Nämä ovat vilahdelleet muutaman kerran tuolla vanhan blogin puolella, mutta kyllä näitä kehtaa toistamiseenkin esitellä. Nuket on tehnyt isoisotätini Aili Mattus eli Nili-Aili vuonna 1957.
Nuket ovat puuta vyötärölle saakka, muut osat kangasta, joka on täytetty ilmeisesti sahanpurulla ja tukka vaikuttaa lampaannahalta. Nukeilla on pituutta noin 40 cm. Vaatetuksena sarkaiset Inarinpuvut, neulotut lapaset, pirtanauhavyöt ja paulat sekä poronnahkaiset nutukkaat.
Naisen toinen nutukas ja kenkäpaulat ovat hävinneet ajan saatossa. Pitäiskin tekaista uudet paulat mutta mistähän sitä sais poronnahkaa ja taidon tehdä nutukkaat?
Isä ja äiti saivat nämä häälahjaksi. Jotkut nuket ovat kuulemma olleet saajiensa näköisiä, mutta nämä ei niin kovin, vai mitä :)
Velipojallakin on oma pariskunta:
Myös Siidan sivuilta löytyi nukkepari ja leikkiasiaa. Sami radiosta löytyy muutakin mielenkiintoista.
No jo on sinun Wiikonvanha viehättävä. Noin arvokkaita nukkeja, ne ovat suorastaan aarteita. Muutenkin sinulla oli oikein kiva linkki tuonne saamelaisten linkkeihin. Kiitos
VastaaPoistaOi miten upeita nukkeja. Sinussa siis on saamelaista verta, kiehtovaa! Kyllä niissä ehkä jotain näköä oli, niissä nukeissa :). Kaunis äitisi oli, kuten sinäkin.
VastaaPoistaSulla on ihan aarre!
VastaaPoistaLeena: Juu, eikös olekkin hienoja nukkeja :)
VastaaPoistaPellon pientareella: Kyllä vain, minussa on ainakin 1/4 osa alkuperäisverta (kuulostaapa hienolta, ei sentään siniverisyyttä :)Olen ylpeä verenperinnöstä vaikka olenkin aika ulkopuolinen saamelaiskulttuurin suhteen. En esim. ole koskaan asunut pohjoisessa.
Äiti on ollut ja on kyllä vieläkin hyvin kaunis mutta en kyllä näe itseäni sellaisena.
illusiah: Niin on :)
Hyvää saamelaisten kansallispäivää! Muistin sen itsekin aamulla, kun huomasin päivämäärän. Olen siis ollut joskus Helsingin yliopistolla saamen kursseilla, siksi tiesin asiasta.
VastaaPoistaNuket ovat todella kauniita.
Kylläpä on komiat nuket. Isänukke ainakin on minun mielestä hyvin isäsi näköinen. Tuommoisia aarteita toivoisin itsekkin omistavani.
VastaaPoistaVoi miten upeat nuket! Puusta veistetyt kasvot on hämmentävän hienot suorastaan!
VastaaPoistaColobriDreams: Ai miten mielenkiintoista. Minä en osaa kuin muutaman sanan saamea vaan vielähän tuota vois opetella, jos ois aikaa. Ehkä joskus.
VastaaPoistaSude: No, saattaahan siinä vähän olla näköä muttei kyllä kovin paljon :)
Hilja: On ne kyllä aarteita. Oispa kiva itsekin joskus kokeilla veistää nukkea :)
Onpas mahtavat nuket!
VastaaPoistaEn tiennytkään,että saamelaisten kansalispäivää vietetään. On ihan paikallaan. Nukkesi ovat aarre!
VastaaPoistaPirjo: On on :)
VastaaPoistaKasselin kyyhky: Juu, sitä vietettiin eka kertaa vuonna 1917, lippu hyväksyttiin 1986 ja kansallislaulukin näkyy olevan (löytyy youtubesta). Olen senverran ulkopuolinen etten tiedä kuinka suuri merkitys päivällä on ja juhlitaanko sitä kuin näyttävästi.
Onpa kauniit ja upeat nuket!
VastaaPoistaSiinä on ollut taitaja joka nuo on tehnyt!
Skabmagovat-reissulla noita Inarin pukuja näkyikin, ja monia muitakin (harmi etten niitä osaa tunnistaa).
Päivi: Jo vain on ollutkin taitava tekijä. Kävinkin lukemassa sinun matkakertomusta ja ei voi kun tuumata jotta oisinpa ollu mukana :)
VastaaPoistaUpeat nuket ja kaunis kuva vanhemmistasi.
VastaaPoistaVai, olet juuriltasi inarilainen!
Mieheni lapsuudenkoti on Ivalon seudulla, joten tunnistin heti puvut!
Marleena: No sieltähän se äitikin, Ivalon läheltä. Itse en ole asunut Oulua ylempänä, ellei sitten Ämmänsaari ole pohjosempana.
VastaaPoistaMielettömän kauniit nuket, aarteet. Olen miettinyt saisko noita jostain ostaa kun Aili käsittääkseni niitä turisteille möi, mutta vielä huikeempi että on suvussa kulkeneet.
VastaaPoistaOn ne kyllä aarteet. Jaa, tuliskohan noita joskus myyntiin. Epäilen, vaan eihän sitä koskaan tiedä. On noissa vähän eri tunnelma kuin made in china muovinukeissa :)
Poista