yhdellä postauksella.
Päivikki haastoi avaamaan neljännen kansion ja näyttämään sieltä neljännen kuvan.
Ja koska kansiossa sattui olemaan vanhoja kuvia niin tästähän tulee tietty
Wiikon Wanha.
Tämä on kai ensimmäinen kuva minusta mutta epäilemättä olen hieman vanhempi kuin wiikon wanha :) Meillä on ylipäätään hyvin vähän valokuvia lapsuusajoilta. Kameraa useammin isän tai äidin käsissä oli kaitafilmikamera. Pitäiskin siirtää ne sähköiseen muotoon jahka sais jostain kaitafilmiprojektorin ja tiedon ynnä taidon siitä kuinka siirtohomma toteutetaan.
Ja koska kansiossa sattui olemaan vanhoja kuvia niin tästähän tulee tietty Wiikon Wanha.
Tämä on kai ensimmäinen kuva minusta mutta epäilemättä olen hieman vanhempi kuin wiikon wanha :) Meillä on ylipäätään hyvin vähän valokuvia lapsuusajoilta. Kameraa useammin isän tai äidin käsissä oli kaitafilmikamera. Pitäiskin siirtää ne sähköiseen muotoon jahka sais jostain kaitafilmiprojektorin ja tiedon ynnä taidon siitä kuinka siirtohomma toteutetaan.
Isäni siirsi kaitafilminsä dvd-levyille ja ne ovat ihan aarteita! Kaikki lapsuuteni kesät tallessa (talvisin hän ei kuvannut).
VastaaPoistaIhana kuva, kaunis äiti ja söpö lapsi!
VastaaPoistaMeilläkin on vino pino kaitafilmejä ja jotain super kaseja(?) ja aikaisempia isolla videokameralla filmattuja kasetteja. Pitäis saada ne katsottavaan muotoon! ;-D
Kiitos haasteen vastaanottamisesta!
VastaaPoistaKirjoittelin sinulle viestiä omiin kommentteihin, mutta kirjoitan myös tänne: nimittäin tuli meleeni aika kun kirjastossa pidin satutunteja, kerran kuussa oli elokuvakerta ja katselimme kaitafilmeja! Siis nyt sinä "kirjastotäti"-opiskelija alahan tivata, vieläkö on projektorit tallessa! Tuntuisi kyllä hienolta katsella oikein projektorilla sellaisia muistoja!
villapeikko: Meilläkin joku tuttava siirsi ne videokasetille mutta sekin on jo melkein menneen talven lumia eli dvd muotoon olis saatava.
VastaaPoistaMeidänkin filmeistä suurin osa on kesällä kuvattuja. Voi että, aina on paistanut aurinko. Aarteita ne kyllä on.
Marleena: Äiti on kyllä ollut kaunis ja on edelleen.
Jännä miten tuo tekniikka ja vallankin sen kehitys tuo haasteita muistojen säilymisessä ja siirtämisessä tuleville sukupolville.
Päivikki: Kiitos vaan itsellesi haasteesta. Tämä oli jo toinen kerta mutta siltä yhtä kivaa :)Valokuva-albumeja on kahdella hyllyrivillä eli on mistä valita.
Juu, pitääpä huomenna tutkailla ja kysellä mitä laitteita meiltä löytyykään. Meillä oli kyllä aikanaan omakin projektori mutta minne lie joutunut ajan saatossa.
Soma lapsi ja kaunis äiti! Vie kaitafilmiaarteesi valokuvausliikkeeseen, he tarjoavat siirtopalvelua. Maksaa jonkin verran, mutta kannattaa, koska sisältö saa uudessa formaatissa vähän lisäturvaa ajan hampaalta ja dvd-pätkiä voit sitten editoida itse omalla tietokoneella mieluisiksi elokuvakokonaisuuksiksi tekstityksineen ja musiikkeineen. Googlaa palveluntarjoajia vaikka sanoilla 'kaitafilmi' ja 'digitointi'.
VastaaPoista-anni: Kiitos vinkistä. Tuo vois kyllä olla viisainta. Kotona vois sitten leikkiä leikkaajaa, sillä joukkoon mahtuu paljon hukkapätkiä. Isä toi 50-luvulla rapakon takaa myös piirrettyjä kaitafilmejä ja niitä me katseltiin aina kun oli synttärit. Nekin kannattas kyllä siirtää dvdeelle.
VastaaPoista