Jo muinaiset kirjastotädit

Edellisessä postauksessa mainittu toinen kangas on nyt sitten muotoutunut vaatteeksi. Alunperin piti tulla niukkalinjainen mekko, jossa olis vetoketju takana, vaan ei tullutkaan. Sen sijaan tuli väljähkö takkimekko, jonka nähtyään avokki tuumasi että tuohan on ihan kirjastotätivaate. Hänen lapsuuden kirjastomuistoissa oli kirjastotäti, jolla oli Marimekon Iloinen mekko. Ja löytyyhän sellainen meidänkin kirjastosta, tosin hän ei ole millään tapaa muinainen :)

Räsymatto-kankaan ostin viime kesänä Kyyjärven Marimekon tehtaanmyymälästä ja napit jo aiemmin Kuopion mainiosta Napista ja Nauhasta. Mekon kaavat löytyvät Moda-lehdestä 3/2007.

Lisäsin mekkoon (vai onko tuo nyt takki tahi tunika) taskut, kun ne tuntuivat sopivan siihen niin hyvin sekä rintamuotolaskokset, joilla sain parannettua istuvuutta. Pituutta olis voinut olla hiukka enemmän, mutta toimii näinkin. Sitä vaan ihmettelen, että taas hihojen istuvauuden kans on vähän sama ongelma kuin ennenkin. Johtuukohan se siitä, että minun olkalinja on niin viisto ja lapaluut pönköttää?  Hmm, auttaisikohan jos takaolkapäillä olisi muotolaskokset? Vai pitäisikö yksinkertaisesti suurentaa kädentietä tai ehkä sekäettä? Ollappa sovitusnukke ja sen lisäksi enemmän ompelutaitoa.

Noh, ei tätä kovin persoonalliksi vaatteksi voi mainita. Voisi jopa sanoa, että on kopioitu erästä tiettyä merkkiä, mutta lieneekö tuo niin suuri synti, kun kerta kangaskin on heidän tuotantoaan. Uskonpa että tästä tulee ihan kelpo käyttövaate. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä ehkä saisi hameen tahi pienen puseron. Nythän tuota olis oikein mainot ompeluilmatkin eli eikun jahkaamaan kumman tekis.