Kun käyn läpi näitä poistettavia kirjoja niin tulipahan vaan mieleen, jotta mikä tekee esim. neulekirjasta klassikon. Tietenkin ajattomuus, kiinnostavuus ja suosio eli lainamäärät näin kirjaston kannalta, mutta miten sitä pitäis suhtautua tällaiseen aikansa tuotteeseen? Islantereita ja perinneneuleita neulotaan aina, mutta entä näitä? En nyt kysy ammatillista neuvoa vaan ihan kiinnostuksesta utelen.
Vaan nyt minä lähden katsomaan kartanoromantiikkaa ja neuloskelemaan. Sohva on sopivasti neuletuolin vieressä ja se näyttää/on näyttänyt jo jonkin aikaa tällaiselta:
Väriterapiaa kerrassaan. Kiitos muuten edellisen postauksen kommenteista ja hyvää viikon jatkoa kaikille :)
Kirjan tiedän, vaikken nimeä muistakkaan =) Saas nähdä, niin nuo tuommoisetkin neulepuserot tulevat vielä muotiin muutaman vuoden kuluttua =)
VastaaPoistaTaivas varjele :)
PoistaNo Irene Usvasalohan se siinä. Olin ajatellut, että tämä tyylilaji ei palaa koskaan, mutta mielestäni merkkejä on näkyvissä. Nyt jo on laatikkomaisia malleja, eikä välttämättä mene pitkään, kun tulee jo materiaalien ilotulitus. Nyt jo huomasin, että sekä Samujilla että J.Lindebergillä oli mallistossaan neule, jonka etumus oli bukleeta. Siitä se lähtee!
VastaaPoistaAivan, mutta voi kauhistus jos nämä palaavat, tosin voihan ne olla jonkun mieleen ja mikäpä se siinä.
PoistaP.S. Ihanat iltalukemiset! Nyt vasta huomasin moisen. Kyllä meillä onkin niin sama maku ja samat kirjat yöpöydällä. Alan tosissani suunnitella matkaasi Etelä-Pohjanmaalle ;-)
VastaaPoistaKiitos :) Olenpa saanut muutaman lukuvinkin sinultakin ja siitäkin kiitos. Juu olispa kiva vinkkaila vaikka ihan nokatuksin :)
PoistaJoo, kyllä se Irene Usvasalolta näyttää! Minulla on ainakin yksi hänen tyylinen neule (edelleen tallessa) ja niitä Novitan efektilankojakin taitaa jostain laatikosta löytyä.
VastaaPoistaIrenehän se. Hänellä oli kyllä oikein näkyvä paikka esitellä neuleitaan. Varmaan koko suomenkansa muistaa ne :)
PoistaSellainen joskus pisti silmään käsityökirjoja selatessa, että jos käsityökirjan nimessä on sana "modernit", "muodikkaat" tms, niin sitä enemmän kirja näyttää myöhemmin oman aikansa tuotteelta, eli nykyajassa vanhanaikaiselta. Toisaalta kirjan sisältämä asia voi olla vielä ihan käypää, mutta harvemmin tulee tartuttua käsityökirjaan, joka ei ole esteettisesti houkutteleva. Sääli kyllä. Ehkä se vaatii kirjan/mallien suunnittelijalta todellista omaa käden jälkeä, että aika ei sitä syö. Esim. minusta Kaffe Fassetin kirjat näyttää yhä vain houkuttelevilta. Niitä lueskelee mielellään, vaikkei mitään niistä neuloiskaan (mie ainaki olen iän kaiken harrastanu käsitylkirjojen- ja lehtien lukua, vaikka tosi harvoin mitään teenkään mallista).
VastaaPoistaAivan. Ja kansikuvallakin on suuri vaikutus. Tänään tuli käsiini arvioitavaksi yksi posliinimaalauskirja, jossa oli todella kauniita malleja, mutta kannet niin järkyt ettei pahemmasta väliä eli graafisella suunnittelijallakin on aika suuri vastuu vaikka sisältöhän se pitäisi pääasia olla.
PoistaIrenen Usvasalon tiedän ilman muuta. Hän oli se intarsianeuleen valtiatar!
VastaaPoistaUpean näköinen tuo sohvannurkkasi.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle.