittaa niin silloin kyllä mummo lähtee kipinkapin tutustelemaan :)

Lomalla kun oli aikaa niin neuloinpa itselleni keväisen neuletakin ja siinä samalla katselin kaksi tuotantokautta Vallan linnaketta. Kyllä ne tanskalaiset osaa.

Takki on neulottu samasta langasta kuin tuo vauvan kevätsetti. Värikin on sama, mutta eri värjäyserästä johtuen sävyissä on selvä ero. Ei sitä varmaan kuvista huomaa, mutta luonnossa kylläkin.

Tämäkin on neulottu saumattomasti ylhäältä alas kuten melkein kaikki minun villatakit. Ainut ero aiempiin oli se, etten poiminut kaikkia kädentien silmukoita aloittaessani hihaa, vaan poimin ne sitä mukaa kuin hiha eteni. Aluksi oli 9 silmukkaa olkasauman molemmin puolin ja joka kerroksen alussa poimin yhden silmukan lisää. Lopussa eli tuolla kainalon alla taisin poimia jotain kuusi tai kahdeksan silmukkaa kerralla ja sen jälkeen hiha eteni pyöröneuleena. Hihapyöriössä olisi ehkä saanut olla hieman enemmän väljyyttä eli alussa olisi kai pitänyt poimia silmukoita tiheämmin. No toimii tämä näinkin mutta seuraavalla kerralla teen sen.

En ole vieläkään aivan varma pidänkö näistä kirjolangoista. Kerällä ne näyttävät aina kauniimmilta, varsinkin tämä lanka ja siksipä siihen oli helppo repsahtaa. Vauvaneuleessa lanka toimi oikein hyvin ja miksei tässäkin, tosin nuo etuosien yläosat raidoittuvat hupaisasti, toiselle puolelle tuli oikein tuollainen sininen aalto.

Malli  omasta päästä
Lanka  Katia Bombay (merseroitua puuvillaa)
Menekki  n. 400 g 
Koko  m
Puikot  3,5  ja 2,5 mm puikot
Muuta  7 nappia

Aikas tyytyväinen olen lopputulokseen vaikka ihan tavantakki tästä(kin) tuli. Varmaan tulee käytettyä.

Eikä postausta ilman pikkuneuleita :)

Lankaa jäi pöksyjen ja nutun jälkeen pieni kerä ja siitäpä neuloin kesämyssyn jossa on virkattu lippa. Saas nähdä mahtuuko se vauvelin päähän :)