lauantai 16. marraskuuta 2013

Niitä näitä

Minulla taitaa olla meneillään raitasukkaputki ja mikäpä tässä raidoitellessa kun on niin meheviä värejä näissä ostamissani Pirkanmaan Roosa nauha langoissa. Mutta ai hassua kuinka langan paksuuksissa on eroa. Niinkuin kuvasta huomaa, valkoinen on paksumpi kuin nuo muut, mutta eipä se nyt maata kaada, varsinkaan raitasukassa.


Vaikka tässä on vielä muutamat sukat kutomatta, alan jo valmistautua tulevaan. Päässä on jo jonkin aikaa muhinut ajatus tietyntyyppisestä villatakista ja langatkin on jo hommattu ja jotta pääsisin tekemään mallitilkkua, piti vyyhdet veivata kerälle. Minulla on tällaiset parinkymmentä vuotta vahat sirkansääret eli vyyhdinpuut muistona kutoma-ajoilta (kangaspuilla). Muutama rima on pitänyt korjata jätskitikkujen ja jeesusteipin avulla, mutta muuten on toimiva peli. Ja lundian päätytikkaat käy vyyhtitelineestä.



Ja entäs tämä äidiltä peritty rakas, vanha, uskollinen kerintälaite. On kuulkaas kestänyt 60-luvulta tähän päivään, eikä ihme sillä se on tehty tolkun materiaaleista. Pikkusenvähän on lohjennu puuta tuosta kerintätapin juuresta, mutta se ei menoa haittaa. Ikupeli, veikkaisin.


Runokirjasta voi olla näinkin konkreettista hyötyä. Sisältöä yhtään väheksymättä, tässä tapauksessa vaakakupissa painaa enemmän kirjan paksuus ja kannen luistamaton pinta :). Tämmönen tulos syntyi eilisestä veivauksesta:


Ja sitten muutama neulekirjavinkki. Susan Anderson-Freediltä on ilmestynyt Uudet pohjoismaiset kirjoneuleet kirja, jossa on mainioita kirjoneulebaskereita, -sormikkaita ja -sukkia. Mutta voi sentään kun pisti silmään muuten niin taidokkaasti neulottujen sukkien kantapäät ja varsinkin niistä poimitut silmukat. Tarttis varmaan itsekin kokeilla tekeekö tuo kirjoneulomus silmukoiden poimisesta noin haastelliista. Kirjan kuvat ovat todella kauniita ja neulemallit hienoja, niin että ei kai pitäisi juuttua kantapäihin :)


Toinen oikeinkin mielenkiintoiselta vaikuttava kirja on Védís Jónsdóttirin toimittama Islantilaisia neuleita. Kirja on visuaalisesti upea ja neulemallit klassisen kauniita. Ohjeita en ole tavannut, joten siitä puolesta en osaa sanoa mitään, mutta tämä toimii vallan hyvin ihan katselukirjanakin.

Nyt tämä lähtis neulomaan ja viettäkäämme virkistävä viikonloppu itse kukin tykönämme.

12 kommenttia:

  1. Minä kun luulin, ettei kellään ole niin vanhaa kerintälaitetta kuin minulla, ostettu 70-luvun lopulla, tosin se on moderni versio, muovia. Mitäs sitä uutta ostamaan, kun vanhakin toimii. Sinulla on vanhempi, mutta ihan oikeasti ”antiikkinen”. Erittäin tarpeellinen vehje.

    VastaaPoista
  2. Ihania lankoja, minä myös suunnittelen kerimistä, mutta kun en löydä sitä kerinlaitetta (siis sitä millä kerät tehdään). Kukaan muu ei voi olla noin sekopää kuin minä, että hukkaa tuollaisen! :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elähän mitä, minullakin on hävöksissä yks toinen vyyhtiteline. Se on takuuvarmasti tässä huushollissa, muttei suostu tulemaan esille :)

      Poista
  3. Voi kuinka ihanat vehkeet sinulla on vyyhtien kerimiseen. Noiden avulla viitsii vyyhtilankojakin ostaa. Itse olen pitäytynyt vain valmiiksi kerillä olevissa langoissa, kun vyyhdit on tuntuneet niin hankalilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään neulelangat onneksi ovatkin pääasiassa kerillä, mutta ennen oli toisin. Nuo langat joita tuossa kerin ovatkin oikeastaan kangaspuilla kutomista varten eli sen takia vyyhteinä.

      Poista
  4. On se kumma, kuinka vanhan ajan laitteiden kestävyyttä joutuu aina ihmettelemään! Johtuuko se siitäkin, että ihmiskäsi on ollut niitä valmistamassa, ei hienot liukuhihnakoneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Joskus tuntuu, että silloin tehtiin tavarat kestämään.

      Poista
  5. Hienot vintagevälineet! Ja jos ei sattunut osumaan silmään, minä toimitin & tarkistin (+ korjasin aikamoisen rankalla kädellä) Islantilaisten ńeuleiden suomalaisen laitoksen. Virheitä ja epämääräisyyksiä riitti ihan joka tasolla, mutta kovasti yritin niitä haravoida ja tekstiä selkiyttää. Toivottavasti kelpaa, jos satut kirjaan tarkemmin perehtymään. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, siellähän sinä. Ois pitäny kattella tarkemmin :) Saako kysyä oliko niitä virheitä suomennoksessa? Ei ole varmaan kovin helppoa tuo suomentaminen sellaiselle joka ei ole alan harrastaja, joten hieno juttu että asiantuntija, tässä tapauksessa sinä olet saanut tehdä viimeistelyn. Ihan nolottaa kun kirjastossakin on muutamaan neulekirjaan pitänyt liimailla jälkikäteen virheiden oikaisulistoja :(

      Poista
    2. Taidanpa alkaa "raidoittelemaan" minäkin, on niin vähissä sukka ideat. Kolmea eri mallia tänään yrittelin ja kaikki purin alkuun. Ei vaan lähtenyt ideaa.
      -mp-

      Poista